Lue keskustelun säännöt.
mitä teet kun lapsesi ilmoittaa ruuan olevan pahaa ja kieltäytyy syömästä sitä?
20.01.2011 |
annatko jotain muuta ruokaa heti tilalle vai ilmoitatko että muuta ei ole tarjolla? Vai mitä teet ja sanot?
Kommentit (47)
En tee ehdoin tahdoin ruokia, joista tiedän että lapsi (3,5 v) ei todellakaan tykkää (esim. makaroonilaatikko). Mutta jos ruoka ei kelpaa, kyselen miksi ei? Yleensä kastike kiusaa, joten lapsi saa sitten "sattumat" kastikkeesta ilman lientä.
Mutta jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Ei ole pakko syödä, maistamaan kannustan. Silloin lapsi syö sitten ne osat ateriasta, mitkä maistuvat eli vihannekset. Seuraavalla aterialla sitten paremmalla nälällä.
Jos kyseessä olisi pienempi lapsi, joustaisin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tiedän varmasti, ettei lapsi jotain syö, en välttämättä jaksa hänelle sitä edes lautaselle turhaan laittaa, jos 4v. sanoo ettei hän sitä syö.
Sitten koetan hänet saada syömään edes leipää ja maitoa että edes jotain.
Jos ei syö mitään niin sitten syö myöhemmin. Vaikka illalla muroja.
Ja koulussa/kotona ovat oppineet siistin tavan jättää ruuan, joka on pahaa, nätisti lautasen reunalle.
Poika ei tykkää purjosta ja tyttö ei pidä juustosta. Jos keitossa on isoja näkyviä purjoja, poika tyhjentää omatoimisesti lautaselta purjon roskikseen ruokailun päätyttyä, tekemättä asiasta numeroa. Tyttö osaa ottaa ruokaa lautaselleen siten, että esim gratiinista ei tule paljoa juustoa annokseensa. Ilman mitään ronkkimisia.
Molemmat ovat aina olleet kaikkiruokaisia, pienenäkään en muista että olisivat koskaan ilmoittaneet ruuan olevan pahaa. Nuo em "ruokarajoitteet" tulivat vasta kouluiässä.
jos hänen verensokerinsa laskee liikaa - ja siksi on IHAN PAKKO antaa sille jotain, siis edes leipä sitten ja lapsi maitoa.
Välillä on niin, ettei mikään auta, ei sekään, että ottaa ruuan pois ja tarjoaa sitä seuraavalla kerralla - tolla konstilla lapsi vaan huutaa mielipuolisesti ja itkee ihan järjettömästi, käy kimpuun jne kun yritän toistamiseen antaa samaa ruokaa nenän eteen, jota hän ei taaskaan syö.
Millä te saatte lapsen nukkumaan, jos hän ei syö koko päivänä? Lapseni nukuu muutenkin huonosti ja jos ruokailu jää välistä, loppupäivä on pelkkää itkua ja raivoa.
Jaota kierrettä MÄ EN VAAN JAKSA - ja sitten annan jotain, ihan mitä vaan ( en herkkua, mutta jotain porkkanaa/leipää, maitoa, omenaa tms ), että se huuto loppuu. Sitten lapsi saattaa syödä nälkänsä vaikka 3 omenaa ja 2 lasia maitoa - ja jos ehdotankin jotain muuta - alkaa sekiolu uudelleen. Mä en tiettekö vaan j a k s a sitä. Lapseni on kohta 5v ja moessa suhteessa todella kiva jne, mutta tää ruokahomma on ihan kauheeta.
