Avioero, miehen uusi tyttöystävä, mustasukkaisuus lapsista?

ja mitä ajattelet vastauksista?

meidän tapauksessa mies lähti työkaverinsa matkaan....mutta ei siinä kaikki, olemme kaikki 3 samassa työpaikassa ja tämä "nainen" on yrittänyt iskeä miestäni 3 vuotta...nyt onnistui.mies asuu vielä kotona meidän kanssa ja vapaa ajat hän on uuden "ihanan" tyttöystävän luona.....tätä pitäisi vielä kestää kuukauden ennenkuin pääsemme lasten kanssa muuttamaan pois...

meidän tapauksessa mies lähti työkaverinsa matkaan....mutta ei siinä kaikki, olemme kaikki 3 samassa työpaikassa ja tämä "nainen" on yrittänyt iskeä miestäni 3 vuotta...nyt onnistui.mies asuu vielä kotona meidän kanssa ja vapaa ajat hän on uuden "ihanan" tyttöystävän luona.....tätä pitäisi vielä kestää kuukauden ennenkuin pääsemme lasten kanssa muuttamaan pois...

ala-arvoista piirittää varattua miestä, ja vielä vuositolkulla ja tuntien vielä miehen vaimo!

Itse olen juuri eronnut ja odotan kauhulla sitä että mies "esittelee" uuden. Olen jo valmiiksi ahdistunut ja mustasukkainen siitä että uusi nainen saa elää minun elämääni ja vie paikkani puolisona ja äitinä... Niin ja minä en olisi halunnut erota! :( Tsemppiä ap, toivotaan että se ajan kanssa helpottaa!

Ja kun lapsilla on asiat hyvin ovat sun asiasi vielä paremmin. Ajatteles jos pitäisi sydän syrjällään laittaa lapset jonkun haahkan kasvatettaviksi viikonloppuisin. Se se vasta raskasta olisi. Sua on itse asiassa onni potkaissut.

onhan tavallaan ymmärrettävää. Yritä kääntää se niin, että lapset ovat voittajia, mitä enemmän heillä on läheisiä ihmisiä elämässä. Ei se ole sinulta pois ja vastaavasti lapset saavat enemmän.

kun uusi tyttöystävä saa jalansijaa ja varmistaa paikkansa.

Sitten alkaa miehen lapsien syönti pois heidän elämästään. Viimeistään kun heille tulee yhteinen lapsi, miehen lapsista halutaan eroon.

Ja jos miehelläsi on yhtään järkeä päässä niin tajuaa lopettaa mahdollisen "karkkia ja sirkushuveja"-touhun aina isi-viikonloppuina ettei äidin rooli jää sitten vaan "tylsään" arjen pyöritämiseen. Tsemppiä sulle - aika auttaa! *voimahali*

Tilannehan on vähän sama kuin se, kun perheeseen syntyy uusi lapsi : rakastaako äiti enää minua, kun sillä on nyt tuo uusi vauva. Ja vanhempi tietää, että kyllä.



Minulla oli äitipuoli (oma äiti kuollut) ja hänelle ja isälle tuli ero. Joskus aikuisuuden kynnyksellä äitipuoli kertoi, että isäni oli mustasukkainen minusta. KUn esin. kylässä menin istumaan äitipuolen syliin. En tiedä pitikö tämä oikeasti paikkaansa, mutta oli hämmmästynyt. Isä on ollut aina elämäni ykkkönen.

varmaan en on ihan aitoja ja tavallisiakin.



Mitä noihin huvituksiin tulee, niin eikö ole hyvä, että isä järjestää hauskaa, jos sinä et pysty ja ei ne lasten kanssa hauskat nyt aina niin hauskoja ole eli pääset vähemmällä. En mä ainakaan nauti huvipuistossa töröttämisestä. Hieno juttu, jos joku muu vie. Mä vaikka maksaisin jollekin, jos se veisi meidän lapset huvipuistoon, HopLopiin ja sellaisiin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, että olen peruslaiska.

meidän tapauksessa mies lähti työkaverinsa matkaan....mutta ei siinä kaikki, olemme kaikki 3 samassa työpaikassa ja tämä "nainen" on yrittänyt iskeä miestäni 3 vuotta...nyt onnistui.mies asuu vielä kotona meidän kanssa ja vapaa ajat hän on uuden "ihanan" tyttöystävän luona.....tätä pitäisi vielä kestää kuukauden ennenkuin pääsemme lasten kanssa muuttamaan pois...

