AJAtteletko että ONNEKSI ei enää tartte olla raskaana tai synnyttää?
Itse ajattelen. Kaksi raskautta + synnytystä + imetystä takana. Ja nämä muuten riittää! Ihan menee puistatuksen aallot melkein kun näkee vaikkapa tälläkin palstalla raskausaiheisia keskusteluja.. siis onneksi ei tarvitse enää!
Kommentit (50)
kaksi kivaa lasta eikä ikinä enää. Inhosin olla raskaana, synnyttäminen oli karseaa touhua ja eipä se pikkuvauva-aikakaan mitään kauhean auvoista ollut.
eli kaksi lasta ja heilläkin 8 vuotta ikäeroa.
Olin siis jo ensimmäisen raskauden jälkeen sitä mieltä, etten halua kokea sitä uudelleen. Ja nimenomaan raskautta.
Esikoinen syntyi sektiolla, joten eipä se kovin kauheaa ollut, toipuminen vaan hidasta. Pikkuvauva aika ja siis itse vauvan/lapsen kanssa oleminen on ihanaa, mutta raskaus ihan kauheaa.
Noh aika teki tehtävänsä ja 7 vuoden jälkeen tuli uudelleen vauvakuume. Onneksi, koska tuo ihana 1-vuotias on kaiken sen arvoinen.
mutta nyt olen 100% varma, että enempää lapsia ei minulle tule.
Kuopus syntyi alateitse ja vaikka synnytys olikin rankka (kesti 21 tuntia ja ponnistus ilman puudutusta) niin se oli silti mielestäni upea kokemus ja vauva tietysti aivan ihana, mutta se raskaus. Juu ei kiitos enää koskaan.
Onneksi nyt on jo ikääkin niin paljon, että jos taas aika kultaisi muistot, niin 7 vuoden päästä olen jo (omasta mielestä) liian vanha lisääntymään.
Vaikka välillä olis ihana paijailla vauvamahaa mutta ei.
Kaksi lasta molemmissa raskauksissa kamalat pahoinvoinnit ja närästykset.
Toisessa raskaudessa niin pahat liitoskivut että tipuin rappusissa kun jalka meni alta.
Eka lapsi syntyi otsatarjonnassa ja repesin pahasti.(5vko:a pillupuhelimen kanssa kuselle ja istuminen ei tullut kyseeseen ollenkaan.)
Toinen lapsi syntyi avotarjonnassa ja mutta onneksi en revennyt paljoa.
Molemmissa synnytyksissä puudutukset meni vituilleen ja ponnistus vaiheet kesti yli tunnin.
Kyllä nämä nyt oli tässä. Muutama vuosi vielä ja sitten on taaperovaihekkin menneisyyttä :)
mulla oli niin helppo raskaus, ja vaikka synnytys oli pitkä ja todella kivulias niin ei siitäkään mitään traumoja jäänyt.
Ajattelen kyllä että onneksi ei enää tartte hoitaa vauvoja tai ihan pieniä (=alle 5 v) lapsia!
Se oli hienoa aikaa, mutta kaksi kertaa riitti.
Nyt nautin toisenlaisista asioista ja uusista elämänvaiheista aikuistuvien lasteni kanssa.
Enkä kadehdi raskaanaolijoita, olen iloinen heidän puolestaan.
ajattelen ihan päinvastoin. Minä juuri haluaisin olla raskaana ja synnyttää ja ehkä vähän imettääkin, mutta en kyllä haluaisi enää yhtään lasta kasvattaa, en valvoa öitä, vaihtaa vaippoja, en opetella syömään kiinteitä jne.
Mutta toisaalta on olo vähän haikea, etteikö tosiaan koskaan ikinä enää? Voipi siis olla, ettei meidän lapsiluku olekaan vielä täynnä, vaikka niin olen kaikille jo huutanut. =D Mutta jos se kolmas joskus tulee, niin saa odotella useamman vuoden vielä.
haluaisin neljannen lapsen, mutta riskit seka itselle etta lapselle (edellisten raskauksien perusteella) on niin suuret, etten uskalla. Ikaakin alkaa olla (40). Mutta jos olisin nuorempi ja terveempi niin haluaisin mielellani olla viela kerran raskaana ja hoitaa pienta vauvaa...
Olen raskaana toista kertaa, eli tätä on vielä edess ja synnytys samoin.
En tiedä, tuleeko meille vielä lisää lapsia. Haluaisin monta, mutta inhoan yli kaiken raskaana olemista. Raskaudet on olleet vaikeita, olen kärsinyt todella kovasta pahoinvoinnista loppuun saakka. Synnyttäminen ei mua haittaa, jos lapsia ei tarvitsisi kantaa, vaan jos ne voisi vaan synnyttää, tekisin varmaan lapsen joka vuosi. Nyt voi olla, että meidän lapsiluku jää kahteen.
tokaisi silloin aikoinaan kun hänestä tuli mummu,että onneksi ei itse tarvitse tätä kaikkea kokea.En tiedä oliko kateellinen vai mistä johtui..
Minulla myös kaksi lasta, ja nämä riittävät. Viime raskaus oli aika rankka, joten ei ole enää sitä aikaa ikävä.
Sama tilanne kuin sinulla ja aivan samat tuntemukset!
mutta en enää hoitaa sitä taapero ikäistä.
Vauva-asiat tuntuvat ihan taaksejääneeltä elämältä. (Onneksi täällä palstalla puhutaan aika vähän vauvoista ;)
no eikun ajattelen, että olispa kiva olla vielä raskaana ja synnyttää. :) Ihan oikeesti. Ja edellinen oli vielä kaksosraskaus ja -synnytys. Tais mennä sitten tavallista paremmin...
Muuten kyllä olen ihan samaa mieltä: ei enää! Ja hyvä niin. Sama tilanne kuin ap:lla, eli kaksi lasta. Nämä riittää!
Vielä kun lähipiiri uskoisi/ymmärtäisi tämän. :)
Kolme on, ja näin on oikein hyvä. Mä voisin olla täydellinen sijaissynnyttäjä :D
ja nyt odotan toista. Raskaus on ollut todella vaikea, edelleen ennenaikaisen synnytyksen riski jne, mutta silti en lähes malttaisi odottaa, että odottaisin jo kolmatta :D