Ärsyttää ja olen niin kateellinen niille joilla helppo vauva/lapsi!

Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti, on todella antoisa kirja! Se valaisee hyvin tätä miksi ja millä tavalla olemme erilaisia jo syntymästämme lähtien. Kirjassa kerrotaan myös siitä, kuinka vanhemmat helposti lukevat ns. helpon temperamentin lapsen ihanuuden omaksi ansiokseen ja toisaalta haastavan lapsen vanhemmat murehtivat omia puutteitaan kasvattajana. Jälkimmäisessä tapauksessa kirja toimii hyvänä lohduttajana. Ja mielestäni hän myös hyvin kirjoittaa, että toki vanhempi voi olla myös omasta toiminnastaan ylpeä, vaikka lapsen helppous johtuisikin osin temperamentista - ei hyvästä itsetunnosta ja onnellisuudesta haittaa ole! (Eri asia sitten on asiasta muille leuhkiminen.)



Toisaalta uskon, että juuri aiemmin mainituilla rutiineilla voi vaikuttaa helppouteenkin. Tosin mietin, tuleeko sitten ongelmia, jos rutiinit väkisinkin muuttuvat ja onko aikuiselle välttämättä niin auvoisaa, jos aina ja kaikki pitää tehdä tietyllä kellonlyömällä, koska lapsi on siihen tarkasti totutettu... Joka tapauksessa tuntuu, että monessa perheessä eletään aika hektistä elämää eikä lapselle välttämättä etukäteen juuri sanotakaan, mihin kohta mennään. Tämä nyt liittyy enemmänkin isompiin lapsiin, mutta luulisi vauvaankin heijastuvan, jos mennä touhotetaan epämääräisillä rytmeillä.

Minun vauvani roikkuu tissillä 5 kertaa yössä. Silti pidän häntä helppona ja lutuisena. Päivällä hän on hyväntuulinen ja esittelee uusia taitojaan. Vauvan kuuluu valvoa ja hakea rytmiä. Jos vauvan haluaa, pitäisi olla tietoinen kolmen vuoden univelasta. Kyllä tämä joskus loppuu :D

Meillä on hyvin nukkuva lapsi: söi 1-2 kertaa yössä, 3 kuukauden iässä nukkui 21-6, söi ja jatkoi unia 9 asti, 6 kuukauden iässä nukkui heräämättä kellon ympäri ja vielä 3 tunnin päikkärit yhteen menoon. Helppoa? Joo, myönnän.



MUTTA.



Ihan yhtä lailla yhtä helvettiä siitä vauva-arjesta saa, kun vauva tai lapsi EI SYÖ KUNNOLLA. Ei kelpaa rinta, ei kelpaa pullo, ei sormiruoka, soseet, vellit, puurot... ei niin tasan mikään. Ja lapsen pituus- ja painokäyrät sen kuin laskevat ja laskevat. Neuvola painostaa. Sukulaiset painostavat, kun on niin laiha lapsi. Äiti sairastuu masennukseen ja ahdistukseen.



Sillä nyt voitte huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ainakin lohduttaa itseään, että koliikki ei vaikuta lapsen kehitykseen. Ja vaikka lapsi heräilisi 30 min. välein, niin hän yleensä saa kuitenkin tarpeeksi unta, jotta normaali kasvu ja kehitys ovat turvattuja. Tietysti vanhemmalle se on rankkaa, mutta jakakaa vastuuta lapsen isän kanssa. Viekää viikonlopuksi mummolaan tai kummeille ja levätkää. Huonosti syövän lapsen kanssa mikään ei auta. Normaali kasvu ja kehitys ovat jo jäljessä, eikä auta, vaikka minne sen lapsen kiikuttaisi.

Minun vauvani roikkuu tissillä 5 kertaa yössä. Silti pidän häntä helppona ja lutuisena. Päivällä hän on hyväntuulinen ja esittelee uusia taitojaan. Vauvan kuuluu valvoa ja hakea rytmiä. Jos vauvan haluaa, pitäisi olla tietoinen kolmen vuoden univelasta. Kyllä tämä joskus loppuu :D

Toki lapsissa on eroja, mutta niin on vanhemmissakin, kuten tuolla joku jo sanoi. Se vaan on niin, että se missä toiselle joku vauva on vaikea, on se toiselle helppo. Yksinhuoltajienkin tulisi huomioida, että heidän voi olla vaikeampi jaksaa ns. "normaalitarpeista vauvaa", koska siinä vieressä ei ole toista aikuista, jonka syliin lapsi voisi pyrkiä.

