Älkää nyt hyvät kotiäidit loukkaantuko mutta kuinka joku pystyy

eipä me kotiäidit nosteta yhteiskunnan kustannuksia. halvempaa yhteiskunnalle on, että ollaan kotona lapsinemme, entä laitettas lapset hoitoon. yhden lapsen hoitokustannus on tuhannen euroa kuukaudessa, josta vain murto-osan maksaa vanhemmat, loput jää yhteiskunnalle. siksi yhteiskunta vähän avustaa kotihoidossa, ettei tulsii lisälaskua päivähoidosta valtiolle/kunnalle.

meidän 2,5v aina ollut huono syömään.. Ei ole koskaan nälkä! Maistelee kyllä kaikkea mutta mitään ei suostu syömään kuin muutaman lusikallisen. Annoin periksi. Enää 'taistellaan' 20min ja lapsi saa samalla piirtää ym. Syö mitä syö, eipä tuo vielä ole nälkään kuollut. Mutta joku höpötti omasta esimerkistä, joopajoo.. Jotkut vain ovat huonoja syömään minkäs teet! Tsemppiä sulle, jolla alipainoinen lapsi!

jotkut työssäkäyvät jaksaa olla katkeria kotiäideille. Kyllä osa varmaan lusmuilee, mutta ne on niitä lusmuja, jotka ilman lapsiakin lusmuilisivat. Kyllä kotiäidin duuni rankkaa on. Itse olen lto, ja koen kotiäitiyden paljon rankempana, kuin oman työni päiväkodissa, vaikka sielläkin on lapsia.

Aion nyt nauttia omista lapsistani ja ehkä palata leipätyöhöni, kun olen ensin omat lapseni hoitanut ja kasvattanut hyvin koulutielle. Tosiasiassa minulla on kaksi sarjaa lapsia, joista vanhemmat jo koulussa, ja olen käynyt töissäkin välillä. Kokemus on, että lapset kasvavat liian nopeasti, enkä halua nyt missata mitään, vaan nauttia täyrin rinnoin tästä kotiäidinurasta vielä vuoden pari. On sitten parikymmentä vuotta vielä työuraakin jäljellä.

10 v kokemusta työelämästä ennen lasten hankkimista. Nyt melkein 10v kotiäitinä. Viihdyn loistavasti ja olen todella onnellinen etten ole aamuisin joutunut taapero tai vauva kainalossa tukka putkella säntäämään tarhan kautta työpaikalle. Tai pumppaamaan aamulla kuumelääkettä kipeään lapseen ja toivomaan ettei kuume nouse ennen päiväunia, jotta ehdin hoitaa parit kokoukset ennen kuin tarhasta soitetaan.

Tykkään olla lasteni seurassa, mulla on lisäksi omia harrastuksia ja äitikavereita joita tapaan päivisin lasten kanssa. Kotiäitiys on vaativaa ainakin jos sen tekee hyvin, mutta koen erittäin motivoivana kasvattaa omia lapsiani ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan.

Jospa lopetetaan toistemme sääliminen ja iloitaan siitä että meitä on moneen lähtöön ja tuetaan toinen toistemme valintoja.

AI, minä luulin että lapsia hankitaan sopivaan hedelmälliseen ikään kun lapsia halutaan. Se että joku haluaa enempi lapsia tarkoittaa siis ettei halua mennä töihin? Ooookei. 12

jotka eivät koskaan ole olleet työelämässä, vaan ovat olleet lapsentekokoneita. Heillä on alhainen koulutus tai ei koulutusta lainkaan. Lapsia halutaan aina itsekkäistä lähtökohdista, se on fakta.

Mieti miksi Suomessa on niin paljon luusereita jotka ei halua tehdä töitä? No siksi kun äidinkään ei ole tarvinnut tehdä työtä. He ei saa mistään esikuvaa, muuta kuin kotinurkissa pyörimisestä kahvitteluista ja kerhoista joissa kulutetaan aikaa, kun muutakaan tekemistä ei ole.

Kyllä yhteiskunta elättää. Tai eletään omien vanhempien varassa.

laittoivat minut päiväkotiin tosi aikaisin. Vain isällä oli auto ja hän teki pitkää päivää, joten hän toi minut aikaisin ja haki myöhään. Muistan kun yksi päivä menin paniikkiin kun en enää muistanut miltä isi näyttää. Pelkäsin etten osaisi lähteä mukaan kun minut haettaisiin.

