Kuinka kipeä on sektion jälkeen?

Ei kipuja eikä kiinnikkeitä. Heti sairaalasta tultua olen mm. käynyt ruokakaupassa ja rahdannut painavia kasseja.

kaksi endometrioosileikkausta joita kaiketi voi jossain määrin verrata tohon umpisuolileikkaukseen, ainakin samalla kaavalla tehty ja vatsaontelo on pumpattu tosiaan täyteen ilmaan. En ole niistäkään ollut mitekään erityisen kipeä. Toki pariin päivään ei voinut juuri mitään tehdä mutta pärjäsin ihan buranalla.



Takana myös kaksi sektiota, toinen hätä- ja toinen suunniteltu. Ensimmäisessä 42 hakasta vatsalla, toisessa 12 - älä kysy miksi, kukaan ei osannut selittää.

Molemmista olen toipunut mielestäni nopeasti ja hyvin. Leikkauksesta seuraavana päivänä on ollut kipupumppu joka on toiminut täydellisesti. Sen jälkeen olen pärjännyt ihan buranalla. Olen päässyt liikkeelle ja jaksanut melkein heti kun se on sallittu niin istuakin.



Eli en ole ollut erityisemmin kipeä minkään yllä mainittujen operaatioiden jälkeen vaikka esim. hätäsektiossa kaikki meni pieleen mikä mennä voi. Esim. iso haavani tulehtui pahasti yms.

Voin hyvin ja pärjäsin kipujen kanssa.



Muutama kaverini on alatiesynnytyksestä toipunut hitaammin kuin minä sektiosta, ollut vielä kuukausia kipeänä ja istuminen on ollut vaikeaa.

että neljän operaation jälkeen, ei mitään kiinnikkeitä.



t. 3

Ensimmäinen oli tähystys, josta vatsakipuja ei juuri tullut, mutta ilmasta johtuva kipu olkapäissä oli aika kova. Sinulle on ilmeisesti jäänyt ilmaa aivan liikaa, jos noin kovat ovat olleet jälkikivut. Ensimmäisestä sektiosta tuli kovat kivut, koska kipupumppua ei ehditty laittaa, ja jälkihoito hoidettiin huonosti, eli sain aivan liian vähän kipulääkkeitä. Toinen sektio oli ns. suunniteltu, eikä kipuja tullut. Kipulääkkeitä pitää saada tarpeeksi, jotta uskaltaa lähteä liikkeelle vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Kiinnikkeitä ei tule, jos pyrkii jalkeille ja liikkuu suht normaalisti. Leikkauksen jälkeen ei kyllä tehnyt mieli nauraa, mutta sehän menee pian ohi. Arven kanssa pitää olla varovainen vielä pari viikkoa tikkien poistamisesta, eli mitään hyvin raskasta ei pidä nostella. Jos olet menossa suunniteltuun sektioon, niin kipujen vuoksi ei tarvitse olla huolissaan, vaikka eihän leikkaus koskaan mikään miellyttävä kokemuskaan ole.

ja olen ollut hemmetin kipeä alkupäivät.

Mä olin ainakin tosi kipeä sektion jälkeen. Kahteen viikkoon en nukkunut kunnolla koska jokainen liike sattui vatsaan. Sitten haava tulehtui ja jouduin joka päivä huhteluttamaan haavaa kahden viikon ajan. Kiinnikkeitä tuli paljon ja olivat kipeitä melkein vuoden..

ihan perinteisesti ja sektio suunnitellusti ja kyllä se sektio oli pahempi.



Sektion jälkeen 3 ekaa päivää kipu paheni, 3.s päivä oli ihan pahin. Kävellä pystyi vain kumarassa seinistä tukea ottaen.

2 viikon kuluttua pystyin jo kantamaan lasta, mutta kyllä se 2 viikkoa meni haavakivun kanssa tosi nihkeästi.

Imetyskin oli ihan hirveän vaikeaa kun ei voinut imettää kuin makuulla ja siinä taas kastuttiin vauvan kanssa molemmat kokonaan :(

Kiinnikkeitä tuli jonkin verran ja kohtu jäi supistusherkäksi.

