Eräs 20-vuotias tuore äiti hehkuttaa facebookissa

Sehän on sairaalakohtaista saako kävellä vai ei. Omassa sairaalassani ei saanut kävellä koska vauva on äidin sylissä, eikä oteta sitä riskiä että äitiä yhtäkkiä alkaakin pyörryttää.

Minä olen joka kerta kävellyt synnytyssalista osastolle. S

baariin kun vauva on pieni. Toiset on elämänsä kunnossa jo 2vk synnytyksestä, toiset jo 2h synnytyksestä.

Sitten on ne jotka ei jaksa mitään.

Synnytyksiäkin kun on vähän erilaisia. On sektioita joissa voi menettää viisi litraa verta ja alatiesynnytyksiä joissa peräsuoleen asti repeää- että ole siinä sitten elämäsi kunnossa 2vkon kuluttua synnytyksestä

Vaikuttaisi että täällä on näitä äitejä jotka eivät ole päässeet mihkään vauvan syntymän jälkeen ja siksi ovat "katkeria" kun on äitejä joilla on siihen mahdollisuus.

Vaikuttaisi että täällä on näitä äitejä jotka eivät ole päässeet mihkään vauvan syntymän jälkeen ja siksi ovat "katkeria" kun on äitejä joilla on siihen mahdollisuus.

Missä täällä on katkeruutta?! Kaikkihan juuri ovat kommentoineet, että olisivat päässet, mutta eivät halunneet lähteä. Taidat itse olla katkera, kun et kykene bilehalujasi hillitsemään.

Eiköhän lähtökohtaisesti jokainen äiti, nuori tai vanha, tee päätöksensä sekä lastaan että omaa hyvinvointiaan ajatellen? Jollekin se baariin meneminen tuntuu luontaiselta vuoden päästä, viiden vuoden, tai jollekkin se on sen kuukauden, kahden päästä.



Jos sen yhden satunnaisen baarireissun haluaa tehdä kun vauva on parin kuukauden ikäinen, ei se minusta ole haitallista vauvalle tai äidille. Useimmat normaalit ihmiset osaavat kyllä itse arvioida tilanteen niin, että sekä vauvalla ja äidillä on hyvä olla. Eikö ole parempi äidin päästä hieman tuulettamaan ajatuksiaan, missä muodossa tahansa, jos siitä seurauksena on parempi olo ja hyvä mieli? Eri asia on sitten sellaiset äidit, jotka eivät ajattele vauvansa parasta tai omaa parastakaan, ja ovat siellä baarissa alvariinsa, mutta nämä tapaukset eivät kuulu enemmistöön. Ja auttaako niitäkään tapauksia se, että muut äidit haukkuvat heitä selän takana ja pyörittelevät silmiään? En usko!!

kukaan niitä työssäkäyviä 50-vuotiaita isovanhempia, joiden velvollisuus on ottaa 2 kk ikäinen vauva hoitoon kun molemmat vanhemmat lähtee baariin joka lauantai? Tutussa tapauksessa eivät vanhemmat edes kysy että missä vuorossa isovanhemmat ovat töissä vaan ilmoittavat menevänsä baariin viikonloppuna että jos vauva tulis yöhoitoon. Seuraavana päivänä haetaan aikaisintaan kuudelta illalla pois.

Mitä se sinun pyllyäsi muuten edes kutittaa? Voihan ne isovanhemmat tykätäkin lapsenlapsensa hoidosta.

Ellei sitten ole sellainen isovanhempi jota ei kiinnosta peen vertaa mitä lapsenlapselle kuuluu.

Ja mainittakoon vielä, että omani olen saanut 20, 23 ja 25 vuotiaana, eikä koskaan oo mikään pakko ollut päästä tuulettumaan. Ja harvoin olen missään käynytkään. Ehkä 6 kertaa viim. Seitsemässä vuodessa...

Ja voin kertoa että minua ei vittuakaan kiinnosta kuunnella sinun jonnin joutavia p.o.p-marimekko jorinoitasi kun olemme samaan aikaan puistossa.





