Mua kuvottaa nämä toisen kierroksen perheenperustamiset.

Kertooko joku minkä takia mies ei olisi saanut perustaa uutta perhettä?

uuden perheen perustaa, mutta naielle ei av-mammat sitä suo.

sitä kun sanotaan rakkaus kuoli ja meistä jäi vain ystäviä selitykseksi erolle.

Kun niinhän se menee. En mä uskokaan että me ollaan mun miehen kanssa kiihkeitä vielä 20 vuoden tai 10 vuodenkaan päästä. Kyllä mä jopa toivonkin että sitten ollaan toistemme parhaita ystäviä ja kiintyneitä toisiimme, ns. kasvetaan yhteen.

Ihmiset elää elämäänsä just niinku niitä huvittaa, halusivat muut ihmiset tai ei. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Ja eikös pääasia ole se, että kaikki pyrkivät siihen, että voisivat vanhana sanoa että "olen mielestäni elänyt hyvän elämän".



Jokainen meistä on oikeasti kuitenkin vain oman elämänsä asiantuntija, ei kenenkään muiden. :)

Kolin kolin.

Mies tai vaimo ei enää iske niin kuin ennen teki, niin vaihdetaanpa uuteen, kun alkaa kyllästyttää. Viis lapsista, kunhan MINÄ saan jännitystä ja säpinää elämään!



Se, että on omasta mielestä elänyt hyvän elämän, ei välttämättä ollenkaan tarkoita sitä, että omat lapset on eläneet hyvän elämän/lapsuuden. Mutta siitähän ei kaikki välitä tippaakaan, sen näkee erotilastoista ja siitä, että uusperheiden määrä kasvaa :(

Minua asia ei kuvota, sillä on tyhmää hermostua noin tavattomasti muiden valinnoista. Parempi on elää hyvää omaa elämäänsä ja pyrkiä olemaan hyväksyvä myös muille, sillä et milloinkaan tiedä, minkälaiseksi oma elämäsi saattaa muuttua.



Joku toinen voi pahoin katsellessaan sinun ratkaisuja - etkö mieluummin ottaisi kannustavaa suhtautumista vastaan?



Mutta totta: olisi hyvä, jos uuspariskunnat ensiksi yrittäisivät saamaan oman olemassa olevan elämän toimimaan ja varmistamaan, että myös entisistä liitoista olevat lapset ovat juurtuneet uuteen tilanteeseen. Ja varmistaisivat, että uusilla puolisoilla ei ole negatiivista suhtautumista jo olemassa oleviin lapsiin.



Minusta isän/äidin on aina ensisijaisesti ajateltava omaa lastaan - ja vasta sitten uusia kumppaneitaan. Uusi kumppanikin tietää, mihin ryhtyy, kun alkaa seurustella isän/äidin kanssa; hänen on syytä ottaa koko paketti tai sitten ei mitään.

kysymys ap:lle

Sen sijaan rakkauden löytäneet ihmiset ei kuvota...



Ja sitten näille, joiden mielestä pitäisi olla yksin jos jää yh:ksi. Tunnen useammankin yh:n, jotka ovat niin katkeria ja onnettomia yksin, että niiden omat lapset toivovat koko sydämestään äidin/isän löytävän uuden onnen, jopa yrittävät katsastaa sopivaa kumppania yksin jääneelle vanhemmalleen.



Onko tämä jatkuva uusperheiden morkkaus jotain kateutta uuden onnen löytäneitä kohtaan vai mikä mättää?

Aika harvoin erossa on kyse väkivallasta tms. Suurin osa eroaa ihan vaan taitamattomuuttaan ja epäkypsyyttään. Ei siinä mitään. Senkun. On vaan niin vastenmielistä kun siihen uuteen suhteeseen on kiire ja sillä uudella vauvalla on kiire. Eka suhde alkoi mennä penkin alle pikkulapsiaikana, mutta sehän ei johtunut muusta kuin siitä että "ex oli narsisti". Ja kappas. Uusi kultakin osoittautuu "narsistiksi" muutaman vuoden sisällä. Mä olen oikeassa, mutta ymmärrän, että on kova paikka myöntää se, jos itse on rikkonut ydinperheen turhaan ja juurikin sännännyt uuteen liittoon lisääntymään. Ja muistutan etten suinkaan ole keksinyt tätä omasta päästäni. Toisista liitoista erotaan herkästi. Koska ei osata olla avioliitossa. Ero on ratkaisu ristiriitoihin kun ei oo taitoja niitä selvittää. Rikkonaista perhettä rikkonaisen perheen perään. ap

Minä luulen attä turhia eroja on 10% kaikista.

