mitä teet kun lapsesi ilmoittaa ruuan olevan pahaa ja kieltäytyy syömästä sitä?

ja muuta ei tipu ennen seuraavaa ruokaa

että jos olet syönyt sen minkä aiot syödä, voit poistua pöydästä.

Sanon että jos ei kelpaa niin olkoot nälässä. Ei todellakaan tipu muita ruokia tilalle. Sen verran saavat pennut oppia arvostamaan, että ruokaa on tarjolla.

ja mitään välipaloja ei tule ennen seuraavaa ateriaa.

en yleensä tee sellaisia ruokia jotka olisivat jonkun ehdottomia inhokkeja. Mikäli on esim. thai-ruokaa joka voi olla tulista. Nuorimmaiemme 6v ei sellaisesta pidä, niin silloin on hänelle kanaa ja riisiä ilman maustekastiketta tms. joku toinen ruoka tarjolla.



Muuten jos ei ruoka maistu, ei ketään pakoteta, voi olla syömättäkin.

Yleensä yritän saada syömään, maistaa pitää ainakin. Ei tule muuta, ja pöydästä saa poistua, kun on hetken siinä mököttänyt ja siis maistanut ruokaa.



Ripitän myös siitä, että ruokaa ei sanota pahaksi. Niin, ja syödä saa sitten seuraavalla aterialla (meillä näitä on viisi päivässä, joten nälkään ei kuole).

mutta aina tulee annettua tilalle jotain muuta syötävää..

ei edes vielä osaa sanoa pahaa, mutta ei vaan syö, jos ei tykkää.



Kyllä mä annan muuta ruokaa tilalle, kun kuitenkin yleensä maistaa. Ei sen mun mielestäni vielä kaikesta tarvitse tykätä, varsinkin kun on allergioiden vuoksi vasta päässyt opettelemaan eri makuja. Aika ennakkoluulottomasti maistaa, mutta musta ihan ymmärrettävää, jos ei innostu syömään napaansa täyteen jotain silliä, hapankaalta, intialaista voimakkaasti maustettua tms.

Seuraava ateria on sit kolmen tunnin päästä.

Jos ruoka on jotain uutta/erikoista annan esim. leivän kun on kunnolla maistanut.

Terve lapsi ei kuole siihen, että jättää yhden ruoan väliin.

Yleensä pöydässä on jotain, mitä voi syödä: jos ei pääruokaa, niin sitten leipää tai salaattia.

jos on jotain muuta, mitä helposti voi tarjota, saatan tarjota kun on maistanut. Usein ei ole, ja silloin saa maistettuaan lähteä pöydästä tai syödä vihanneksia, yhden leivän tms.



Jos sattuu, että on jälkiruokaa tarjolla, pitää maistaa vähän enemmän jos haluaa jälkkäriä (eikä sitä saa sitten myöskään santsata, mutta en jätä kokonaan ilman).



Paitsi että mulle on turha tulla sanomaan, että ruoka on pahaa (paitsi jos se on oikeasti sitä eli epäonnistunut) - ei ole pakko tykätä, mutta sen voi sanoa sivistyneesti.

Niin voi sanoa, ettei pidä tästä ruuasta. Ei tarvitse syödä jos ei halua. Jos on maistanut eikä tykkää, niin annan syödä jotakin muuta.

En itsekään pidä kaikista ruuista enkä ruoka-aineista, mutta en yököttele enkä sano niitä pahoiksi.

Yritän parannella makua, kysyn auttaisiko ketsuppi tai muu?



Jos ei ole parantelumahdollisuuksia niin sitten karsitaan se paha pois lautaselta eli se mikä siinä on pahaa. Esim. jos se on kala, niin sitten se kala siitä roskiin ja loput syödään. Voin keksiä jotain tilalle, saa ehkä voileivän, isompaa en ala laittamaan. Voihan tuo osuus olla oikeasti jotenkin pahaa.



Ihan hyvin näin mennyt, lapset ymmärtävät, että se paha-sanan pitää oikeasti tarkoittaa pahaa, eikä ole mielenosoitussana. Saa meillä olla kokonaankin syömättä tai tyytyä sitten vaikka voileipään. Mitään jälkkäriherkkua ei sitten tipu, kun ei ole kunnolla syönyt. Siltä osin lapset vahtivat tarkasti tämän säännön noudattamista jo keskenäänkin, ettei vaan joku saa jälkkäriä pelkän voileipän jälkeen. :)



Ikinä ei ole tarvinnut ruuasta raivota tai raivostua. Ei se ole sen väärtti.

mutta ei ole pakko syödä kaikkea... Jos ei kelpaa,niin ei sitte ,voi kiittää ja poistua. Toki voi ottaa leipää ja mitä muuta lisuketta on tarjolla. Mutta en nyt kuiten ala muuta ruokaa keksimään. Lapsi kuulemma tarvii n.10-15 maistamiskertaa ennen ku tottuu uuteen makuun...jos tottuu..

2-vuotiaalle, että joskus käy niin, että saa pahaa ruokaa, ja sitä voi kuitenkin reippaasti syödä vähän. Tää tuntuu jopa joskus tepsivän. Sit jos maistaa niin annan leipää tai raejuustoa. Jos kieltäytyy täysin maistamasta (yleensä tuolloin myös vetää hirveät pultit) niin en anna muuta vaan poistan pöydästä, ja sit jonkin ajan päästä voin antaa leipää/banaania että jaksaa seuraavaan ruokaan saakka. En anna heti ettei ajattele, että voi aina kieltäytyä ja saa samantien leipää (poika rakastaa voileipiä).

annatko jotain muuta ruokaa heti tilalle vai ilmoitatko että muuta ei ole tarjolla? Vai mitä teet ja sanot?

voin tarjota seuraavan aterian vähän aikaisemmin, enkä tietoisesti tee ruokia joita lapsi inhoaa. Saatan myös antaa lapselle erivapauksia, esim. ei tarvitse syödä esim. kypsennettyä paprikaa lisukkeena, vana saa syödä sen raakana.

Sanon ettei ruuasta sanota että se on pahaa, voi sanoa ettei oikein maistu. Ja pitää maistaa niin monta lusikallista kuin on ikävuosia (kolme). Välillä sanon että pitää syödä viisi lusikallista, jos selvästi on vain temppuilua eli kyse vaikka porkkanoista joista oikeasti kyllä tykkää. Ei saa muuta ruokaa tilalle eikä saa myöskään jälkiruokaa, jota meillä on kyllä hyvin harvoin. Selitän lapselle että seuraava ruoka on sitten kun on seuraava ruoka-aika, eikä tarvi välillä vinkua että on nälkä.

Tarjoan muuta, jos kaapissa on valmiina, mutten ala erikseen valmistamaan.



En tuu ruuasta sellaista numeroa kuin omassa lapsuudessani tehtiin. Meistä on kasvatettu ihmiskunnan syömishäiriöisin ikäpolvi.



vm -70

Voi kylläkin sanoa että ei pidä siitä.



Kehoitan lasta maistamaan vähän (hyvin vähän). Usein kun sanovat että ruoka on paha, vaikka eivät vielä ole maistaneetkaan. Kehun kun maistavat (on nimittäin pitkän harjoittelun tulosta tuo maistamaan uskaltautuminen).



Jos ruoka on ihan tavallista ja tuttua, niin usein sanon että syö puolet.



En laita uutta ruokaa, mutta usein vain osa siitä ruoasta on epämieluisaa, joten voi syödä enemmän niitä muita osia, kuten vaikkapa salaattia ja maitoa.