Ex-miehen uusi kumppani heitti poikaani kirjalla päähän

Siinä iässä lapset osaavat olla halutessaan aivan hirveitä. Takaisin länkytys ja käskyjen uhmaaminen ja sanoilla saivartelu... Voi taivas!



Menkää perheneuvolaan, te vanhemmat ja se uusi äitipuoli. Saatte neuvot yhteiseloon.

Ihan oikeasti tuo on ainut oikea tapa toimia.

silloin nyt ei vielä tarvita kovin dramaattisia toimenpiteitä. Lapset osaa kyllä dramatisoida vahinkojakin. Mä olen pudottanut kirjan ylimmältä kirjahyllyltäni omalla verpaalleni niin että se oli päiväkausia kipeä. Siis varvas. Ja taatusti vahingossa.



Mut jos asiassa tahallisuutta mukana niin sithän se on pahoinpitely.

ota yhteys sosiaalitoimistoon ja siellä lastensuojeluun.väkivalta lasta kohtaan on rikos!seuraavalla kerralla voi käydä käsiksi!toimi heti,sinä olet äiti!!

ja sitten vasta tulet itkemään asiaa vauvapalstalle.Olen ehdottomasti väkivaltaa vastaan mutta jos tuo nainen vaikka pyysi anteeksi yms. mutta poika "unohti" tämän sanoa tms. Kokemuksesta sanon että mieheni exä itkee asioitaan kaupan kassoille, naapureille yms. eikä koskaa mistään asioista juttele miehensä kanssa.

jos kirjasta tulee mustelma, niin ei se ihan pieni isku ole ollut.



Aina kun miettii että tehdäkö ilmoitus vai hoitaako asia omassa piirissä hiljakseen, niin kannattaa minusta miettiä tulevaisuutta. Vaikka tämä nyt olisi ollutkin yksittäistapaus, niin tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Ei se tarkoita sitä että yhdestä virhearvioinnista pitäisi joutua loppuiäkseen vankilaan (ei siitä joudukaan), vaan sitä että on ainakin tulevaisuuden varalta mustaa valkoisella tästä tapauksesta.



Mitä jos se asianomainen löytyy uudestaan vaikka parin vuoden päästä samasta tilanteesta, ja kohteena on vaikka hänen oma lapsensa, jolla ei olekaan valpasta äitiä/isää puuttumassa tilanteeseen. Jos silloin on vain vaikka päiväkodin henkilökunnan aavistus tai naapurin epäilys, niin sillä aikaisemmalla lastensuojeluilmoituksella (ei tietenkään perättömällä ilmoituksella, vaan vain jos ilmoitus toimiin johtaa johonkin) voi olla suurikin merkitys tämän lapsen kannalta.



Aloittajan tapauksessa ilmoituksella voi olla iso merkitys esim. huoltajuuksien sopimisessa.

Siinä iässä lapset osaavat olla halutessaan aivan hirveitä. Takaisin länkytys ja käskyjen uhmaaminen ja sanoilla saivartelu... Voi taivas!

Menkää perheneuvolaan, te vanhemmat ja se uusi äitipuoli. Saatte neuvot yhteiseloon.

Siitä tilanne lähtee parhaiten selvenemään. Ja lapsi huomaa, että häntä rakastetaan ja hänen HYVINVOINTINSA on tärkeää yhä eron jälkeenkin.

Mutta kyse voi olla vahingostakin. Voisin itse heittää kevyesti lapsen huoneeseen kirjan, jos siivoisin ja se olisi taas unohtunut johonkin lattialle. Lasta en tietenkään tarkoituksella heittäisi, mutta mahdollista on, että vahingossa kirja osuisi häneen. Mahdollisesti voisin olla vihainenkin tilanteessa.



Kyllä mä olen äkäisenä joskus loukannut fyysisesti lasta vahingossa. Esimerkiksi joskus pienenä rimpuili pukemista ja kiukkuisena puin. Sormi osui vahingossa nenään ja kynsi teki viillon. En todellakaan pahoinpitele lapsiani ja hermostunkin harvoin. Ja vielä useammin tulee kolhittua lapsia ihan ilman kiukkua. Pienempi saattaa olla hiipinyt vaikka selän taakse ja kääntyessä tönäisen vahingossa nurin.

Tapahtuneesta on vain pojan kuvaus. En välttämättä luottaisi siihen satavarmasti tuossa kuviossa.