Tärkeintä on varmasti kuunnella omaa jaksamista. Jos tuntuu, että vauva on vaikea, niin kannattaa harkita avun hankintaa. Ainakin pitää tiedostaa ja miettiä, että onko todella niin, että vauva on nyt hankala, vai onko niin, että omat voimat ovat ehtyneet. Loppujen lopuksi vauvat, varsinkaan ihan pienet, eivät oikeastaan missään tilanteessa edes osaa olla tietoisesti hankalia, vaan heillä on erilaiset tarpeet ja myös erilaiset terveyshistoriat. Joillakin vauvoilla on mahavaivoja ja on sitten luonnollista huutaa apua siihen vaivaan. Joillakin ei ole koskaan mitään sairautta ja valittavat korkeintaan väsymystä ja nälkää, vaipan vaihtoa ja sylin puutetta. Näihin tarpeisiin on helppo vastata, joten vauvakin voi tuntua helpolta. Jos vauva on kovin itkuinen, voi hän olla myös sairas ja vanhemman pitäisi vaan rauhallisesti selvittää mistä on kyse. Vaikeinta on varmasti silloin, jos syytä ei ole tai ei ole riittävästi keinoja (koliikki), millä auttaa vauvaa. Silloin varmasti on tärkeintä hakea itse tukea ja apua jaksamiseen. Joka tilanteessa pitäisi muistaa, että lapsi ei ole tahallaan vaikea.

Meillä on hyvin nukkuva lapsi: söi 1-2 kertaa yössä, 3 kuukauden iässä nukkui 21-6, söi ja jatkoi unia 9 asti, 6 kuukauden iässä nukkui heräämättä kellon ympäri ja vielä 3 tunnin päikkärit yhteen menoon. Helppoa? Joo, myönnän.

MUTTA.

Ihan yhtä lailla yhtä helvettiä siitä vauva-arjesta saa, kun vauva tai lapsi EI SYÖ KUNNOLLA. Ei kelpaa rinta, ei kelpaa pullo, ei sormiruoka, soseet, vellit, puurot... ei niin tasan mikään. Ja lapsen pituus- ja painokäyrät sen kuin laskevat ja laskevat. Neuvola painostaa. Sukulaiset painostavat, kun on niin laiha lapsi. Äiti sairastuu masennukseen ja ahdistukseen.

Sillä nyt voitte huonosti nukkuvien lasten vanhemmat ainakin lohduttaa itseään, että koliikki ei vaikuta lapsen kehitykseen. Ja vaikka lapsi heräilisi 30 min. välein, niin hän yleensä saa kuitenkin tarpeeksi unta, jotta normaali kasvu ja kehitys ovat turvattuja. Tietysti vanhemmalle se on rankkaa, mutta jakakaa vastuuta lapsen isän kanssa. Viekää viikonlopuksi mummolaan tai kummeille ja levätkää. Huonosti syövän lapsen kanssa mikään ei auta. Normaali kasvu ja kehitys ovat jo jäljessä, eikä auta, vaikka minne sen lapsen kiikuttaisi.

Selvisikö koskaan? Ei ollut esim pahaa närästystä?

huh olipas tullut viestiä! en jaksanut lukea ihan kaikkia mutta vastailempa nyt jotain.



Eli en koe jatkuvaa vihaa tai ärsytystä vaan pidän sen ihan omana tietona ehkä oikea sana olisi että tunnen kateutta miksi toisilla eli melkein kaikilla on helpompi vauva ja lapsi kuin meillä. siltä se ainakin tuntui silloin kun nuorin oli vauva.



oltiin kerhossa ja kaikki pölötti vaikka sitä että niko heräsi viime yönä jopa 3krt 12h aikana ja joku sitä kuinka viivi otti eilen vain yhdet 4h päikkärit. kun itse valvoi joka yö eikä vauva nukkunut kuin autossa tai kun vaunut liikkui joten koskaan en kotona saanut levätä ja vielä kaksi muutakin lasta oli hoidettava ja mies teki kahta työtä. vauvan piti olla koko hereilläolo sylissä. kerhossa ja muiden äitien kanssa kun aikaa vietettiin olin aika hiljaa kun en osannut sanoa mitään koska kaikilla tuntui olevan niin erilaista kuin meillä.



esikoisen kanssa ravattiin 2,5v lääkäreillä terveysongelmien vuoksi eikä silloinkaan juuri nukuttu yöllä mutta nukkui sentään päiväunia. toisen kanssa oli jo helpompaa mutta tämä kolmonen on suorastaan painajainen.



