Ex-miehen uusi kumppani heitti poikaani kirjalla päähän

Oikeestiko te ette kuuntele lapsianne? Mihin lapsi voi luottaa, jos ei omaan vanhempaansa?



Minä veisin pojan välittömästi lääkäriin (myös kuvattavaksi) ja poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen! Ja lähtisin itse mukaan ja osoittaisin, että minuun voi luottaa jatkossakin niin paljon, että uskaltaa kertoa, jos joku tekee hänelle pahaa.



Tuossa nyt ei keskustelut kuukausien päästä missään neuvolassa auta.



Ja mikä tuokin "on vaan pojan versio tilanteesta.." Olkoon - samalla perusteella vois muuten jättää kaikki raiskaukset tutkimatta, kun on "vaan uhrin versio tilanteesta"..

joka siis heitti omaa lastaan kirjalla saatuaan raivarin. Kirjojen heittely oli tahallista, osuminen poikaan ei. Ei silti tullut mieleenkään tehdä ls-ilmoa.

Kävimme pojan kanssa terveyskeskuksessa ja lääkäri sanoi, että fyysinen vamma ei ole paha, mutta poika on ahdistunut. Pojan isä vähätteli tilannetta ja väitti, että poikani ylireagoi, koska on herkkä. Tämä pitääkin paikkansa, että poika on herkkä ja reagoi asioihin yleensä voimakkaasti. Poika on nyt ollut minun luonani ja on sanonut haluavansa muuttaa takaisin. Meillä oli vuosi sitten kiistaa pojan asumisesta, koska pojan isän nimenomaan halusi pojan asumaan luokseen ja vetosi siihen, että teen paljon töitä ja asun yksin ja hänellä kumppani auttamassa (vaikka oli siinä vaiheessa aivan uusi ihminen vielä). Raskaalta tuntuu ajatus ryhtyä taas tähän "rumbaan", jossa sossut mukana. Mutta jos keskustelu yhteys toiseen perheeseen on näin huono kuin se nyt on (en ole koskaan edes puhunut pojan äitipuolen kanssa) niin ei taida vaihtoehtoa olla :(. Ikävä tilanne, mutta nyt on pakko miettiä mikä on paras ratkaisu tulevaisuuden kannalta. En siis vielä ole ollut yhteydessä poliisiin tms. koska poika pyysi etten tekisi tätä. Ei halua loukata isäänsä.



t.ap

vai olenko väärässä? tuo rumba on pientä siihen verrattuna jos lapsella ahdistunut olo isänsä luona. Jos lasta ahdistaa kun kokee että kukaan ei enää välitä hänestä..Tämä ei tietysti ole totta, mutta poika voi kokea asian tällä tavalla. Istukaa isän&avovaimon kanssa alas ja neuvotelkaa aikuisten tavoin asiasta

kanssa että mitä hän haluaa. Jos hän ei halua takaisin isän luokse niin sitten miettisin jopa rikosilmoitusta koska jos ei edes halua takaisin niin joku on siellä sitten pahasti vialla.

Jos olisi haluamassa takaisin niin juttelisin ex miehen kanssa ja varmistaisin että kaikki olisi jatkossa hyvin.

ei ehkä kuulosta järkevältä. Poika voi tuntea olonsa yksipuoliseksi isän luona tai on mustasukkainen uudesta puolisosta. Ihan normaalia tuntea niin, mutta tietysti täytyisi saada poika tuntemaan itsensä halutuksi. Vaatii yhdessäoloa ja huomioimista kaikilta osapuolilta.

Ottaisin kunnolla selvää mitä oikeasti on tapahtunut ja onko siellä jatkuvaa riitaa. Tiedän kyllä että omat kullannuppuni osaavat erinomaisesti manipuloida milloin ketäkin ja halutessaan aivan varmasti ajavat kenet tahansa hulluuden partaalle ja ovat sitten niin suloista pientä enkeliä että.



Jos totuus on se että isä ei pidä pojan puolia ja antaa nyxän mätkiä lasta suutuksissaan pieksisin emännän niin ettei oma äitikään tunnista. Juttu on niin että kukaan, ei sitten kukaan pahoinpitele lastani ja jää ilman seuraamuksia.