Joo, minä ja lapseni ollaan varmaan molemmat vähän päästämme vialla, myönnän, mutta se ei ole koko totuus tai selitys asiaan, koska meillä on toinenkin lapsi, joka aina syö iloisesti sen, mitä tarjolla on.
jos tiedän varmasti, ettei lapsi jotain syö, en välttämättä jaksa hänelle sitä edes lautaselle turhaan laittaa, jos 4v. sanoo ettei hän sitä syö. Sitten koetan hänet saada syömään edes leipää ja maitoa että edes jotain. Jos ei syö mitään niin sitten syö myöhemmin. Vaikka illalla muroja.
hän mm. EI syö mitään jauheliharuokia, ei pastaa, ei riisiä, ei mitään kasviksia / hedelmiä / marjoja / vihanneksia PAITSI keitettyä perunaa kyllä, ei pakasteranskalaisia, ei pizzaa, ei hampurilaisia (eineshampurilaliset kuitenkin menee jos täytteenä vain pihvi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ei meilläkään tarjota sitä samaa "pahaa" ruokaa uudestaan, vaan seuraavalla aterialla on uusi ruokalaji.
Yritän suunnitella ateriat niin, että ainakin toinen päivän lämpimistä aterioista on sellainen, että lapsi sitä varmasti (tai varmasti ja varmasti...) syö. Ei todellakaan ole joka päivä lempiruokia, mutta jotain sellaista, että tiedän lapsen sitä syövän.
Yhden aterian skippaaminen ei meillä ole katastrofi, mutta kiukuttelua siitä meilläkin seuraa. Ja joka ruualla on kuitenkin jotain mitä lapsi syö (eli niitä vihanneksia, usein ruuan kanssa saa myös palan leipää), eli verensokeri pääsee edes vähän nousemaan.
jos ei joku mene alas kurkusta niin ei mene.
Mutta ei lasta voi nälässäkään pitää.
Itse ainakin olin lapsena sellainen että en vain syönyt jos ei maistunut ja pystyin elämään äärimmäisen niukalla ravinolla (vettä ja kuivaa leipää jos sai), ja niin pystyy tämä omakin nirsoin lapseni näköjään.
Eli annan hänelle mitä hän syö ja sillä hyvä. Vitamiinitabletin lisäksi kun muistan.
Kuka on keksinyt että kaikkea on PAKKO syödä?
No, tarpeeksi monta kun on lapsia niin oppii luovimaan kaikista "säännöistä", meillä syödään mitä halutaa, nukutaan vieressä jos halutaan, nukutaan ja valvotaan niin pitkään kuin halutaan, puuhataan mitä halutaan (oli sitten tietokonepeli tai video välillä). Leppoisaa.
Ei me silti olla mikään ihme wt-/ongelma/mt-perhe ulkoisesti, ei kukaan uskoisi että me ollaan näin "lepsuja" koska ei vaikuteta siltä, tää on niin luontaista :).
24, 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee ehdoin tahdoin ruokia, joista tiedän että lapsi (3,5 v) ei todellakaan tykkää (esim. makaroonilaatikko). Mutta jos ruoka ei kelpaa, kyselen miksi ei? Yleensä kastike kiusaa, joten lapsi saa sitten "sattumat" kastikkeesta ilman lientä. Mutta jos ei kelpaa, niin sitten ei kelpaa. Ei ole pakko syödä, maistamaan kannustan. Silloin lapsi syö sitten ne osat ateriasta, mitkä maistuvat eli vihannekset. Seuraavalla aterialla sitten paremmalla nälällä. Jos kyseessä olisi pienempi lapsi, joustaisin enemmän.
Meillä myös 3,5-vuotiaan lapsen kanssa toimitaan samalla tavalla. Makaronilaatikko tosin menee herkkuna, meillä inhokkilistalla esim. pizza. Silloin kun me muut herkutellaan sillä, teen suosiolla lapselle jotain muuta.
Maistamaan kannustan, mutta en tee numeroa syömättömyydestä. Tällä linjalla lapsesta on tullut suht kaikkiruokainen ja luulen, että loputkin ennakkoluulot katoavat pikku hiljaa maistelujen myötä.
jos hänen verensokerinsa laskee liikaa - ja siksi on IHAN PAKKO antaa sille jotain, siis edes leipä sitten ja lapsi maitoa.