nyt ovat jo isompia ja esikoinen koulussa, hän on muuten helppo ja ihana lapsi mutta tekee paljon kiusaa (vain) sisaruksille. kakkonen ihan tavallinen ja kolmonen edelleen vaikea tapaus kiukutteluineen ja komenteluineen. joka päivä saa sanoa hänelle miten käyttäydytään. ja joo olin itse melkein yhtä paha lapsena jos äitiin uskominen.

luin tuosta muutan viestin ja selvennän ettei meillä ollut vain yöunet vaivana. vaan esikoisella oli terveysongelmia ja kokoajan painoi myös pelko. kakkosen kanssa päästiin helpommalla vaikka ne yöunet jäikin vähiin mutta nukkuin päikkärit sisällä/vaunuissa parvekkeella ja söi normaalisti. kolmosen kanssa kaikki oli taitelua. nukkuminen vain sylissä tai liikkuvassa autossa/vaunuissa, syöminen: kiinteitä vasta ekan kerran 11kk ja silloinkin liian suppeasti ja liian vähän. pulloa ei huolinut koskaan maitoa ei juo vieläkään jne. nyt 3v ja on vasta pari kk sitten alkanut syömään normaalisti ja puoli vuotta sitten alkoi nukkua yöt.



en silti sano ettei muilla olisi vaikeaa tai helppojen lasten vanhemmilla oikeutta "valittaa" mutta itseä joskus alkaa harmittaa ja ärsyttää että miksi kaikilla tutuilla on niin helpot vauvat. ja ne kerhotkin pisti aina masentamaan kun toiset painui sieltä kotiin lapsen kanssa päikkäreille. ja muutenkin.. olisikohan ollut jotain vaikeiden vauvojen vertaistuki ryhmää :)

Minulla on kaksoset ja yksin hoidin koko vauva-ajan kun mieheni teki pitkää päivää yrittäjänä.



Hoidin kodin ja vauvat. Lapset oppi jo pienenä ettei pienistä inahduksista oteta syliin ja vuoroaan pitää odottaa. Nukkumaankin oppivat niin, että heidät vietiin sänkyyn ja peiteltiin, ei silitelty tai kannettu tai rynkytetty rattaissa.



Kuopus kun syntyi ei hänkään saanut erityistä kohtelua, rakensimme silloin ja jaloissa pyöri 2v. kaksoset, helppo lapsi oli sitten kuopuskin.

vai väitätkö että esikoisemme terveysongelmat joista osittain johtuen valvoi yöllä oli vikamme? Kakkonenhan meillä oli tavallinen vauva heräsi vaan ehkä useammin syömään kuin muiden tuttujen.kolmas oli jo laitoksella sylikissa joka nukkui vaan kainalossa ja huusi heti jos laskin sängylle tai siihen sairaalan vauvan sänkyyn. eli mitä ehdin tehdä väärin 30min?? samanlailla on kaikki kasvatettu. jotkut vauvat (kuten kakkosemme) vaan tyytyy vähempään ja viihtyy itsekseen. ehkä voi vaikka vatsaa kipristellä ja sen takia tahtoo olla vaan sylissä tms.

pidin kyllä huolta kodista hyvin. aina kotiruokaa, koti todella puhdas ja järjestyksessä ja kuljettiin kerhoissa ja ulkoiltiin väsymyksestä huolimatta. eli oli meilläkin tavallinen arki ja rutiinit joten ei voi sanoa että koti ja vanhemmuus kaaoksessa.

lasta. Kolmonen tosi helppo, eka ja toka ei helpoimpia, mutta ei vaikeimpiakaan. Nelonen VAIKEA. Tosin olen onnellinen, että ovat terveitä. Kyllä sitä toivoisi, että olisipa ollutkin vain koliikki, jos lapsella olisi joku vaikea sairaus.. Vai mitä? Koliikki menee ohi aikanaan. On rasittavaa, väsyttävää, mutta helpottaa aikanaan.

Minulla on kaksoset ja yksin hoidin koko vauva-ajan kun mieheni teki pitkää päivää yrittäjänä.

Hoidin kodin ja vauvat. Lapset oppi jo pienenä ettei pienistä inahduksista oteta syliin ja vuoroaan pitää odottaa. Nukkumaankin oppivat niin, että heidät vietiin sänkyyn ja peiteltiin, ei silitelty tai kannettu tai rynkytetty rattaissa.

Kuopus kun syntyi ei hänkään saanut erityistä kohtelua, rakensimme silloin ja jaloissa pyöri 2v. kaksoset, helppo lapsi oli sitten kuopuskin.

