Lue keskustelun säännöt.
Älkää nyt hyvät kotiäidit loukkaantuko mutta kuinka joku pystyy
26.01.2011 |
olemaan kotona yli 5, 6 tai 7 vuotta hoitamassa lapsia tulematta hulluksi?
Kommentit (117)
onko täällä kaikki kirjoittajat oikeasti sitä mieltä, että on joku äidinrakkauden mitta olla kotona lasten kanssa 10 vuotta!? Eiköhän tuo ole jokaisen oma asia ja päätös, ei mulle tulis mieleenkään tuomita ketään sen mukaan, miten kauan on ollut kotona ollut. Mun puolesta saa olla kotona vaikka koko elämänsä, mutta aivan yhtälailla voi perheessä olla tilanne, että se ei ole joko mahdollista tai että se ei todellakaan ole se paras mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosi? Annat lapsesi leikkiä ruokapöydässä tunnin?
Ei ihme jos on rankkaa. Jos lapsesi olisi tarhassa niin söisikö tunnin? Ei, syy on sinussa ja tavoissa joita teillä on..
12
En anna leikkiä, mutta syöminen on erittäin vaikeaa, tehotonta ja hidasta. Kohtahan se nähdään, miten tarhassa käy... Epäilen vain, että eivät pysty yhtään sen parempaan.
Valitettavasti lapsi on ollut tällainen syntymästään asti, joten vika ei ole kenessäkään, korkeintaan lapsessa itsessään.
Ymmärtäisit, jos itselläsi olisi pahasti alipainoinen lapsi.
11
Älkää loukkaantuko mutta kuinka ei tule hulluksi? Jaa, minulla sekotus työelämää ja kotona olemisia. Minusta kotona pitää olla hyvä paikka. Kysynkin sinulta ap: miksi et pysty kotonasi olla, ilman että tulet hulluksi? Mikä sinun kotona on huonoa?
aina joku kysyy, että mikä mun kodissa on vikana? No ei mikään, mutta ihmettelen kuinka aikuinen nainen ei kaipaa oleilua toisten aikuisten seurassa kuitenkin suurimman osan ajasta ainakin jo 3 tai 6 vuoden jälkeen? ap.
Eli kuinkas he nyt pärjäävät, kun ovat varmaan sitten iltaisin perheensä parissa kuitenkin. Onhan sitä mahdollista tavata aikuisia vaikka joka päivä vaikka olisikin kotiäiti.
hulluksi olisin tullut jos joku olisi pakottanut viemään taaperon päiväsäilöön. Ja vieläkin tulisin hulluksi jos olisi pakko tehdä kokopäivätyötä ja lapsia näkisi vain lyhyen hetken illalla.
Mä vaan viihdyn mun lasten kanssa ja he ovat minulle tärkeitä.
ettei kotiäideilla oo aikuista seuraa?
Meillähän on toisemme, eli toiset kotiäidit... maailman paras seura, vertaistuki. Tapaamme kerhoissa, puistoissa ja kyläillään toistemme luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on kavereita jotka ei ole samalla työmaalla kanssani. :)
En ole 247 kotona vaikka olisin kotiäitinä.
Ja jos olen työssä niin saatan harrastaakin jotain.
Oikeasti, tyhmiä heittelet!
Kyllähän kotonaan pitää viihtyä. Mitä ajattelit tehdä eläkkeellä?
Olen palanut töihin suoraa kakkosen äitiyslomalta, ihan vaan että TIENAISIN minäkin.
En niitten työkavereitten takia palannut takaisin, vaihdoin työpistettäkin silloin. ;)
Nyt olen kotona koko hoitovapaan ja nautin suunnattomasti tästä kaikesta.
12
ihmiset kun on erilaisia...mä voisin vallan hyvin olla vaikka loppuelämäni kotona jos vaikka lottovoitolla siunattais...mä usein mietin miten joku voi viedä jopa vauvaikäisenkin jo toisten hoidettavaksi.
Siksi he pysyttelevät mieluiten kotona. Lapsia hankitaan sopivaan tahtiin, ettei koskaan tarvitse mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Joita tehdään ns. kotona. Ei kai se lastenhoito sen kummempaa ole. Jotkut ihmiset vain eivät ole ns. helposti pitkästyviä ja pitävät työskentelystä yksin. Toisille se taas ei sovi missään tapauksessa. Erilaisuus kunniaan!
