Lue keskustelun säännöt.
Kun lasta syytetään kiusaamisesta ja mahdollisesti aiheetta....
25.01.2011 |
Saimme eilen viestin koulusta, alemman luokan opettajalta että poikamme on kiusannut hänen oppilastaan iltiksessä ja että hän on puhunut osapuolien kanssa ja odottaa meidän puhuvan myös poikamme kanssa.
Puhuimme poikamme kanssa ja hän sanoi että on leikkinyt kahden eppuluokkalaisen pojan kanssa iltiksessä ja että (ilmeisesti) nyt viime aikoina on ollut niin että toinen noista eppuloukkalaisista on selitellyt tälle toiselle että poikamme on haukkunut tätä toista selän takana... Suom. Pekka on kertonut Jukalle että Matti (poikamme) on haukkunut Jukkaa Pekalle. No Pekka on suuttunut tästä ja poikamme mukaan hakannut häntä iltiksessä. (poikamme on isokokoinen ja kakkosella ja tuntuu että monetkin pienemmät kokevat "oikeudekseen" hakata poikaamme jos heille tulee riitaa, olen myös tätä todistanut itse joskus) No nyt opettajalta siis tuli kirje kotiin että tämä Jukka on ollut viime aikoina erittäin levoton koulussa ja syyksi oli kertonut että poikamme kiusaa häntä iltiksessä?!?! iltiksessä ei tiedetä asiasta mitään! poikani sanoo että he leikkivät päivittäin juurikin tämän Jukan aloitteesta?!?!? WTF!
Itse olen sitä mieltä että jos tällaista kiusaamista olisi sattunut, olisi Jukka varmasti kertonut siitä iltiksen ohjaajille tai he olisivat nähneet/huomanneet jotain ja toisekseen, minkälainen lapsi hakeutuu joka päivä kiusaajansa seuraan leikkimään jos hän on niin peloissaan koulussa tätä ettei pysty keskittymään tunneilla?!?!
Vähän haiskahtaa koko juttu... vai mitä mieltä muut on...?
Poikamme mukaan he leikkivät siis lähes joka päivä ja AINA Jukan aloitteesta.
Poikani oli erittäin järkyttynyt näistä eppuluokkalasiten opettajan syytöksistä ja alkoi itkeä ja vannoi ja vakuutti ettei ole kiusannut ketään vaan ainoastaan leikkinyt heidän kanssaan.
Itse olen aina pitänyt poikaani enemmänkin sellaisena joka puolustaa pienempiä ja puuttuu kiusaamisiin, eikä siis todellaakaan kiusaa ketään.
olen jotenkin todella surullinen poikani puolesta, koska nyt hän varmasti kokee että koulussa häntä pidetään kiusaajana ja ainakin omasta mielestään syyttä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa oikein voi vanhempana tehdä?
Kommentit (45)
Tuo vika viestisi avasi sun persoonaasi aika oleellisesti :O. Onko sulla jotenkin hämärtynyt noi sun oman itsesi rajat, siis taju siitä, että mitkä asiat sulle kuuluvat ja mitkä todellakaan eivät? Siis sinäkö jo keskustelet _muiden ihmisten lapsista_ hoitohenkilökunnan kanssa kuin he olisivat omiasi? Millä hiton oikeudella??? Jos hoitsu todellakin on toisen ihmisen lapsesta puhunut sinulle tuohon sävyyn, ja kun se lapsi ei ole edes mikään häirikkö tai kiusaaja, vaan tavallinen kunnollinen lapsi, niin eikö kyseessä ole jo aika vakava virkavirhe tmv.!
Taidat olla sitä tyyppiä joka äärimmilleen mentyään saa lähestymiskiellon.
Siellä tämä koko episodin väitetään sattuneen.
Soitin siis sinne koska halusin tietää ovatko huomioineet onko poikani kiusannut muita?
