Iltaa av-mammat. Auttakaahan moraalisessa ongelmassani:

kun hyväksikäyttö viimein paljastuu tämän uuden tytön kohdalla. Ja paljastuuhan se, eihän tämä hirviöukko ole mitään sukua tälle uudelle lapselle, niin lapsen reagointeja tulkitaan tarkemmin ja puolueettomammin. Setäsi kyllä järjestää tilaisuudet, niinhän juoppokin tekee juomiselle, sairas on sairas.

Siinä menee monta elämää lopullisesti pilalle. Ensisijaisesti sen pienen tytön, sillä hyväksikäytössä kertakin on liikaa. Toisekseen hänen isänsä elämä pilaantuu, kun isä miettii että miksi alkoi seurustelemaan niin kökkö-ämmän kanssa että setä oli tuommoinen. Tietenkin myös serkkusi elämä pilaantuu.

Myös sinun elämäsi pilaantuu, valitettavasti. Miksi annoit kaiken tapahtua, kun olisit voinut estää.

Hanki itsellesikin terapiaa. Vaikka olisit asiat kertaalleen käsitellyt, niin näkeehän kommenteistasi miten vaillinaisesti asia on hoidettu. Mietit että pilaatko setäsi vaimon elämän, siis oikeasti, niin paljon syyllisyyttä sinuun on patoutunut. On sinun päästävä siitä eroon.

Kyllähän miehesi tukee sinua serkullesi päin.

Se on sitten serkkusi asia, miten suhtautuu. Mutta sinun omatuntosi on puhdas: toit asian julki. Niin sinun on se ajateltava. Et sinä oikeasti voi antaa toisen pienen tytön rikkoutua!!!!!!!!!!!!!!

Jos joskus koittaa päivä että saan kuulla tuon pikkutytön kokeneen setäni toimesta samaa kuin minä, vihaan itseäni lopun ikääni.

Totta on, että mieheni on puolellani. Mutta olisi silti kiva että omat sukulaiseni olisivat myös.

Epäilen että sukulaiseni uskovat mieluummin keski-ikäistä luotettavana pidettyä ihmistä kuin "häiriintynyttä" nuorempaa. Johtunee huonosta itsetunnostani, jonka taas on suurelta osin aiheuttanut samainen setä.

Kiitän kaikkia kannustavista vastauksista. Aion kertoa serkkuni puolisolle - ainakin kylvää epäilyksen siemenen tätä setää kohtaan.

Vielä kun vaan tietäisi, miten asia kannattaisi esittää.

ap

Itselläni tilanne sama kuin sinulla. Serkkuni käytti minua hyväkseen kun olin pieni. Monta vuotta pohdin asiaa. Asia on häpeällinen. En tiedä olenko vieläkään valmis asiasta kenellekkään kertomaan. On nimittäin kans huoli sukulaisten reagoinnista. Tosin en tiedä lainkaan olisiko voinut toistaa tekoaan. Pelottaa jos hän niin on tehnyt/tekee.

jollein .

Jos et kerro niin mitä voikaan tapahtua tälle 6vuotiaalle.

Ole kiltti ja kerro . Sä saat samalla itekkin apua.

Mutta kun en pysty parhaalle ystävällenikään (johon kuitenkin luotan sataprosenttisesti) sanomaan ääneen mitään asiasta, niin miten ihmeessä pystyisin tuiki tuntemattomalle terapeutille joka kaiken lisäksi kirjaa talteen kaiken mitä sanon.



ap - terapian tarpeessa.

Itselläni tilanne sama kuin sinulla. Serkkuni käytti minua hyväkseen kun olin pieni. Monta vuotta pohdin asiaa. Asia on häpeällinen. En tiedä olenko vieläkään valmis asiasta kenellekkään kertomaan. On nimittäin kans huoli sukulaisten reagoinnista. Tosin en tiedä lainkaan olisiko voinut toistaa tekoaan. Pelottaa jos hän niin on tehnyt/tekee.

..tarkoitan, että ei ole ihanaa että sinulle on käynyt yhtä ikävästi, vaan olen iloinen etten ole yksin asiani kanssa.

Onko sinulla puolisoa joka olisi täysin puolellasi? Minkä ikäinen (suurinpiirtein) olet?

ap

Ex puolisolle kun kerroin asiasta niin en saanut kaipaamani tukea. Joten ajattelin itsekseni sen niin, että kertomisesta on vain haittaa itselleni. Ikään kuin kertoessani minusta tulee paha ihminen. Onko tämä lie sitä itsepuolustusta, kun näin kipeän asian kanssa joutuu elää.