Välillä on niin, ettei mikään auta, ei sekään, että ottaa ruuan pois ja tarjoaa sitä seuraavalla kerralla - tolla konstilla lapsi vaan huutaa mielipuolisesti ja itkee ihan järjettömästi, käy kimpuun jne kun yritän toistamiseen antaa samaa ruokaa nenän eteen, jota hän ei taaskaan syö.
Millä te saatte lapsen nukkumaan, jos hän ei syö koko päivänä? Lapseni nukuu muutenkin huonosti ja jos ruokailu jää välistä, loppupäivä on pelkkää itkua ja raivoa.
Jaota kierrettä MÄ EN VAAN JAKSA - ja sitten annan jotain, ihan mitä vaan ( en herkkua, mutta jotain porkkanaa/leipää, maitoa, omenaa tms ), että se huuto loppuu. Sitten lapsi saattaa syödä nälkänsä vaikka 3 omenaa ja 2 lasia maitoa - ja jos ehdotankin jotain muuta - alkaa sekiolu uudelleen. Mä en tiettekö vaan j a k s a sitä. Lapseni on kohta 5v ja moessa suhteessa todella kiva jne, mutta tää ruokahomma on ihan kauheeta.
Joo, minä ja lapseni ollaan varmaan molemmat vähän päästämme vialla, myönnän, mutta se ei ole koko totuus tai selitys asiaan, koska meillä on toinenkin lapsi, joka aina syö iloisesti sen, mitä tarjolla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yrittäisin pitää huolta, että lapsi saa ravitsemuksellisesti riittävän monipuolista ruokaa.
Ja sitten yrittäisin tehdä ruokailusta muuten mahdollisimman ongelmatonta ja luoda lapselle mahdollisuuksia kokeilla uusia ruokia. Eli erilaisia ruokia ja niitä ei-tykkää ruokia myös tarjolle, mutta ei mitään pakkoa syödä. Maistamaan suostuttelisin, jos se onnistuu, mutta sen lisäksi saisi sitä mitä syö. Ja jos ei edes maista, niin silti noita ei niin hyviä tarjolle, jos vaikka joskus uteliaisuus voittaisi.
Lisäksi tilanteita, joissa lapsi näkee mahdollisimman paljon muiden syövän erilaisia ruokia. Kotona siis syötte itse eri ruokia ilman, että teette siitä numeroa. Kokeilkaa kutsua muita lapsiperheitä kylään syömään tai käytte muualla syömässä. Joskus ulos syömään ravintolaan.
Ei tuo varmaan helposti mitään ratkaise, mutta lapselle voisi ainakin jäädä kuva siitä, miten normaalisti syötäisiin ja ehkä jossain vaiheessa yrittää matkia sitä.
Minusta on on kaikkein tärkeintä että lapsi saa päivän/viikon aikana tarpeeksi ravintoa, ja tarpeelliset ravintoaineet.
Se ei ole niinkään tärkeää että lapsi syö kaikkea tai olkoon ilman.
Koska itsekin olen todella ronkeli ollut ja äitini on ollut tiukkana siitä että jos ei maistu niin poistu! Ja olen aina ollut heikko ja hoikka ja huonokuntoinen. Kun lähdin omilleni aloin laittamaan sitä ruokaa mistä tykkäsin ja aloin voida paljon paremmin. Äiti ei koskaan kuunnellut meitä lapsia missään asiassa, jos ei kelvannut hänen laittamana niin oltiin sitten nälissämme.
Harrasta siinä sitten jotain urheilua ja muuta liikuntaa kun ei ole voimia.
Jos me ollaan vaikka nykyään lähdössä ostoksille tai pitkäksi aikaa kylään, ja lapsille ei maistu ruoka, annan jotain mistä pitävät, ei kukaan jaksa kuunnella nälkäistä kiukkuavaa lasta kauppakeskuksessa.
