Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut vieraita, jotka eivät ole syöneet VAIKKA olette noudattaneet erityistoiveita?
30.01.2011 |
Mua otti viimeksi pahasti pattiin, kun kysyin erikoisruokavaliot ja erityiset inhokit yms. ja laadin kolmen ruokalajin menun saatujen vastauksien mukaan. Onneksi kysyin, sillä vaihdoin viime tingassa alkupalat ja lisäsin pääruokaan lihaa - päinvastainen "ongelma" kuin kasvissyönti eli yksi vieraista ei tykännyt pelkästä kasvisruuasta.. Noh, vieraat eivät sitten kuitenkaan syöneet oikeastaan mitään. Kiva, kannatti uurastaa tunteja keittiössä. Alkuruokaa söivät jonkin verran, mutta pääruoan sain heittää heidän lautaseltaan kokonaan pois. Sen toivotun lihankin.
Olen tarjonnut samaa ruokaa muillekin ruokavieraille ja aina on maistunut eikä ruoka nytkään epäonnistunut. Ihmettelen tosi paljon, miksi ruoka ei kelvannut, mutta ärsytti niin paljon vieraiden syömättömyys etten pystynyt kysymään asiaa. Joku mauste, olisiko ollut joku pippuri, oli tosin pääruuassa sellainen josta keskustelivat pöydässä että närästystä sitten luvassa.. Huoh. Kannattaisi kertoa sitten ne röyhtäyttävätkin ainekset, koska muuten niitä saattaa olla pöydässä. Itse en koe kivaksi keskustelunaiheeksi emännän ominaisuudessa, että vieraat puhuvat kuinka tekemäni ruuat närästyttävät.
Muilla samanlaisia kokemuksia, että tarjoilut eivät vaan kelpaa, vaikka olette ottaneet toiveet huomioon?
Kommentit (57)
Ensinnäkin ihmiset joilla on joku erityisruokavalio, voisivat opetella, että vastauspyyntö koskee ERITYISESTI teitä. Mikään ei hatuta niin paljoa, kun toisen työn aliarvioiminen.
Monet ruokavammaiset ( mun lähipiirissä; keliaakikko, maito-allerginen, muna-allerginen ja kasvisruokavalio) odottavat ja suureen ääneen manaavat jos heitä ei ole huomioitu, mutta itse ei suvaitse ilmoittaa jos ei ilmesty juhliin.
Toinen, miksi "ruokavammasilla" on oikeus olla epäkohtelias? "En tykkää tuosta", "siellä oli ihan kamalat pullat tms.." Siis missä käytöstavat? Jos itse sanoisin teidän tarjottavistanne kaiken sen mitä ajttelen, niin ei varmasti edes väleissä enää oltaisi. ;) Ruuasta tai muusta tarjoilusta ei sanota "yök".. Se kai opetetaan jo lapsillekin.
Kolmas, nämä "ruokavammaiset" eivät halua "sairauksistaan" numeroa. Eli kun käyn kertomassa mitä kukin saa syödä, on se heidän mielestään numeron tekoa, mutta jos en kerro, niin valittavat kun ei tiedä mitä voivat syödä eikä sitten uskalla syödä mitään. Jos laitan laput, niin "ollaanpa sitä virallisia". Mikä helvetti teille sopii????
Neljäs, Kun kuitenkin itse teette tarjottavistanne tai niiden puutteesta aina numeron, niin voisitteko itse huomioida juhlissanne minun poikani allergiat?? Ai, eikö onnistukaan? Liian vaikea pala purtavaksi? Niin, ei ole kivaa nähdä vaivaa, kun ei osata arvostaa.. Prkl!!!!
Viides, kun olette syöneet jotain teille tehtyä, ei ole joka kerta kohteliasta epäillä tuliko se ihottuma tai mahanpuru vieraan ruuista. Luulenpa, että jos olisit arkielämässä tarkempi ruokavaliosi suhteen, ei oireita tulisi.
