Lue keskustelun säännöt.
Laihuutenne salaisuus?
Kommentit (55)
- ei ollut omaa autoa, joten liikuin paljon kävellen ja pyörällä. Vaikka en harrastanut liikuntaa säännöllisesti, sitä tuli kuitenkin huomaamatta jokaiselle päivälle kun juoksin bussipysäkille tai raahasin ostoksia kaupasta.
- söin ainoastaan nälkääni eli ei mitään mässytystä ruokailujen välillä. Satunnaiset sipsimussuttelut kerran viikossa olivat suoraan pois ruokailuista, sillä niitä mätettyäni en pystynyt syömään normaalia ruokaa.
- alkoholia käytin satunnaisesti, koska ei ollut varaa käydä ravintoloissa. Jos join enemmän, oli seuraavana päivänä niin huono olo, ettei ruoka mennyt alas.
- laktoosi-intoleranssin takia en pysty edelleenkään syömään pullaa, suklaata, jäätelöä yms. kaloripitoista. Jos söin karkkia, söin lähinnä salmiakkia. Nykyään on liiankin kanssa laktoosittomia herkkuja tarjolla. Ennen oli helpompaa, kun joutui kieltäytymään kaikesta.
- vatsalaukkuni koko oli ilmeisen pieni, sillä jos söin liikaa, minulle tuli oikeasti paha olo. Sen vuoksi välttelin ylensyömistä. Nykyään onnistuu "paremmin".
- ei ollut nettiä, jonka ääreen lössähtää vaan piti keksiä jotain muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kompensoivat syömisiään aika paljon viikkotasolla.Eli jos maanantaina käydään hesessä/syödään muuten vaan liikaa,niin seuraavana päivänä automattisesti syö vähemmän eikä sitä edes tiedosta välttämättä itse
tässäkin voi olla perää. Esim sunnuntaina söin aamulla yhden ruisleivän ja päivällä 3 aikaan hamppariaterian ja olin kylläinen koko illan, eli ei tenhyt mieli edes ruokaa enää.
Tykkään juosta, kävellä, pyöräillä, pelata ja käydä salilla. Kun liikkuu paljon ja lihasmassaa on, on helppo pysyä hoikkana, koska ruokaa saa syödä paljon lihomatta.
En oikeastaan edes osaa syödä perusruokaa tarpeeksi, vaan osa päivän kaloreista tulee herkuista. Jos herkuttelen överisti (suklaalevy/jäätelöpaketti/karkkipussi päivässä), lihon, jos syön vähän tai ei ollenkaan herkkuja, laihdun automaattisesti.
luontaisesti hoikat ponnistelee pysyäkseen hoikkina. Ei yhtään. "Syön kuin hevonen". "Voin syödä mitä vaan".
karppaamalla, se on elämäntapa ei dieetti. Se on autanut pysymään kuosissa jo vuosia myös raskauksien aikana. Koko perhe on samalla linjalla. Joskus syön jotain ei karppia(yleensä kylässä) eikä sekään ole mikään ongelma. Elämästä nauttimalla siis on vastaukseni :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai mullakin perintötekijät vaikuttaa (äitini puolelta naiset pieniä) mutta syön myös noin 6 kertaa päivässä ja aika vähän kerralla. Kaksi lämmintä ateriaa, tasapainoisesti kaikenlaista. Herkuttelenkin päivittäin, mutta määrät ovat pieniä. Kaksi pientä lasta pitää aktiivisena ja väsymys onkin yksi syy laihuuteen. Olen myös kova hermoilemaan, ehkä jatkuvasti vähän stressaantunut ja tapoihin kuuluu kaikenlainen järjestly ja siistiminen enkä ole juuri koskaan paikallani eli sekin pitää hoikkana...
mutta annokoot on pienempiä, kun isommilla. Lighttuotteita vältän, paitsi limsaa. En kauheasti aattele syömistä, mutta jos mässään, niin pidän pitemmän ruokavälin tai syön kevyemmin ehkä alitajuntaisestikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuskailee nimittäin 20 ylipainokilon kanssa ja muhun ei vaan kilot tartu.