Tsemppiä vaan sinulle. Joidenkin lasten kanssa syöminen on vaikeampaa. Mutta lohdutuksena voin sanoa, että todella moni vanhempi ihmettelee omien tenaviensa syömishaluja päiväkodissa, kun kotona mikään ei mene. Omien lasteni kohdalla olen kuullut, että esim. puurot, joita ei kotona edes suostuta juuri maistamaan, tyhjenevät päiväkodissa lautaselta ongelmitta. Ja TODELLA moni vanhempi sanoo aivan samaa. Joten on aivan mahdollista, että lapsesi tulee syömään päiväkodissa paremmin kuin kotona. Myös nukkumiset, pukeutumiset yms. päiväkodin rutiinit onnistuvat tarhassa yleensä jouhevasti. Omille vanhemmille on ilmeisesti helpompi osoittaa omaa mieltään ja uhmaa? Ja muiden lasten seura saattaa tosiaan auttaa, kunhan siitä tulee rutiini. Toivottavasti teillä kävisi näin. Toki tunnen tapauksia, joissa näin ei ole käynyt. Mutta ne ovat harvinaisia.

---

Ja tämän ketjun muihin kirjoitteluihin on pakko kommentoida, ettei meidänkään lasten päiväkodissa huudeta, kiljuta tai riehuta. Ihmettelen sitä rauhallisuutta ryhmässä, jossa on 22 3-5v lasta. Ja ymmärtääkseni päiväkoti on ihan normipäiväkoti, mitä nyt olen muiden lasten vanhempien kanssa keskustellut. Eli ne kauhutarinat huutavaista tarharyhmistä taitavat kummuta vain nettikeskusteluista?

- työssä käyvä, lapsiaan rakastava äiti

En anna leikkiä, mutta syöminen on erittäin vaikeaa, tehotonta ja hidasta. Kohtahan se nähdään, miten tarhassa käy... Epäilen vain, että eivät pysty yhtään sen parempaan. Valitettavasti lapsi on ollut tällainen syntymästään asti, joten vika ei ole kenessäkään, korkeintaan lapsessa itsessään. Ymmärtäisit, jos itselläsi olisi pahasti alipainoinen lapsi. 11

Mutta kun on velkaa, niin töihin on lähdettävä.

yli 5, 6 tai 7 vuotta hoitamassa lapsia tulematta hulluksi?

Hommahan helpottuu ja lapset kehittyy sitä mukaa, kun aika kuluu... =)

eikä ihminen jumiudu neljän seinän sisään liioitellusti sanottuna suojelemaan lapsiaan "kaikelta pahalta tässä maailmassa", niin ihan hyvin pystyy. :)

Ihan tosi? Annat lapsesi leikkiä ruokapöydässä tunnin? Ei ihme jos on rankkaa. Jos lapsesi olisi tarhassa niin söisikö tunnin? Ei, syy on sinussa ja tavoissa joita teillä on.. 12

kaviko mielessa, etta jotkut lapset ovat vaan hitaita syomaan? Ma en ole mikaan Hitler ja istu kellon kanssa vieressa katsomassa, kuinka kauan syodaan. Ei leiki poydassa, mutta syo vaan hitaasti. Jos ei ole kiire, niin mika vika siina on?

meidän 2,5v aina ollut huono syömään.. Ei ole koskaan nälkä! Maistelee kyllä kaikkea mutta mitään ei suostu syömään kuin muutaman lusikallisen. Annoin periksi. Enää 'taistellaan' 20min ja lapsi saa samalla piirtää ym. Syö mitä syö, eipä tuo vielä ole nälkään kuollut. Mutta joku höpötti omasta esimerkistä, joopajoo.. Jotkut vain ovat huonoja syömään minkäs teet! Tsemppiä sulle, jolla alipainoinen lapsi!

Tsemppia, kylla se joskus (toivottavasti) viela muuttuu. Mun esikoinen on nyt 4v ja on todella hidas syomaan ja alipainoinen ja syominen ei yksinkertaisesti kiinnosta. Tama aiti saa sisaiset raivarit, mutta minkas sille voi, lasta ei voi pakottaa, eika HOPUTTAA!!! anna syoda rauhassa :-)

päästeessään saman ikäisten lasten seuraan oppimaan syömistä. Erilaisten ruokien maistelemista jne...

niin miksi lapsemme ei ole oppinut matkimalla vanhempiaan? Meillä syödään aina yhdessä. Tai siis ruokailu aloitetaan yhdessä, kukaan muuhan ei perheessämme syö iltapalaa tunnin verran. Ja luuletko oikeasti, että meillä ei maistella erilaisia ruokia? Hohhoijaa... Kyllä huomaa, ettei sinulla ole hajuakaan asiasta. 11

Mulla on ollut ja on vielakin "syomishairioinen lapsi" eli extreme fussy eater, mita ne sanoo vieraalla kielella ;-) Kun meni tarhaan, niin alkoi maistella pizaa, pastaa, aasialaisia poperoita (asumme Aasiassa), mutta kotona ei. Kun kaverit syo, niin se on vaan niin, etta uskaltaa maistaa. Han vielakin todella huono ja hidas syomaan, mutta tilanne parantui pikkasen, kun meni tarhaan.