Otan erittäin vakavasti kiusaamistapaukset koska itse olen sekä kiusannut että ollut koulukiusattu ja olen onnellinen että kohdallani asioihin puututtiin heti, kunnolla.
Mistä ihmeestä me, minä tai iltiksen hoitaja voidaan tietää mitä tällä pikku pojalla on taustalla tai ei ole?!?!
Siellä nyt kuitenkin on huomattu että tämä pikkupoika on muuttunut "sulkeutuneeksi" ja "oudoksi" nyt ihan viimeaikoina, mutta että MINUN poikani EI OLE KIUSANNUT HÄNTÄ, vaan että he leikkivät yhdessä ja molemmat ihan mielellään. (joskin minä kielsin poikaani olemasta missään tekemisisää tämän pojan kanssa niin kauan kun asia on kesken)
Minkä ihmeen häiriintyneen se minusta tekee jos olen huolissani OMASTA POJASTANI?!??!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisen lapsen olevan outo tai sulkeutunut. Sinulle puhutaan vain sinun lapsesta. Tuo on vaitiolovelvollisuuden rikkomista.
On myös olemassa lapsia jotka ovat tottuneet hyödyntämään sitä että ovat pieniä ja tekeytymään avuttomiksi ja kiusatuiksi isompien taholta...
kuka lapsi nyt tuollaista vapaaehtoisesti tekee?
no miten olis vaikka se ainoa lapsi joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan?
Todella outo käsitys siitä, että yksilapsisten perheiden lapset kasvaisivat "vanhempiensa pyörittäjiksi". Mitä yksilapsisuudella on tekemistä kasvatuksen puutteen kanssa?
alkaa tosiaan haiskahtaa...
Ap ei taida ihan puhua totuutta? Tai ainakin monta epäkohtaa tässä on jo tullut esiin... mutta ei siis mahdotontakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittää vaan provottaa ap:tä.
Tuo alkuperäinen viesti vaan vähän epäilyttää, koska itsellä kokemuksia, että koulu ei ota kantaa koulun ulkopuolisiin kahinoihin.
Hitto että alkaa tulla enemmän ja enemmän sellainen olo että tässä on nyt otain muuta taustalla ja meidän pojasta yritetään nyt vaan tehdä syntipukkia! AP
käsitele asia aikuismaisesti. Älä anna käämiesi palaa siitä, että joku ekaluokkalainen pikkupoika on kertonut jotain, mistä sinä olet eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vika viestisi avasi sun persoonaasi aika oleellisesti :O. Onko sulla jotenkin hämärtynyt noi sun oman itsesi rajat, siis taju siitä, että mitkä asiat sulle kuuluvat ja mitkä todellakaan eivät? Siis sinäkö jo keskustelet _muiden ihmisten lapsista_ hoitohenkilökunnan kanssa kuin he olisivat omiasi? Millä hiton oikeudella??? Jos hoitsu todellakin on toisen ihmisen lapsesta puhunut sinulle tuohon sävyyn, ja kun se lapsi ei ole edes mikään häirikkö tai kiusaaja, vaan tavallinen kunnollinen lapsi, niin eikö kyseessä ole jo aika vakava virkavirhe tmv.! Taidat olla sitä tyyppiä joka äärimmilleen mentyään saa lähestymiskiellon.
Siellä tämä koko episodin väitetään sattuneen. Soitin siis sinne koska halusin tietää ovatko huomioineet onko poikani kiusannut muita? Otan erittäin vakavasti kiusaamistapaukset koska itse olen sekä kiusannut että ollut koulukiusattu ja olen onnellinen että kohdallani asioihin puututtiin heti, kunnolla. Mistä ihmeestä me, minä tai iltiksen hoitaja voidaan tietää mitä tällä pikku pojalla on taustalla tai ei ole?!?! Siellä nyt kuitenkin on huomattu että tämä pikkupoika on muuttunut "sulkeutuneeksi" ja "oudoksi" nyt ihan viimeaikoina, mutta että MINUN poikani EI OLE KIUSANNUT HÄNTÄ, vaan että he leikkivät yhdessä ja molemmat ihan mielellään. (joskin minä kielsin poikaani olemasta missään tekemisisää tämän pojan kanssa niin kauan kun asia on kesken) Minkä ihmeen häiriintyneen se minusta tekee jos olen huolissani OMASTA POJASTANI?!??! AP
lapsi voi kiusata vaikka sinä aikana kun hoitaja hetkeksi kääntää selkänsä. Yleensä kiusaaminen tapahtuu esim koulussa silloin kun opettaja ei näe.