Yhtä kaikki asia pitäisi selvittää aikuisesti.

että meillä ei aikuiset ja lapset nujakoi, mutta ysivuotias tappelee pikkusiskonsa kanssa. Ja todellakin osaa valehdella tapahtumista erittäin vakuuttavasti.



Tuolle ap:n lapsellehan se isän uusi on tismalleen sama asia kuin pikkusisarus: Joku tulee jakamaan hänen isänsä ja tämän huomion. Hän sitten tappelee asemastaan vaikka verissäpäin sitten.

Lääkäri osaa varmasti neuvoa, mihin ottaa yhteyttä.

9-vuotias poikasi kärsii kuvaamastasi tilanteesta. Pahinta mitä voit tehdä on olla ottamatta todesta hänen avunpyyntöänsä. Oma 6-vuotiaani kertoi tänään rakastavansa minua, isäänsä. Itkin, koska en koskaan rakastanut omia vanhempiani - koska he eivät hädän hetkellä olleet koskaan minua varten. Lapsen hätä on suurempi kuin aikuisen, lapsi ei hallitse tunteitaan kuin osittain. Kun lapsen hätä ohitetaan, aiheutetaan ydinpommin kokoisia räjähdyksiä yhden ihanan rakastettavan lapsen mieleen. Koittakaa välttää sitä.

riitely käy pojan mielelle.



Itse olin samanlainen kiltti ja herkkä lapsi. Isän luona asuin äidin mt-ongelmien vuoksi, ja kupsahtikin tuo sitten hetikohta. Isän naisystävä muutti luoksemme ja alkoi terrorisoida minua. Olin syrjäänvetäytyvä ja hiljainen ja hänen tulonsa jälkeen entistä näkymättömämpi sillä halusin välttää ihan kaikki mielen päälle käyvät tilanteet vanhempien myrskyisän avioliiton ollessa nyt (onneksi) ohi. Nainen ei jättänyt rauhaan, supatti ja motkotti isälleni minusta ja tekemisistäni rikkoen välimme pysyvästi. Välttelen heitä vielä nyt aikuisenakin.



Jos olisi ollut jokin muu vaihtoehto olisin juossut sinne laulaen. Uskon että poikasi haluaa pois sotatantereelta jossa aikuinen käyttäytyy kuin arvaamaton lapsi.

Lapsista kasvaa luusereita ja ne masentuu jos niitä ei ala-asteikäsestä heittele kirjoilla päähän? Kutsutko tota kasvatukseksi. Ehkä en sitten ole pahoinpidellyt lastani tarpeeksi kun murrosiässä sairastui masennukseen ja yritti itsemurhaa? Koulukiusaamisen lisäksi olis pitänyt sitten pahoinpidellä vielä kotonakin ettei kasva luuseria?

Kaikein parhaat kasvatusneuvot saa sitten täällä av:lla.

ps. 14v:lle ei määrätä masennuslääkkeitä juuri koskaan, yritetty on

Salaa terrorisoi sun ex:än uutta naista. Nyt vaan kävi käry, rupee poika olee siinä iässä että ilmaisee mielipiteensä. Eikä toi ole mikään lastensuojelujuttu? On se nyt kumma kun nykyajan kakaroita ei saa kasvattaa, pitää vaan hyysätä ja hyssytellä, sitten niistä kasvaa tollasia luusereita jotka popsii masennuslääkkeitä jo 14v vanhana, kun elämä niin rankkaa?

että meillä ei aikuiset ja lapset nujakoi, mutta ysivuotias tappelee pikkusiskonsa kanssa. Ja todellakin osaa valehdella tapahtumista erittäin vakuuttavasti.

Tuolle ap:n lapsellehan se isän uusi on tismalleen sama asia kuin pikkusisarus: Joku tulee jakamaan hänen isänsä ja tämän huomion. Hän sitten tappelee asemastaan vaikka verissäpäin sitten.

että ainakin omassa tapauksessani olin uudelle naiselle kuin jokin kilpailija, vaikka välit isääni olivat jo valmiiksi viileät. Jos koskaan vastasin takaisin sanallisesti, katsoi hän oikeudekseen ruveta terrorisoimaan lisää, koska se oli todiste sille että olen nulikka josta pitää päästä eroon. Lopetin kaiken protestoinnin hyvin nopeasti ja eristäydyin. Hän ei kuitenkaan muuttanut toimintaansa, hiljaisena pidin sen vain minimissään, mikä sopi psyykeelleni paremmin.

