Vauva tulossa:) 1v3kk ikäerolla sisarukseensa...

on noin, ja ovat sanoneet, että muuten ok, mutta pienemmän vauva-ajasta ei juuri ehdi nauttimaan.

Muuten mennyt hyvin, mutta itseäni harmittaa eniten se, että ei ole aikaa pitää isompaa niin paljon sylissä kuin hän haluaisi ja tarvitsisi. Meillä on vauvan ja tämän taaperon lisäksi myös 4-vuotias, joten taapero on jo alusta tottunut jakamaan huomion eikä mustasukkaisuutta ole ollut siinä määrin kuin esikoisella aikoinaan oli.

Paljon riippuu myös siitä millainen vauva sattuu tulemaan. Meille sattui helppo, joten väsymys on siedettävää jo senkin puolesta.

Meille tulossa ikäeroa max. 1v2kk.

Hyvillä mielin odotan jo vaikka aluksi hirvittikin!



Haluaisin myös kuulla kokemuksia :)

on noin, ja ovat sanoneet, että muuten ok, mutta pienemmän vauva-ajasta ei juuri ehdi nauttimaan.

kun kyseessä 2 lasta. Kolmannen vauva-ajasta on helpompi taas nauttia, kun isommat touhuavat keskenään (ainakin meillä) ja yksinkertaisesti siirtyminen kolmilapsiseksi on helpompaa kuin kaksilapsiseksi. Esikoisen kanssa kaikki on uutta, toisen syntyessä tilanne on jäälleen uusi (huoli kahden kanssa pärjäämisestä) ja jostakin syystä kolmas vain "menee siinä mukana". Näin ainakin mun tuttavapiirissä on käynyt.

3

Lapset nyt jo isompia, yli kymmenvuotiaita. Mutta ihan loistava ikäero on mun mielestä ollut oikeastaan koko ajan. Kun pienempi syntyi, isompikin oli vielä niin vauva, ettei tullut mieleenkään alkaa kohdella häntä liian isona. Siinä ne meni kahdet vaipat samalla vaihdolla :) Meillä ovat samaa sukupuolta, molemmilla selkeästi omat persoonansa, kaverit, harrastukset jne, mutta aina ovat myös tulleet keskenään toimeen.



Ja kyllä minun mielestä myös nuoremman vauva-ajasta ehti nauttia - se tosin vaati sen, että meillä varmaan ainakin ekan puoli vuotta lapset olivat eri rytmissä, ts. ensin pienempi nukkui ekat unet, kun oltiin isomman kanssa ulkona leikkimässä tai touhuttiin sisällä jotain. Sitten isompi nukkui ruuan jälkeen ja oli aikaa sylitellä pienempää ja rauhoittua itse hetki. Ja sitten taas pienempi nukkui ja oli aikaa isommalle. Oli ihan mukavaa, mutta toki oli luksusta sekin, kun sitten rytmi muuttui niin, että molemmat nukkuivat samaan aikaan :)

Vauva huusi koliikkia pari ekaa kuukautta, mutta kun se loppui, hän nukkui läpi yön ilman minkäänlaista palvelua :)



Se helpotti kovasti, kun sain nukkua yöt hyvin. Opetin aika pian vauvan sellaiseen rytmiin, että nukkui toisen päiväunet samaan aikaan isomman kanssa. Herätin siis aamupäiväunilta jonkun kerran, niin oppi todella nopeasti saman rytmin.



Eka vuosi oli aika rankka kahden vaippaikäisen kanssa, mutta vuosi meni nopeasti ja lapsista oli todella iso ilo toisilleen, ja on edelleen. Kyllä mä silti muistan vauva-ajan silloinkin, enkä ollut mitenkään aivan puhki. Mies kyllä osallistui iltaisin ja viikonloppuisin. Ja meillä oli aika tarkka rytmi esikoisen vilkkauden takia, muuten elämä olisi ollut aivan sekaisin. Esikoinen ei ollut yhtään mustis vauvalle, ei juurikaan noteerannut koko vauvaa ennenkuin hän alkoi touhuta.

on noin, ja ovat sanoneet, että muuten ok, mutta pienemmän vauva-ajasta ei juuri ehdi nauttimaan.

Sisarusten ikäero just tuon 1v3kk ja vauva-aikaa en kunnolla edes muista. Lisäksi pelkäsin hirveästi, että uusi vauva pilaisi jotenkin meidän perhe-elämän ja yhteyden esikoiseen.

No ehkä vähän aikaa "pilasikin" ja muistan sen etten oikein uutta vauvaa uskaltanut rakastaa niinkuin esikoista (suukottelinkin esikoiselta salaa, ettei esikoiselle tulisi paha mieli, huoh..naurattaa jo nyt).

Mutta siitä se vaan lähti alun hankaluuksien jälkeen, rytmit ja rutiinit kun sain itselleni selväksi ja myös sen että esikoisen pitää tottua siihen, että vauva on ihan yhtä tärkeä kuin hän.

No nyt esikoinen on melkein yhdeksän ja se uusi vauva kohtapuoliin kahdeksan ja parhaimmat ystävykset ovat. Ja minulle molemmat niin täydellisen rakkaita. Voi kumpa vaan olisin uskaltanut nauttia siitä ajasta silloin..

Mutta ihan hyvin meni!

meillä 1v.1pvä ja hyvin on mennyt. Alussa oli väsymystä ja hieman mustasukkaisuutta mutta ei mitään kamalaa. Ihanaa vain kun oli kotona kaksi pientä :) ja kyllä molemmat syliin mahtui. Samalla kun imetin pienempää niin isompi oli vieressä "auttamassa", paijasi esim.vauvan jalkaa tai päätä.