On myös olemassa lapsia jotka ovat tottuneet hyödyntämään sitä että ovat pieniä ja tekeytymään avuttomiksi ja kiusatuiksi isompien taholta...
kuka lapsi nyt tuollaista vapaaehtoisesti tekee?
no miten olis vaikka se ainoa lapsi joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan?
Todella outo käsitys siitä, että yksilapsisten perheiden lapset kasvaisivat "vanhempiensa pyörittäjiksi". Mitä yksilapsisuudella on tekemistä kasvatuksen puutteen kanssa?
En ole ap, mutta yleensä yhden lapsen perheissä laspet ovat keskipisteenä ja heidän puolesta tehdään kaikki, siloittaen heidän tietään...
Curling vanhemmat on useasti juuri yhden lapsen vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vika viestisi avasi sun persoonaasi aika oleellisesti :O. Onko sulla jotenkin hämärtynyt noi sun oman itsesi rajat, siis taju siitä, että mitkä asiat sulle kuuluvat ja mitkä todellakaan eivät? Siis sinäkö jo keskustelet _muiden ihmisten lapsista_ hoitohenkilökunnan kanssa kuin he olisivat omiasi? Millä hiton oikeudella??? Jos hoitsu todellakin on toisen ihmisen lapsesta puhunut sinulle tuohon sävyyn, ja kun se lapsi ei ole edes mikään häirikkö tai kiusaaja, vaan tavallinen kunnollinen lapsi, niin eikö kyseessä ole jo aika vakava virkavirhe tmv.! Taidat olla sitä tyyppiä joka äärimmilleen mentyään saa lähestymiskiellon.
Siellä tämä koko episodin väitetään sattuneen. Soitin siis sinne koska halusin tietää ovatko huomioineet onko poikani kiusannut muita? Otan erittäin vakavasti kiusaamistapaukset koska itse olen sekä kiusannut että ollut koulukiusattu ja olen onnellinen että kohdallani asioihin puututtiin heti, kunnolla. Mistä ihmeestä me, minä tai iltiksen hoitaja voidaan tietää mitä tällä pikku pojalla on taustalla tai ei ole?!?! Siellä nyt kuitenkin on huomattu että tämä pikkupoika on muuttunut "sulkeutuneeksi" ja "oudoksi" nyt ihan viimeaikoina, mutta että MINUN poikani EI OLE KIUSANNUT HÄNTÄ, vaan että he leikkivät yhdessä ja molemmat ihan mielellään. (joskin minä kielsin poikaani olemasta missään tekemisisää tämän pojan kanssa niin kauan kun asia on kesken) Minkä ihmeen häiriintyneen se minusta tekee jos olen huolissani OMASTA POJASTANI?!??! AP
lapsi voi kiusata vaikka sinä aikana kun hoitaja hetkeksi kääntää selkänsä. Yleensä kiusaaminen tapahtuu esim koulussa silloin kun opettaja ei näe.
Mutta kuinka tavallista on että pieni kakkosluokkalainen alkaa yhtäkkiä toimimaan tapojensa vastaisesti?
Jos hän on aina puolustanut pienenpiään ja puuttunut kiusaamisiin, niin miksi hän yhtäkkiä kääntyisi kiusaamaan pienenpäänsä, varsinkin kun kuitenkin tykkää leikkiä hänen kanssaan joka päivä?