Kuudes, sinunkaan lapsellesi ei saanut antaa pöydästä mitään allergian vuoksi, miksi siis annat minun allrgiselle lapselle allergisoivia tuotteita?
Seitemäs, jos et noudata enää entistä ruokavaliotasi, niin ilmottaisitko sen vierailupaikkaan, niin ei sitten tuhlaantuisi turhaa aikaa siihen, että teen kyseisen ruokavalion leivonnaiset ja sinä syötätkin lapsellesi jo kaikkea.. Olet kuitenkin vakiovieras ja tiedät minun näkevän vaivaa jokaisen "ruokavammaisen" eteen.
Eli kaikille erityisruokavaliota noudattaville ihmisille, myös teiltä odotetaan toisen ihmisen kunnioitusta ja käytöstapoja.
Ja en halua yleistää, mutta oikeasti lähipiirissäni on juuri tällaisia erityiruokavalioita noudattavia ihmisiä..
Kuulosti kyllä vähän oudolta että kaikki tekisivät asiat aina väärin. Suomessa on paljon erityisruokavaliota noudattavaa, etenkin laktoosia ei moni siedä. Omiin sukulaisiini on siunaantunut maitovammaisista keliaakikoihin ja aina ovat kiittäneet tarjoilusta, omissa juhlissaan laittavat muille normaalin valion mukaista ruokaa ja itselleen jotain muuta.
Kasvissyöjäystäväni (myönnän, ainoa jonka tunnen) on myös helppo tapaus.
Jos tunnet tuollaisia ihmisiä _oikeasti_, kannattaisi hankkiutua eroon. Uskon että hekin ovat helpottuneita kun ei joku stressaa heidän erityisruokavaliostaan siihen pisteeseen että siitä syntyy numeroitu vitutusluettelo av:lle.
Yksi kaveri on minullakin, jonka kanssa ei koskaan päästä mihinkään syömään sillä hän "ei tykkää" mistään. Siis mistään. Hänelle en enää ruokaa laitakaan, tai jos laitan niin pastaa jollain mahd. perus kastikkeella, mitä tiedän hänen syövän. Mutta ulos mennessämme ei löydy yhtään ruokapaikkaa jossa tarjoiltaisi hänen makunsa mukaista ruokaa, siitä huolimatta että pastaakin saa vähän joka paikasta. Tykkäämättömyys vituttaa ja loukkaa, siitä tulee sellainen olo että on tahallaan hankala, vaikka kyseessä on aikuinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenelle tehtiin omat jälkkärit yms. Oli vielä ison metelin nostanut allergiastaan.
Kuitenkin pisteli kaikki munaa sisältävät ruoat hyvällä ruokahalulla ja eipä näkynyt mitään oireita. yritin varoitella, että niissä on kananmunaa ja hänelle on omat jälkkärit, mutta hyvin näkyi munaruoat maistuvan.
kasvissyöjä, joka sittenkin päätti syödä lihaa. Ja kala-allerginen, joka sai pahan allergiakohtauksen haistaessaan lohen (jota ei edes ollut tarjolla, ei jääkaapissa, ei missään, hän nyt vain haistoi sen!). Ja laktoosi-intoleraatikko, joka halusi kuitenkin syödä laktoosijälkiruokaa, vaikka korvaava tuote oli tehty juuri hänelle. Ja karppaaja, joka ei sitten pitänytkään karppiruuasta, koska olin käyttänyt väärää maustetta (sipuli).
Kaverini on sellainen esimerkiksi. Vaatii kasvisruokaa, mutta kännissä vetää ryynäreitä hyvällä omallatunnolla niin, että eläinrasvat vain roiskuu suupielistä.
mutta tuttavapiirin vegaanista olen oppinut ettei se kuitenkaan syö sille varattua vegaanivaihtoehtoa, joten en enää nykyään viitsi edes yrittää. Ko. vegaani ei myöskään valita tai vaadi, se on aina "just syönyt" eikä siksi kuulemma ota.