Itsekään en ole kertonut eron syytä kenellekään, sovimme miehen kanssa näin. Jos joku luulee että erosimme turhaan, se on aivan heidän asiansa ja ei hetkauta minua mitenkään.

Joo ja olen eronnut ja nopeasti uuden perheen perustanut ja vielä kaksi vauvaakin hankkinut ja niin onnellinen, että ei ole mitään tarvetta tehdä aloituksia, joissa tuomitsen toisten ihmisten ratkaisuja.

Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei ymmärrä lukemaansa; kysehän on nimenomaan LASTEN hankkimisesta uuden kumppanin kanssa, kun edellisestä liitostakin on jo lapsi/lapsia.

Itse olen aina ajatellut, että haluan lapset vain yhden miehen kanssa. Nyt olen ollut jo vuosia yksin, ja vaikka olen tavannut oikein ihania miehiä uusiosinkkuna, ei tulisi mieleenkään edes harkita lasta enää toisen miehen kanssa. Ensinnäkin se olisi mielestäni epäreilua lapsilleni, jotka joutuvat muutenkin kahden eri kodin puristukseen (isän luona on lisäksi äitipuolen lapset). Toisekseen musta nyt vaan olis kamalan noloa, jos mulla olisi lapsia useamman miehen kanssa. Uusi ihana rakkaus kelpaisi kyllä, mutta MIKSI mun pitäis tehtailla lapsia enää lisää?

Yleensä olen ymmärtäväinen ja suvaitsevainen. Mutta tässä kohtaa tunnen syvää vastenmielisyyttä... Kun edellinen perhe on rikottu, pitää tehdä seuraava rikottavaksi.

Tosi monet suorastaan kiirehtivät sitä uutta "onnea".

Jos ihminen ei ole osannut olla avioliitossa, hän tuskin siinä on kovin paljon parempi toisella yrittämällä. Ja niinhän se on, suurin osa toisen kierroksen liitoista päättyy eroon.

Ei sitä eron jälkeen tarvitse ikuisesti olman parisuhdetta olla mutta miksi se vauva pitää aina tehdä.

Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei ymmärrä lukemaansa; kysehän on nimenomaan LASTEN hankkimisesta uuden kumppanin kanssa, kun edellisestä liitostakin on jo lapsi/lapsia.

Itse olen aina ajatellut, että haluan lapset vain yhden miehen kanssa. Nyt olen ollut jo vuosia yksin, ja vaikka olen tavannut oikein ihania miehiä uusiosinkkuna, ei tulisi mieleenkään edes harkita lasta enää toisen miehen kanssa. Ensinnäkin se olisi mielestäni epäreilua lapsilleni, jotka joutuvat muutenkin kahden eri kodin puristukseen (isän luona on lisäksi äitipuolen lapset). Toisekseen musta nyt vaan olis kamalan noloa, jos mulla olisi lapsia useamman miehen kanssa. Uusi ihana rakkaus kelpaisi kyllä, mutta MIKSI mun pitäis tehtailla lapsia enää lisää?

Yleensä olen ymmärtäväinen ja suvaitsevainen. Mutta tässä kohtaa tunnen syvää vastenmielisyyttä... Kun edellinen perhe on rikottu, pitää tehdä seuraava rikottavaksi.

Tosi monet suorastaan kiirehtivät sitä uutta "onnea".

Jos ihminen ei ole osannut olla avioliitossa, hän tuskin siinä on kovin paljon parempi toisella yrittämällä. Ja niinhän se on, suurin osa toisen kierroksen liitoista päättyy eroon.

Ei sitä eron jälkeen tarvitse ikuisesti olman parisuhdetta olla mutta miksi se vauva pitää aina tehdä.

mieheni kanssa sen vuoksi kun hänell on edellisestä liitosta lapsi? Olisi vain pitänyt tyytyä hoitamaan pelkästään hänen lastaan? Miksi?