Meillakin kotona syodaan monipuolisesti ja aina lasten kanssa, mutta se ei auttanut. Pikkusisko on ihan erilainen, eli se on lapsesta riippuva asia, ei vanhempien esimerkki.

Tsemppia! Ma olen kuule itkenyt niin monet itkut, kun muutama vuosi sitten lapsi oli aivan liian laiha, ei kasvanut mihinkaan suuntaan ja painokin meni alaspain, soi just sen verran, etta riitti engergiaa paivan leikkeihin. Parannusta on tullut :-)

Miksei kukaan näe päiväkodin hyviä puolia? Opitaan sosiaalisia taitoja, askarrellaan, tutustutaan todelliseen, kodin ulkopuoliseen maailmaan, hankitaan ystäviä ikätovereista. Omat lapsuuskokemukseni päiväkodista ovat mitä ihanimpia ja minulla on yhä ystäviä niiltä ajoilta.



Itse (tällä hetkellä opiskelen, ei lapsia) haluan myös näyttää esimerkkiä mahdolliselle tyttärelleni jonakin päivänä, että on tultava omillaan toimeen, eikä oltava miesten rahojen varassa.



Itse arvostan myös molempia vanhempiani, jotka ovat tehneet kovasti töitä ja hankkineet haasteellisen ammatin, he ovat takasivat meille taloudellisesti turvatun elämän. Omasta mielestäni taloudellinen turva on tärkeä osa jälkeläisistä huolehtimista, vaikka sitä täällä tuskin kauhean korkealle arvostetaan :)



Toki joillakin kotiäitiys on selkeästi perusteltua ja järkevää (esim miehellä hyvin haasteellinen, tukea tarvitseva ja hyväpalkkainen duuni, naisella ei)



Mutta kuka rakastaa eniten lapsiaan ja kuka on paras äiti? Tuskin kotiäitiys/uraäitiys ratkaisee tätä.....

vaan minä olin 4 kertaa äitiyslomalla ja hoitovapaalla vakituisesta työpaikasta. Yhteensä 8 vuotta, lukuunottamatta pätkiä lapsien välissä.



Minusta kotiäiti ei ole äiti, joka on äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Kotiäitihän on sellainen, joka ei saa kotihoidontukia vaan on jäänyt kotiin lapsia hoitamaan vielä sen jälkeen kun on hoitovapaat loppuneet. Siksi kotiäitejä minusta on aika vähän Suomessa.



Mutta siis asiaan. Hyvin viihdyin omien lasteni kanssa. Saimme hoidettua asiat niin, että pystyimme kaikki hoitamaan kotona niin, että 2 nuorinta meni päiväkotiin vasta 4 ja 5 vuoden ikäisinä.



Hyvin viihdyin. Olen itseohjautuva ihminen, joka pystyy itse suunnittelemaan päiviensä kulun ja sovittamaan lastenhoidon ja omien harrastusten suhteen aina tilanteiden vaatimalla tasolla.



Hyvää aikaa oli ja olen todella tyytyväinen, että saimme itse hoitaa lapset kotona

6 vuotta kotiäitinä, meillä on 4 lasta, joista nuorin on vähän yli vuoden. Nyt olen lähdössä töihin. Ristiriitainen ja haikeakin olo. Voisin olla vieläkin kotona, mutta nyt avautui oman alan työn mahdollisuus täällä lähistöllä, joten työelämä häämöttää. Kyllä kotiäitiyden parhaita puolia on vapaus ja eräänlainen kiireettömyys, vaikka meilläkin saa kyllä olla säpäkkänä varsinkin tuon nuorimman kanssa. Saamme onneksi kotiin hoitajan, niin ei tarvitse lapsia herättää aamulla kukonlaulun aikaan.

laittoivat minut päiväkotiin tosi aikaisin. Vain isällä oli auto ja hän teki pitkää päivää, joten hän toi minut aikaisin ja haki myöhään. Muistan kun yksi päivä menin paniikkiin kun en enää muistanut miltä isi näyttää. Pelkäsin etten osaisi lähteä mukaan kun minut haettaisiin.

laittoivat minut päiväkotiin tosi aikaisin. Vain isällä oli auto ja hän teki pitkää päivää, joten hän toi minut aikaisin ja haki myöhään. Muistan kun yksi päivä menin paniikkiin kun en enää muistanut miltä isi näyttää. Pelkäsin etten osaisi lähteä mukaan kun minut haettaisiin.

