AJAtteletko että ONNEKSI ei enää tartte olla raskaana tai synnyttää?

Kolme on, ja näin on oikein hyvä. Mä voisin olla täydellinen sijaissynnyttäjä :D

Mä taas voisin ottaa vielä neljännen ja viidennenkin, jos ei tarttis olla raskaana ja synnyttää :D

Vähän aikaa sitten pelkäsin olevani raskaana ja meinasin mennä ihan shokkiin pelkästä ajatuksesta o_O Juuh, ei enää. Ei varsinkaan enää ikinä raskausaikaa. Ja olishan se ihan kiva jos JOKU päivä olis nuorinkin sillai edes vähän omatoiminen ja JOKU päivä kaikki lapset sen ikäisiä, että voin pukata ne keskenään pihalle temmeltämään, eikä aina tarviis kulkea joka sekunti perässä :D



Onneksi ei tarvii enää montaa vuotta!

Lapsia on vasta yksi ja toista toivon. Ikää on reilusti yli 30-vuotta.

Tehtiin pari kuukautta sitten helpottava päätös, ettei meille tule toista lasta. On tosi hyvä olo nyt, voi alkaa elämään ihan oikeaa elämää, eikä miettiä mitä sit tapahtuis, jos olis enemmän lapsia.

Raskauteen en suostuisi enää suurin surminkaan.



Synnyttää voisin, ei se niin paha juttu ollut, mutta toisaalta taas en halua olla raskaana, enkä kyllä vauvaakaan, joten...



Imettäisin oikein mielelläni, rakastin imettämistä...



...vauvaa en kuitenkaan haluaisi



Sellaisen parivuotiaan kun saisi ilman raskaana olemista ja vauva-vaihetta, niin sellaisen voisin kyllä ottaa, vaikka parikin. JA voisihan niitä vielä imettääkkin, ei se tunnu nykyisin mikään ihme olevan :).

Tehtiin pari kuukautta sitten helpottava päätös, ettei meille tule toista lasta. On tosi hyvä olo nyt, voi alkaa elämään ihan oikeaa elämää, eikä miettiä mitä sit tapahtuis, jos olis enemmän lapsia.

siis voitte nyt vasta alkaa elämään oikea elämää? kyllä meillä on elämää, vbaikka ei olla päätettykään kaikkea etukäteen.

kohta alkaa neljännen (useamman vuoden tauon jälkeen) yritys=)



Meitä on moneen junaan!

onneksi ei itse tarvitse tätä kaikkea kokea.En tiedä oliko kateellinen vai mistä johtui..

Minä osaan pitää mölyt mahassani, mutta ajattelen kuten äitisi. Näin viime viikolla todella ahdistavaa unta, että olin raskaana.

Olen 42v. äiti ja mummi, jolla on 5 lasta. Nuorin on 6v. Ne vauvajutut, raskauksineen jasynnytyksineen on jo nähty. Enkä todellakaan ole kateellinen tyttärelleni mistään. Miksi ihmeessä olisin?

ja odotan kolmatta ja viimeistä ja KYLLÄ joka hetki ajattelen että onneksi ei enää ikinä! Nyt 40 viikkoa täynnä ja viimeiset kaksi kuukautta on ollut ihan hirveää.



Loppuraskautta hirveämpää olotilaa ei ole!! (on tietysti, mutta ei se siltä ole tuntunut)



Ihanaa kun kohta on lapsiluku täynnä.

mutta olen raskaana, koska haluan ja haluamme lapsen. En ole myöskään mikään vauvaihminen, mutta se on onneksi lyhyt aika, sitten saakin hoitaa pientä taaperoa (jotka on ihan mahtavia), leikki-ikäistä, eskaria, koululaista, teiniä...