Siksi uskon poikaa ja mielestäni äidin pitäisi mennä vaistollaan.

Yksivuotiaasi valehtelee sinulle välttääkseen rangaistuksen, ap:n pojalla ei ole tällaiseen syytä, hän yrittää vain kertoa hädästään, ja aikuisen tehtävä on siinä tilanteessa kuunnella.

Näitä hirviönaisia on, uskokaa ajoissa.

liittyy ap:n lapsen tilanteeseen? Vai kirjoititko vaan vakuuttaaksesi ettet pahoinpitele lapsiasi?

Siis 39 oli kommentti tähän viestiin:

Kuulostaa pahalle.

Mutta kyse voi olla vahingostakin. Voisin itse heittää kevyesti lapsen huoneeseen kirjan, jos siivoisin ja se olisi taas unohtunut johonkin lattialle. Lasta en tietenkään tarkoituksella heittäisi, mutta mahdollista on, että vahingossa kirja osuisi häneen. Mahdollisesti voisin olla vihainenkin tilanteessa.

Kyllä mä olen äkäisenä joskus loukannut fyysisesti lasta vahingossa. Esimerkiksi joskus pienenä rimpuili pukemista ja kiukkuisena puin. Sormi osui vahingossa nenään ja kynsi teki viillon. En todellakaan pahoinpitele lapsiani ja hermostunkin harvoin. Ja vielä useammin tulee kolhittua lapsia ihan ilman kiukkua. Pienempi saattaa olla hiipinyt vaikka selän taakse ja kääntyessä tönäisen vahingossa nurin.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille

Tapahtuneesta on vain pojan kuvaus. En välttämättä luottaisi siihen satavarmasti tuossa kuviossa. Yhtä kaikki asia pitäisi selvittää aikuisesti.

Kyllä tapahtumasta on mustelman antama kuvaus. Ja viranomaiset ovat aikuisia, he osaavat selvittää asiaa "aikuisesti". Tottakai pitää kysyä isän kanta, mutta kun fyysisiä vammoja esiintyy, eikä ne ole vahinkoja, vaan tahallisesti aiheutettuja, ollaan ylitetty iso kynnys.

Itse näkisin, että anteeksi on pitänyt pyytää joka tapauksessa. Vaikka on anteeksi pyytänyt, on kuitenkin ylitetty väkivallan kynnys ja se pitää selvittää perusteellisesti. Ei väkivalta lasta kohtaan ole milloinkaan vain juttelun asia, vaan se on tilanne, kun asioihin on tultava muutos. Pelkät juttelut on jo sivuutettu.

että en usko pahoinpitelyihin kovin helposti. Omassa elämässäni ei ole koskaan ollut väkivaltaa, ellei sitä lasketa, että veljen kanssa mottailtiin toisiamme lapsena. Siksi olen niin typerä, että aina ensin epäilen vahinkoa. Mun on vaikea uskoa, että väkivalta olisi kovinkaan yleistä, kun sitä ei ole ollut mun lähipiirissä ikinä.

Kaipa tarkoitus oli lisätä, että lapsia tulee kolhittua vahingossakin...:)

Siis 39 oli kommentti tähän viestiin:

Kuulostaa pahalle.

Mutta kyse voi olla vahingostakin. Voisin itse heittää kevyesti lapsen huoneeseen kirjan, jos siivoisin ja se olisi taas unohtunut johonkin lattialle. Lasta en tietenkään tarkoituksella heittäisi, mutta mahdollista on, että vahingossa kirja osuisi häneen. Mahdollisesti voisin olla vihainenkin tilanteessa.

Kyllä mä olen äkäisenä joskus loukannut fyysisesti lasta vahingossa. Esimerkiksi joskus pienenä rimpuili pukemista ja kiukkuisena puin. Sormi osui vahingossa nenään ja kynsi teki viillon. En todellakaan pahoinpitele lapsiani ja hermostunkin harvoin. Ja vielä useammin tulee kolhittua lapsia ihan ilman kiukkua. Pienempi saattaa olla hiipinyt vaikka selän taakse ja kääntyessä tönäisen vahingossa nurin.

Vastaa viestiin Ilmoita asiaton viestiKerro kaverille