Mutta kun en pysty parhaalle ystävällenikään (johon kuitenkin luotan sataprosenttisesti) sanomaan ääneen mitään asiasta, niin miten ihmeessä pystyisin tuiki tuntemattomalle terapeutille joka kaiken lisäksi kirjaa talteen kaiken mitä sanon. ap - terapian tarpeessa.

Se tuntuu varmasti uskomattomalta, mutta on paljon helpompi puhua täysin ventovieraalle ihmiselle, terapeutille. Häneen kun ei tarvitse tehdä minkäänlaista vaikutusta, ja se on ihan sama miten hän suhtautuu potilaaseensa ihmisenä. Joten hänelle voi kertoa kaiken, ihan kaiken - ei ole tosiaan syytä hänen edessään kärsiä minkäänlaista syyllisyyttä. Luulen, että ystäväsikin edessä kärsit jonkinasteista syyllisyyttä, siksi et kerro. Pidät mieluummin omana tietonasi että sinulle on tapahtunut jotain niin karmivaa; pahinta mitä ikinä kenellekään voi milloinkaan sattua.

Kirjaahan se terapeutti joitakin avainsanoja itselleen ylös, että seuraavassa sessiossa voitaisi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla päästiin. Mutta eihän niitä kirjauksia näe kukaan muu. Joten mitäpä se haittaa että kirjaa.

Mielenterveyspuolen tiedot on täysin salaisia muilta. Teekoo-lääkäri ei esimerkiksi näe koneelta että olet edes käynyt mielenterveyspuolella (jos siis vaikka joskus katkaiset jalkasi tms).

Mutta kun en pysty parhaalle ystävällenikään (johon kuitenkin luotan sataprosenttisesti) sanomaan ääneen mitään asiasta, niin miten ihmeessä pystyisin tuiki tuntemattomalle terapeutille joka kaiken lisäksi kirjaa talteen kaiken mitä sanon.

ap - terapian tarpeessa.

Selvinpäin en olisi pystynyt. Vollotin silmät päästäni, mutta helpotti. Mieheni tietää myös.

Ja näille ketkä pitävät kertomista helppona; Ajatelkaa, jos teidän pitäisi juuri nyt laulaa tuvalun kielellä Hämä-hämä-häkki! Kertomisen kynnys on niin korkealla, ettei tunnetta osaa kuvailla oikein muulla tavalla.

T: 59

mulle on tapahtunut vastaavaa ja mulle kehittyi voimakas dissosiaatio, jonka vuoksi tuostakaan asiasta puhuminen ei tunnu yhtään miltään, niin kuin ei mikään muukaan. Mua ei siis edes puhuminen auta. Se, että asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, on itse asiassa tosi hyvä juttu, koska näin siihen asiaan on vielä tunneyhteys ja sen voi puhumalla purkaa.

Se tuntuu varmasti uskomattomalta, mutta on paljon helpompi puhua täysin ventovieraalle ihmiselle, terapeutille. Häneen kun ei tarvitse tehdä minkäänlaista vaikutusta, ja se on ihan sama miten hän suhtautuu potilaaseensa ihmisenä. Joten hänelle voi kertoa kaiken, ihan kaiken - ei ole tosiaan syytä hänen edessään kärsiä minkäänlaista syyllisyyttä. Luulen, että ystäväsikin edessä kärsit jonkinasteista syyllisyyttä, siksi et kerro. Pidät mieluummin omana tietonasi että sinulle on tapahtunut jotain niin karmivaa; pahinta mitä ikinä kenellekään voi milloinkaan sattua.

Kirjaahan se terapeutti joitakin avainsanoja itselleen ylös, että seuraavassa sessiossa voitaisi jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla päästiin. Mutta eihän niitä kirjauksia näe kukaan muu. Joten mitäpä se haittaa että kirjaa.

