Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut vieraita, jotka eivät ole syöneet VAIKKA olette noudattaneet erityistoiveita?
30.01.2011 |
Mua otti viimeksi pahasti pattiin, kun kysyin erikoisruokavaliot ja erityiset inhokit yms. ja laadin kolmen ruokalajin menun saatujen vastauksien mukaan. Onneksi kysyin, sillä vaihdoin viime tingassa alkupalat ja lisäsin pääruokaan lihaa - päinvastainen "ongelma" kuin kasvissyönti eli yksi vieraista ei tykännyt pelkästä kasvisruuasta.. Noh, vieraat eivät sitten kuitenkaan syöneet oikeastaan mitään. Kiva, kannatti uurastaa tunteja keittiössä. Alkuruokaa söivät jonkin verran, mutta pääruoan sain heittää heidän lautaseltaan kokonaan pois. Sen toivotun lihankin.
Olen tarjonnut samaa ruokaa muillekin ruokavieraille ja aina on maistunut eikä ruoka nytkään epäonnistunut. Ihmettelen tosi paljon, miksi ruoka ei kelvannut, mutta ärsytti niin paljon vieraiden syömättömyys etten pystynyt kysymään asiaa. Joku mauste, olisiko ollut joku pippuri, oli tosin pääruuassa sellainen josta keskustelivat pöydässä että närästystä sitten luvassa.. Huoh. Kannattaisi kertoa sitten ne röyhtäyttävätkin ainekset, koska muuten niitä saattaa olla pöydässä. Itse en koe kivaksi keskustelunaiheeksi emännän ominaisuudessa, että vieraat puhuvat kuinka tekemäni ruuat närästyttävät.
Muilla samanlaisia kokemuksia, että tarjoilut eivät vaan kelpaa, vaikka olette ottaneet toiveet huomioon?
Kommentit (57)
Me ei olla mitään ahkeria teenjuojia- ehkä pari kertaa vuodessa tulee semmoinen olo, että nyt vois vaikka kupillisen teetä juoda. Tähän tarpeeseen on hyvin riittänyt pikku paketti perus- lipton- teepusseja kaapissa.
Miehen veljen vaimo sen sijaan on teenjuoja, joskaan ei hänkään mitään luksusteetä eikä edes irtoteetä juurikaan harrasta, kunhan vaan on "tavallista musta pussiteetä".
Tätä taustaa vasten tuntui näin emäntänä kerran vähän tyhmältä kommentti sitä liptoniani tarjottuani: "yyyh, mitä teetä! Eihän tää oo Liptonia?"
Jos oli pussiteen tarjoaminen moukkamaista niin oli kyllä kestittävän kommenttikin. Ei tulis itselle ikipäivänä mieleenkään valittaa tarjotusta ruuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvissyöjä, joka sittenkin päätti syödä lihaa. Ja kala-allerginen, joka sai pahan allergiakohtauksen haistaessaan lohen (jota ei edes ollut tarjolla, ei jääkaapissa, ei missään, hän nyt vain haistoi sen!). Ja laktoosi-intoleraatikko, joka halusi kuitenkin syödä laktoosijälkiruokaa, vaikka korvaava tuote oli tehty juuri hänelle. Ja karppaaja, joka ei sitten pitänytkään karppiruuasta, koska olin käyttänyt väärää maustetta (sipuli).
koska olin itse vasaavassa tilanteessa ruokavieraana vähän aikaa sitten.
Vieras jätti syömättä, ei saanut juuri mitään alas. Muut kyllä söivät hyvällä ruokahalulla, mutta tämä yksi vain leikki ruualla lautasellaan. Pari päivää myöhemmin kävi ilmi, että kaverini oli kovassa flunssassa, oli ollut meillä ollessaan väsynyt, huonovointinen, mutta ei vielä osannut yhdistää sitä mihinkään tautiin. Kaikenlaista sattuu.
Mun mielstä on epäkohteliasta puhua närästyksestä, ilmavaivoista, vatsan toiminnasta yms. ruokapöydässä.