Haha, niin varmaan. Voit olla takuuvarma että pettämistä on tapahtunut koko tuon kolme vuotta. Nyt vihdoin mies karisti sinut jaloistaan. Ei ole mitään äkillistä mielenmuutosta miehessä tapahtunut, tilanne on ollut vain selkäsi takana.

Tsemppiä kuitenkin, vaikket välttämättä sitä ansaitse, minä todellakaan en voi tietää että oletko oikeasti itsekään mikään puhtainen pulmunen.

Kerron äitipuolena tästä:

Kun tapasin miehen, niin miehen lapset oli oikein mukavia ja ideoin miehen rinnalla kaikkea kivaa lapsille. Olin supermukava äitipuoli: halin lapsia, tykkäsin heistä ja olin aina itsekin lompakko auki valmis maksamaan huvituksia ja pikkuostoksia heille.

Sitten aloin odottamaan yhteistä. Raskausaikana kävin aika kovaa sisäistä taistelua. Harmitti, kun lapsi ei ollut miehelle eka, aloin haaveilla siitä, että etälapset ei koskaan edes kävisi enää, olisin halunnut harventaa tapaamisia jne. Pari kertaa miehelle avauduin kyllästymistä hänen lapsiinsa, mutta muuten käyttäydyin miltei kuin ennenkin ulospäin. Pikkupäässäni suunnittelin kaikkea lähtien ulkomaille muuttamisesta, jotta saisimme elää "omaa elämäämme". Lapset kävi normaalisti, niiden kanssa tehtiin asioita ja olin heille ihan ystävällinen ja mukava edelleen. Yhteisen lapsen synnyttyä harmitti, kun lapset tuli ekan kerran käymään. Mutta sitten tapahtui se hetki, kun kaikki lierous jysähti päin näköä. Miehen 7-vuotias tuli vauvan luokse, silitti varovaisesti päästä, antoi oman pienen pehmelelunsa ja sanoi: "moi, mä olen sun isosisko". Tajusin, että noi lapset on mun lapsen sisaruksia. Tuli tosi kurja olo omista ajatuksista. Sen jälkeen olen luopunut tuosta kriiseilystä ja on palattu arkeen. Toki se ylenpalttinen hurvittelu on jäänyt, mutta tykkään miehen lapsista, hyväksyn heidät täysin elämäämme ja rakastan seurata sisarusten touhuja. Vaikka asuvat eri perheissä, niin pienet on hulluna isoihin ja isot on kilttejä pienille. Minusta meillä menee ihan hyvin ja vanhin pääsee nyt ylioppilaaksi ja hyvät välit on edelleen.

kun uusi tyttöystävä saa jalansijaa ja varmistaa paikkansa.

Sitten alkaa miehen lapsien syönti pois heidän elämästään. Viimeistään kun heille tulee yhteinen lapsi, miehen lapsista halutaan eroon.

Ja jos miehelläsi on yhtään järkeä päässä niin tajuaa lopettaa mahdollisen "karkkia ja sirkushuveja"-touhun aina isi-viikonloppuina ettei äidin rooli jää sitten vaan "tylsään" arjen pyöritämiseen. Tsemppiä sulle - aika auttaa! *voimahali*

varmaan en on ihan aitoja ja tavallisiakin.

Mitä noihin huvituksiin tulee, niin eikö ole hyvä, että isä järjestää hauskaa, jos sinä et pysty ja ei ne lasten kanssa hauskat nyt aina niin hauskoja ole eli pääset vähemmällä. En mä ainakaan nauti huvipuistossa töröttämisestä. Hieno juttu, jos joku muu vie. Mä vaikka maksaisin jollekin, jos se veisi meidän lapset huvipuistoon, HopLopiin ja sellaisiin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, että olen peruslaiska.

mutta minulla tällainen tilanne olisi saattanut lipsahtaa siihen, että myös minä olisin yrittänyt järjestää lapsille jotain tosikivaa, mitä hehkutella isän luona käydessä. Jos lapset olisivat isän kanssa käyneet sirkuksessa, minä olisin vienyt lapset kuumailmapalloajelulle. Moisesta kilpavarustelusta ei olisi kenellekään mitään hyvää seurannut; minulle ainakin vararikko.

