En KESTÄ, kun äitini määräilee ihan kaikesta mökillä!!

Ei ole vaikeaa pyyhkiä oikealla rätillä tai laittaa matot oikein päin... Ehkä äitisi luottaisi enemmän jos tekisitte jotain niinkuin kuuluu.

Kaikki syömiset yms. tehdään aina saman kaavan mukaan, hänen tapojensa mukaisesti. Sen takia en enää käykään hänen mökillään... Joskus aikoinaan, kun esim. juhannusta mentiin sinne viettämään, niin sunnuntaina olin jo ihan kypsä siihen touhuun.

mennä toisten ihmisten mökille ja vaatia, että siellä eletään teidän tapojenne mukaisesti? Hyvänen aika, vaikka mökki on mökki, jos se ei ole teidän oma, te OLETTE SIELLÄ KYLÄSSÄ, käyttäytykää sen mukaisesti.

Ja niinkuin pari vastaajaa sanoikin, mökkeilyt on mökkeilty; se on hyvä periaate silloin, kun ei osata noudattaa "talon tapoja", silloin ei kannata mennä toisten mökille pahoittamaan omaa mieltään. Ja mökin isännän ja emännän.

En vaan kestä sitä helve*inmoista kellon kanssa elämistä ja neuvomista. "Saatte itse tehdä ruokanne" ja "ei me teitä häiritä", mutta totuus on vallan toinen. Kaikki on heillä niin aikataulutettua, ruoka ja kahvit aina päivästä riippumatta just samaan kellon aikaan (muuten on päivä aivan pilalla ja sekaisin), ja jopa perunoiden keitossa neuvotaan aikuisia ihmisiä. Meidän mökkeilyt on mökkeilty, ehkä sitten kun on varaa omaan...

Meillä ei ole omaa mökkiä vaan käydään äitini mökillä. Mökki on selkeästi äitini, vain työt siellä on yhteisiä. Yritän välttää sinne menemistä mutta tuloksena on loukkaantumista ja marttyyriasennetta. Kompromissina käymme siellä yleensä kolmasti kesässä. Pääsiäisen aikaan tekemässä kevättyöt, juhannuksena 'juhlimassa' ja kerran syksyllä tekemässä syystyöt.

Ja vierailu ei koskaan kestä yhtäyötä pidempään kerralla.

vaikka "lapset" ois jo aikuisia...meilläkin appivanhemmat sanoo miten päin matto ripustetaan narulle, kuinka paljon puita saunan uuniin jnen jne. Mökki sentään MEIDÄN.



Tulevat ja menevät, ovat kuin omassaan....rasittavaa

Meillä mökki "jaettu",eli jokaisella on osuus.Tilanne silti käytännössä juuri niin kuin ap:lla,paitsi että tähän mafiaan kuuluu myös rakas siskoni äitini lisäksi.Siksipä mökkeilenkin nykyään "yksin",saanpahan tehdä niin kuin parhaaksi näen,eikä tarvitse pelätä perskärpäsiä;)

Työssäni olen kohdannut paljon ihmisiä joiden elämä perustuu asioiden hallintaan. muistan yhdenkin mummon joka määräsi papan kuorimaan perunoita ja vieressä vahtasi kuinka homma toimii. Pappa jos kävi hetken vaikka pihalla niin mummeli oli heti asettelemassa perunoita oikein ja hoki kuinka miehet ei osaa mitään tehdä. Vihdoin kun perunat oli levyllä kiehumassa niin mummeli määräsi miehen vahtaamaan perunoita hellan viereen jakkaralle sen puoleksi tunniksi. Välillä mummo huuteli olkkarista papalle että miltä ne perunat näyttää.....



Ihania!

joo ehkä juttuina kerrottuna. Mutta ihan livenä painajaista. Siinä voi rauhallisempikin alkaa katella kättä pidempää...hermoille käy!

Me käymme niin appivanhempien kuin vanhempienikin mökillä ja tietenkin siellä ollaan isäntäväen tapojen mukaan. Alussa oli hankalampaa, mutta nyt olen oppinut tavoilla ja mukavaahan se vaan on, kun välillä joutuu omista tavoistaan joustamaan. Se on sitä elämän rikkautta, ettei aina tee kuten itse haluaa. Kyllä ne "vanhukset" ovat eräs kaunis päivä poissa ja sitten ei tarvitse enää heidän tapojaan miettiä. Kunnioittakaa vanhempianne ihan oikeasti. Ei ole tärkeintä olla oikeassa vaan elää ja antaa muidenkin elää. T. eräs, joka sai anopin mökillä tiskata vasta parin vuoden koulutuksen jälkeen.

vaikka anoppi määrää milloin mennään nukkumaan ja herätään, milloin syödään ja mitä syödään, kuka ruuan valmistaa (miniä valmistaa) ja millä tavalla, milloin juodaan kahvit ja milloin saa ottaa lasin vettä.

Milloin tyhjennetään huussi ja kuka tyhjentää (miniä tyhjentää) ja milloin tehdään mitkäkin työt ja millä tavalla, milloin käydään pesulla ja kenen kanssa (yöööök).