AP
Ei ole mitään järjestelmällistä kiusaamista. on vain joku yksittäinen tapaus, josta nyt poikaani syytetään ja tämän tapauksen johdosta tämä ekaluokkalainen on muka alkanut pelätä ja koulunkäynti on häiriintynyt?!?!?!
Ja tästä koulunkäynnin häiriintymisestä huolimatta tämä ekaluokkalainen hakeutuu poikani seuraan ja leikkimään hänen kanssaan JOKA PÄIVÄ!!!
Olenko ainoa joka näkee asiassa epäkohdan?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on jopa kehdannut väittää, että muut lapset tahallaan ärsyttävät hänen lastaan lyömään, kun tietävät tämän hermostuvan helposti.
Ei se ole mitään "kehtaamista" ja röyhkeyttä, että sanoo tuollaista. On nimittäin ihan peruskiusaamisstrategiaa sekin, että helposti tulistuva lapsi provosoidaan huutamaan tai käymään päälle ja sitten juostaan naama virnussa kantelemaan opelle, kuinka "XXX taas löi, IHAN ilman syytä"
Kiusaaja nimittäin hakee reaktiota. Kiusaajan mielestä on hauskaa itkettää toista, saada uhri pelkäämään. MUTTA kiusaajasta on myös hauskaa hankkia toisille vaikeuksia, vaikka sitten niin, että rientää kantelemaan, kun toinen huitaisee provosoiduttuaan.
Eli minusta AINA pitää selvittää, mitä tarkalleen on tapahtunut ja se, MITÄ TAPAHTUI ENSIN!
Itselläni on asperger-lapsi, joka on ei ole koskaan muita lapsia huitonut (ok, siskonsa kanssa joskus nujuaa). Mutta tiedän, että hän hermostuu herkästi, koska kokee kaiken yllättävän hämmentäväksi, eikä ymmärrä sosiaalisia kiemuroita. Hänen kaltaisensa lapset ovat hyvin herkästi provosoitavissa, ja tiedän monen kollegan (siis as-lapsen vanhemman) taistelevan liki päivittäin sen kanssa, että muut lapset tahallaan provosoivat heidän assejaan tulistumaan ja rientävät kiireesti siitä sitten kantelemaan. Totta se on, ja minusta siihen ongelmaan on aika vaikea puuttua rankaisemalla sitä tulistuvaa assia.
On myös olemassa lapsia jotka ovat tottuneet hyödyntämään sitä että ovat pieniä ja tekeytymään avuttomiksi ja kiusatuiksi isompien taholta...
kuka lapsi nyt tuollaista vapaaehtoisesti tekee?
no miten olis vaikka se ainoa lapsi joka on oppinut pyörittämään vanhempiaan?
Todella outo käsitys siitä, että yksilapsisten perheiden lapset kasvaisivat "vanhempiensa pyörittäjiksi". Mitä yksilapsisuudella on tekemistä kasvatuksen puutteen kanssa?
En ole ap, mutta yleensä yhden lapsen perheissä laspet ovat keskipisteenä ja heidän puolesta tehdään kaikki, siloittaen heidän tietään...
Curling vanhemmat on useasti juuri yhden lapsen vanhempia.
että moni ainoa lapsi on erittäin hyväkäytöksinen ja muut huomioon ottava, koska hänen kasvatukseensa on nähty aikaa ja vaivaa. Moni suurpeerheestä tuleva lapsi on joutunut taistelemaan sisarusten kanssa monesta asiasta ja joskus on se kasvatuskin ollut retuperällä, kun lapsia on monta. Tämä on minun havaintoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tuollaisia lapsia todellakin on oikeasti!
Varmaan se pienempi poika on valittanut opettajalle koulussa, entä häntä kiusataan iltiksessä.
