Onko kenelläkään ADD-diagnosoitua lasta?

Sen verran on kokemusta etta minun pikkusiskolle on todettu add. Aikoinaan laakarit siihen laakkeita yritti tuputtaa mutta ei meidan aiti sille tielle halunnut lahtea.



Tosi ihana tytto, talla hetkella ikaa 14. Add:ta ei nuorempana osannut edes aavistaa mutta murrosian kynnyksella se selitti monta asiaa. Murroika tuli TOSI voimakkaana ja vaikka tytto normaalisti olikin tosi kiltti ja kultainen niin valilla paasteli suustaan ihan jarkyttavia juttuja. Suututtiin aitille kun oli laittanut paidan pesuun, aitia kutsuttiin sen jalkeen kaiken maailman nimilla (just niilla hirveemmilla) ja raapi omaa naamansa koska suuttui niin paljon. Hirveeta katsottavaa. 2 minuuttia myohemmin kaikki ok. Tallaisia tapauksia PALJON.



Nyt on vahan rauhoittunut, alkaa menemaan murroika ohi mutta silti valilla tulee naita "kohtauksia". Tassa vain yksi esimerkki. Tsemppia!

muuta paikalla jolla add-tapaus? -ap

On oireillut pienestä lähtien, tutkimuksissa on käyty eskari-iästä lähtien. Lapsi tuplasi eskarin, koska arvioitiin, ettei vielä ole kypsä kouluun.



Ongelmia on ollut mm. keskittymiskyvyssä, siirtymätilanteissa, pettymysten hallinnassa ja sosiaalisissa tilanteissa.



Hiljattain saimme diagnoosin ja lääkitys alkoi. Lääke vaikuttaa koulupäivän ajan ja siitä on ollut kovasti apua keskittymiseen.



Arki on raskasta, kyllä. Ihan perusasioista joutuu vääntämään jatkuvasti. Toisaalta koko ajan on myös helpottanut, kun lapsi oppii uusia taitoja. Oppii sitten kyllä myös uusia huonoja tapoja, esim. kiroilemisen.



Kaikkein hankalinta on tähän mennessä ollut ennen diagnoosin saamista, kun huomasin, että jotain on vialla, mutten tiennyt mitä, enkä kuinka suhtautua lapsen käyttäytymiseen. Kun sitten itse aloin saada tietoa asiasta ja korjata omia tapojani toimia lapsen kanssa, lähipiirin suhtautuminen oli aika ymmärtämätöntä.



Toivon, että pääsemme sopeutumisvalmennnuskurssille, monet perheet ovat kehuneet niitä tosi hyviksi. (Onko tässä ketjussa muuten kellään kokemusta?) ADHD-liitosta olen saanut paljon apua ja vertaistukea. On tehnyt tosi hyvää nähdä sellaisia perheitä, joissa on samanlaisia lapsia. Yhdessä vaiheessa oli tosi kurja olo sekä äidillä että lapsella, kun tuntui, että kaikki muut osaavat kasvattaa ja käyttäytyä paremmin. Samoin perheneuvolakäynneistä on ollut hyötyä.



Toivon sinulle voimia ja hyvää kevättä :)