Tuohon Lipton-asiaan sen verran, että vaikka mulle kelpaakin mikä tahansa tee, niin pakko sanoa, että Lipton on kyllä pahaa.
hänellä on tietääkseni omat eväät mukana tai sitten närii jotain mitä pöydästä löytää itselleen sopivaa. Hän on sanonut, ettei hänen takiaan tarvitse nähdä vaivaa ja hankkia mitään erityistä. En sitten ole hankkinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teenjuoja kommentoi että Lipton on oikein mainiota teetä, niinkuin kaikki perusteet. Toisin kuin maustetut versiot. Enkä ole yksin mielipiteineni.
Lipton-asiaan teenjuoja kommentoi että Lipton on oikein mainiota teetä, niinkuin kaikki perusteet. Toisin kuin maustetut versiot. Enkä ole yksin mielipiteineni.
Liptonia kommentoinut vastaa, että minusta se Yellow Label vaan on pahaa. Melkein mikä tahansa muu musta tee on parempaa. Maustettua teetä en juo, paitsi Earl Grayta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat valtavan yleisiä, myös aikuisilla. Ne eivät aina näy päällepäin. Niin monelle meistä ruoka on paljon muutakin kuin polttoainetta tai mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Älkää pliis ottako henkilökohtaisena loukkauksena jos jollekulle on syöminen vaikeaa. Älkääkö ainakaan tuputtako ruokaa.
Meillä oli vieraita, joista mies yllättäen tykkäsi päärynäbroilerista ja rehuista, vaikka normaalisti syö kotona vain lähes maustamatonta. Hänen vaimo totesi jotain ruokiin ja syömättömyyksiin, ilmeisen närkästyneenä siitä, että miehensä söi muutakin kuin mitä kotona. Ei muuten kumpikaan syönyt sen jälkeen kuin aamupala rieskat. Ei, vaikka oli tarjolla etukäteen varmistettua makkaraa ja ranskalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ystäväni väittää olevansa sekä keliaakikko että maidolle allerginen, vaikka kumpaakaan ei kuulemma ole todettu missään testeissä. Tai testeissä hän on kyllä käynyt, mutta niiden perusteella ei mitään allergioita ole.
No, tämä ystävä jaksaa aina ja joka paikassa jauhaa näistä allergioistaan ja siitä, miten niitä ei ole tarjoiluissa otettu huomioon. Että jos muille on vaikka kakkua, niin hänelle on sitten vain tofujäätelöä (tähän olen itsekin sortunut, enpä uskalla sortua enää). Näitä tarjoiluasioita hän jaksaa märehtiä uudelleen ja uudelleen, kovalla määkivällä äänellä.
No, olenpa sitten yrittänyt tehdä hänelle sopivia ruokia, kun hän on tullut kylään. Ja samantyyppistä, mitä on muillekin ollut tarjolla. Olen nähnyt esim. kovasti vaivaa maidottoman, gluteenittoman suolaisen piiraan tekemisessä. Hän söi siitä yhden pienen palan ja totesi, että eihän näistä maidottomista ja gluteenittomista ruoista ikinä tule hyviä. Kamalaa se olikin. Heitin loput roskikseen.
Sama on käynyt gluteenittomalle ja maidottomalle marjapiiraalle, jonka hänelle tein. Ja ostamilleni kaupan gluteenittomille kekseille ja leiville. Kerran ostin kalliin gluteenittoman marenkileivoksen. Hän otti siitä 1/3 ja totesi, että pahaa on. Roskikseen meni taas.
Itse, kun hän kutsuu ihmisiä, tarjoaa ihan tavallista ruokaa. Syö itse vaan sitten jotain sipsejä ja maidottomia karamelleja.
Lopputulos: enpä juuri kutsu tätä hankalaa ystävää enää kylään. Ehkä kerran vuodessa käy. Silloin en tee muillekaan vieraille itse mitään, ostan kaikki - gluteenittomat ja tavalliset- tarjottavat kaupasta, niin ei tarvi valittaa, entä häntä kohdellaan toisin kuin muita.