ja hän asukin minun luonani eron jälkeen neljä vuotta eikä nähnyt usein isäänsä. Minun oli TODELLA vaikeaa ja raskasta hyväksyä, että hän muutti isänsä luo. Useiden sosiaalityöntekijöiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kuitenkin hyväksyin tilanteen, kun poika itsekin isän luo halusi. Ymmärsin,etten voi kynsin hampain takertua lähihuoltajuuteen vaan on annettava toisellekin mahdollisuus. Koko tämä prosessi oli kaikille, myös pojalle erittäin raskas. Tuntui helpottavalta saada tilanteelle JOKU PÄÄTÖS jatkuvan kiistan sijaan. Tavallaan kovetin itseni ja opettelin luopumaan arkirutiineista pojan kanssa ja keskityin mm. työhön. Näin oli siis PAKKO tehdä silloin. Ajattelin,että se on kaikkien etu. Nyt en tiedä mitä tehdä. Keskusteluyhteys ei ole ollut toimiva enkä saa tarpeeksi pojan asioista oikeita tietoja, vaan elän pojan kertomusten varassa. Jos poika tulisi luokseni, haluaisin että päätös on sitte pysyvä eikä ex ole taas parin kuukauden päästä vaatimassa poikaa itselleen. Jatkuva huoltajuuskiista söi pojan hyvinvointia ja näkyi koulussa vaikeuksina. Tästä on siis kysymys. Ajattelen poikaa joka päivä ja puhun hänen kanssaan puhelimessa. Tätä voi olla vaikea ymmärtää sellaisen äidin, joka on aina asunut lapsensa kanssa, mutta kysymys EI OLE siitä, etten haluaisi poikaa luokseni. Kyllä haluaisin, mutta pysyvästi ja niin, ettei riitaa sen jälkeen enää tulisi.



t.ap

Poika voi tuntea olonsa yksipuoliseksi isän luona tai on mustasukkainen uudesta puolisosta. Ihan normaalia tuntea niin, mutta tietysti täytyisi saada poika tuntemaan itsensä halutuksi. Vaatii yhdessäoloa ja huomioimista kaikilta osapuolilta.

Mikä selittää mustelman lapsen otsassa? Vaikka lapsi olisi MITEN mustasukkainen TAHANSA, EI isän puoliso SAA pahoinpidellä lasta. AIKUISEN tulee osata kohdata lapsen tunteet ja käsitellä tilanne niin että lapsi kokee olonsa hyväksytyksi. Ei lapselta voida vaatia mitä tahansa, jos aikuiset eivät ole järjissään ja alistavat lasta. Lapsi on siihen täysin syytön. TÄYSIN SYYTÖN.

Ap, ei tuo ole oikein tehty lapsen isältä, että hän väheksyy tilannetta. Eikö hän tajua, että puoliso on vahingoittanut lasta fyysisesti?

Kyllä haluaisin, mutta pysyvästi ja niin, ettei riitaa sen jälkeen enää tulisi. t.ap

Jos exäsi on semmoinen, että ensin on lähes kokonaan tapaamatta lastaan ja sitten pakottaa sinut luovuttamaan lapsen luokseen asumaan, niin enpä usko että ikinä selviät hänen kanssaan riitelemättä. Olet itse varmasti aika kiltti luonne.

Muista nyt, että sinun tulee pitää lapsesi puolia. Lapsellasi on paha olla siellä isänsä luona, kun kerran on mustelma otsassa ja ahdistunut olo. Kuka lapsen puolesta taistelee, ellemme me hyvät, kunnolliset vanhemmat.

Tiedän, että sinulla tulee olemaan raskasta. Yritä kuitenkin jaksaa lapsesi takia, ja puolusta lastasi, pidä hänen puoliaan.

Fyysinen vamma on aina fyysinen vamma. Ensin mustelma, sitten myöhemmin muutakin.

Puhumattakaan henkisistä vammoista.

Eikö lapsen isä tajua, että vaatimalla lapsen luokseen, vahingoittaa lasta.

että haluaa muuttaa minun luokseni, niin ei kenelläkään ole siihen sanomista. Viimeisen vuoden aikana jouduin muuttamaan pienempään asuntoon,koska menetin lapsilisät sekä jouduin maksamaan elatusmaksuja. Tämä on kumminkin vain järjestelykysymys siis isomman asunnon hankinta.

Minulla on täydet mahdollisuudet huolehtia pojastani kyllä kuten on aina ollut. Pojan mielipide oli ratkaiseva. Muutti isälleen, koska itse halusi. Sossut tavallaan luovuttivat tilanteen,koska eivät voineet silloin tehdä päätöstä huoltajuus kiistassa. Olisi pitänyt mennä lakitupaan eikä voimani riittäneet. Tuntuu että kaikki paha olo alkaa tulla ulos ja koko ajan itkettää. Minä luotin näihin ihmisiin että heidän kanssa lastani kasvatan ja tässä lopputulos. Ex mustamaalasi minua silloin kaikin tavoin ja arvosteli vanhemmuuttani ja kaikki ne palaverit olivat hyvin raskaita. Tuli tunne, etten enää pystynyt menemään exän kanssa niihin koska ne menivät riitelyksi. Riita oli vain pakko saada poikki. Minun puolesta ex ja hänen nykyisensä saisivat kadota taas kokonaan elämää omaa elämäänsä. Pojan puolesta surettaa, jos nyt sitten menettää isä-suhteen jota niin kovasti kaipasi. t.ap