Älkää nyt hyvät kotiäidit loukkaantuko mutta kuinka joku pystyy

vajaa viisi vuotta, se ei kyllä ole erityisen pitkä aika, mutta mukavat muistot tuosta ajasta. Nyt olen ollut viisi vuotta töissä taas, ja meneehän tämä näinkin. Kotiäitiys oli kyllä paljon vaihtelevampaa, kuin tämä tasainen puurtaminen.

enkä tajua, kuka lapseni hoitaisi, jos en minä? Olen kotona sen ajan, jonka tarpeelliseksi katson ja kotihoitohan on yhteiskunnalle edullista; kalleinta on päivähoito pk:ssa. Joten säästän yhteiskunnan varoja. Sitten vielä se, että miten kukaan voi väittää kotiäitejä yhteiskunnan eläteiksi? Jos nyt jokainen muistaisi, että joka tulosta maksetaan veroja, jotka menevät...niin, yhteiskunnan käyttöön. Mutta pointtini on siis se, että kuka sekoaa mistäkin. Minä en lapsien hoitamisesta sekoa.

laittoivat minut päiväkotiin tosi aikaisin. Vain isällä oli auto ja hän teki pitkää päivää, joten hän toi minut aikaisin ja haki myöhään. Muistan kun yksi päivä menin paniikkiin kun en enää muistanut miltä isi näyttää. Pelkäsin etten osaisi lähteä mukaan kun minut haettaisiin.

Joopa joo.

ihan täyttä totta. En puhu päiväkotiin laittamista vastaan, mutta meillä näin. Lapsena päähän pälkähti mitä vain.

on luonnekysymys, toisille sopii ja toisille ei!

Itse en ison lapsilauman kanssa kotona viihtyisi, tuon yhden taaperon kanssa ehkä voisin ollakin kotona, nyt pystyy tekemään töitäkin samalla.

Ehkä ne ihmiset, jotka muutenkin haluavat isomman perheen ovat luonteeltaankin sellaisia, että lasten hoito ei tunnu työltä vaan viihtyvät kotona eivätkä kaipaakaan töihin ennen kuin lapset ovat jo kouluiässä.

Itse olen ollut kotona vasta kolmisen vuotta (esikoinen 2v8kk, kuopus 2kk), ja toistaseksi ainakin olen jaksanut ihan hyvin ;) Toki välillä on päiviä jolloin pinna kiristyy, mutta en usko että olisi yhtään sen rentouttavampaa käydä ensin tekemässä päivä töitä, ja sitten tulla kotiin taistelemaan samojen asioiden kanssa.



Itselläni on paljon ystäviä samassa elämäntilanteessa, eli on äitiseuraa paljonkin. Lisäksi käymme esim. kerhoissa. Eli emme ole lukkiutuneet kotiin neljän seinän sisälle.



Uskon näiden asioiden olevan pitkälti myös arvovalintoja, meillä esim. keskusteltiin lasten hoitoasiat jo ennenkuin tulin raskaaksi. Itse olen ollut kotihoidettu, enkä missään nimessä halua laittamaan ainakaan alle kolme/neljä-vuotiasta lasta päiväkotiin (meidän alueella tosi naftisti perhepäivähoitajia,eli päiväkoti oikeastaan ainut todellinen vaihtoehto). Mies samoilla linjoilla, ei omaa lämpimiä muistoja päiväkodista.



Ja hei 11, älä huoli. Meilläkin oli poika ehkä kaksivuotiaaksi (tai vähän yli) TODELLA huono syömään. Meni paino pahasti miinuksella jne. Syöminen oli tosi hidasta, ja ruokaa upposi hyvin pieniä annoksia. Sitten vaan yht'äkkiä alkoi ruoka maistua (ja ei siis mennyt päiväkotiin ;)) hyvin! Toki on edelleen päiviä jolloin syö jollain aterialla huonosti (kuten tänään - hän ei syönyt eikä juonut aamiaisella yhtikäs mitään), mutta ottaa kyllä sitten "menetetyn" toisella aterialla takaisin. Tämmöisinä päivinä syö sitten lounalla esim. kaksi lautasellista keittoa ja kokonaisen ruispalasiivun. Ja desin marjoja jälkkäriksi. Vielä puoli vuotta sitten tälläinen ruokamäärä olisi tuntunut aivan mahdottomuudelta, mutta niin vaan on ruokahalu parantunut :)



Eli tsemppiä 11, ehkä teilläkin ruokahalu jossain vaiheessa löytyy. Älä suotta provosoidu noista viesteistä, joissa joku koittaa vakavalla naamalla väittää, että ikäkaverien esimerkki herättää lapsen ruokahalun. Jos ei ole nälkä, niin silloin terve lapsi ei koe tarvetta syödä.



