Miksi jotkut ei välitä asunnon siisteydestä?

Ja yleensä juuri tällaiset äidit helpommin polttavat itsensä loppuun kun eivät uskalla yhtään hellittää.

siivota nyt. Mulla on henkisesti rankka elämänvaihe, lisäksi olen töissä, hoidan lapsia, viimeistelen yliopisto-opintoja ja minulla on pari harrastusta, joista en voi luopua koska ne suunnilleen pitävät minut hengissä. Lisäksi yritän ylläpitää parisuhdetta ja jonkinlaista sosiaalista elämään.



Eli juuri ja juuri ehtisin siivota, mutta nyt ei ole voimia, ei vaan ole.



Sotku käy hermoille ja kovasti, ja pidän kyllä siisteydestä, eli kyse ei ole siitä, että en välittäisi. Aina ei vaan pysty. Eiköhän se tuosta taas kun opinnot on loppu ja mielikin enemmän sees.

Ystäväni luona on juuri kuvatun laista. Eteisen lattia täynnä vaatteita ja kenkiä. Lasten leluja lojuu joka puolella. Keittiön pöytä, lattia sen alla ja tuolit suorastaan saastaisia. Keittiön tiskit aina täynnä likaisia astioita. Jne.



Hänellä myös roikkuu seinällä tuo "A clean house is the sign of a wasted life." -kyltti. Minusta se on huono vitsi.



Ok, heillä on kolme lasta. Mutta kyllä esim. kouluikäisen voisi jo laittaa siivoamaan jälkensä. Ja heillä oli ihan samanlaista silloin, kun ei vielä ollut yhtään kakaraa.



Minusta heillä on epäviihtyisää ja ankeaa. Ja eipä viihdy tuo ystävänikään kotona, aina on menossa.

että ihmiset näkevät asiat eri tavalla. Samaan tapaan kun ihmisillä on erilainen maku vaikka sisutuksen tai ruuan suhteen, ihmiset kiinnittävät varmasti eri asioihin kotona huomioita.



Joku tuskastuu jos kirjahyllyn päällä pn hippunen pölyä, toinen edes huomaa että siellä on pölyä. Toinen ahdistuu jos kerrosänkypeti on petaamatta, toinen näkee lasten majan siinä. Toinen menettää hermon jos olohuoneen lattialla on sanomalehti, toinen astuu yli eikä edes huomaa sitä.



Eli ihmiset näkevät asioita eri tavalla. Ja päälle vielä se, että joskus on prioirisoitava mihin aika riittää. Ja on eri asia sekin onko kirjaimellisesti p**kaa lattioilla, vaikkapa koiran jälkiltä ja viikon vanhat maidot edelleen lattialla, ja kattilat homeessa tiskialtaassa ja lakanat vaihdettu viimeksi vuosi sitten.

vert.

Asunto jossa on sekaista, saattaa olla tiskejä tiskaamatta, peti petaamatta, imuroinnista muutama viikko jne. mutta kuitenkaan ei asunto ei ole saatainen vaan sekainen mutta ei mikään "ihmisasunnoksi kelpaamaton" kuitenkaan.

Uhmis käpertyi kainaloon ja halasi samalla sohvalla. Jäi siivoamatta, koska nautin lapseni läheisyydestä. Syötiin ja taisteltiin päiväunet ja nyt istun tässä 15min ennen kuin herätän hänet ja vien hoitoon - itse töihin.