Nyt lapsilla ikää 2½v ja 3½v ja ovat parhaita ystäviä keskenään.

Päivääkään en vaitaisi pois.

Esikoinen on nyt 1v4kk (tai 3,5kk oikeastaan) ja kuopus 2kk. Tosi kivasti menee, vauva on humpsahtanut tähän arkeen varsin kivuttomasti. Raskaus oli aika väsyttävä, se löi leimansa kyllä esikoisen ekaan vuoteen.



Kuopus on ollut esikoisesta poiketen aika itkemätön ja melko helppo vauva. Imetys on sujunut ja vauva on nukkunut kahdella-kolmella syötöllä yönsä. Esikoinen on ollut mustasukkainen ja välillä lyödä muksauttaa veljeään, mutta toisaalta myös hoitaa paljon ja pussailee. Tulee kertomaan minulle että veli itkee ää ää jos en reagoi mielestään tarpeeksi nopeasti. Auttaa pukemaan vauvaa antamalla vaatteita järjestyksessä ja vie vaippoja roskikseen ja vaatteita pyykkikoriin.



Vaikeimpia tilanteita itselle on olleet alun mustasukkaisuus, kun esikoinen itki syliinpääsyä ja piti imettää vauvaa. Se riipi sydäntä. Toinen kurja on ulos pukemiset, kun on kaksi puettavaa ja aina joku itkee. Ne toisaalta menevät nopeasti ohi ja ulkona sujuu taas.



Koen pystyväni antamaan molemmille lapsille riittävästi rakkautta ja läheisyyttä. Aamupäivällä vuorottelen sylin kanssa, välillä vauva on sitterissä ja esikoinen sylissä lukemassa kirjaa, välillä taas esikoinen leikkii ja vauva on sylissä. Ulkona vauva nukkuu ja esikoinen saa huomioni kokonaan, ja kun esikoinen nukkuu saa vauva huomion.



Kaikkiaan tosi mukavaa on meidän arki. :) Hankalampaa olisi jos vauva itkisi kovasti, mutta siitäkin selviäisi. Menen kyllä vauvan kanssa unille (yleensä, tänään poikkeus kun mies meni edeltä) kun esikoinen menee nukkumaan, jotta saan ainakin 10h pitkällään oloa vaikken aina unta niin saisikaan. Suosittelen samaa. Miehen kanssa ollaan sovittu, että tavataan kunnolla sitten vuoden päästä.. :D No leikki leikkinä, mutta joo lapset menee edellä tässä tilanteessa.

ja voin yhtyä tähän alempaan kirjoitukseen.

Eka vuosi kahden pienen kanssa oli työläs, mutta sitten helpotti todella nopeasti ja kolmas reilun 2 vuoden kuluttua keskimmäisestä oli toosi helppo.

on noin, ja ovat sanoneet, että muuten ok, mutta pienemmän vauva-ajasta ei juuri ehdi nauttimaan.

kun kyseessä 2 lasta. Kolmannen vauva-ajasta on helpompi taas nauttia, kun isommat touhuavat keskenään (ainakin meillä) ja yksinkertaisesti siirtyminen kolmilapsiseksi on helpompaa kuin kaksilapsiseksi. Esikoisen kanssa kaikki on uutta, toisen syntyessä tilanne on jäälleen uusi (huoli kahden kanssa pärjäämisestä) ja jostakin syystä kolmas vain "menee siinä mukana". Näin ainakin mun tuttavapiirissä on käynyt.

3

ikäeroa 1v2vkoa. Ovat samaa sukupuolta. Tällä hetkellä on aivan ihanaa,heillä on niiiiin paljon seuraa toisistaan. Meillä taas meni niin päin, että vauva sai tyytyä sitteriin, leikkimattoon, keinuun tms. kun esikoinen niin kovasti halusi syliin. Tämä johtui osaksi siitä että pidimme esikoista AINA vaan sylissä :) Meillä lapset on ollut terveitä, nukkuneet yönsä hyvin ja syöneet aina hyvin. Eli meillä arki oli jos voi sanoa helppoa. Jaksoi päivät hyvin kun sai yöt nukuttua. Minä ainakin suosittelen. Ja olemme mieheni kanssa enemmän kuin tyytyväisiä että "kakkonen" päätti tulla niinkin pian!

...vaikka muksut ovat jo 3 ja 4v. Haluaisin lisää lapsia, mutta EN JAKSA!!! Univelka ei tunnu loppuvan ikinä. Juu olivat siis epätavallisen huonosti nukkuvia vauvoina eikä yhtään kokonaista yötä unta ole vieläkään.

Nyt hyvillä mielillä odottamaan syksyä;) Sitten meilläkin on 3 ihanaa lasta:D ap

Tällä hetkellä nuorempi 7 kuukautta. Pääsääntöisesti hyvin on mennyt, enkä tätä ikäeroa pois vaihtaisi. Esikoinen ei ollut lainkaan mustasukkainen ja kovasti pikkuveljestä tykkää. Tämän suhteen meni jopa helpommin kun osasin odottaa. Jatkuvasti tyttö suukottelee, halailee, pyytää leikkimään ja tuo vauvalle leluja. Ihana parivaljakko yhdessä :)



On kyllä ollut rankkaakin. Pienempi huusi ekoina kuukausina paljon ja on aina ollut huono nukkumaan. Vieläkin monta kertaa yössä heräilee mikä tietysti väsyttää ja turhauttaa. Ihmeen hyvin olen mielestäni siihen nähden jaksanut, että yöt ovat hyvin katkonaisia. Päiväunia yritän nukkua silloin kun lapset nukkuvat yhtäaikaa.



Kokonaisuutena ollaan kuitenkin plussan puolella tässä ikäeroasiassa :)