Jokaisella on elämässään eri intressit, koita kestää ;)

Pakko takertua tähän, tästä oikein hohkasi ylemmyydentunto. Ilmeisesti olet viimeset 7v ollut kotona lasten kanssa. Kerkesitkö hankkimaan ammatin ennen lapsia? Työpaikan? Kai olet tietoinen siitä, että se on lapsillesi mieletön taakka kantaa äitinsä koko elämänsisältöä harteillaan.?

Millä tavoin lapselle se on taakka, jos äiti on läsnä ja kotona? En itse ole ollut noin kauaa tosiaankaan. Ja kyllä, itselläni oli ammatti ja työpaikka ennen lapsia. Toisille elämänsisältö on jotain muuta- toisille lapset. Kyllä niistä lapsista sen valitettavasti huomaa, kenen elämänsisältöön kuuluu jotain muuta. Useimmiten nämä äidit itse ovat vielä juuri niitä, jotka sättivät toisten lapsia ja toisia äitejä vanhemmuudesta, vaikka oma vanhemmuus ei tosiaankaan ole hallinnassa.

yritä oikein kovin. Mitä tapahtuu kun lapsi haluaa itsenäistyä? Äiti putoaa tyhjän päälle. Lapsia kasvatetaan yhteiskuntaan ja elämään, se ei vaadi 24/7 omistautumista. Rakastan ja arvostan lastani ja haluan hänelle hyvän ja turvallisen elämän, niin kauan kun minä pystyn asiaan vaikuttamaan ja tahdon opettaa miten järjestetään asiat hyviksi silloin kun hän on omillaan.

Mutta arvostan suuresti myös omaa elämääni, minulla on unelmia joihin lapset ei liity, olisihan se ahdistavaa, jos jonkun ihmisen unelmat olisi riippuvaisia sinusta? Loppujen lopuksi punon nämä kaksi asiaa yhdeksi, otan mieheni huomioon ja lopputuloksena on meidän perheen elämä, missä kaikki kasvavat yhdessä ja erikseen. Eikä muuten kukaan kuole siihen satunnaiseen baarireissuunkaan.

Seksipeto ja bilehile. Ikää jo yli 40v mutta muunnun sen mukaan kun tilanne vaatii!

mutta komppaan siis! Äidistä on moneksi ja niin pitää ollakkin!

En kuitenkaan halua edes tietää mitä heidän perhe-elämänsä tulee olemaan jos ei vauva-aikana suhtautuminen on tuollaista.

ihanaa ja mukavaa on meidän perhe-elämä sekä parisuhde vaikka olemme olleet iltaa viettämässä joitakin tunteja vauvan ollessa pieni, varsinkin jo kolmannen kohdalla sitä tajusi, ettei vauva mene siitä rikki/kärsi mitenkään.

että nuoret äidit hoidattavat lapsensa omilla vanhemmillaan - parempi aloittaa ajoissa että vauva tottuu hoitajaan, joka hänet tulee kasvattamaankin.

aika rankkaa yleistystä ;) mä pohdin että voinko jättää 1,3v lapsen hoitoon muutamaksi tunniksi kun miehellä ja mulla merkkipäivä.

mä oon tullut siihen tulokseen että jokainen taaplaa tyylillään, mutta mä en todellakaan tarvi lomaa lapsestani enkä tuomitse niitä jotka haluavat sitä lomaa.

t. nuori äiti

Pakko takertua tähän, tästä oikein hohkasi ylemmyydentunto. Ilmeisesti olet viimeset 7v ollut kotona lasten kanssa. Kerkesitkö hankkimaan ammatin ennen lapsia? Työpaikan? Kai olet tietoinen siitä, että se on lapsillesi mieletön taakka kantaa äitinsä koko elämänsisältöä harteillaan.?

Millä tavoin lapselle se on taakka, jos äiti on läsnä ja kotona? En itse ole ollut noin kauaa tosiaankaan. Ja kyllä, itselläni oli ammatti ja

yritä oikein kovin. Mitä tapahtuu kun lapsi haluaa itsenäistyä? Äiti putoaa tyhjän päälle. Lapsia kasvatetaan yhteiskuntaan ja elämään, se ei vaadi 24/7 omistautumista. Rakastan ja arvostan lastani ja haluan hänelle hyvän ja turvallisen elämän, niin kauan kun minä pystyn asiaan vaikuttamaan ja tahdon opettaa miten järjestetään asiat hyviksi silloin kun hän on omillaan.