No, tapansa kullakin.



t. miniä, jota ei saan anopin mökille kirveelläkään

Onhan se totta että toisen ihmisen katon alla tehdään niin kuin hän määrää, vaikka hän olisi kuinka määräileväistä sorttia. Itse en kuitenkaan pysty nauttimaan lomasta sillä tavalla, joten jättäisin kokonaan menemättä.

Joillakuilla on itsekunnioitusta, toisilla ei.

Saimme kerran kutsun viettämään rentoa juhannusjuhlaa kaverien mökille. Mökki on edelleen vanhusten ja myös he oli siellä.

Hyvä kun kerkesimme ulos autosta, kun talon miniä ja anoppi yhteen ääneen alkoi lataa ohjelmaa: klo 15 on sauna lämmin naisille klo 16.30 sinne menee miehet, klo 17.50 kaikilla on pyhävaatteet päällä ja kokoonnumme lipunnostoon ja 18.10 on ruokailu. Muuten meni ihan hyvin, mutta appiukko sammui hieman ennen kuutta ja myös anoppi oli niin humalassa, että kaatui rähmälleen kivikkoon rikkoen viinilasinsa juuri kun alettiin nostaa lippua. Siinä sitten muijat oli takapuoli pystyssä keräämässä sirpaleita ja estämässä vauvaikäisten konttaamista niiden päälle. Pari miestä heitti lipun salkoon. Oli ensimmäiset ja viimeiset juhannusjuhlat sillä mökillä.

olevani vielä enemmän onnellinen vanhemmistani ja siitä, että heidän mökillään saamme tehdä mitä me haluamme, eli lomailla yhdessä! Me olemme siellä yhdessä viettämässä aikaa, sovimme kaikki asiat yhdessä. Kokkaamme vuorotellen, siivoamme vuorotellen tai teemme kaikki yhdessä samaan aikaan jne... NYT osaan arvostaa tuota asiaa vielä enemmän!



Hauskaa kesää teille kaikille!

Me käydään oman mökin puutteessa miehen isovanhempien mökillä. Nykyään oikeastaan ainoa asia jota me lapset (kuten mummu meitä kutsuu) emme osaa tehdä on kahvinkeitto. Mummu määrää koska juodaan kahvia ja vain hän saa koskea keittimeen. Tuo ei minua sinällään haittaa kun en ole niin kahvin perään. Vuosien mittaan mummu on löysännyt sitä että kaikki pitää tehdä tietyllä tavalla ja hommat hoidetaan porukalla. Kyllä se kuitenkin on niin että toisen kodossa/mökillä ollaan omistajan mukaan, vaikka jotain rajaa kuitenkin toivoo kaavoihin. Sen 3vrk maksimissaan jaksaa olla mökillä samaan aikaan mummun kanssa. Pappa on sen sijaan sellainen ettei oo tarkkaa kuinka tehdään kun lopputulos on se mikä tarkotus.

nauttien elämästään ja muita kunnioittaen. Ei meillä anoppi sano koska mennään nukkumaan. Lapsilla on nukkumaanmenoaika ei minulla eikä muillakaan aikuisilla. Syömme toki kaikki samaan aikaan ja hyvää ruokaa syömmekin, minä en sitä laita, sillä appi on kokki. Naiset lähinnä katsomme lapsien perään ja hoidamme leipomisen ja kahvitukset. Tiskaan maks kaksi kertaa viikossa, sillä mökki on iso ja siellä on muitakin perheitä ja tiskaajia paikalla. Minua ärsyttää vaan nykyajan ihmiset, joilla ei ole mitään tapoja edes vieraina ollessaan. Kotona jokainen tehköön mitä tykkää, mutta kylässä ollessa edes alkeelliset käytöstavat olisivat suotavaa. Olen kyllä huomannut, että 80-luvulla syntyneet eivät osaa käyttäytyä (ainakaan työpaikalla, jonne emme enää heitä palkkaakaan).

joiden elämä on totaalisesti sekaisin jos jokin tapahtuu hieman erilailla kuin mitä he itse ovat pikku päässään suunnitelleet tai mihin tottuneet. Olet esim. suunnitellut juovasi ensin kahvit ja sitten hakevasi liiteristä puita jotta parin tunnin päästä saat takkaan tulet. Äiti tai anoppi onkin päättänyt että ensin haetaan ne halot ja sitten vasta juodaan kahvit. Maailma suurinpiirtein kaatuu jos oletkin jo ehtinyt jo laittaa kahvit tippumaan. Ja loppujen lopuksi ei minkään valtakunnan merkitystä kumminpäin teet...

ja haluaa käyttää sen rusinankin kapasiteetista 99,8 % sen opettelemiseen, että osaa varmasti hypätä aina kun joku toinen käskee, niin mikäs siinä sitten.

Emme käy äitini mökillä "kylässä", vaan kyllä se on meidän kaikkien yhteinen, vaikkakin äidin nimissä. Näin äiti nimenomaan sanonut useita kertoja ja erittäin selvästi. Voimme mennä mökille milloin haluamme, kunhan sovimme sisarusten kanssa ettei tule liikaa porukkaa kerralla.



Mutta silti aina tulee sanomista niistä räteistä ja kattiloista...