Joopa joo.

Se on naisen luontevin olotila äidiksi tulon jälkeen.

Kysymyksen voisi oikeasti kääntää toisin päin. Kuinka joku pystyy käymään töissä yrittäen silti hoitaa kunnialla lapsensa tulematta hulluksi?



Molempia olen kokeillut ja pakko sanoa, että kotiäitinä pääsin paljon paljon helpommalla ja pään terveyskin pysyi parempana. Työssä käymisen autuuttava vaikutus on pelkkää puhetta. Todellisuudessa työn ja pienten lasten yhdistäminen ajaa naisen kestokykynsä äärirajoille eikä kumpaakaan tehtävää tule hoidettua kunnolla. Jos on niin onnekas, että työpaikka ei ole kovin vaativa, yhdistelmä voi toimia.

ap:lle vastaukseksi: en loukkaannu :-) Kotiäitiys onkin sellainen juttu, että se ei kaikille sovikaan. Mulla 10 v:n kotiäitiys onnistui hienosti sen takia, koska mulla oli ihana kotiäitirinki ympärilläni. Treffasimme aamuisin välillä hiekkiksellä, välillä lähipuistossa, välillä jossain ostoskeskuksessa, välillä toistemme kotona. Ekan vuoden yksi fysioterapeuttiäiti veti meille mammoille aamujumpan kerhotilassa vauvojen nukkuessa kärryrivistössä pihalla. Sitten kahviteltiin herkkujen kera ;-)



Toisessa taloyhtiössä eräs lto-äiti veti kerran viikossa muskaria eri-ikäisille lapsillemme taloyhtiön "korttelituvassa."



Kotiäitiys vaatii mielestäni juuri tätä verkostoa ympärille. Hyvä ystäväni, joka asuu toisella paikkakunnalla meni vuoden jälkeen töihin, koska heidän lähistöllään ei ollut ketään vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Pää ei kestänyt yksinäisyyttä päivisin.



10 v aikana sain kolme lasta ja olin kotona siihen asti, kun kuopus meni eskariin. Silloinkin tein kuutta tuntia päivässä pari ekaa vuotta.



Kiireettömät aamut olivat ehkä parasta kotiäitiydessä: ei tarvinnut kiikuttaa unista lasta sohjossa päiväkotiin. Ja kiiruhtaa kieli vyön alla kotiin hakemaan lapsia. Tai perhaassa tapauksessa kolmea :-)



Taloudellinen puoli turvattiin vapaaehtoisella eläkevakuutuksella. Lisäksi hoidin perheyrityksemme taloushallintoa kerran viikossa yhden illan - pysyi mieli vireänä lukujen ja ATK-ohjelmien kehittymisen suhteen.

eipä me kotiäidit nosteta yhteiskunnan kustannuksia. halvempaa yhteiskunnalle on, että ollaan kotona lapsinemme, entä laitettas lapset hoitoon. yhden lapsen hoitokustannus on tuhannen euroa kuukaudessa, josta vain murto-osan maksaa vanhemmat, loput jää yhteiskunnalle. siksi yhteiskunta vähän avustaa kotihoidossa, ettei tulsii lisälaskua päivähoidosta valtiolle/kunnalle.

Niin muistakaa, että kustannuksiin ei kuulu pelkästään päivähoitomaksut. Siihen kuuluu valtion/kunnan verotulojen pienentyminen, kun ei olla palkkatöissä.

Sitten voidaankin keskustella kuka sinne kotiin jää. Eli jääkö helpommin lyhyen koulutuksen saanut ja mahdollisesti pienempi palkkaisempi vai korkeasti koulutettu ja suurempi palkkainen, jolloin verotulojen menetyskin on suurempi. Ikävä kyllä pitempi koulutus ei tietenkään takaa suurempaa palkkaa, mutta ehkä kuitenkin mielekkäämmän työn.

tuo "älkää loukkaantuko" kertoo paljon. Halusit siis yrittää loukata meitä jotenkin, mutta en itse ainakaa moisesta loukkaannu joten turha varoitus. musta on mukavaa, että pystyn olemaan parempi äiti kun joku toinen, tulematta hulluksi. Itse ap: älä loukkaannu, mutta ehkä sun pitäs tarkistuttaa pääs, jos meinaat omista lapsistas tulla hulluksi.

"Pystyn olemaan parempi äiti"

"Toiset oikeasti rakastaa lapsiaan ja haluaa panostaa heihin.."

Juu, näitähän työssäkäyvät ihmiset eivät suinkaan ole. Eivätpä niin.