Mites teillä isännät tekee jos eivät tykkää ruuasta? Menevätkö kohta salaa jääkaapille tekemään leipiä? Sallitteko sen heille mutta ette lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joillekin lapsille syöminen on todella hankalaa, lohduttanee ehkä että omien havaintojeni mukaan syömisongelmat eivät ole mitenkään yhteydessä lapsen muuhun reippauteen ja pärjäämiseen :)
(OK, tää voi olla ihan naurettava idea, mulla on vasta yksi 2-vuotias eikä siis kokemusta isommista.) Mutta auttaisko tämä yhtään: Lapsi tulee pöytään -> laitat ruoan eteen -> lapsi alkaa vääntää naamaansa että on pahaa eikä syö -> sanot ystävällisesti, että "ai jaa, tää ruoka on susta pahaa? No voi harmi, mutta ei se haittaa. Mene vaikka leikkimään (jotain kivaa leikkiä mistä lapsi pitää). Katotaan jos löytyis myöhemmin jotain parempaa ruokaa sulle" Siis ihan silleen "casually" puhuisit, hermostumatta, että lapsi ei provosoituisi. Ja sitten vaikka tunnin päästä antaisit porkkanan+maitoa tai banaanin, että lapsi selviytyy esim. iltapuuroon saakka. Tietty tätä ei voi kovin kovin kauan jatkaa, jos lapsi ei muuta yhtään käyttäytymistään, mutta jos se katkaisisi ton kierteen?
jos hänen verensokerinsa laskee liikaa - ja siksi on IHAN PAKKO antaa sille jotain, siis edes leipä sitten ja lapsi maitoa.
Välillä on niin, ettei mikään auta, ei sekään, että ottaa ruuan pois ja tarjoaa sitä seuraavalla kerralla - tolla konstilla lapsi vaan huutaa mielipuolisesti ja itkee ihan järjettömästi, käy kimpuun jne kun yritän toistamiseen antaa samaa ruokaa nenän eteen, jota hän ei taaskaan syö.
Millä te saatte lapsen nukkumaan, jos hän ei syö koko päivänä? Lapseni nukuu muutenkin huonosti ja jos ruokailu jää välistä, loppupäivä on pelkkää itkua ja raivoa.
Jaota kierrettä MÄ EN VAAN JAKSA - ja sitten annan jotain, ihan mitä vaan ( en herkkua, mutta jotain porkkanaa/leipää, maitoa, omenaa tms ), että se huuto loppuu. Sitten lapsi saattaa syödä nälkänsä vaikka 3 omenaa ja 2 lasia maitoa - ja jos ehdotankin jotain muuta - alkaa sekiolu uudelleen. Mä en tiettekö vaan j a k s a sitä. Lapseni on kohta 5v ja moessa suhteessa todella kiva jne, mutta tää ruokahomma on ihan kauheeta.
Joo, minä ja lapseni ollaan varmaan molemmat vähän päästämme vialla, myönnän, mutta se ei ole koko totuus tai selitys asiaan, koska meillä on toinenkin lapsi, joka aina syö iloisesti sen, mitä tarjolla on.
eikä välipaloja tai iltapaloja aikaisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Isännät" huolehtii ruoanlaitosta siinä missä minäkin. Aina ei maistu itsellenikään, mutta pärjään kyllä seuraavaan ateriaan asti vähälläkin syömisellä.
Minusta on on kaikkein tärkeintä että lapsi saa päivän/viikon aikana tarpeeksi ravintoa, ja tarpeelliset ravintoaineet.
Se ei ole niinkään tärkeää että lapsi syö kaikkea tai olkoon ilman.
Koska itsekin olen todella ronkeli ollut ja äitini on ollut tiukkana siitä että jos ei maistu niin poistu! Ja olen aina ollut heikko ja hoikka ja huonokuntoinen. Kun lähdin omilleni aloin laittamaan sitä ruokaa mistä tykkäsin ja aloin voida paljon paremmin. Äiti ei koskaan kuunnellut meitä lapsia missään asiassa, jos ei kelvannut hänen laittamana niin oltiin sitten nälissämme.
