Itkuherkkyys, vihantunteet mielialalääkkeen lopettamisen jälkeen
Nyt 2vkoa ollut ilman lääkettä. Herkästi itkettää ja tunnen tilannetta kohtaan taas vihaa. Sitä tilannetta miksi lääkkeetkin jouduin aloittamaan. Kannattikohan noita vielä lopettaa? Pelottaa pärjäänkö kuitenkaan vielä ilman.
Pääkin on oudon hidas ja hatara. Näköhäiriöitä, ne tosin jo helpottanut.
En halua syödä lääkkeitä, mutten tiedä pärjäänkö tässä kamalassa, järkyttävän kuormittavassa tilanteessa vielä ilmankaan.
Kommentit (12)
Ota vastaan mitä tulee ja ole rauhassa sen kanssa. Kaikki loksahtelee vähitellen itsesi näköiseksi.
Lopetin lääkkeet vuonna 2016 syötyäni niitä vuodesta 2004. Never again! Tsemppiä!
Mietin kanssa, pitääkö palata siihen että ottaa vaikka puolikkaan pillerin joka toinen pvä.
Kauanko tätä kannattaa katsella ja odotella tasaantuuko vai mihin menee ennen kun aloittaa uudelleen mahdollisimman pienellä annoksella?
Ahdistaa tämäkin.
Vähitellen lopetus, ei liian äkkiä
Vierailija kirjoitti:
Mietin kanssa, pitääkö palata siihen että ottaa vaikka puolikkaan pillerin joka toinen pvä.
Kauanko tätä kannattaa katsella ja odotella tasaantuuko vai mihin menee ennen kun aloittaa uudelleen mahdollisimman pienellä annoksella?
Ahdistaa tämäkin.
Varmaan joku viikko aina yhtä vaihetta.. joka pvä puolikas.. joka toinen pvä.. joka neljäs.. sit pienensin neljäsosaan... ehtii kroppa ja aivot paremmin tottumaan kun pienentää annosta ja lisää väliä. Ihan lopuksi saatoin ottaa pienen murusen kerran viikossa, sitten onnistui ilman viekkareita. Älä stressaa ett pitäisi nopeasti lopettaa. Tsemppiä 💚
Nyt kannattaa keskittyä elämiseen eikä omien tunteiden ottamiseen liian tarkkaan analyysiin. Suhtaudu itseesi uteliaasti, kaikki alkaa tuntua vielä omalta niiden mömmöjen jälkeen.
Lopettamisen tein hitaasti, ensin joka toinen pvä 1 ja joka toinen 1/2 sitte joka pvä 1/2 ja sitte joka toinen pvä 1/2, sitte 2 pvä väliä kunnes lopetin.
Nyt mietin kauanko menee vierotusoireiden piikkiin ja milloin on sitä omaa oloa joka edelleen liian huono pärjäämään ilman?
Tässä on elämässä valtavan paljon isoja kuormittavia asioita, että oikeasti pelottaa pysynkö kasassa ilman lääkkeitä. Mutta kun en haluaisi niitä liian kauan syödä.
Itse olen lopettanut pariin kertaan ja tajunnut etten vaan kestä kaikkea stressiä ilman noita. Juuri se jatkuva vihantunne ja negatiivisuus ja ahdistus. Nyt syön puolikkaan kun muistan, eli kerran päivässä tai joka toinen päivä ja tulen varmaan syömään lopun elämääni koska lääkkeet helpottavat minua niin paljon.
Luulen, etten vielä pärjääkkään kokonaan ilman. Asiat jotka pahanolon aiheuttaa kuitenkin vielä niin päällä ja levällään. Pakko varmaan aloittaa uudelleen, niin pienellä annoksella kun mahdollista. Harmittaa.
Pädyin siihen, että jatkan lääkkeen ottamista mahdollisimman pienellä annoksella.
Alle vuoden olen tätä syönyt, katsotaan tilanne 2-4kk päästä uudelleen, jos pahiten kuormittavat asiat olisi silloin paremmassa vaiheessa. Tai ei ainakaan tarvitsisi kohdata henkilöä joka pahan olon aiheuttaa. Sitten lopetan. Nyt tarvitsen kaiken avun näihin seuraaviin, raskaisiin kuukausiin. Väärä aika lopettaa.
Minä yritin myös lopettaa ja aloin kärsiä helvetinmoisesta kiukusta ja suoranaisista raivareista sen parin viikon aikana. Oli pakko myöntää että ei voi lopettaa kuin seinään. Aloitin sitten uudestaan hieman pienemmällä annoksella, jolloin raivarit ja kiukku hävisi. En nyt tiedä oliko nuo lopetus oireita vai enkö tosiaan enää pärjää ilman lääkkeitä.
Mä lopetan seuraavaksi vielä hitaampaa. Nyt meen tän vaikean jakson yli mahd. Pienellä annostuksella.
Sitten kun ei tarvitse yhtä ihmistä asiallisena kohdata, otan vastaan sen vihan ja kiukun ja koitan elää sen kanssa. Jos pystyn. Kauanko sen tasaantumiseen menee? Toisaalta, mulla on kyllä paljon aihetta vihaan ja kiukkuun. Pitääkö sen vaan päästä ulos?
En tiedä.
Tsemppiä sinnekkin.
Toisaalta, jos jostain on apua, niin miksi sinnitelle ilman pahassa olossa??
Mä tuommoisessa tilanteessa jouduin lisäämään puolikkaan pillerin aluksi joka päivä ja siitä tosi hitaasti aloin vähentämään.