Itse olen hoitanut lapsiani kotona ja minusta se on ollut mielenkiintoista ja haastavaa -minä en viihtyisi tradenomin hommissa jossakin konttorissa. Sittemmin perheeseemme on tullut sijoitettu lapsi ja nykyään tämä on ihan työtä erilailla kuin ennen. Tykkään kuitenkin vapaudesta (no joo, onhan noita lukkareita, kerhoja jne.) suunnitella omat päiväni.
Mitä ihmettelemistä tässä on, kukin tyylillään!
Ai, varmaan! :)
Minä en mielestäni ollut sitämieltä mutta väliäkös sillä.
11:
Nähtävästi en tajua, koska omat kersat on todella tehokkaita syömään.
Meillä ei tuntia pöydässä kukaan heilu. Rinnallakaan lapsista kukaan ei ole roikkunut tuntia.
Minun veikkaus taas on että lapsesi ruokailu paranee kunhan pääsee tarhaan ja näkee kun muut vetää ruokaa kaksin käsin ja ottaa lisää!
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tosi? Annat lapsesi leikkiä ruokapöydässä tunnin? Ei ihme jos on rankkaa. Jos lapsesi olisi tarhassa niin söisikö tunnin? Ei, syy on sinussa ja tavoissa joita teillä on.. 12
En anna leikkiä, mutta syöminen on erittäin vaikeaa, tehotonta ja hidasta. Kohtahan se nähdään, miten tarhassa käy... Epäilen vain, että eivät pysty yhtään sen parempaan. Valitettavasti lapsi on ollut tällainen syntymästään asti, joten vika ei ole kenessäkään, korkeintaan lapsessa itsessään. Ymmärtäisit, jos itselläsi olisi pahasti alipainoinen lapsi. 11
päästeessään saman ikäisten lasten seuraan oppimaan syömistä. Erilaisten ruokien maistelemista jne...
ja nyt työelämään palattuani teen 24-tuntista viikkoa, jotta voisin edelleen olla ja tehdä kaikkea kivaa lasteni kanssa, joista vanhin, ekaluokkalainenkin vielä on niin pieni, että tykkää puuhata koko perheen kanssa.
No joo, ehkä olisin voinut mennä päiväkotiin töihin, jos kerta noin paljon tykkään pikkulasten seurasta :D
Mutta ei mulla noita tenavia olisi, jos en olisi halunnut myös elämää heidän kanssaan. Toki he pikkuhiljaa minusta irrottautuvat, mutta aikansa kutakin: nyt kun tykkäämme tehdä asioita (olivatpa ne sitten kotitöitä tai retkiä) äiti+lapset-kokoonpanolla, niin mikäs sen mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AI, minä luulin että lapsia hankitaan sopivaan hedelmälliseen ikään kun lapsia halutaan.
Se että joku haluaa enempi lapsia tarkoittaa siis ettei halua mennä töihin? Ooookei.
12
vetää tähän sen, että HE kyllä rakastavat lapsiaan enemmän kuin työssäkäyvät äidit. Hohoh.. Onkohan se teidän elämä tosiaan kilpistynyt liikaa sinne kotiin? Ei työssäkäyvät äiditkään koko vuorokautta siellä töissä vietä. 8 tuntia töissä 5 päivää viikossa, lyhyt työmatka ja kaikki ne loput tunnit jää kotiin ja lapselle. Onkohan suomalaiset nykyään vähän liikaa sokerissa pyöritelty kun ei jaksa töissä eikä kotona eikä missään? :()
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11:
Nähtävästi en tajua, koska omat kersat on todella tehokkaita syömään.
Meillä ei tuntia pöydässä kukaan heilu. Rinnallakaan lapsista kukaan ei ole roikkunut tuntia.
Minun veikkaus taas on että lapsesi ruokailu paranee kunhan pääsee tarhaan ja näkee kun muut vetää ruokaa kaksin käsin ja ottaa lisää!12
Ei meilläkään kukaan 'heilu' ruokapöydässä, vaan ollaan syömättä. Vaikea tietysti ymmärtää eroa, jos ei ole siinä todellisuudessa koskaan elänyt. Nähtävästi kommentointiherkkyyttä se ei ainakaan vähennä asioihin, joista ei tiedä yhtään mitään.