Harrasta siinä sitten jotain urheilua ja muuta liikuntaa kun ei ole voimia.
Jos me ollaan vaikka nykyään lähdössä ostoksille tai pitkäksi aikaa kylään, ja lapsille ei maistu ruoka, annan jotain mistä pitävät, ei kukaan jaksa kuunnella nälkäistä kiukkuavaa lasta kauppakeskuksessa.
Mites teillä isännät tekee jos eivät tykkää ruuasta? Menevätkö kohta salaa jääkaapille tekemään leipiä? Sallitteko sen heille mutta ette lapsille?
Jos ei sen jälkeen maistu, saa täyttää mahan muulla mitä pöydästä löytyy, esim. peruna, leipä ja salaatti, jos ei tykkää lihakastikkeesta tms. Muuta ei saa ottaa.
Jos tiedän, että joku ruoka on lapsen erityinen inhokki, niin en yleensä tee sitä tai annan jo etukäteen mahdollisuuden lämmittää eilistä ruokaa tms. Jokaiselle lapselle sallitaan pari tällaista erityisen inhokki -ruokaa.
Ja sitten esimerkiksi isoja sipulinpaloja en väkisin lisää joka ruokaan kun tiedän, että lapsi ei niistä tykkää.
että meillä aikuiset pystyvät nielemään sen verran pahempaakin ruokaa että pärjäävät ilman ylimääräistä napostelua :) Sekä minä että mies tehdään ruokia. Toki jos on joku erityisen tärkeä meno tai epäsäännöllinen päivä, esim. juhla jonka ruokailun aikataulu ei ole tiedossa, annan sitä ennen lapsille jotain joka nyt varmasti menee alas.
Esim. meillä jos olen tehnyt vaikka kanapataa ja lapset vierastaa curryn hajua/makua, eivät suostu edes maistamaan, sitten kesken ruokailun tulee mies töistä ja kurkistaa kattilaan. Menee sitten jääkaapille ja lämmittää hampuriliasen mikrossa. Lapset tietty sekoaa ja kiukkuaa että miksi isä saa ottaa muuta. Isä sanoo että tulee curryn hajustakin pahoinvoivaksi joten mitä tekisit? Minä heitin sitten kanapadan parvekkeelta alas ja syötiin kaikki hampurilaisia.
Jos en voi aikuista ihmistä pakottaa edes maistamaan niin miten ihmeessä voisin lapsia?
Ja olen ammatiltani kokki että osaan kyllä ruokaa laittaa, ei ole siitä kiinni. Vaan tämä hemmetin nirso perhe on pahin asiakas joka ikinä voi olla!!!!
"Isännät" huolehtii ruoanlaitosta siinä missä minäkin. Aina ei maistu itsellenikään, mutta pärjään kyllä seuraavaan ateriaan asti vähälläkin syömisellä.
Minusta on on kaikkein tärkeintä että lapsi saa päivän/viikon aikana tarpeeksi ravintoa, ja tarpeelliset ravintoaineet.
Se ei ole niinkään tärkeää että lapsi syö kaikkea tai olkoon ilman.
Koska itsekin olen todella ronkeli ollut ja äitini on ollut tiukkana siitä että jos ei maistu niin poistu! Ja olen aina ollut heikko ja hoikka ja huonokuntoinen. Kun lähdin omilleni aloin laittamaan sitä ruokaa mistä tykkäsin ja aloin voida paljon paremmin. Äiti ei koskaan kuunnellut meitä lapsia missään asiassa, jos ei kelvannut hänen laittamana niin oltiin sitten nälissämme.
Harrasta siinä sitten jotain urheilua ja muuta liikuntaa kun ei ole voimia.
Jos me ollaan vaikka nykyään lähdössä ostoksille tai pitkäksi aikaa kylään, ja lapsille ei maistu ruoka, annan jotain mistä pitävät, ei kukaan jaksa kuunnella nälkäistä kiukkuavaa lasta kauppakeskuksessa.