Hänellä saattaa kyllä myös olla anorektisia taipumuksia. Musta tuntuu ettei kukaan ole nähnyt hänen koskaan syövän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äläkä odota, että vieraat syövät. Pääset paljon helpommalla. Näin mä teen aina. Jos joku vieras ei syö, se ei syö, ei ole mun murheeni. Tuskin se kuitenkaan takiani nälkään kuolee.
Ylipäätään on kovin itsekeskeistä vahtia vieraittensa syömisiä. Tarjottavathan on tarjolla sitä varten, että sä et ole huono emäntä. Ei sitä varten, että ne pilkulleen vastaisivat kunkin vieraan sen hetkistä ravinnontarvetta tai mieltymystä.
Mä en yleensäkään kylässä syö itse koskaan paljon mitään. Minusta se on ihan normaalia. Loukkaantuisin, jos kylässä joutuisin syömään kauheasti kaikkea koska emäntä on halunnut uurastaa keittiössä ja sitten pakottaisi vieraita syömään sörsseleitään. En todella menisi semmoseen paikkaan toistamiseen kylään.
Yhdestä kerrasta en vetäisi hernettä nenään. Suolistovaivaisella voi olla maha kipea tai huono olo, jolloin ruoka ei maistu. Voi olla alkuraskauden pahoinvoivaa oloa. Ja erityisruokavalioisilla voi olla epäilys siitä, onko tarjottava varmasti dieetin mukainen. Esim. joillakin keliaakikoilla pienikin vehnämäärä voi aiheuttaa ripulin tai kovat vatasakivut. Jos joku sitten on laittanut gluteenitonta ruokaa, voi silti epäilyttää, huomasiko emäntä käyttää glyteenittomia lihaliemikuutioita tai olikohan korppujauhot varmasti gluteenittomia tai jos ruoassa on kauraa, tiesiköhän hän, että on käytettävä puhdaskauratuotteita jne. Ja kaikkea ei kehtaa alkaa kyselemään.
Itse emäntänä kerron pöytään käydessä, mitä mikin ruoka sisältää, jos mukana on jotain rajoituksia omaavia henkilöitä. Vieraana en syö sellaista, mistä ei ole kerrottu sen soveltuvan minulle, jos soveltuvuus ei ole päivänselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me kaikki teenjuojat kuitenkaan olla noin vaikeita. Tee kuin tee kelpaa, toiset on parempia kuin toiset mutta oli se mitä tahansa niin kyllä minä aina kupillisen juon.
Osta Twiningsin Earl Grey -teetä, keltainen paketti. Ns. perus mustaa teetä, mutta paaaljon parempaa kuin Liptonin. Kelpaa yleensä hyvin teenjuojille, muttei mitenkään eksoottisen makuista, joten sopii myös tavisteestä pitäville.
Jos on oltava tavisteetä, ennemiin Yellow Label. Twiningsin Breakfast Tea käy tavisvaihtoehdoksi. Tai Prince of Wales. Ceylonin tee tai Darjeeling olisivat myös hyviä vaihtoehtoja. Tai vaikka vanha tuttu Princess-tee. Kaikki teenjuojat eivät voi todellakaan sietää Earl Greytä - varsinkaan sitä Twiningsin variaatiota, jossa ei enää edes ole aitoa bergamottiöljyä vaan jotain halpaa aromia. Kunnon Earl Greyta saadakseen on mentävä teepuotiin, marketista ei yleensä saa. Isäni on vannoutunut teenjuoja. Hän esimerkiksi voi juoda kyllä Yellow Labelia, mutta Earl Grey aiheuttaa jo tuoksullaan huonoa oloa. Yleensäkin kannattaa ostaa teetä, jossa ei ole mitään aromiaineita. Ihan vain teelehtiä, joko mustia tai vihreitä tai valkoisia. Sen verran kun viitsii teepaketin kyljestä lukea, on jo aika pitkällä.
mutta tuttavapiirin vegaanista olen oppinut ettei se kuitenkaan syö sille varattua vegaanivaihtoehtoa, joten en enää nykyään viitsi edes yrittää. Ko. vegaani ei myöskään valita tai vaadi, se on aina "just syönyt" eikä siksi kuulemma ota.