Valitettavan usein on niin, että kiusaavan lapsen vanhemmat reagoivat juuri, kuten sinä nyt. Vaikka opettaja näkisi kiusaajan lyövän kiusattua ja ottaisi yhteyttä vanhempiin, niin ainahan vanhempien mielestä se oma lapsi on syytön.
Useimmiten vastaukseksi keksitään, että se lyöty ja kiusattu lapsi onkin oikeasti kiusaaja ja kiusaava lapsi taas uhri, jota on ensin kiusattu ja ärsytetty lyömään. Joku on jopa kehdannut väittää, että muut lapset tahallaan ärsyttävät hänen lastaan lyömään, kun tietävät tämän hermostuvan helposti.
Ihan sama kaava nyt tässä. Voisiko pojat sijoittaa eri iltisryhmiin? Tai onko tokaluokkalaisen vielä käytävä iltiksessä?
Teillä on tuossa nyt toisen lapsen sana toista vastaan. Sano pojallesi, ettei enää leiki tuon lapsen kanssa, joka väittää poikasi kiusaavan. Ja katso, muuttuuko tilanne.
Mutta hyväksi myös se ajatus, että kyyneleistä huolimatta poikasi saattaa olla kiusaaja. Monet lapset ovat hyvin erilaisia koulussa ja suurissa lapsiryhmissä, kuin äidin kanssa kotona. Kullanmurusi voi oikeasti olla koulussa varsinainen hirviö.
Onko sinun Nico-Petteri juuri tällainen joka ärsyttää ja ärsyttää ja kun saa toisen hermostumaan -> menee kantelemaan "tuo löi minua" tyyliin... ja kun saa toiselle rangaistuksen, menee ja tekee sen uudestaan.
Narsistilapsiksi noita sanotaan ja heitä todellakin on!
tehnyt mitään" onkin tosi hyvä lähtökohta.
toisekseen en luottaisi kauheasti iltapäiväkerhon ohjaajan huomio - aika ammattitaidotonta väittää, ettei kiusaamista ole. Ammattilainen nimittäin ymmärtäisi ja tietäisi, että aikuisen on usein todella vaikeaa huomata kiusaamista ja ulospäin kivanoloinen leikki saattaa sisältää ikävää kiusaamista. Tosin en nyt odottaisi kauheaa ammattitaitoa ohjaajalta, jolla ei ole hajuakaan työnsä perusjutusta eli vaitiolovelvollisuudesta.
Itselläni on kohta 6-vuotias poika joka on joutunut monet monet kerrat tuollaisen "kiusaamisen" uhriksi...eli lastanni syytetään kiusaamisesta vaikka hän ei ole tehnyt mitään sen kummempaa kuin muut lapset..on saattanut vahingossa töytäistä juostessaan ohitse tai muuta vastaavaa ja sitten häntä syytetään tönimisestä tai potkimisesta tms.. Näistä asioista on keskusteltu päiväkodissakin joskus ja ohjaajatkin ovat kertoneet että on valitettavaa että monet lapset osaavat tarttua niihin muutamiin vilkkaampiin lapsiin ja syyttävät sitten helposti heitä kaikesta mahdollisesta. Eli on täysin mahdollista että jos lasta syytetään kiusaamisesta se ei välttämättä pidä aina paikkaansa. Itse olen ottanut asiakseni että AINA kun joku syyttää poikaamme kiusaamisesta, selvitän asian "perinpohjaisesti": kuka sanoi mitä ja miksi ja kuka teki mitä ja miksi...ja usein selviääkin että oikeastaan mitään ei ole edes tapahtunut. Käsken kuitenkin poikaani pyytämään anteeksi jos hän on vahingossa jotain tönäissyt tms.
Meillä tässä asiassa on vielä toinenkin "puoli" joka tekee asiat mutkikkaammiksi. Poikamme ei koskaan tule itse juoruamaan mistään (on ollut aivan taaperoiästä sellainen ettei pienet kolhut ja kaatumiset häiritse tms) mitä pihalla tapahtuu. Olenkin yrittänyt teroittaa hänelle että tule heti kertomaan jos joku kiusaa niin sitten se loppuu kun selvitetään asiat yhdessä eikä häntä sitten aina syytetä kiusaamisesta.
