Curling vanhemmuuden lopputulos on kiusattu lapsi!

Kun ollaan koulussa ja 7 vuotiaita niin KAIKKIEN on tultava toimeen ja KAIKKI otettava sen koulupäivän ajan huomioon. Miten tämä voi olla hankala ymmärtää?

Jos toinen kynsii ja määräilee ja pomottaa ja on täysin joustamaton, mielestäni muillakin on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen kuin ainoastaan tällä pilalle hemmotellulla?! Yksi mätä omena voi pilata koko luokan ja muiden pitäisi aina vain alistua?

nimim. meidänkin koulussa on lapsen luokalla ollut PRINSESSSA jo 4 vuotta!

Vaan sitä, että aikuisten on vielä ohjailtava 7 vuotiaiden kanssakäymisiä. Myöskin tämän prinsessan. AP:n tehtävä on tukea omaa lastaan kohtaamaan erilaiset ihmiset, myöskin ne keskenkasvuiset prinsessat. Meidän nelivuotiaskin osaa sanoa kavereille että leikin sinun kanssasi mielelläni ellet kiusaa ja leikitään nätisti. Opetan siis lapseni kohdistamaan kritiikin käyttäytymiseen, en persoonaan. Ja kyllä, koska olen kasvattanut lapseni siinä mielessä vahvaksi (vaikka kamalan ujo onkin) niin häneltä on myös riitettävä kärsivällisyyttä tiettyyn rajaan asti ohjailla leikkiä.

Enkä vieläkään antaisi lapseni selviytyä yksin, vaan vaatisin koulujärjestelmää puuttumaan epäkohtaan.

i] Vaan sitä, että aikuisten on vielä ohjailtava 7 vuotiaiden kanssakäymisiä. Myöskin tämän prinsessan. AP:n tehtävä on tukea omaa lastaan kohtaamaan erilaiset ihmiset, myöskin ne keskenkasvuiset prinsessat. Meidän nelivuotiaskin osaa sanoa kavereille että leikin sinun kanssasi mielelläni ellet kiusaa ja leikitään nätisti. Opetan siis lapseni kohdistamaan kritiikin käyttäytymiseen, en persoonaan. Ja kyllä, koska olen kasvattanut lapseni siinä mielessä vahvaksi (vaikka kamalan ujo onkin) niin häneltä on myös riitettävä kärsivällisyyttä tiettyyn rajaan asti ohjailla leikkiä. Enkä vieläkään antaisi lapseni selviytyä yksin, vaan vaatisin koulujärjestelmää puuttumaan epäkohtaan.

[/quote]

Ja kun kyseessä on vielä oman YSTÄVÄN lapsi, sitä suuremmalla syyllä!

vanhemmat ovat jo soittaneet rehtorit, kuraattorit, kivakoulu-järjestelmän, välituntivalvojat ja koko maailman lapsen avuksi. Tietysti.



Lapseni ei halua olla prinsessan kanssa tekemisissä koulussa omasta tahdostaan. Enkä aio pakottaa... Olen sanonut, että ei ole pakko. Niinkauan kun lapsella on itselläänkin vaikeuksia löytää paikkansa luokasta, en aio pakottaa vaan annan lapsen tehdä itse päätöksen jättää tyttö ulkopuolelle. ja koska hän on sen tehnyt, tuen häntä päätöksessä. Julmaa, mutta aikuistenhan tässä pitäisi keksiä toimenpiteitä, ei yhden aran ja ujon ekaluokkalaisen...



Eikö oma lapseni saa olla erilainen? Ujo ja arka, joka pelkää myös luokan ulkopuolelle jäämistä?



Mitä enemmän mä mietin tätä, sitä varmempi olen päätöksen oikeutuksesta. Prinsessan pelastamisen taakka olisi liikaa hänelle.



ap

kun se sinun lapsesi on se ulkopuolelle jätetty.

ja minusta on pelottava ajatuskin, että koko koulu ei saa yhtä lasta integroitua luokkaan vaikka kaikki on auttamassa.



Eikö muka koulu saa yhtä lasta mukaan luokan toimintaan? Toivottavasti omani löytää paikkansa luokassa jos kerran aikuisetkaan ei osaa auttaa tuollaisessa tilanteessa?!

ja minusta on pelottava ajatuskin, että koko koulu ei saa yhtä lasta integroitua luokkaan vaikka kaikki on auttamassa. Eikö muka koulu saa yhtä lasta mukaan luokan toimintaan? Toivottavasti omani löytää paikkansa luokassa jos kerran aikuisetkaan ei osaa auttaa tuollaisessa tilanteessa?!

Mutta, entä jos ne prinsessa vanhemmat tekevät kaikkensa sen eteen, että lapsi ei integroidu?