Mites teillä isännät tekee jos eivät tykkää ruuasta? Menevätkö kohta salaa jääkaapille tekemään leipiä? Sallitteko sen heille mutta ette lapsille?
Esim. meillä jos olen tehnyt vaikka kanapataa ja lapset vierastaa curryn hajua/makua, eivät suostu edes maistamaan, sitten kesken ruokailun tulee mies töistä ja kurkistaa kattilaan. Menee sitten jääkaapille ja lämmittää hampuriliasen mikrossa. Lapset tietty sekoaa ja kiukkuaa että miksi isä saa ottaa muuta. Isä sanoo että tulee curryn hajustakin pahoinvoivaksi joten mitä tekisit? Minä heitin sitten kanapadan parvekkeelta alas ja syötiin kaikki hampurilaisia. Jos en voi aikuista ihmistä pakottaa edes maistamaan niin miten ihmeessä voisin lapsia? Ja olen ammatiltani kokki että osaan kyllä ruokaa laittaa, ei ole siitä kiinni. Vaan tämä hemmetin nirso perhe on pahin asiakas joka ikinä voi olla!!!!
"Isännät" huolehtii ruoanlaitosta siinä missä minäkin. Aina ei maistu itsellenikään, mutta pärjään kyllä seuraavaan ateriaan asti vähälläkin syömisellä.
Minusta on on kaikkein tärkeintä että lapsi saa päivän/viikon aikana tarpeeksi ravintoa, ja tarpeelliset ravintoaineet. Se ei ole niinkään tärkeää että lapsi syö kaikkea tai olkoon ilman. Koska itsekin olen todella ronkeli ollut ja äitini on ollut tiukkana siitä että jos ei maistu niin poistu! Ja olen aina ollut heikko ja hoikka ja huonokuntoinen. Kun lähdin omilleni aloin laittamaan sitä ruokaa mistä tykkäsin ja aloin voida paljon paremmin. Äiti ei koskaan kuunnellut meitä lapsia missään asiassa, jos ei kelvannut hänen laittamana niin oltiin sitten nälissämme. Harrasta siinä sitten jotain urheilua ja muuta liikuntaa kun ei ole voimia. Jos me ollaan vaikka nykyään lähdössä ostoksille tai pitkäksi aikaa kylään, ja lapsille ei maistu ruoka, annan jotain mistä pitävät, ei kukaan jaksa kuunnella nälkäistä kiukkuavaa lasta kauppakeskuksessa. Mites teillä isännät tekee jos eivät tykkää ruuasta? Menevätkö kohta salaa jääkaapille tekemään leipiä? Sallitteko sen heille mutta ette lapsille?
Miedän perheessä ei aikuinen ihminen ikinä käyttäytyisi noin. Anteeksi kärkevyyteni, mutta ihan tosiaan, eikö miehesi ajatellut yhtään??
sanon että ei tarvitse syödä muutta ruuasta ei puhuta noin rumasti. Esim. mä laitan usein aika tulista ruokaa, ja jos se on lapsille liian tulista niin kyllä mä sen ymmärrän, ottakoot sitten lisää vaikka riisiä ja salaattia. Ikäviä puheita ruuasta en kuitenkaan siedä, kaikkinainen yököttely on kiellettyä.
Jos ei ole mitään hyvää syytä miksi ruoka ei kelpaa niin joskus arki-iltoina sanon ettei tarvitse syödä nyt mikäli ei ole nälkä, mä voin lämmittää tämän sitten myöhemmin uudestaan (emme syö yleensä koko perhe yhdessä arkena, kun mies ja minä olemme syöneet töissä). Tai joskus saatan tehdä lapsen kanssa diilin että esim. jaan annoksen kahteen osaan ja lapsi valitsee kumman puolen syö.
herkutella jollain erikoisemmalla/tulisella ruoalla, niin tiedän ettei kannata nuorimmille samaa ruokaa yrittää tyrkyttää; silloin teen heille oman ruoan.