Olen huomannut että useimmiten kiusaamis-asiat menevät niin, että poikamme joko vahingossa koheltaessaan potkaisee/tönäisee toista tai sitten lapset leikkien lomassa kinastelevat ja lällättelevät..normaalisti jos jotain lasta ei esim oteta leikkiin mukaan tai hänelle ei anneta vuoroa/ ei anneta jotain lelua tai muuten boikotoidaan niin lapsi menee ja kertoo vanhemmille, kun vanhempi tulee väliin, kiusaaminen ja boikotointi loppuu. Meidän tapauksessa poika ei koskaan tule kertomaan (joten häntä on helppo kiusata kun muut lapset tietävät että poika ei mene kertomaan vanhemmille)..hän yrittää itse selvittää asian ja sitten se jossain vaiheessa menee siihen (ellei hän luovuta) että meidän poika on sitten haukkunut takaisin/ heittänyt hiekkaa päälle tms tai jollain muulla tavalla ärsyttänyt kiusaajaa joka sitten menee kertomaan omalle vanhemmalleen joka sitten kertoo minulle että poikamme on kiusannut hänen lastaan. Ja kun sitten selvitämme asiaa onkin kaikki alkanut meidän poikamme "kiusaamisesta" joka on varmastikin täysin viatonta ja "normaalia" lasten kinastelua mutta joka ei lopu koska poikamme ei tule kertomaan kotiin...?? onko muilla tällaisia kokemuksia??
niin tuttua...kirjoitinkin tuonne alemmas tästä aiheesta (otsikolla juuri näin)...meille tämä on niin tuttua, lapset osaavat olla todella kieroja!
toisekseen en luottaisi kauheasti iltapäiväkerhon ohjaajan huomio - aika ammattitaidotonta väittää, ettei kiusaamista ole. Ammattilainen nimittäin ymmärtäisi ja tietäisi, että aikuisen on usein todella vaikeaa huomata kiusaamista ja ulospäin kivanoloinen leikki saattaa sisältää ikävää kiusaamista. Tosin en nyt odottaisi kauheaa ammattitaitoa ohjaajalta, jolla ei ole hajuakaan työnsä perusjutusta eli vaitiolovelvollisuudesta.
Ei kukaan pysty varmuudella sanoamaan, ettei kiusaamista ole ollut, eikä kerro toisen lapsen asioita.
Tulee ihan mieleen oma kokemus, kun selvittelin oman lapsen kiusaamista. Kiusaaja vastasi kaikkeen ettei muista, joten vanehmpien mielestä mitään ei siis ole voinut tapahtua, koska hän ei muista! Asenne oli alusta loppuun se, että ihan sama mitä sanotte, minun lapseni ei kiusaa ja tuli mieleen, onko etukäteen käskenyt lastansa sanomaan ettei muista, niin asiasta selvitään.
Jos kyseessä on jokin yksittäinen tapahtuma, niin eihän sitä voi edes sanoa kiusaamiseksi. Ainahan niitä kahinoita tulee välillä. Hohhoijaa... Joidenkin vanhemmat on niin hemmetin sensitiivisiä, ettei heidän kultamussukoitaan saa vähääkään tönästä tai moittia toisen lapsen taholta. Haloo, ihan tavallista lasten kanssakäymistä kun sosiaalisia taitoja vielä opetellaan. Välillä haukutaan ja tuupitaan ja sitten taas ollaan kavereita. Jos tilanne jatkuu ja valtasuhteet on räikeästi epätasapainossa, sitten voidaan vasta puhua varsinaisesta kiusaamisesta. Ihan kuin tuon ikäiset lapset osaisivat aina leikkiä ilman riitoja, kun paljon isommatkaan ei osaa. Pah ja pöh.