Eli eivät opeta tulemaan muiden kanssa toimeen vaan päinvastoin etsivät syyllistä aina ulkpuolelta?

Ap, onko koulu jo nostanut kädet pystyyn tytön vanhempien kanssa?

aikaisemmin kirjoitit ap että mielestäsi juttu kuuluisi opettajalle mutta kun tyttö ei itse myönnä kiusaamistaan niin ei voi mitään. Nyt kuitenkin kirjoitit että vanhemmat ovat hälyttäneet kaikki apuun rehtoria ja kuraattoria myöten..

Minulla on tempperamentinen ja komenteleva poika. Häntä ei ole hemmoteltu, mutta pojan on ikätovereitaan vaikeampaa suhtautua pettymyksiin sekä hallita tunteitaan.

Yritämme tietysti kaikkemme opettaa poikaa käyttäytymään ja malttamaan mielensä. Ja opetamme sosiaalisia suhteita sekä sitä, että muita ei voi aina pomottaa. Mutta poika tarvitsee siinä huomattavasti enemmän harjoitusta. Toivoisin, että muiden lasten vanhemmat olsivat kanssamme yhteistyössä koulun alettua eivätkä asettuisi vastapuolelle.

- poikamme on hieman ns ujo, ja hänen on ollut aina vaikea joustaa ja sulattaa pettymyksiä. Arvatkaa vaan onko yritetty esim viedä toisten lasten pariin, mutta hän on ollut kovin arka tutustumaan + on mieluummin etenkin pienempänä leikkinyt toisten rinnalla kuin toisten lasten kanssa.

Hän tarvitsee enemmän harjoittelua toisiin tutustumisessa, kompromissien teossa leikin aikana jne sosiaalisissa taidoissa. Onneksi nykyisen pk:n henkilökunta on ottanut asiakseen ohjata heikommat sosiaaliset taidot omaavia lapsia + hienosti opastavat pienryhmissä yhteisleikkiin ja ryhmätoimintaan. Tämmöiseen on vähän vaikea opastaa kotona, kun lapsia ei ole tusinaa + lapsi ei viihdy ryhmässä (pk:ssa pakko olla ryhmässä + oppia sitä taitoa, mikä on mielestämme tosdella hyvä tulevasa koulua varten).

Pointtini on se, että vanhempia ei aina kannata oitis syyttää - voi olla että koittavat tehdä parhaansa mutta lapsen sosiaaliset taidot vain ovat huonot + ei ole lahjakas sillä alueella + tarvitsee tukea ja harjoitusta että oppisi olemaan muiden kanssa ilman konflikteja.

opettaja myöntää kyllä, että luokan railakkaat pojat vievät paljon aikaa. Rehtori on luvannut tarkkailla tilannetta ja kuraattori yrittää parhaansa mukaan. Kaikkea en minäkään kyllä tiedä.



Mutta äidin mielestä lapsi on todella sosiaalisesti lahjakas ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Äiti kyllä myöntää sen, että vähän on ehkä liikaa hemmoteltukin. Mielestäni lapsi on täysin toistaitoinenkin kouluun. Hän ei osaa tehdä mitään itse. Tuhrii jopa housunsa, koska ei pyyhi itse. Haisee usein kuulemma kakalta!



Äiti ymmärtää lapsen olevan vähän hankala ja itsekäs, mutta ei se mitään. Sille voi ostaa vaikka tavaraa lohdutukseksi. Vikaa äiti siis näkee myös lapsessaan, mutta ehdottomasti enemmänkin ulkopuolella. Muut ovat julmia, muut kiusaavat, muut jättävät synttäreille kutsumatta, muut sitä, muut tätä.



Ainoat ystävät ovat yleensä lapsia, jotka eivät myöskään oikein pääse leikkeihin mukaan.



Se mikä minua oikeasti eniten pännii on se, että lapsihan traumatisoituu aika nopeasti ja passivoituu yrittämään mukaan leikkeihin... lapsi itse siis kärsii tilanteesta ihan ehdottomasti kaikista eniten.



ap

vanhemmat hälyttivät koko koulun. Nyt kuitenkin lapsi oli kuulemma sanonut omalle opelle, että hän ei oikeastaan haluakaan mukaan leikkeihin ja ei häntä kiusata.



Eikä hän haluaisi että enää hössötetään, koska kuraattorilla käyminen herättää huomiota. Ilmeisesti lapsi antoi periksi? tai joku oli kommentoinut tai jotain...