Mielenterveyspuolen tiedot on täysin salaisia muilta. Teekoo-lääkäri ei esimerkiksi näe koneelta että olet edes käynyt mielenterveyspuolella (jos siis vaikka joskus katkaiset jalkasi tms).

alan olla terapian kannalla. Siihen todennäköisesti menee aikaa, mutta ehkä vielä jonain päivänä pääsen sinne asti.

ap

Ja näille ketkä pitävät kertomista helppona; Ajatelkaa, jos teidän pitäisi juuri nyt laulaa tuvalun kielellä Hämä-hämä-häkki! Kertomisen kynnys on niin korkealla, ettei tunnetta osaa kuvailla oikein muulla tavalla. T: 59

Minä EN pidä asian kertomista helppona. Itse käyn juuri nyt terapiassa, ja minun piti siellä kakaista ulos että minulle on tehty abortti (niin tuomitkaa vaan, mutta en jaksa kertoa taustoja) ja vaikka se on seks hyväksikäyttöön verrattuna todella paljon pienempi juttu, niin minun elämässäni se on niin merkityksellinen asia että en meinannut saada sanottua. Ei vaan ollut sanoja. Aivot puhui, ääntä ei tullut.

Että silleen ymmärrän alkuperäistä. Sanoin vain omana kokemuksenani, että on helpompi puhua ventovieraalle kuin ystävälle. - Kenenkään tuntemani henkilön kanssa en ole pystynyt aborttiani läpikäymään millään tavalla, enkä pysty avautumaan siitä nettipalstalla (enkä avaudu nytkään).

T. 68

Jos pelkäät kertoa suoraan, niin voithan sanoa, että ko vaarilla on sillä tavalla kyseenalainen huumorintaju, että ei kannata jättää tyttöä yksin hänen kanssaan. Että kommentoi ja kyseli sinulta kahden kesken asioita, jotka juuri tuon ikäisenä koit ahdistaviksi. Eihän se varmaan pahaa tarkota, mutta kun ennen vanhaan ei taidettu osata huomioida lapsen herkkyyttä ja yksityisyyden tarvetta kuten nykyään. Että vaari ei yhtään tajua, että lapset eivät liian aikuista huuoria ymmärrä lainkaan...



Eiköhän kuka tahansa äiti tajua lastansa suojella, kun vaan tarpeeksi vihiä saa.

tärkein tehtäväsi on nyt suojella tuota pikkutyttöä, ei väliä miten sen hänen äidilleen kerrot, kunhan kerrot! Kirjoita paperille jos et pysty puhumaan mutta ole kiltti, kerro!!



T: samanlaisia asioita kokenut

Jos pelkäät kertoa suoraan, niin voithan sanoa, että ko vaarilla on sillä tavalla kyseenalainen huumorintaju, että ei kannata jättää tyttöä yksin hänen kanssaan. Että kommentoi ja kyseli sinulta kahden kesken asioita, jotka juuri tuon ikäisenä koit ahdistaviksi. Eihän se varmaan pahaa tarkota, mutta kun ennen vanhaan ei taidettu osata huomioida lapsen herkkyyttä ja yksityisyyden tarvetta kuten nykyään. Että vaari ei yhtään tajua, että lapset eivät liian aikuista huuoria ymmärrä lainkaan...

Eiköhän kuka tahansa äiti tajua lastansa suojella, kun vaan tarpeeksi vihiä saa.

auta mitään, ja se serkun puolisohan saattaa olla mies, joka tajuaa tuollasia vihjeitä vielä vähemmän. En mä ainakaan päättelisi tuosta muuta kuin että kertojalla on huono huumorintaju tai jotain, tuskin jäisi edes mieleen tuollainen kommentti. Joku viisas heppu sanoi joskus, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se mitä ap:lle on tapahtunut ei poistu mihinkään hyssyttelyllä ja piilottelulla.

tekijän kanssa, siitä voi seurata harmia sinulle, sillä ukko saattaa leimata sinut syylliseksi tekosiinsa! Ei ne kanna itse vastuuta mistään. Joku laittoi hyvän ohjeen eli soita palvelunumeroon, jossa hyväksikäytön uhri saa apua. Mielestäni seksuaalirikokset eivät vanhene, varma en kyllä ole. Siitä kuitenkin olen, että olet joutunut lapsena kokemaan tekoja, joita ei yhdenkään lapsen pitäisi elämässään kohdata.

Sukusi elää valheen verkossa, varmasti monella on aavistus, mitä ukko on tehnyt. Ja ei ole tietoa, kuinka monelle.

Ei sinun tarvitse suojella tuota ukkoa, keskity itsesi vahvistumiseen ammattiavun turvin ja kysele keinoja kohdata tilanne.

Ihan vihaksi pistää ajatella, mitä olet joutunut kestämään.