Syön aina hyvän aamupalan(puuroa) ja lounaan(kotiruokaa). Joka päivä myös herkuttelen jotain mutta en pysty syömään tolkuttomasti makeaa enkä sipsejä tms kun tulee äklö olo. Joskus mätän jotain ja sitten alan miettiä että hei eihän tää ees maistu hyvältä ja lopetan siihen. Suklaasta kyllä tykkään mutta ei sitäkään pysty ahmimaan kun ihan maksimissaan 100g kerrallaan.
Päiväkahvin jälkeen en yleensä syö enää mitään muuta kun iltapalan, tosin tulee niitä herkkuja syötyä kun lapset saa nukkumaan. Ei ole oikeastaan nälkä ennen kun seuraavana aamuna.
En syö juuri leipää enkä kyllä hedelmiäkään. Aika vähän lihaakin. Silti yritän syödä monipuolisesti kasviksia. Kaksi pientä lasta pitää kiireisenä.
-annoskoot kohtuulliset
-syön vaan kun on nälkä (aamiainen, lounas, välipala, iltaruoka)
-jos joku päivä tulee syötyä paljon (esim. juhlat) syön 1-2 pv vähän kevyempää ruokaa
-paljon kasviksia, rasvan ja sokerin määrät pyrin pitämään kohtuullisina
Ei läheskään yhtä jännää kuin joku erikoisdietti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyhykäisyydessään näin :
Aamupala
Lounas
Lllallinen
Aika paljon kuten muutkin.
- Varmaan hyvät geenit ja hyvä aineenvaihdunta
- Syön kun on nälkä, mutta en syö, kun ei ole. Useita kertoja päivässä syön kunnolla + välipalat.
- Syön niin paljon kuin tekee mieli, mutten kuitenkaan enempää. (Yleisesti syön kuitenkin aika paljon määrällisesti, en todellakaan pieniä annoksia.)
- Edelliseen liittyy varmasti myös, että on hyvin toimiva nälän tunteen tiedostaminen. Joten ruokailun lopettaa, kun ei ole nälkä. Jostain olen ymmärtänyt, että tämä on häiriintynyt hyvin monilla ihmisillä.
- Syön jokseenkin mitä haluan, vain jossain määrin kiinnitän huomiota ruokani terveellisyyteen. Joskus esim. tulee hirveä himo kevyisiin kasvisruokiin, joskus toiste lihaan ja kolmannella kerralla suklaaseen.
- Varmasti myös totta, mitä joku sanoi, että luontaisesti hoikat tasapainottavat huomaamattaan viikon mittaan syömisiään.
- Varmaan jossain määrin luontaiset ja osittain opitut mieltymykset kokonaisuutena kohtalaiset terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon
Olen samaa mieltä, mitä joku epäili: Uskon, että huomattava osa normaalipainoisista ja hoikista ei joudu tekemään kovin paljoa pysyäkseen sellaisena ainakaan nuorempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hoikka. Mulle pieni nälkä ei ole ongelma, vaan pikemminkin tykkään siitä välillä. Verensokeri ei kai sitten laske tai ainakaan ei tule nälkäkiukku niinkuin miehelleni tulee heti kun vähän nälättää.
Tykkään syädä pienehköjä aterioita ja inhoan ähkyoloa.
Arkena ei hirveesti herkutella, mutta viikonloppuisin kyllä, välillä jopa mässäillään.
Arkisin on kiire ja on helppoa syödä tosi niukasti kun ei ehdi ajatella ruokaa, n.1000kcal päivässä. Arkiruoka koostuu parista palasta täysjyväruisleip
ää, kasviksista, kanasta, kalasta, kananmunista. Pastaa tai riisiä syön ehkä kerran kuussa. Viikonloppuna sitten repeää ja syön ihan mitä haluan, paljon ruokaa, karkkia ja jätskiä. Pysyn hoikkana siis koska kituutan arkipäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyn hoikkana helposti koska vatsani vaivaa yhtenään. Koko ajan ilmavaivaa tai tukalaa täysinäisyyden tunnetta, vatsan väännettä ja ties mitä närästysta yms. Sanoisin että älkää lievästi ylipainoiset kärsikö kiloistanne. Mielummin olisin vähän ylipainoinen jos vaan vatsani olisi kunnossa ja voisin syödä normaalisti!
En ole mikään tikku, kylkiluut näkyvät kumartuessa, mutta mahassa on lievähkö lettu, näkyy istuessa enemmän kuin seistessä.
Mutta en kuitenkaan liho, vaikka söisin mitä. En keksi muuta selitystä kuin tuon suolen ripeän toiminnan...