Siis meillä oli miehen kanssa asumusero ja mies löysikin itselleen lohduttajan. Lapset tapasivatkin tämän naisen muutaman kerran, mutta ihan pikaiseltaan. Suhdekaan ei miehellä kestänyt pitkään.

Ap:lle hurjasti tsemppiä ja jaksamista! Varmasti tuntuu pahalta, mutta sinä olet kuitenkin lasten äiti ja taatusti rakas.

tosin nyt jo mittarissa yli 50 joten siitä on useita vuosia.

Oletteko kauan olleet eronneena? Entä oletatko tuon kotileikin ja lasten huomioimisen jossain vaiheessa vähenevän tai jopa loppuvan kokonaan?

uuteen tyttöystävään, niin varmasti uskaltavat lopulta kiukutakin sille. Eihän tuntemattomalle ihmiselle kiukutella. Kyllä se arki vielä niille koittaa, usko pois.

Etkö yhtään ajattele miten tärkeää se on että lapsesi voivat hyvin eron jälkeen ja että ovat sinut asian suhteen? Ei kun minä minä minä.



Tilanteet muuttuu, hyväksy se!



Ruppana 42

Mä en ainakaan leiki kotia miehen lasten kanssa. Silti kuulemmat ovat puhelimessa sanoneet ikävöivänsä minua jne. En todellakaan kaipaa heitä elämääni yhtään enempää kuin on pakko.

mulle mitä tarkoitatte tällä katkeralla kommentilla: arki se tulee heidänkin suhteeseen?

Mä en ainakaan leiki kotia miehen lasten kanssa. Silti kuulemmat ovat puhelimessa sanoneet ikävöivänsä minua jne. En todellakaan kaipaa heitä elämääni yhtään enempää kuin on pakko.

Ei todellakaan ole korvata äitiä. Teemme vain kaikkemme että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla ja että he ovat onnellisia. Tietysti näytämme rakkautta ja jaamme huomiota kun kerran heitä näemme kohtuu harvoin normi tilanteeseen verraten. Mutta ei se mielestäni ole kohtuutonta.

varmaan en on ihan aitoja ja tavallisiakin.

Mitä noihin huvituksiin tulee, niin eikö ole hyvä, että isä järjestää hauskaa, jos sinä et pysty ja ei ne lasten kanssa hauskat nyt aina niin hauskoja ole eli pääset vähemmällä. En mä ainakaan nauti huvipuistossa töröttämisestä. Hieno juttu, jos joku muu vie. Mä vaikka maksaisin jollekin, jos se veisi meidän lapset huvipuistoon, HopLopiin ja sellaisiin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, että olen peruslaiska.

mutta minulla tällainen tilanne olisi saattanut lipsahtaa siihen, että myös minä olisin yrittänyt järjestää lapsille jotain tosikivaa, mitä hehkutella isän luona käydessä. Jos lapset olisivat isän kanssa käyneet sirkuksessa, minä olisin vienyt lapset kuumailmapalloajelulle. Moisesta kilpavarustelusta ei olisi kenellekään mitään hyvää seurannut; minulle ainakin vararikko.

Meill vielä niin, että lapsilla on viikko-viikkosysteemi. Onneksionneksi tajusin ajoissa. Lasten isällä on vähän paremmat tulot kuin minulla, mutta ei merkittävästi. Jos haluaa ostella koiria ja kissoja ja temppupyöriä ja xboxeja ja sellaisia. Minä keskityn pitämään lapset vaatettuna ja kunnossa. Lisäksi säästän rahaa satunnaisiin lomareissuihin (niihin joihin meillä ei ollut varaa pariskunta-aikana, kun piti ostaa kaikkea).

Sen verran lipesin mukaan kilpavarusteluun, että pihallemme ilmestyi trampoliini ja keinuhärveli. Sitten hoksasin, mihin olen rupeamassa.

varmaan en on ihan aitoja ja tavallisiakin.