Mutta arvostan suuresti myös omaa elämääni, minulla on unelmia joihin lapset ei liity, olisihan se ahdistavaa, jos jonkun ihmisen unelmat olisi riippuvaisia sinusta? Loppujen lopuksi punon nämä kaksi asiaa yhdeksi, otan mieheni huomioon ja lopputuloksena on meidän perheen elämä, missä kaikki kasvavat yhdessä ja erikseen. Eikä muuten kukaan kuole siihen satunnaiseen baarireissuunkaan.

jos joku niin haluaa tehdä, mutta en vaan ymmärrä, miksi minun olisi pakko, jos en siitä nauti? Siis millä tavoin baarissa käyminen liittyy hyvään elämään ja oman elämän elämiseen? Anteeksi, en ymmärrä vieläkään. Minäkin huomioin myös mieheni, enkä ajattele että lapsi kuolee tai on lähtökohtaisesti pahasta, jos äiti käy tuulettumassa. Itse vain en halunnut lähteä, kävin mieluummin vaikka jumppaamassa. Se on terveellisempi vaihtoehto. Ei kait baariin lähteminen ole välttämätöntä sille, että on hyvä äiti tai omaako unelmia vai ei? Hei, vähän jotain rajaa, aika tiukka yleistys.

Minulla on oman elämän unelmia, vaikka pikkulapsiajan olen halunnut lapsille ja perheelleni myös omistaa. Olen katsonut asian näin, että ehdin ja itseasiassa koska lapseni ovat jo isompia, olen myös ehtinyt harrastaa, käydä taas töissä ja toteuttaa omia unelmiani -niihin nyt vain ei satu kuulumaan baarissa ravaaminen. Olkoonkin se nyt sitten jonkun elämän unelma.

Ja voin kertoa että minua ei vittuakaan kiinnosta kuunnella sinun jonnin joutavia p.o.p-marimekko jorinoitasi kun olemme samaan aikaan puistossa.

Jokaisella on elämässään eri intressit, koita kestää ;)

No älä sitten tunge joka välissä väkisin seuraani.

ja muu "oman elämänsisältö" tekee teidät niin jumalattoman onnellisiksi, miksi arvostelette toisten ratkaisuja, ettekä anna jokaisen elää tavallaan? Ihmettelen suuresti.

t.ei-ap

Mulla on myös mies, joka voi tarvittaessa lapsiamme hoitaa. Isovanhempia löytyy myös tarvittaessa apuun, mutta yleensä ollaan viety lapsia hoitoon vaan heidän pyynnöstään, ellei ole ihan pakko ollut lapsia johonkin saada, sillä he ovat työssäkäyviä, joilla on omakin elämä.



Koko omaa elämääni en ole lapsilleni uhrannut/uhraamassa, mutta mä en koe, että joka viikonloppuinen riekkuminen kännissä baarissa toisi elämääni yhtään enempää sisältöa. Parhaat reissut baariin on olleet mun kohdallani vain hyvän musiikin kuuntelua rakkaiden ystävien seurassa. Olen voinut joskus jopa nauttia muutaman annoksen alkoholia tai sitten hiukan enemmän ja joskus olen ollut liikkeellä autolla.



Tuollaisista kommenteista, joissa kovin usein on pakko päästä vetämään pää täyteen, saan sellaisen kuvan, ettei ko. henkilö ole ehkä tarpeeksi kypasä elämään perheenä, huolehtimaaan vastasyntyneestä, eikä tarpeeksi kiintynyt vauvaan. Harmi, sillä silloin jää kyllä paljon kokematta.