Kerran tuli yllätyskylään pieneltä maaseutupaikkakunnalta syntyjään oleva ERITTÄIN kaupunkilaistunut, ERITTÄIN trendikäs ja ERITTÄIN kansainvälinen neiti joka työskentelee Helsingissä ERITTÄIN hotissa työpaikassa.
Oli joulunaika ja juuri tehtyä riisipuuroa oli tarjolla. Tälle neidillekin sitä tarjottiin ja mielihyvin hän istui pöytään. Otti lautaselleen n. kaksi ruokalusikallista, joista toisen söi ja toinen meni lautasen sotkemiseen. Ja koko ajan kehu vuolaasti "Oi miten hyvää puuroa tämä on, kertaikkisen ihanaa, saisinko tämän reseptin? Kuinka sä osaat tehdä näin hyvää riisipuuroa?" Mutta puuro maistui vain ruokalusikallisen verran!
Ja riisipuuron teon kyllä hallitsen ja varmasti mitään vikaa siinä ei ainakaan ollut.
Hienon neidin mukana oli hänen isoisänsä joka oli aika vaivaantunut neidin showsta... Itsekin on moneen kertaan jälkeenpäin naureskeltu hienon neidin koomiselle käytökselle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain lapset saa kieltäytyä syömästä, jos ei tykkää, muttei aikuiset ihmiset. Voi ottaa vähemmän. Jos oikeasti ei pysty, ja harvoinhan ruoka sellaista on, niin silloin kohteliasta on kertoa, miksi jättää väliin. Outoja on sun vieraat olleet!
Itse en tykkää merellisistä ja harvoin sellaisiin ruokiin törmääkään, mutta kesällä kylässä emäntä oli väkertänyt leivoksia ja piirasta, jotka sisältivät mm.mätiä ja katkarapuja. Kaksi kierrosta meni hymyillen mustan kahvin avustuksella...
Ensinnäkin ihmiset joilla on joku erityisruokavalio, voisivat opetella, että vastauspyyntö koskee ERITYISESTI teitä. Mikään ei hatuta niin paljoa, kun toisen työn aliarvioiminen.
Monet ruokavammaiset ( mun lähipiirissä; keliaakikko, maito-allerginen, muna-allerginen ja kasvisruokavalio) odottavat ja suureen ääneen manaavat jos heitä ei ole huomioitu, mutta itse ei suvaitse ilmoittaa jos ei ilmesty juhliin.
Toinen, miksi "ruokavammasilla" on oikeus olla epäkohtelias? "En tykkää tuosta", "siellä oli ihan kamalat pullat tms.." Siis missä käytöstavat? Jos itse sanoisin teidän tarjottavistanne kaiken sen mitä ajttelen, niin ei varmasti edes väleissä enää oltaisi. ;) Ruuasta tai muusta tarjoilusta ei sanota "yök".. Se kai opetetaan jo lapsillekin.
Kolmas, nämä "ruokavammaiset" eivät halua "sairauksistaan" numeroa. Eli kun käyn kertomassa mitä kukin saa syödä, on se heidän mielestään numeron tekoa, mutta jos en kerro, niin valittavat kun ei tiedä mitä voivat syödä eikä sitten uskalla syödä mitään. Jos laitan laput, niin "ollaanpa sitä virallisia". Mikä helvetti teille sopii????
Neljäs, Kun kuitenkin itse teette tarjottavistanne tai niiden puutteesta aina numeron, niin voisitteko itse huomioida juhlissanne minun poikani allergiat?? Ai, eikö onnistukaan? Liian vaikea pala purtavaksi? Niin, ei ole kivaa nähdä vaivaa, kun ei osata arvostaa.. Prkl!!!!
Viides, kun olette syöneet jotain teille tehtyä, ei ole joka kerta kohteliasta epäillä tuliko se ihottuma tai mahanpuru vieraan ruuista. Luulenpa, että jos olisit arkielämässä tarkempi ruokavaliosi suhteen, ei oireita tulisi.
Kuudes, sinunkaan lapsellesi ei saanut antaa pöydästä mitään allergian vuoksi, miksi siis annat minun allrgiselle lapselle allergisoivia tuotteita?