Hänellä saattaa kyllä myös olla anorektisia taipumuksia. Musta tuntuu ettei kukaan ole nähnyt hänen koskaan syövän...
useimmat ruokaa tarjoavat ihmiset, edes mmattilaiset, eivät edes ymmärrä, mitä vegaaninen tarkoittaa. Tarjoavat tavallista kasvisruokaa, pahimmillaan vielä jotain lakoto-ovo-mössöä. EIvät yksinkertaisesti edes osaa tarkistaa lisäaineita jms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjotusta ruoasta kieltäydytään vain todellisen allergiantms terveydellisen syyn vuoksi. Se että ruoka ei ole mieleistä ei ole perustelu jättää tarjottu ruoka. Huonoa käytöstä kylässä nirsoilu. Kyllä aikuinen ihminen saa kurkustaan alas vähän epämieluisammankin aterian. Ja mitä tulee tuohon teekeskusteluun niin on se kumma miten mitättömästä asiasta saadaankin iso ongelma. Mitä sitten jos kylässä tarjottu laatu ei ole omaa lempimerkkiä. Kai sen kupposen saa alas kuitenkin? Minä ja mieheni olemme molemmat teen juojia ja kyllä ihan kaikki merkit käy vaikka kotiin ostammekin omia lempilaatuja. Eihän kahvinjuojatkaan kysy että onko varmasti presidenttiä kun mulle ei sit kelpaa mikään kultakatriina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kylässä eikä kotona.
Aina voi sanoa kiitos ei. Kohtelias kieltäytyminen ei pitäisi olla epäkohteliasta missään tilanteessa.
tarjotusta ruoasta kieltäydytään vain todellisen allergiantms terveydellisen syyn vuoksi. Se että ruoka ei ole mieleistä ei ole perustelu jättää tarjottu ruoka. Huonoa käytöstä kylässä nirsoilu. Kyllä aikuinen ihminen saa kurkustaan alas vähän epämieluisammankin aterian. Ja mitä tulee tuohon teekeskusteluun niin on se kumma miten mitättömästä asiasta saadaankin iso ongelma. Mitä sitten jos kylässä tarjottu laatu ei ole omaa lempimerkkiä. Kai sen kupposen saa alas kuitenkin? Minä ja mieheni olemme molemmat teen juojia ja kyllä ihan kaikki merkit käy vaikka kotiin ostammekin omia lempilaatuja. Eihän kahvinjuojatkaan kysy että onko varmasti presidenttiä kun mulle ei sit kelpaa mikään kultakatriina.
Olenkin ihmetellyt miksi lempiteeni Twinningsin keltainen Earl Grey tee on muttunut niin omituisen makuiseksi ja hajuiseksi.
Ajattelin ensin, että erässä on ollut joku vika ja ostin toisen paketin mutta samaa "paskaa" edelleen. En osta enää vaan kokeilen Liptonia vaikka sen sijaan.
Osta Twiningsin Earl Grey -teetä, keltainen paketti. Ns. perus mustaa teetä, mutta paaaljon parempaa kuin Liptonin. Kelpaa yleensä hyvin teenjuojille, muttei mitenkään eksoottisen makuista, joten sopii myös tavisteestä pitäville.
Jos on oltava tavisteetä, ennemiin Yellow Label. Twiningsin Breakfast Tea käy tavisvaihtoehdoksi. Tai Prince of Wales. Ceylonin tee tai Darjeeling olisivat myös hyviä vaihtoehtoja. Tai vaikka vanha tuttu Princess-tee.