Mitä noihin huvituksiin tulee, niin eikö ole hyvä, että isä järjestää hauskaa, jos sinä et pysty ja ei ne lasten kanssa hauskat nyt aina niin hauskoja ole eli pääset vähemmällä. En mä ainakaan nauti huvipuistossa töröttämisestä. Hieno juttu, jos joku muu vie. Mä vaikka maksaisin jollekin, jos se veisi meidän lapset huvipuistoon, HopLopiin ja sellaisiin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, että olen peruslaiska.

mutta minulla tällainen tilanne olisi saattanut lipsahtaa siihen, että myös minä olisin yrittänyt järjestää lapsille jotain tosikivaa, mitä hehkutella isän luona käydessä. Jos lapset olisivat isän kanssa käyneet sirkuksessa, minä olisin vienyt lapset kuumailmapalloajelulle. Moisesta kilpavarustelusta ei olisi kenellekään mitään hyvää seurannut; minulle ainakin vararikko.

Meill vielä niin, että lapsilla on viikko-viikkosysteemi. Onneksionneksi tajusin ajoissa. Lasten isällä on vähän paremmat tulot kuin minulla, mutta ei merkittävästi. Jos haluaa ostella koiria ja kissoja ja temppupyöriä ja xboxeja ja sellaisia. Minä keskityn pitämään lapset vaatettuna ja kunnossa. Lisäksi säästän rahaa satunnaisiin lomareissuihin (niihin joihin meillä ei ollut varaa pariskunta-aikana, kun piti ostaa kaikkea).

Sen verran lipesin mukaan kilpavarusteluun, että pihallemme ilmestyi trampoliini ja keinuhärveli. Sitten hoksasin, mihin olen rupeamassa.

Siis: jos haluaa ostella [blaablaa], niin siitä vain. Minä keskityn [bla blaa].

heillekin. Itse olen lähi-äitipuoli ja kyllä minä olen osani saanut pikkulapsen kiukutteluista ja murrosikäisen ongelmista, etenin kun se lapsi asuukin meillä. Onneksi miehen exä on fiksu nainen ja välit ovat aina olleet hyvät. Ole iloinen, että joku on kiinnostunut lapsestasi, ei välittäviä aikuisia ole koskaan liikaa! Itse ainakin olen iloinen myös siitä, että yhteisillä lapsillamme on hieno isoveli, joka osaa vähän eri tavalla jutella noille natiaisille ja välillä kuuntelevatkin isoveljeä eri tavalla kuin meitä vanhempia :)

On ihan normaalia tuntea tuolla tavalla, mutta muista varsinkin jos lapsesi ovat vielä pieniä, että et saa antaa heille ajatusta että toimivat väärin kun kertovat hyviä asioita isän naisystävästä. Vai tahdotko, että sulkevat suunsa etkä kuule enää asioista mitään?



Jos se sinua helpottaa, niin kuvittele lasten kanssa juttelun ajan että puhe on mistä hyvänsä miehen sukulaisesta. Eli on ihan luonnollista, että lapset tykkäävät hänestä ja ikävöivät häntä. Ja sinä sanot lapsille, että hienoa että teillä oli kivaa! Ja lohdutat ikävöivää sanomalla, että pian se aika kuluu ja tapaat x:n taas.



Tällä hetkellä miehen naisystävä on todellakin lapsille vain uusi ihana aikuiskaveri. Jos suhde jatkuu, niin ei se "kuherruskuukausi" lasten kanssa tule kestämään ikuisesti, vaan sekin aika tulee, että lapset testaavat äitipuolta, näyttävät temppunsa ja ehkä jopa moittivat häntä sinulle. Läpi kaiken tämän sinä olet kuitenkin heidän ainoa ja rakas äitinsä, ja ihan oikeasti ei ole syytä olla mustasukkainen. Puuhaa itsekin kivoja juttuja lasten kanssa, niin saat nähdä heidän iloaan. Enkä tarkoita mitään kilpavarustelua tyyliin huvipuisto, kalliit tavarat jne, vaan ihan jotain kotijuttuja. Leipokaa yhdessä, pelatkaa yhdessä tms. Et sä ole miksikään tylsäksi mammaksi muuttunut, mutta siitä pitää itse itseään muistuttaa. :)