Seuraavassa raskaudessa supistusten kanssa saikulla melkein puolesta välistä ja supistusten esto lääkitystä jouduttiin antamaan muutamaan kertaan. Jouduin siis sisään sairaalaan supistusten takia.

Toka syntyi alateitse ja se oli minulle selkeästi "helpompi" koska paraneminen ja toipuminen oli paljon nopeampaa.



Mutta tosi yksilöllistähän tuo on, kaveri oli viikko sektion jälkeen jo vauvan kanssa liikenteessä ja pyörimässä kauppakeskuksissa. Eikä kuulemma ollut ollenkaan kipeä.

Kävely oli seuraavana päivänä sektiosta hieman hidasta. Ja yskiminen tuntui hieman epämiellyttävälle. Mutta toivuin todella nopeasti. Haava parantunut 1,5 vuodessa hyvin ja melkein näkymätön.

(eteisistukka). haava parani tosi hyvin ja siististi, mutta vauvaa en pystynyt nostamaan puolelta toiselle öisin aika pitkään aikaan. Mutta kaikenkaikkiaan tosi helppo homma, lääkitys oli kohdallaan leikkauksen jälkeen.



Mutta, mulla on endometrioosi ja jotenkin joku endometrioosikudos repesi leikkauksessa ja oli jäänyt vuotamaan vatsaonteloon. hyytymä tulehtui ja viikko leikkauksen jälkeen viikoksi antbioottitippaan ja crp 480. vatsa peritonistinen ja verenmyrkytys lähellä. itse en olisi mennyt edes lääkäriin, mutta mies vei väkisin.

Toi nyt ei kyllä oikeastaan oo mun mielestä varsinainen sektiokomplikaatio, vaan endometrioosikomplikaatio.



mutta jos ton jättäää pois, niin en voi muuta kuin suositella (valitettavasti?).

Paitsi, olin nukutettuna ja täytyy tunnustaa, että lapsi ei tuntunut pitkään aikaan omalta!! henkinen puoli kärsi tosi paljon ja vieläkin vuoden jälkeen kipuilen sitä.

2 suunniteltua sektioa, aiempaa leikkauskokemusta ei ole. Olen kyllä kovin kipuherkkä, kummastakin sektiosta olin pitkään kipeä, mutta eka oli pahempi ja johtui ihan ko sairaalan välinpitämättömästä asenteesta sektioäitien kipulääkitykseen. Kuten joku aiemmin sanoikin niin riittävä kipulääkitys on ehdoton jotta pystyy lähtemään liikkeelle ja liikkeellelähtö taas mielestäni edistää paljon parantumista ja etenkin mahdollisten ilmojen poistumista vatsasta.



Suosittelen että varaat kotiin varuilta ummetuslääkettä ja lääkettä ilmavaivoiin.

ollut juuri kipeä. Synnytykseen verrattuna sektio oli joka tapauksessa kaikilta osin taivas. Kipulääkkeitä söin 5 päivää sairaalassa, kotona en enää tarvinut. Toki esim. sängyssä sivuttain siirtyminen ei tuntunut kivalta, mutta kaiken kaikkiaan mun kokemus oli se että kun pääsin salista leikkauspöydälle, häiritsevä kipu lakkasi siihen. Myös kaveri sanoi että alatiestä toipuminen oli paljon kivuliaampaa ja kesti kauemmin. Hänellä siis takana sekä sektio että alatie eppareineen. Että voi se näinkin mennä.

sanoisin että yhtä pitkä toipuminen kun alatiesynnytyksestä epparilla.

1 vrk oli morfiinipöllyssä enkä kipeä ja seuraavat päivät pärjäsin burana+paradol yhdistelmällä aivan hyvin. Pääsin kotiin 3.päivänä ja söin kipulääkkeitä vielä ehkä 2-3 päivää. Kurasaa kävelin kun tikit kiristivät mutta kun ne poistettiin 6 päivän jälkeen oli kävelykin helpompaa ja 1,5 viikkoa synnytyksestä olinkin jo kaupunkikävelyllä vauvan kanssa eikä tuntunut missään kipuja.