Seitemäs, jos et noudata enää entistä ruokavaliotasi, niin ilmottaisitko sen vierailupaikkaan, niin ei sitten tuhlaantuisi turhaa aikaa siihen, että teen kyseisen ruokavalion leivonnaiset ja sinä syötätkin lapsellesi jo kaikkea.. Olet kuitenkin vakiovieras ja tiedät minun näkevän vaivaa jokaisen "ruokavammaisen" eteen.
Eli kaikille erityisruokavaliota noudattaville ihmisille, myös teiltä odotetaan toisen ihmisen kunnioitusta ja käytöstapoja.
Ja en halua yleistää, mutta oikeasti lähipiirissäni on juuri tällaisia erityiruokavalioita noudattavia ihmisiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain lapset saa kieltäytyä syömästä, jos ei tykkää, muttei aikuiset ihmiset. Voi ottaa vähemmän. Jos oikeasti ei pysty, ja harvoinhan ruoka sellaista on, niin silloin kohteliasta on kertoa, miksi jättää väliin. Outoja on sun vieraat olleet! Itse en tykkää merellisistä ja harvoin sellaisiin ruokiin törmääkään, mutta kesällä kylässä emäntä oli väkertänyt leivoksia ja piirasta, jotka sisältivät mm.mätiä ja katkarapuja. Kaksi kierrosta meni hymyillen mustan kahvin avustuksella...
mielestä "kohteliaisuuteen" riittää se, että ottaa vähän ja kehuu. Jos pitää ottaa kaksi kierrosta ja jos emännät/isännät kyttäävät miten paljon vieras syö ja tyrkyttävät lisää, epäkohteliaita ovat ne emännät ja isännät. Joissain kyläpaikoissa kahden kierroksen syöminen kohteliaisuuden nimissä tarkoittaisi sitä, ettei loppupäivänä voisi syödä juuri mitään muuta ja ähkyväsymyskoomaturvotus olisi loputon, koska ruoka on usein nopeita hiilareita täyteen ahdottua mättöä.
Rakastan joulutorttuja! Kotona, kun kaupan taikinasta tehdään, niin mulla menee lämpiminä pellillinen heti ja miehelle jää toiselta pelliltä muutama seuraavien päivien kahvileiväksi.
Kun oltiin ekaa joulua anopilla, niin mieheni heitti vitsiä ennen kahvihetkeä, kuinka joulutortut kohta katoavat, jos muut eivät pidä varaansa.
Kun anopin tortut tulivat pöytään, ajattelin itsekseni, että "höh" omatekoisia, taikina ei ole aivan niin hyvää. Toki omatekoinen voi/lehtitaikina on myös hyvää ja kokki nähnyt vaivaa. Kun maistoin, pala jumitti ja pahasti. Taikina oli kuin suolaista murotaikinaa, uuh... Kokonaisuus enemmän paha murokeksi. En voinut syödä edes toista. Noloa.
Onneksi muut ottivat mieheni vitsin käänteisenä etten tykkää tortuista. Mies vain oli ihmeissään.
Nykyään syön koko joulukuun omia torttuja "jouluksi varastoon" ja heti kun pääsen joulun vietosta kotiin, täräytän pellit uuniin.
Tuohon Lipton-asiaan sen verran, että vaikka mulle kelpaakin mikä tahansa tee, niin pakko sanoa, että Lipton on kyllä pahaa.
haha, oot varmaan oikeassa - sen takia mekään ei varmaan teetä tuon useammin juoda!
Mutta hittovie kun on vaikeeta marketin hyllyltä pikasesti napata jokuvaanmustatee sieltä kaiken maailman yrttisekoitusten ja tisanelajitelmien seasta. Liptonin yellow label ainakin osuu silmään, olipa se sitten teen raiskausta tai ei. Ja epäeettistäkin kuuluu olevan kyseinen tee.
Mutta nyt tais mennä jo ohi aiheen. Pääasia oli siis käytöstavat.
Liptonin Yellow Labelia joutuu juomaan joka paikassa, tuleehan se jo korvistakin ulos. Mutta, jos sitä on kylässä tarjolla, olen ihan tyytyväinen.