Kyllä se siitä, jaksamista sinulle :)

Tsemppiä vaan ap, vaikka kotiäitirintama (arvatusti) barrikaadeille nousikin ;) . Ihana, että ollaan erilaisia! Eri kulttuureissa myös todella paljon eroja, esim. Tanskassa viedään päivähoitoon, vaikka vanhempi olisi kotonakin. Siellä arvostetaan niin korkealle pvhoidon tuomia etuja lasten kasvussa. Tämäkin saanee älämölön, mutta älkää vaivaantuko, pidän oman mielipiteeni sitä sen enempää perustelematta ja kasvatan onnelliset ja tasapainoset lapseni yhdessä hienon päivähoitojärjestelmän kanssa(tosin nyt lapset jo koulussa).



DD

kotona ja lapset päiväkodissa, ei todellakaan kestäisi pää olla lasten kanssa kotona! :D





t.25 v.

kotona ja lapset päiväkodissa, ei todellakaan kestäisi pää olla lasten kanssa kotona! :D

t.25 v.

Miten ne lapset saaavat aikaan sen, ettet kestä? Kun muuten kuitenkin olet kotona....

kotona ja lapset päiväkodissa, ei todellakaan kestäisi pää olla lasten kanssa kotona! :D

t.25 v.

Miten ne lapset saaavat aikaan sen, ettet kestä? Kun muuten kuitenkin olet kotona....

eipä me kotiäidit nosteta yhteiskunnan kustannuksia. halvempaa yhteiskunnalle on, että ollaan kotona lapsinemme, entä laitettas lapset hoitoon. yhden lapsen hoitokustannus on tuhannen euroa kuukaudessa, josta vain murto-osan maksaa vanhemmat, loput jää yhteiskunnalle. siksi yhteiskunta vähän avustaa kotihoidossa, ettei tulsii lisälaskua päivähoidosta valtiolle/kunnalle.

Ihan yhtä paljon maksaa niiden virikepaikkalaisten hoito, joiden äiti on kotona vauvan kanssa, jotta saa keskittyä rauhassa vauvaan ja isommat lapset saavat varhaiskasvatuksensa päiväkodissa. Tällä palstalla noin 99 prosenttia kotiäideistä on sitä mieltä, että on täysin hyväksyttävää viedä vanhemmat lapset liki ilmaiseen päivähoitoon, vaikka on itse vauvan kanssa kotona. Kummallista, että se kauhea meteli, riehuminen ja pelkästään rahan takia työtään tekevät hoitsut eivät häiritse siinä tilanteessa yhtään...

"Pystyn olemaan parempi äiti"

"Toiset oikeasti rakastaa lapsiaan ja haluaa panostaa heihin.."

Juu, näitähän työssäkäyvät ihmiset eivät suinkaan ole. Eivätpä niin.

Eihän noiden kommenttien tarkoitus ollut varmaankaan loukata ketään, eihän... ;)

Mulla on kato vahva psyyke olen kotiäidin lapsi.

ja psyykessä olis melko paljon vahvistamisen varaa. Äiti on marttyyri, manipulaattori, syyllistäjä ja narsisti parasta lajia.

"Pystyn olemaan parempi äiti"

"Toiset oikeasti rakastaa lapsiaan ja haluaa panostaa heihin.."

Juu, näitähän työssäkäyvät ihmiset eivät suinkaan ole. Eivätpä niin.

No mutta hei Eihän noiden kommenttien tarkoitus ollut varmaankaan loukata ketään, eihän... ;)

Minä kyllä ymmärsin ap:n viestin nimen omaan siinä mielessä, että "hulluksi tuleminen" on kärjistetyn humoristinen termi sille, että kotona oleminen käy yli sietokyvyn, ja ettei siihen pidä tarttua tosikkomaisesti, kuten nyt nämä "mutta minäpä rakastankin katsos lapsiani"-vastaajat ovat tehneet.