En ole kateellinen tai ärsyynny siitä, että jollain on helppo lapsi, mutta tälläiset typeryydet kieltämättä suututtavat.

Allergisten ja huutavien vauvojen äitinä voin kertoa, ettei lasta todellakaan voi opettaa helpoksi. Sinulla on ollut vain ja ainoastaan hyvä tuuri, kun olet saanut terveet ja rauhalliset lapset.

Kas kun vauvan itkuun on aina syy. Ja jos se syy on jokin fyysinen vaiva, niin lapsi ei maailman parhaan (siis sinun tai kaltaistesi) äidinkään hoidossa rauhoitu ennen kuin se syy saadaan hoidettua. Lisäksi temperamenttierot aiheuttavat toki suurtakin vaihtelua siihen, miten kukin vauva rauhoittuu. Olet tyhmä, kun muuta väität.

vaan se jos sillä brassaillaan, ikäänkuin se olisi vanhempien saavutusta.

TIetämättömyyttä se vain on, ei tajuta että lapsia ja temperamentteja on erilaisia, kuvitellaan olevan jotain ylivainhempia kun oma mukula käyttäytyy niin siivosti.

1kkn iästä asti nukunut yöt heräämättä. Voin käydä vauvan kanssa kaikissa paikoissa koska ei vierasta eikä huuda tai kitise. Syö todella hyvin ja kaikki soseet maistuu. Juttelee paljon, mutta ei siis kitise/itke. Saan omaa aikaa, koska lapsi ei vierasta hoitajaa.



Jos jonkun kanssa puhetta tule vauvoista niin kyllä minä kerron kuinka helppo tapaus meiän lapsi on, vaikka toisella olisi kuinka rankkaa. Se on sitten oma vika jos pahoittaa mielensä ja tulee kateelliseksi. Ei se ole muilta pois jos lapseni on helppo. Koen myös ansainneeni helpon vauvan, sillä esikoiseni syntyi kuolleena, mikä oli erittäin rankkaa.



Ja muistakaa että se mikä on rankkaa toiselle ei välttämättä tunnu toisesta niin pahalta.. esim kyllä minusta oli rankkaa herätä yksi aamu seitsemältä kun on tottunut 9 herätyksiin ja jos joku muukin saa valittaa niin kai myös minulla on siihen oikeus.

Nytkin hirveät univelat takana, mutta pitää yrittää jaksaa.

mutta olen kyllä ollut useammankin kerran ärsyyntynyt joidenkin vauva-aikakertomuksista. Siis just noista "ihan hyvinhän nyt yhden vauvan kanssa jaksaa tehdä x, y ja z".



Tiedä sitten, mikä on meikäläisessä vialla. :D

vauvana ja esim koliikki on perinnöllistä!!

Anteeksi nyt perkeleesti että minulla on lapset ollu "helppoja".



Haista paska itse

ja kaikista ärsyttävintä on se, että ne helppojen lasten vanhemmat kuvittelevat, että se helppous johtuu heistä itsestään. Ovat siis niiiiin ylivertaisia vanhempia / kasvattajia, että niitten vauva ei heräile eikä huuda tai isommat lapset riitele, kilju tai kiukuttele. Huoh.



Muutamalle tuttavalle on käynyt niin, että niitten eka vauva on ollut superhelppo ja ovat olleet sitten juuri niin tyytyväisiä itseensä, että kun heiltä tämä sujuu. Kakkonen tai kolmonen ovat olleet ihan eri maata. Silloin ei voi kuin nauttia vahingonilostaan.

HArmittaa siinä mielessä, että ei ole lasten kahtena ekana vuotena pystynyt tekemään yhtään mitään. Ei käymään missään, ei harrastamaan. En muista mitään vauvavuodesta, en. Ja se minua surettaa.



Olen ollut niin sekaisin univelasta ja kaikki energia ja tahtotila on mennyt siihen, että saisi vuorokaudessa riivittyä kasaan edes sen hengissäpysymisen kannalta olennaiset 4 tuntia. Pätkissä tietenkin.



Surettaa kun ole ollut niin väsynyt ja kiukkuinen, surettaa etten voi muistaa vauvantuoksuisia päiviä ja vaunukävelyitä. Ei, ei mitään mielikuvaa. Vain se tajuton tarve levätä aina kun se hetkenkin on mahdollista.



Nytkin kun kuopus nukkuu(!) päiväunia välillä, olen hysteerisenä sammuttamassa puhelimet, ovikellot, verhot kiinni, että saisi pienen levon itsekin.