Touhuan kokoajan jotain enkä yksinkertaisesti osaa istua sohvalla ja tuijottaa telkkaria.
Työni on fyysisesti raskasta ja vanhassa talossamme on kokoajan jotain puuhaa.
Ja sitäpaitsi syön elääkseni, en elä syödäkseni.
Hyvä ruoka on hyvää mutta se ei ole elämäni tarkoitus, saan nautintoa niin paljon muusta että välillä jopa unohdan syödä.
En ole koskaan vouhottanut mistään kevyttuotteista, enkä välttänyt rasvaa.
Syön monipuolisesti kasviksia ja marjoja, mutta myös rasvaista lihaa ja maitotuotteita, energiaa minulla on vaikka koko AV-palstalaisille jakaa :D
Mulle selvisi kuuri laihuuteni salaisuus, kun luin että maitotuotteet helpottavat laihtumista.
Juon päivittäin useita kuppeja rasvattomaan maitoon tehtyä lattea (kahvi). Maitoa kuluu siis lähes litra päivässä. Ja tämä tietty korvaa osin aterioita, joka auttaa myös osaltaan.
Mulle selvisi kuuri laihuuteni salaisuus, kun luin että maitotuotteet helpottavat laihtumista.
Juon päivittäin useita kuppeja rasvattomaan maitoon tehtyä lattea (kahvi). Maitoa kuluu siis lähes litra päivässä. Ja tämä tietty korvaa osin aterioita, joka auttaa myös osaltaan.
toiset ovat vain hoikkia ilman, että tarvitsee tehdä sen eteen juuri mitään. Toisilla hoikkuus taas vaatii kovasti työtä, on taipumus lihoa. Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin.
Esim. anoppini on ollut aina tosi hoikka, vaikka syö tosi epäterveellisesti. Nyt yli viisikymppisenä on alkanut painoa kertyä keskivartaloon, mutta edelleen näyttää enemmän hoikalta kuin lihavalta. Ja ei liiku yhtään, ei siis yhtään. Syö melkoisia annoksia, ja pääasiassa rasvaa ja hiilareita, suklaata päivittäin.
Itse taas olen vähän yli 30-vuotias, ja tähän ikään mennessä olen oppinut, että en vain todellakaan voi syödä mitä tahansa - niin kurjaa kuin se onkin. Kilojen pudottaminen ja normaalipainossa pysyminen vaatii sellaista suurin pudottaja-meininkiä, hikiliikuntaa monesti viikosta, jokaisen suupalan vahtimista. Jos syön joka päivä keksin kuukauden ajan + normaalia ruokaa kahdesti päivässä, painan heti kolme kiloa enemmän. Ilmeisesti aineenvaihduntani on tosi hidas, muusta se ei voi olla kiinni.
Ja juttelin tässä taannoin yhden tuttavan kanssa, joka sanoi että syö päivittäin karkkia ym. herkkua. Päätti sitten pudottaa muutaman kilon (oli ihan hoikka ja normaalipainoinen, alle 60 kg) - jätti juuri sen suklaapatukan pois ja käveli päivässä tyyliin puoli tuntia - tulos -5 kg. Joillekin se vain on helpompaa kuin toisille, uskokaa pois.
Ärsyttää, kun tosiaan luullaan, että ylipainoisest vetää viineriä ja suklaata päivittäin, näin ei takuulla kaikkien kohdalla ole. Joskus ne kilot kertyvät jonkun hoikan normaaliruokavaliollakin.
En ole laiha mutta melko hoikka. Saan syödä lähes mitä vaan mutta painoni ei juuri muutu. Geeneillä on varmaan vaikutusta mutta uskon että myös ruualla ja hyötyliikunnalla. Rakastan erityisesti kotiruokaa, jota syön 2 tukevaa annosta päivässä (sisältää yleensä perunaa ja salaattia + liha/kala-annoksen). Välipalat, aamu- ja iltapalat ovat pääasiassa maustamatonta jogurttia, marjoja + ruisleipää. Hedelmiä syön vain vähän. Makeasta en luonnostaan pidä ja harvemmin syön sitä. Herkuksi riittää esim. vesirinkeli iltakahvin kanssa. Juon paljon kahvia ja vettä päivän mittaan. Kävelen paljon, sillä en pidä autoilusta.