En loukkaannu enkä tajua, kuka lapseni hoitaisi, jos en minä? Olen kotona sen ajan, jonka tarpeelliseksi katson ja kotihoitohan on yhteiskunnalle edullista; kalleinta on päivähoito pk:ssa. Joten säästän yhteiskunnan varoja. Sitten vielä se, että miten kukaan voi väittää kotiäitejä yhteiskunnan eläteiksi? Jos nyt jokainen muistaisi, että joka tulosta maksetaan veroja, jotka menevät...niin, yhteiskunnan käyttöön. Mutta pointtini on siis se, että kuka sekoaa mistäkin. Minä en lapsien hoitamisesta sekoa.

...onko äidin kotona oleminen vuosikaudet kovinkaan yhteiskunnan varoja säästävää. Jos äiti on pitkälle opiskellut ja tekisi ns. tuottavaa työtä, nääs.

Mitä taas "kaikesta tulosta maksetaan veroja"-perusteluun tulee, niin eihän tuista maksettavat verot ole mitään muuta kuin rahan siirtämistä yhteiskunnan taskusta toiseen.

ap kotona sitten teit, kun tuntui hankalalta? Etkö sä nähnyt sun ystäviä tai hankkinut uusia ystäviä? Etkö ikinä käynyt missään, luovuitko harrastuksistasi tai eikö sinulla ole mitään henkilökohtaista mielenkiinnon kohdetta, jossa kehittyä? Ei itsestään saa luopua eikä mennä pelkästään lapsen (tai muiden ihmisen) ehdoilla vaikka on kotona.



Minun elämäni hoitovapaalla on paljon sosiaalisempaa kuin töissä ikinä. Töissä oli aina samat työkaverit ja omia kavereita näin pari kertaa viikossa. Nyt näen joka päivä erilaisia ihmisiä, siis kymmeniä viikoittain koska käyn lapsen kanssa joka päivä jossain kerhossa joista osassa olen ohjaajana. Nautin siitä että tapaan ihmisiä täysin eri aloilta ja eri elämäntilanteissa ja saan aina heidän seurastaan uutta ajateltavaa. Ystäviä näen paljon useammin kuin ennen, liikuntaakin harrastan enemmän kuin ennen jne. Elämästä täytyy aina tehdä mahdollisimman mielekästä, oli se elämäntilanne mikä tahansa.



Minusta elän nyt aika ideaalia elämää; lapsi saa kasvaa rauhassa kotona, mut pääsee joka päivä leikkimään ystäviensä kanssa. Kahdesti viikossa hän on hoidossa kaksi tuntia kerrallaan, ja sinä aikana saan tehdä rauhassa keskittymistä vaativat hommat. Koska kotityöt on aina tehty kun mies tulee kotiin,minun on helppo lähteä harrastuksiini aina kun haluan.



Toinen lapsi syntyy pian, ja äitiysloman jälkeen mies haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja minä lähden takaisin töihin. Hieno juttu että hänkin saa olla kotona, mut voin jo kuvitella kuinka paljon tulen ikävöimään lapsia työpäivän aikana, varsinkin kun pikkuinen on silloin vielä niin pieni.

mutta en kommentoikaan alkuperäiseen asiaan vaan tuohon nro 11. aiheuttamaan keskusteluun.



Meillä hitaasti syövät, haaveilevat lapset. Ja joo, kuvittelin, että päiväkodissa tahti muuttuu, mutta siitä huolimatta, että meillä oli tosi tiukka, oppikirjojen mukaan lapsia huolella muottiin kasvattava lastentarhanopettaja, niin hänkään ei saanut lasteni hitautta muutettua. Sen sijaan hän muutti päiväkodin päivärytmiä. Esim. aamiaista oli luvattu lapsille, jos he saapuvat klo 8.30 mennessä ja hetken meidän lapsiamme opetettuaan muutettiin niin, että aamiaiselle piti saapua 8.15 mennessä. Ja päivälläkin tapahtui tiettyjä muutoksia.

nyt 5v. kotona ja meinannut kyllä tulla hulluksi monta kertaa ;)

mielelläni kotona mutta rahan takia piti töihin mennä. Joka kerta kun vien lapsen tarhaan, olen kateellinen hoitotädeille kun he saavat viettää päivän ihanan lapseni kanssa.

rauha ja hiljaisuus, saa lukea rauhassa kirjaa ja katsoa tv.tä.



Sitten lapset pk:sta ja kotihommia :)

rauha ja hiljaisuus, saa lukea rauhassa kirjaa ja katsoa tv.tä.

Sitten lapset pk:sta ja kotihommia :)

vastaan siis numerolle 41

t.25v.