Se vaikea uskoa jos oma isä olis tuollasta tehnyt, mutta todellakin haluaisin tietää! ehdotan että kerrot ainakin serkkusi puolisolle tai heille molemmille, kasvotusten, vaikka se vaikeaa varmaan onkin... ota vaikka miehesi henkiseksi tueksi ja kerro heille etukäteen että sinulla on tärkeää asiaa joka ei voi odottaa.

voimia sinulle, on varmasti todella vaikeaa puhua asioista jotka ovat llian kipeitä...Mutta ajatteöle sitä pientä lasta, joka voi joutua vaaraan!

Itse pedofiilille on turha asiasta puhua, häneen ei voi todellakaan luottaa.

Joka tapauksessa kirjoita kirje. Siis ihan vanhanaikainen kirje, jossa kerrot kaiken ja vielä sen toivomuksen, että jos mahdollista, tämä serkun mies ei kertoisi serkullesi, koska et halua pahoittaa tämän mieltä. Kerro siitä, miten et ole käsitellyt asiaa ja vasta haet terapiaan, joten et pysty tekemään asiasta julkista tai nostaa rikossyytettä. Että sinun on saatava itsesi ensin ehjäksi etkä kykene nyt muuhun kuin varoittamiseen.



Jää sitten pikkutytön isälle päätös, miten suhtautuu tulevaisuudessa tähän isoisäpuoleen ja mahdollisiin hoitokeikkoihin. Loppujen lopuksi tytöllä on äitikin ja äidin puolen sukulaiset, joten välttämättä ei ikinä joutuisi muutenkaan helpolla kahden kesken näiden serkkusi vanhempien kanssa, kun hoitopaikoista ei varmaan ole pulaa. Mutta on tärkeää, että varoitat isää joka tapauksessa. Sen jälkeen vastuu ei ole sinun etkä kuitenkaan ole tehnyt asiasta julkista. Jos serkkusi mies tekee asiasta julkisen, se on hänen päätöksensä ja siinä mielessä juuri hän satuttaa vaimoaan ja anoppiaan, et sinä.



Voimia!

Jos pelkäät kertoa suoraan, niin voithan sanoa, että ko vaarilla on sillä tavalla kyseenalainen huumorintaju, että ei kannata jättää tyttöä yksin hänen kanssaan. Että kommentoi ja kyseli sinulta kahden kesken asioita, jotka juuri tuon ikäisenä koit ahdistaviksi. Eihän se varmaan pahaa tarkota, mutta kun ennen vanhaan ei taidettu osata huomioida lapsen herkkyyttä ja yksityisyyden tarvetta kuten nykyään. Että vaari ei yhtään tajua, että lapset eivät liian aikuista huuoria ymmärrä lainkaan... Eiköhän kuka tahansa äiti tajua lastansa suojella, kun vaan tarpeeksi vihiä saa.

auta mitään, ja se serkun puolisohan saattaa olla mies, joka tajuaa tuollasia vihjeitä vielä vähemmän. En mä ainakaan päättelisi tuosta muuta kuin että kertojalla on huono huumorintaju tai jotain, tuskin jäisi edes mieleen tuollainen kommentti. Joku viisas heppu sanoi joskus, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Se mitä ap:lle on tapahtunut ei poistu mihinkään hyssyttelyllä ja piilottelulla.

Vähän veikkaan, että jos ap ei ole suoraan saanut kerrottua, nii ei se asia siitä parane, että ap:lla ihmiset niin käskee tekemään.

Enkä tarkoittanut mitään ohimenevää kommenttia, vaan ihan kahden kesken vakavasti kehoittaisin selittämään asian äidille. Oli sitten sopimatonta huumorin, rangaistuksia, utelua, "hellyydenosoituksia"... jotenkinhan se kummikin ap.n varmasti johdatteli niihin tilanteisiin. Eli kertoo totuutta edes niin pitkälle kun kykenee.

Laita vaikka s-postia, kirje tms. jos et pysty kasvotusten kertomaan. Kerro myös samalla sun fiilikset aiheesta, jotain samantapaista kun olet täälläkin kertonut, että et pysty asiasta puhumaan ja asian prosessointi on edelleen kesken.



Sulla on kaikesta paskasta huolimatta aikuisen velvollisuus lasta kohtaan. olet ainoa, joka tätä tyttöä voi suojella, kerro tytön äidille tai isälle.

tietää, mitä on tapahtunut.Ainoastaan syvästi häiriintynyt ihminen kajoaa lapsiin ja hänen olisi aika ottaa vastuu teoistaan. Onko lopultakaan väliä, miten suku reagoi? Sinä olet kärsinyt vuosia. Totuus kuitenkin vapauttaa sinut ja ehkä monia muitakin.