Haava nyt alkanut haalistua ja tikkikohdat jo aivan haaleita.

Ainakin Naistenklinikalla antoivat aivan tarpeeksi lääkeitä, vahvempiakin olisi saanut ja niitä usein tarjoittiinkin mutta pärjäsin hyvin lievemmilläkin.

Eli minulta leikattiin umppari 3. raskauskuukaudella. Ei pahemmin kipuja. Illalla leikattiin ja seuraavana aamuna oli heti ylhäällä ilman hoitajien apua. Omaa tyhmyyttäni remppasin lastenhuoneita ja umpparihaava "repesi" ihan hiukan.



Sama raskaus päättyi sitten kiireelliseen sektioon, eikä tästäkään ollut kipuja. Seuraavana aamuna olin jalkeilla. Minulla tosin taitaa olla korkea kipukynnys. Mitään lääkkeitä en ottanut kummankaan leikkauksen jälkeen. Enempi on selkä vihoitellut nykyään, kun löydettiin pari pullistumaa. Liikuntakyvytön olen välillä ja hermosärky lonkassa vie melkein tajun....

muista sektiohaavaa lainkaan kipeäksi. Arka se oli mutta ei sattunut ikinä.



Mieheltä leikattiin just umppari ihan perinteisellä isolla viillolla, eikä sekään ollut lainkaan kipeä. Mies ihmetteli oikein itsekin kun ei haava satu lainkaan.

Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla. Tietysti on eri asia, jos haava tulehtuu tms, mulla ei ollut ongelmia - paitsi että haava-arpi aukesi rumasti yhdestä kohtaa, eikä terkkarin siihen laittama perhosteippi enää auttanut. Tuli toosi ruma ja näkyvä arpi. Eli toki joillakin voi sektiosta tulla yhtä sun toista ongelmaa, toisilla ei mitään. Itse en ole pitkään kärsinyt sen kummemmin sektion kuin alatiesynnytystenkään (2) jälkeen. Enkä tarkoita, että ne olisivat niin helppoja olleet;-o!

Noin 6 tuntia sektion jälkeen nousin ylös sängystä, sen jälkeen yritin olla liikkeellä mahdollisimman paljon. No sit kyllä seuraavana yönä en meinannut saada nukuttua kun oli niin kipeä olo, ois pitänyt ehkä vähän rauhallisemmin ottaa. Ekat ehkä pari viikkoa otti kipeetä nauraminen ja yskiminen, kyljen kääntäminen yms.. Mutta sen jälkeen paranin tosi nopeesti. 5 viikkoa sektion jälkeen treenasin ekan kerran vatsalihaksiakin :)

Olin jopa kipeämpi alatiesynnytysten jälkeen.

minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa sektiosta. Minulle on tehty elektiivinen sektio, eli viilto ihan alavatsaan poikittain, mikä aiheutti epänormaalin paljon kiinnikkeitä ja mulla oli kauheat tuskat pitkään. Fyysisesti toivuin melko hyvin n 2,5 kuukaudessa, henkisesti meni 2 vuotta. Hätäsektiokin on koettu, ja edellisen sektion kiinnikkeet aiheuttivat sen, että viilto tehtiin yli navankin. Kivut ihan järjettömät! Mutta ajan kanssa nekin hälvenee.

sitten helpottaa. Kolme sektiota tehty.

Suunnitellun sektion jälkeen ei ollut järkyttäviä kipuja ollenkaan. Pari ekaa päivää meni sairaalassa kivuttomasti, sitten tuli kohtalaisia kipuja pariksi päiväksi, kun lääkkeiden määrää vähennettiin. Viidentenä päivänä kotona aika vähäisiä kipuja, jonka jälkeen ei enää mitään ja leikkausta ei enää edes oikeastaan huomannut. Olo täysin normaali, tosin olin ensimmäiset viikot tosi varovainen.



Takanani on kaksi suunniteltua sektiota. Ensimmäisestä jäi jonkin verran kiinnikkeitä.