Kaikki teenjuojat eivät voi todellakaan sietää Earl Greytä - varsinkaan sitä Twiningsin variaatiota, jossa ei enää edes ole aitoa bergamottiöljyä vaan jotain halpaa aromia. Kunnon Earl Greyta saadakseen on mentävä teepuotiin, marketista ei yleensä saa.
Isäni on vannoutunut teenjuoja. Hän esimerkiksi voi juoda kyllä Yellow Labelia, mutta Earl Grey aiheuttaa jo tuoksullaan huonoa oloa.
Yleensäkin kannattaa ostaa teetä, jossa ei ole mitään aromiaineita. Ihan vain teelehtiä, joko mustia tai vihreitä tai valkoisia. Sen verran kun viitsii teepaketin kyljestä lukea, on jo aika pitkällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, on hyvätapaista olla nirsoilematta. Mutta toisaalta en näe että olisi mitenkään kauheaa jos joku jättäisi esim. salaatista oliivit syömättä.
Mä olen muuten tosi nirso kahvin suhteen :) Siksi usein juon mieluummin teetä, pahan teen saan alas helpommin kuin pahan kahvin. Isäntäväelle en tietenkään koskaan moiti tarjottavia, vaan aina kiitän nätisti.
tarjotusta ruoasta kieltäydytään vain todellisen allergiantms terveydellisen syyn vuoksi. Se että ruoka ei ole mieleistä ei ole perustelu jättää tarjottu ruoka. Huonoa käytöstä kylässä nirsoilu. Kyllä aikuinen ihminen saa kurkustaan alas vähän epämieluisammankin aterian. Ja mitä tulee tuohon teekeskusteluun niin on se kumma miten mitättömästä asiasta saadaankin iso ongelma. Mitä sitten jos kylässä tarjottu laatu ei ole omaa lempimerkkiä. Kai sen kupposen saa alas kuitenkin? Minä ja mieheni olemme molemmat teen juojia ja kyllä ihan kaikki merkit käy vaikka kotiin ostammekin omia lempilaatuja. Eihän kahvinjuojatkaan kysy että onko varmasti presidenttiä kun mulle ei sit kelpaa mikään kultakatriina.
Tuohon Lipton-asiaan sen verran, että vaikka mulle kelpaakin mikä tahansa tee, niin pakko sanoa, että Lipton on kyllä pahaa.
uskaltaisit kysyttäessä sanoa että EI Liptonia?
Tuohon Lipton-asiaan sen verran, että vaikka mulle kelpaakin mikä tahansa tee, niin pakko sanoa, että Lipton on kyllä pahaa.
uskaltaisit kysyttäessä sanoa että EI Liptonia?
liptonia, jos sitä tarjotaan, mutta yhden kupillisen vain. Ei se nyt musta aivan YRJÖTTÄVÄLTÄ maistu, mutta siinä on sellainen äklö sivumaku.
Jos heitä on ajateltu niin paljon että vaivauduttu kysymään mitä voisi tarjota kun noudattaa erityisruokavaliota.
Itse otan huomioon erityisruokavaliot jokaisen ihmisen kohdalla. Mutta jos "laktoosi-intolerantikko" jättääkin syömättä hänelle vartavasten tehdyn ruoan ja päättää syödä ruokaa missä laktoosia on, en taatusti seuraavalla kerralla vaivaudu vääntämään hänelle laktoositonta.
Ei kylässä eikä kotona.
Aina voi sanoa kiitos ei. Kohtelias kieltäytyminen ei pitäisi olla epäkohteliasta missään tilanteessa.tarjotusta ruoasta kieltäydytään vain todellisen allergiantms terveydellisen syyn vuoksi. Se että ruoka ei ole mieleistä ei ole perustelu jättää tarjottu ruoka. Huonoa käytöstä kylässä nirsoilu. Kyllä aikuinen ihminen saa kurkustaan alas vähän epämieluisammankin aterian. Ja mitä tulee tuohon teekeskusteluun niin on se kumma miten mitättömästä asiasta saadaankin iso ongelma. Mitä sitten jos kylässä tarjottu laatu ei ole omaa lempimerkkiä. Kai sen kupposen saa alas kuitenkin? Minä ja mieheni olemme molemmat teen juojia ja kyllä ihan kaikki merkit käy vaikka kotiin ostammekin omia lempilaatuja. Eihän kahvinjuojatkaan kysy että onko varmasti presidenttiä kun mulle ei sit kelpaa mikään kultakatriina.