Ihan jokaista yksityiskohtaa en minäkään tiedä... yleisellä tasolla jotenkin näin. Vanhemmat eivät kuitenkaan varmaan onneksi luovuta koulun painostamista. Niin sen pitää vähän mennäkin.



ap

minusta opettajan pitäisi alkaa ryhmäyttämään luokkaa ja katsoa heidän peräänsä. Sääli jos välkällä kukaan ei ota leikkeihin. Sääli, jos jostain on tehty niin prinsessa, että omaa ymmärtämättömyyttään jää paitsi ystävää... pieni tyttö raukka.

eli kun lapsenne leikkivät yhdessä, ja jos sattuu jotain tuollaista epäreilua niin sinähän voit aikuisena selittää sille lapselle että noin ei saa tehdä, tuo ei ole kivaa, miltä sinusta tuntuisi jne.



Ymmärrän kyllä ettei tuon lapsen ongelmien poistaminen ole sinun lapsesi tehtävä, mutta niitä ihmissuhdetaitoja pitäisi aikuisten aina tilaisuuden tullen opettaa, sekä omille että vieraille.

ja sen curling-vanhemmat pääsevät toden teolla vauhtiin. Jo on luultavasti toinen ääni kellossa!



Prinsessa kiusaa ja vanhemmat kieltävät sen tekevän koskaan mitään pahaa tai kaikki sen kynsiminen johtuu siitä toisesta.



t. koulukiusatun äiti

ja selittäisin tarinan juurta jaksain. Ei kummankaan lapsen tarvitse osata ton enempää, mutta jotainhan pitää tapahtua...

Ei tuon ikäinen aivan normaali tyttö enää pure ja räävi leikkitovereitaan. Jos lapsella on esim. ADD- tai AS-piirteitä, voi olla leikeissä kovin omaehtoinen ja leikkien pitäisi aina mennä hänen määräämällään tavalla. Ei valitettavasti osaa leikkiä muulla tavalla :(.



Myöskin tuo, että ei osaa/malta itse pukea, kuulostaa oikein tutulta. Oman toiminnan ohjaus on usein hukassa näiltä erityislapsilta ja silloin joudutaan kyllä usein jouduttamaan/auttamaan pukemista, pesemistä ym., kun ei arjessa sitä aikaa eikä hermoja ole tuntikausia maanitella ja odotella toista.



Lapsilla voi olla myös ongelmia wc-toimintojen ja kuivaksioppimisen kanssa. Motoriikassakin voi olla pientä häikkää. Se pepun pyyhkiminen ei ole aivan helppo homma, jos motoriikka ei ole aivan kunnossa. Omatoimiseksi oppiminen isompien käyntien jälkeen voi kestää monta vuotta siinä missä tavallinen viisivuotias muutamassa viikossa tai kuukaudessa oppii pyyhkimään pyllynsä oikein hyvin.



Lapsilla voi myös olla esim. yliherkkyyksiä esim. äänille, hajuille, kosketukselle ym. Koulussa erityislapsi voi kokea esim. jonossa, että joku löi häntä, vaikka vahingossa vain horjahti vähän jonossa häntä päin. Ehkä leikeissä voi olla sama juttu, useinhan siinä leikitään aika lähekkäin, jos toinen vahingossa pikkuisen tönäisee vaikka jalalla, niin ehkä tyttö puraisee tai raapaisee takaisin.



Joku ehkä kokee, että lasta lellitään, jos hänelle ei koskaan ärähdetä, huudeta tai koroteta ääntä saatika anneta kovia rangaistuksia. Ääniherkälle lapselle vihaisella äänellä huutaminen ja jo äänen korottaminen on todella pelottavaa, kyllä hän uskoo jos on uskoakseen jo siinä vaiheessa.



Kaverisuhteet ovat usein todella vaikeita neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille. Joskus he saavat hyvän ystävän samankaltaisesta lapsesta.



Nuo monet harrastukset kuulostavat juuri siltä, että yritetään ns. pehmeästi tyttöä kuntouttaa samalla kun oppii keskittymistä ja kehonhallintaa. Ei ollenkaan hassumpaa.



Ovatkohan vanhemmat käyttäneet tyttöä missän tutkimuksissa? Ehkä olisi paikallaan, jos tytöllä ei ainoatakaan ystävää, puree, rääpii, tarvitsee apua pukemisessa, tuhrii, ei selviä wc-toimista itsenäisesti jne. En tiedä, miten asian esittäisi hienotunteisesti, osa vanhemmista ei halua katsoa ns. totuutta silmiin... Kuitenkin varhainen kuntoutus on kaiken A ja O.

että kehtaat kirjoittaa tänne näin, olet aikuinen!

asiaan jos kyseessä on neurologinen vika, mutta kyllä mä jotenkin sain sellaisen kuvan ap:n jutuista, että kyseessä on vain pilalle hemmoteltu ipana. Tuntevatkin aika läheisesti.