Minä taas tunnen lapseni paremmin kuin sinä, ja olen täysin varma, että asia ei tarhassa parane mihinkään. Lapsi on syönyt kyllä muidenkin kanssa (viimeksi tänään), mutta sillä ei ole ollut tuon taivaallista vaikutusta syömiseen.
11
se oli elämäni onnellisinta aikaa.
Sen jälkeen olen jatkanut yliopisto-opintojani ja ollut samalla melko paljon töissä; kyllä tämäkin aika ollut melko kivaa, mutta välillä erittäin kiireistä. Vuoden sisällä tutkinto kasassa.
kait se on luonne kysymys.
eikä mulla ollu koskaan mitään vakipaikkaa duunissa.
kotiäitinä 12 vuotta ja aijon olla jatkossakin.
päästeessään saman ikäisten lasten seuraan oppimaan syömistä. Erilaisten ruokien maistelemista jne...
niin miksi lapsemme ei ole oppinut matkimalla vanhempiaan? Meillä syödään aina yhdessä. Tai siis ruokailu aloitetaan yhdessä, kukaan muuhan ei perheessämme syö iltapalaa tunnin verran. Ja luuletko oikeasti, että meillä ei maistella erilaisia ruokia? Hohhoijaa...
Kyllä huomaa, ettei sinulla ole hajuakaan asiasta.
11
olevani kotona vielä vaikka kuinka pitkään. Alkuperäinen suunnitelmani oli palata kiireiseen ja vaativaan asiantuntijatyöhöni, kun lapsi on 1,5-vuotias, mutta olen muuttanut mieltäni. Aika menee niin nopeasti kotona ja tajuan, miten helvetillisen stressantunut olin töissä - tämä on kuin ikuista lomaa! Ilmeisesti lapseni on aika helppo tapaus siis, ainakin vielä ennen uhmaikää.. Haluaisin kuitenkin toisen lapsen perään niin ettei minun tarvitse mennä välissä töihin... Hyvinkin siis saatan päätyä tekemään kotiäitiuraa vielä muutaman vuoden. En koe tätä mitenkään ongelmana, ehdin minä vielä sitä huipputärkeää kokoustamista harrastaa työelämässä yli kaksi vuosikymmentä kotiäiteilynkin jälkeen. Ja aikuiskontakteja minulla on kyllä päivittäin, emme istu lapsen kanssa vain kotona!
aina kun muksut on täyttäneet 4kk.
Itselläni ei vati kestäis vuosien kotona oloa mutta tiedän äitejä joille juuri se kotiäitiys sopii. He ovat jotenkin niin tyynejä paikallaanolijoita josta minä toisinaan haaveilen.
Itse olen 7-vuotiaaksi asti saanut kasvaa kotona ja musta on kyllä tullut hektinen ikiliikkuja, sen takia olen alkanut tehdä töitä lasten ollessa noin pieniä. Meillä vaan ei ole lapsia tarvinnut hoitoon laittaa, hoidn lapset päivisin ja käyn töissä iltaisin.
Ei se tarkoita jos haluaa pois kotoa että sielä olisi jokin vikana tai ettei rakastaisi lapsiaan! Jotkut vaan haluaa elämäänsä enemmän sisältöä. Jotkut vaan kaipaavat haastetta ja aktiviteettia elämäänsä ja joillekin se haaste on työ. Lapset ovat kuitenkin kaikki kaikessa vaikka töitä tehtäisiinkin. Ja kyllä se on pakko vaan sanoa että todellisuudessa työssä käyvä äiti ei ole yhtään huonompi kuin kotiäiti.
Mutta siis, ei olisi minustakaan täysipainoisesti viittä vuotta kotona olemaan. Tosin en kyllä raaskisi noita pallonaamoja aamuisin hoitoonkaan jättää ellei kyseessä olisi joku sukulainen tai tuttu.
Tuntuu olevan tyypillistä tällä palstalla vinkua ko. asiaa, ja toisaalta kätevästi vääntää asia siten, että jos on kotiäitinä, on varmasti hullu tai vähintään tulossa sellaiseksi.
Ei, emme me kaikki pidä lasten hoitamista kotona kauheana asiana. Useimmat kaiketi valitsevat kotonaolon siksi, että uskovat sen olevan lapsille parasta ja nauttivat siitä itsekin. Vaikka itse kyllä myönnän, että töissäolo olisi varmasti ainakin välillä helpompaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Silti tämä on meille paras ratkaisu.