Itse yllätyin positiivisesti kun kokeilin Lady Gray -teetä Twiningsin teepakkauksesta jossa oli eri makuja. Sitä jopa saa omana pakettinaan isommista kaupoista. Tuolla joku suositteli noita Twiningsin Breakfast ja Prince of Wales, vaihtoehtoja. Mun mielestä ne on kauheita, mutta skotlannissa pari kuukautta asuttuani tulee aina niin mieleen skotlanti, siellä vedetään tuon makuista teetä maidon kanssa, YÖÖÖÖÖÖÖK.
Tuohon Lipton-asiaan sen verran, että vaikka mulle kelpaakin mikä tahansa tee, niin pakko sanoa, että Lipton on kyllä pahaa.
haha, oot varmaan oikeassa - sen takia mekään ei varmaan teetä tuon useammin juoda!
Mutta hittovie kun on vaikeeta marketin hyllyltä pikasesti napata jokuvaanmustatee sieltä kaiken maailman yrttisekoitusten ja tisanelajitelmien seasta. Liptonin yellow label ainakin osuu silmään, olipa se sitten teen raiskausta tai ei. Ja epäeettistäkin kuuluu olevan kyseinen tee.
Mutta nyt tais mennä jo ohi aiheen. Pääasia oli siis käytöstavat.
Twiningsillä on (tai oli, ainakaan meidän kaupassa ei enää ole) semmoinen hyvä valikoima, jossa oli erilaisia maustamattomia mustia teelaatuja. Siinä oli tyyliin oolong, darjeeling... muita en nyt muista. Pussiteeksi hyvää!
Ei nuo suuret teefirmat tyyliin Lipton tai Twinings tietenkään olekaan mitenkään eettinen vaihtoehto, MUTTA onneksi nykyään melkein kaupasta kuin kaupasta saa Clipperin teetä. Jos eettisyys kiinnostaa, suosittelen niitä!
Mun on tosi vaikeaa löytää hyvää teetä, koska asun pienellä paikkakunnalla. Pitäis varmaan aina Helsingissä käydessä vierailla teepuodeissa. Yksi suosikeistani oli ennen Clipperin Earl Gray, mutta se on nykyään hirveän laihaa. Joskus olen saanut Roberts Coffeesta ostettua Lapsang Souchong -savuteetä, ja SE jos joku oli niin hyvää että itketti. Mulla kesti se pussi pari vuotta, aromi säilyi todella hyvin.
Jos on oltava tavisteetä, ennemiin Yellow Label. Twiningsin Breakfast Tea käy tavisvaihtoehdoksi. Tai Prince of Wales. Ceylonin tee tai Darjeeling olisivat myös hyviä vaihtoehtoja. Tai vaikka vanha tuttu Princess-tee.
Kaikki teenjuojat eivät voi todellakaan sietää Earl Greytä - varsinkaan sitä Twiningsin variaatiota, jossa ei enää edes ole aitoa bergamottiöljyä vaan jotain halpaa aromia. Kunnon Earl Greyta saadakseen on mentävä teepuotiin, marketista ei yleensä saa.
Isäni on vannoutunut teenjuoja. Hän esimerkiksi voi juoda kyllä Yellow Labelia, mutta Earl Grey aiheuttaa jo tuoksullaan huonoa oloa.
Yleensäkin kannattaa ostaa teetä, jossa ei ole mitään aromiaineita. Ihan vain teelehtiä, joko mustia tai vihreitä tai valkoisia. Sen verran kun viitsii teepaketin kyljestä lukea, on jo aika pitkällä.