Oman poikani luokalla on samanlainen tyttö, jonka vanhemmat juoksevat aina hätiin kun kuuluu pihauskin. VÄhän samanlaiset on tuloksetkin. Tyttö on useasti ollut meillä leikkimässä, mutta poikani ei oikein kestä sitä, että hän määräilee ja pomottaa ja purskahtaa itkuun pienimmästäkin.



Synttäreillekään ei enää kutsuta, mutta nykyään kolmannella onkin jo aika sukupuolirajoittunutta, joten ehkä tyttö ei tajua hänen olevan ärsyttävä poikani mielestä...

jne. Sosiaaliset vaikeudet kuitenkin kertovat, että suurta ongelmaa on koulussakin ja kyllä opettajienkin se pitäisi nähdä. Nyt tilanne jo niin tulehtunut lasten välillä, että varmaan hankala mennnä tutkimaan mitään vuorovaikutus-suhteita ja miten lapsi leikkitilanteessa on toiminut...



Opettaja ei valitettavasti näe kotitilannetta, joka usein haasteellinen ja joskus vanhemmat päästävätkin lapsen helpommalla, jotta päivät/illat eivät olisi yhtä pitkää juupas/eipäs tai samoista asioista vääntämis-showia.



Jospa lapsella on vaativa luonne ja on erityisen herkkä myös. Ehkä missään asiassa ei saa neuvoa, tulee heti silmille. Jos jotain pyydetään tekemään, se täytyy tehdä lyhyenä, ytimekkäänä lauseena. Sitä sitten toistetaan n. 20 kertaa ennenkuin homma hoituu. Joka asian kanssa. Jo noin viiden vuoden ajan (siitä asti kun on lapselta jotain voinut vaatia). Pienempänä kolmen kehotuksen jälkeen teimme yhdessä aina kehotetun asian, jos ei muuten onnistunut niin lievästi ohjaamalla tai pakottamalla (esim. pukeminen, hampaiden pesu, legojen siivous). Hirveä huuto ja rääkyminen sitä on aina seurannut ei väliä, miten asiaa lähestyy ja kuvakortteja on käytetty sekä viittomia ja vaikka mitä. Selitetty miljoonat kerrat miksi on hyvä/täytyy pukea, pestä hampaat, siivota. Istuttu alas, puhuttu yhdessä asioista, miten lapsen mielestä pitäisi asiat hoitaa, jotta ne toimisivat paremmin (yhdessä juttelu nyt vasta vähän vanhempana). Aina ollut käytössä systeemi, jossa kerrotaan esim. puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, että nyt on puoli tuntua leikkiaikaa jäljellä, sitten iltatoimet. Taas kun vain kymmenen minuuttua jäljellä, kerrottu että aivan kohta on aika lopettaa leikit. Silti usein hirveää taistelua iltatoimien kanssa, puremista, huutoa, taistelua, juoksentelua, raivoamista. Lapsen ei pitäisi olla liian väsynytkään, menee n. 8 maissa yöpuulle (mutta raivotessaan tietenkin ilta joskus venähtää, kun ei saa unen päästä kiinni adrenaliinihuuruissaan :(.



Lapsi voi käyttäytyä aikalailla mallikelpoisesti muualla kuin kotona, jossa uskaltaa näyttää mitä aidosti tuntee. Useimmiten on myös koulupäivän jälkeen todella väsynyt ja jännittynyt miljoonista vaatimuksista, kokemuksista ja havannoista ja "kovalevy" on niinsanotusti täysi.



En sano, etteikö ehkä tämä tyttö voisi olla lellitty, mutta kerrot ap myös että hänellä on monia, suuria ongelmia, joita ei tuonikäisellä enää pitäisi olla. Ehkä se mikä näyttää lellimiseltä, on vain keino selviytyä arjesta hieman helpommin. Etenkin kun on vieraita, ei toivo niitä itkun/raivonpuuskia lapselta, tai että hän haisee kakalta wc-käynnin jälkeen. Silloin mieluummin auttaa ne vaatteet lapsen päälle vähäeleisesti ja sopuisasti sekä käy äkkiä pyyhkäisemässä sen pepun, kaikilla on kivempi olla, kun ei tarvitse katsella omituisesti riehuvaa, purevaa lasta...

luin AS-lapsemme. Koulussa menestyvä, leikeissä joustamaton. Ja tarvitsee apua pukeutumisessa. Ilman apua pukeutumiseen voi kulua talvikeleillä vaikka 1,5 tuntia.

mutta mielestäni et voi kieltää omaa lastasi olematta kaveri toisen kanssa.

siis ekaluokkalainen. Tietysti voi kieltää olemasta kiusaajan kaveri. Minäkin kieltäisin.