Aika harvoin erossa on kyse väkivallasta tms.

ap

Tutkimusten mukaan 33%:ssa parisuhteista on esiintynyt puolison taholta väkivaltaa. Onko tämä sinusta vähän? tai harvinaista?

Miksi vähättelet parisuhteen väkivaltaa ja sen merkitystä?

mieheni kanssa sen vuoksi kun hänell on edellisestä liitosta lapsi? Olisi vain pitänyt tyytyä hoitamaan pelkästään hänen lastaan? Miksi?

Voisiko ap tai joku muu samoin ajatteleva ahdasmielinen täsmentää mikä tässä tarkalleen niin yököttää?

Minua puolestani yököttää se, että maailmassa on ap:n kaltaisia "minä olen Hyvä Ihminen"-tyyppejä, jotka vuodesta toiseen jaksavat roikkua nettipalstoilla toitottamassa erinomaisuuttaan, vaikka todellisuudessa ovat varsin ahdasmielisiä ja vaikeita ihmisiä. Kehtaatkin vielä väittää olevasi suvaitsevainen. HYH!

En voi minäkään käsittää, että pitää nopeasti tehdä/saada uuden kumppanin kanssa yhteinen lapsi. Sitten on vasta kun on sinun, minun ja meidän lapset, niin soppa on valmis. Ja joo olen toista kertaa naimisissa, mutta ensimmäinen liitto oli lapseton ja jos joskus jään yksin, niin en enää lisäänny, biologiakin sen varmaan sit estää.

En voi minäkään käsittää, että pitää nopeasti tehdä/saada uuden kumppanin kanssa yhteinen lapsi. Sitten on vasta kun on sinun, minun ja meidän lapset, niin soppa on valmis. Ja joo olen toista kertaa naimisissa, mutta ensimmäinen liitto oli lapseton ja jos joskus jään yksin, niin en enää lisäänny, biologiakin sen varmaan sit estää.

eli vain mun tapani elää on oikein ja se ainoa hyväksyttävä tapa. Tarvittaessa lainailen vaikka jakeita Raamatusta :). Tosin hyväksyn sen jos mies löytää uuden rakkauden ja perustaa uuden perheen, mut naisille en uutta mahdollisuutta salli. Tykkään muiden naisten arvostelemisesta niinku ihan muutenkin. Se on ihanaa ja mulle tulee siitä sellainen "vittu mä oon hyvä"-fiilis.

Mies tai vaimo ei enää iske niin kuin ennen teki, niin vaihdetaanpa uuteen, kun alkaa kyllästyttää. Viis lapsista, kunhan MINÄ saan jännitystä ja säpinää elämään!

Se, että on omasta mielestä elänyt hyvän elämän, ei välttämättä ollenkaan tarkoita sitä, että omat lapset on eläneet hyvän elämän/lapsuuden. Mutta siitähän ei kaikki välitä tippaakaan, sen näkee erotilastoista ja siitä, että uusperheiden määrä kasvaa :(

Eiköhän anneta ihmisten elää elämäänsä ja keskitytä nauttimaan tästä omasta elämästämme. Kenen muiden ihmisten ratkaisujen todelliset syyt sinä tiedät, paitsi omiesi?

ja uskallan väittää tämänkin kokemuksen myötä taas astetta suvaitsevaisempi ja avarakatseisempi ihminen. Poikapuoli tuskin pistää pahakseen lisämummoa- ja ukkiakaan, joiden luo on aina tervetullut. Vielä kun tähän lisätään pirun fiksu ja mukava miehen exä uuden perheensä kanssa, niin mikäs on elellessä!

sovinistisen, juopottelevan ja itsekeskeisen isämme petettyä häntä monia kertoja ja tutustua eron jälkeen isäpuoleemme joka oli hänelle turvallinen ja huumorintajuinen puoliso ja meille ihan OIKEA isähahmo. Meillä oli isäpuolen kanssa hyvä lapsuus :). Jos äiti olisi noudattanut isän tahtoa ja jäänyt perheen maineen takia roikkumaan kurjaan kulissiavioliittoon, niin lapsuutemme olisi ollut aivan päinvastainen. Lisäksi meillä ei olisi meille niin rakasta veljeämme :). Kamala ajatus.