Se on kuitenkin maultaan perusneutraali ja ihan ok tee, parempi Yellow Label kuin ne järkyttävät maustetut hedelmä- ja kukka-aromiteet, joita usein ihmisillä on. Tosun en niitäkään sen kummemmin kommentoi, juon yhden kupillisen ja pisän mölyt mahassani.
Kahvilan tosin pyrin valitsemaan niin, että saa muutakin kuin peruspussiteetä. Ja kotona voin sitten nautiskella erikoisteelaaduista. Jos haluan vieraisilla esim. hyvää vihreää teetä, vien sitä tuliaisiksi mukanani.
Itse en juo kahvia lainkaan. Silti olen ostanut hyvälaatuisia, paikallisen kahvipaahtimon kahvipapuja vieraille. Minulla on heitä varten myös kahvimylly ja perkolaattorikeitin. Näin voin valmistaa vieraille hyvää, tuoretta kahvia, jota kaikki ovat kehuneet. Mielestäni tämä on vieraanvaraisuutta, vaikka itse en kahvista pidäkään.
Ei kai olisi niin suuri vaiva ostaa vaikka 50g jotain hyvälaatuista teetä kaappiin odottamaan teevieraita?
Osta Twiningsin Earl Grey -teetä, keltainen paketti. Ns. perus mustaa teetä, mutta paaaljon parempaa kuin Liptonin. Kelpaa yleensä hyvin teenjuojille, muttei mitenkään eksoottisen makuista, joten sopii myös tavisteestä pitäville.
Kolmas, nämä "ruokavammaiset" eivät halua "sairauksistaan" numeroa. Eli kun käyn kertomassa mitä kukin saa syödä, on se heidän mielestään numeron tekoa, mutta jos en kerro, niin valittavat kun ei tiedä mitä voivat syödä eikä sitten uskalla syödä mitään. Jos laitan laput, niin "ollaanpa sitä virallisia". Mikä helvetti teille sopii????
Minun maito-allergikko-keliaakikko-ystäväni ja kala-allergikkoystäväni ovat ihan samanlaisia!
Heidän allergiastaan ei saisi tehdä numeroa. Mutta silti se pitäisi ottaa kaikin tavoin huomioon!
Viimeksi tein maitoallergikko-keliaakikolle sopivaa makaronisalaattia. Sitä saivat sitten syödä kyllä muutkin vieraat. Kerroin - vähän kuin kevennyksenä - että olipa niitä gluteenittomia makaroneja vaikea keittää, kun eka satsi hajosi ihan liisterimäiseksi puuroksi. Kun keitin tokan satsin, osasin olla varovaisempi ja onnistuin.
Maito-allergikko-keliaakikko istui puoli tuntia tuon jutun jälkeen naama norsunvitulla ja sanoi sitten, että oliko pakko korostaa hänen allergiaa... Ja se ei tosiaankaan ollut tarkoitus. Kunhan nyt kerroin ruoanlaittomokastani.
Kala-allergikko on monta kuukautta joka tapaamisella lässyttänyt siitä, että hänen kala-allergiansa on siedätyshoidolla parantunut ja nyt hän tekee kalaruokia. On syönyt niitä ravintolassakin nähteni. No, tein sitten kylmäsavulohileipiä - ja tein lihaleipiäkin. Sanoin, että tein nyt molempia, mutta voithan sä nykyisin syödä kalaakin. Kala-allergikko totesi ylimielisesti "No voinhan mä ehkä ottaa pienen palan. Mulla ei sitten ole epipeniä mukana." Huoh. Ja kaksi viikkoa aiemmin veti lohta koko annoksen. Totesin vaan, että siskoni pähkinäallergian vuoksi mulla on epipen ihan itsellä lääkekaapissa varalla, ei huolta...
Meillä ei ole ollut noin juntteja päivällisvieraita ikinä. Kaikki ovat syöneet ja kehuneet, syöneet tai syöneet vähän ja vedonneet vähäruokaisuuteen. Muakin harmittaa sun puolestasi!