Vaikka minä en ole baareissa juossutkaan, niin en ole myöskään koko aikaa nyhrännyt lapsissani kiinni. Teen myös töitä iltaisin ja viikonlopusisn kausittain ja silloin mieheni/isovanhemmtat huolehtivat laspsistani. Ei tässä ole pelkoa, että mun elämältä putoaa pohja, kun lapset lähtevät. Nyt vaan on lasten aika. Haluan olla läsnä, kuunnella, auttaa ja hoivata. Se loppuu aikanaan ja sitten toivon, että olen saanut maailmalle terveen itsetunnon omaavat, luottavaiset ja fiksut lapset. Parhaani yritän.



Ei minua kiinnosta liiemmin mitä muut touhuavat, välillä jotkut jutut pistävät vaan kummastelemaan. Varsinkin nykyäikana kun kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja niin paljon tulee esiin kiintymyshäiriöitä, laiminlyöntejä, järkyttäviä tragedioita ja mielenterveysongelmia.



terveisin, mikä joku numero sieltä alkupäästä olinkaan, joka fb kabveristaan kertoili.

sinä AP olet? Miksi halusit jakaa tämän fb-kaverisi statuksen täällä?

.. eipä tullut imetysaikana lotrattua alkoholin kanssa baareissa eikä kotonakaan. Muutamia kavereita olen synnytyksen jälkeen nähnyt baareissa ja yleensä aika hutikassa. Enkä nyt väitä että yllä kirjoittelevat välttämättä siellä on lärvejä vetämässä! Tosin meidän vauva-aikana baareissa savu oli aika kestämätöntä. Kukin tyylillään...

Itse luulin nimittäin, että perheellisenäkin voi pitää joskus hauskaa. Mutta olin todella väärässä! Omasta mielestäni ei todellakaan ole suuri synti, jos haluaa päästä tuulettumaan ystävien kanssa, vaikka vauva sitten olisikin vielä pieni. Se ei varmasti tee sen huonompaa vanhempaa. Päin vastoin olen sitä mieltä, että ennemmin käy silloin tällöin ulkona, kuin sekoaa nupistaan siinä kun ei käy koskaan missään. Lapsen ei pitäisi olla syy lakata elämästä. Itse odotan esikoistani, ja ohhoh, olen 20-vuotias. Silti olen päättänyt, että vaikka minusta äiti tuleekin, on minullakin oikeus silloin tällöin saada tehdä asioita ilman vauvaakin. Ehkä se on itsekkäästi ajateltu, kun en aio lukita itseäni seuraaviksi vuosiksi kotiini. Aikomukseni ei myöskään ole alkaa juhlimaan joka viikonloppu, ei se ole aiemminkaan ollut minun juttuni, mutta mitä pahaa on siinä, jos ainakin kerran puolen vuoden aikana uskaltaa irtautua arjen kuvioista.. Sitä minä mietin.. En varmasti tule olemaan sen parempi äiti, jos odotan että lapset ovat lentäneet pesästä, ja sitten vasta uskallan tehdä jotain omaakin.

kukaan niitä työssäkäyviä 50-vuotiaita isovanhempia, joiden velvollisuus on ottaa 2 kk ikäinen vauva hoitoon kun molemmat vanhemmat lähtee baariin joka lauantai? Tutussa tapauksessa eivät vanhemmat edes kysy että missä vuorossa isovanhemmat ovat töissä vaan ilmoittavat menevänsä baariin viikonloppuna että jos vauva tulis yöhoitoon. Seuraavana päivänä haetaan aikaisintaan kuudelta illalla pois.

kyllähän ongelma on enemmänkin niillä isovanhemmilla, jotka eivät saa sanottua, että ei käy.

Itse olen syntynyt 60-luvulla. äitini meni töihin kun olin 2kk. Isovanhempieni luona olin usein viikonloppuisin ja kaikki kesät silloin kun vanhemmillani ei ollut lomaa.

Seuraus: olen ainakin tähän asti uskoakseni ollut ihan täyspäinen ihminen. Minulla on aina ollut hyvät välit vanhempiini, kuten myös isovanhempiini. Ja lapsiini. Jotka ovat myös olleet paljon vanhempieni hoidossa...

t. uraäiti, pullantuoksuinen äiti, kavereiden kanssa juhlija, harrastuksiin kuljettava äiti, teinit kotitöihin pakottava orjapiiskuriäiti, lastensa kanssa naurava ja jutteleva äiti jne...