meillä ikinä ole minkäännäköistä rojua hetkeä kauempaa lattialla, mutta kyllähän nuo pöydät tuppaa keräämään tavarakasoja silti... Eli laiska olen, mutta tykkään siivota omaan tahtiin, pyyhkiä vähän pölyjä, sitten parin tunnin päästä viedä roskat, sitten taas jotain. Mikään himosiivooja en ole todellakaan. Mieheni taas haluaisi minusta juuri sellaisen, eli oman äitinsä kopion: tehosiivoojan joka tajuaa "vie mennessäs, tuo tullessas"-sanontaa käyttää jok'ikinen sekunti joka ikisenä maailman päivänä, huoh. Mies tiedostaa kyllä etten sellainen ole, eikä minusta PYSTY koskaan tulemaan sellaista, on se niin vahvasti perusluonteessa kiinni tuo siisteydentaso. Mutta silti, joka päivä melkein tiuskitaan toisillemme asiaan liittyen. On se niin vaikeaa kun on älyttömän kiireinen työisä, jolla on vakava siivousneuroosi eikä aikaa siivota, ja sitten laiska kotiäiti, joka ei yksinkertaisesti näe noita tavarakasoja pöydillä, olen tullut melkein immuuniksi niille :-). Imuroinnistakin on jo yli viikko! Iik!

Mä oon aina ollu siivoushullu,asun stadinkämpässä,muutan usein.Perjantaina kävin kattoos yhtä asuntoa,iso kaksio ,asukki nainen asunu siinä 2v.Ei oo kertaaka pessy lavuaaria,roskiskaappia,uunia..Jalkalistat kaamees pölys.Aijon kyl vaihtaa,ompahan tekemistä pariks kuukaudeks.Asukkaat pitäkää ne ausuntonne kunnossa.Ite pidän valosta,en vedä kaihtima alas koska tahdon olla ajantasalla ton puhtauden suhteen.Puhdas koti on a&o mielenterveydelle!

Meillä on suuren osan ajasta enemmän tai vähemmän sotkuista. Yritän pitää huolta, ettei nyt varsinaisesti likaista, mutta siisti ihminen kyllä kauhistuisi sangen usein meille tullessaan.



Ei meitä erityisesti häiritse eikä kiinnosta, siksi on sotkuista. Jos voin rauhallisena hetkenä valita järjestänkö lapsen lelut paikalleen kolmannen kerran tänään vai tutkinko osakekursseja tai luen kiinan historiaa, perehdyn mieluummin niihin kursseihin tai historiaan. Ne ovat mielenkiintoisia, tavaroiden järjestäminen ei. Eivät ne tavarat mihinkään siitä lattialta karkaa, kunhan pidän järjestyksen sellaisena, ettei ihan kaoottiseksi pääse.



Mun taas on vaikea ymmärtää, kuinka jotkut eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Ihan käsittämätöntä, että joku pyyhkii pölyjä, jos ei ole pakko, kun voisi samalla ajalla ymmärtää maailmantaloutta!. Mutta kai se on vaan hyväksyttävä, että me ollaan erilaisia, ja hyvä niin.

Puhdas koti on a&o mielenterveydelle!

Sottaisuus, pölyisyys, likaisuus, likaisten astioiden ja pilaantuneen ruuantähteiden haju ja tavararöykkiöt aiheuttavat ahdistusta.

Mä oon tosi väsynyt ja yritän pitää kuitenki asiat tärkeysjärjestyksessä. Hoidan lapsen mielummin kun kodin. Tällä hetkellä ei voimat riitä muuhun.

Ihmisten pitää priorisoida, kotiäitienkin. Jos ei meinaa voimat riittää kaikkeen niin tärkein (=lasten hoito ja perustarpeet) tehdään tietenkin ensin. Joskus voi tuntua myös loputtomalta suolta, kun kämppä ei kauaa siistinä pysy vaikka sitä puunaisi 24/7.



Perussiisteys on toki hyvä olla kunnossa, eli että tavarat siirrellään omille paikoilleen, tiskit pois pöydiltä kuleksimasta jne. Nämä on hyvä opettaa lapsillekin (ja miksei siipallekin jos on sotkuinen).

Lisäksi yhden lapsen perheessä on vähemmän pyykkiä, vähemmän likaisia astioita, vähemmän pedattavia petejä, vähemmän leluja lattialla, vähemmän puettavia/riisuttavia/pestäviä lapsia jne.