Avoliitto vs. avioliitto

Avoliitossa itse elimme 9 vuotta ennen naimisiin menemistä. Avoliiton aikana yhteinen asunto, yhteinen auto, yhteinen tili yhteisiä menoja varten (+omat tilit). Avoliitossa ollessamme teimme toistemme turvaksi (koska asunto ja lainaa) henkivakuutukset sekä keskinäisen testamentin (ei lapsia). Tämä toimi hyvin ja toi molemmille turvaa siinä tilanteessa, jos toinen olisi sattunut kuolemaan.



MUTTA halusimme kuitenkin syvästä rakkaudesta toisiamme kohtaan mennä naimisiin ja juhlia rakkauttamme ystävien ja sukulaisten kesken. Avioliitossa toisen juridinen asema on myös parempi, jos elämässä ei kaikki mene niin kuin suunnittelee. Esim. toisen kuollessa saa lesken eläkkeen, perintöveroa maksetaan pienemmän prosentin mukaan. Haluamme olla toistemme tukena ja turvana niin myötä kuin vastamäessä. Haluamme olla "perhe" samalla sukunimellä. Ja jälkikäteen ajateltuna ollaan oltu erittäin onnellisia naimisiin menon johdosta, rakkaus on syventynyt.

Miksi niitä avioeroja on niin paljon, jos naimisiin meno on ehdoton todiste Ikuisesta Rakkaudesta ja Siitä Ainoasta Oikeasta? Miksi se sitten ei kuitenkaan usein ole näin? Esitätte ihan faktana, että kun mennään naimisiin niin ollaan loppuikä yhdessä, vaikka monella näin ei tod ole.

ihmiset ja tilanteet muuttuvat, eikä sille aina voi mitään.

Jonkun tutkimuksen/selvityksen (jota en nyt tähän viitteeksi löytänyt) mukaan avoeroja on kuitenkin moninkertaisesti enemmän kuin avioeroja. Avoerot vain eivät jää tilastoihin.

ole saatu mentyä naimisiin. Olemme ihan perustapaus kuten moni muukin tuttumme. Tapasimme, rakastuimme, muutimme yhteen. Mielessä kävi naimisiinmeno, mutta mies ei siitä puhunut ja kun pari kertaa asiasta mainitsin, mutisi jotain.

Kellokin tikitti, joten päätimme tehdä lapsen, kaks. Ei sinä aikana joutanut avioliittoa miettimään. Oli sitä puuhaa muutenkin ja olimme onnellisia.

Lapset kasvoi ja kun olimme olleet yhdessä tarpeeksi kauan, alkoi tuntua naurettavaltakin koko homma. Joskus on käynyt mielessä, että pitäiskö mennä naimisiin ja olen sanonut miehellekin, mutta mies sanoo, että mitä turhaa enää kun on jo yhteiset lapsetkin. Että ei se mitään muuttaisi.

Joten asia on jäänyt sitten siihen. Hyvin pärjäämme yhdessä ilman avioliittoa ja tosiaan, emme tarvitse sormuksia merkiksi siitä, että olemme vakavissamme yhdessä.

Eli jos ei mene alussa naimisiin, se vain jää muun elämän jalkoihin.

Kyllä jokainen avioliittoon menevä tietää, että eroja tulee. Mutta haluaa kuitenkin ylittää sen rajan, että uskaltaa yrittää avioliittoa.

toki avioliitto on silloin suuremman sitoutumisen osoitus, jos avioliitossa ollaan vain siksi, ettei uskalleta mennä naimisiin, koska ei olla varmoja haluaako olla toisen kanssa pitemmällä tähtäimellä. Mutta kun se ei ole ainoa syy olla avoliitossa.

kun naimattomilla on aikaa KAIKKEEN muuhun aikaa vievempäänkin puuhaan, mutta naimisiinmenoon ei muka liikene koskaan aikaa, vaikka naimisiin pääsee vartissa maistraatissa. Joten mä en usko tuollaiseen TEKOsyyhyn, että muka ajan puutteen takia ei mene naimisiin.

Jos toinen ei halua mennä vaikka toinen haluaisi, avoliitto on se vaihtoehto, joka jää jäljelle. Mies nimittäin yleensä haluaa pimperoa vaikkei naimisiin olisikaan valmis.

Hyvin pärjäämme yhdessä ilman avioliittoa ja tosiaan, emme tarvitse sormuksia merkiksi siitä, että olemme vakavissamme yhdessä.

vaikka olen naimisissa ja vankkumaton avioliiton kannattaja :)

mitä turvaa ja takeita se avioliitto tuo vs avoliitto? Ei mitään. Eipä ollut paha nakki lähettää eropapereita eteenpäin viime syksynä. Yhteinen asunto sen sijaan onkin pahempi pallo jalassa.

naimisissa, mutta itse olen aina liputtanut avoliiton puolesta. Oikeastaan menimme naimisiin vain, koska saimme hyvän syyn pitää juhlat =D Eivät olleet suuret mutta kuitenkin.



Olimme jo aikaisemmin testamenteilla sopineet esim. asunnosta (kuten teimme lopunkin omaisuuden osalta, mitä ei paljoa ole). Eli emme olisi tarvinneet mitään juridista siunausta liitollemme.



Leskeneläke...noh, ehkä kumpikin meistä tulisi ilman sitä toimeen. Se ei ole suuri ja jos on työssäkäyvä, ei sillä minusta ole merkitystä. Siksipä näenkin avioliiton jotenkin sellaisena, että se, joka on "huonommassa" asemassa, oli se sitten mies tai nainen, haluaa naimisiin, koska se takaa kuitenkin osan toisen omaisuudesta jne.



Olen siis toki lukenut noita ketjuja, mutta niissä ei edelleenkään ole tullut mitään sellaista pointtia, jonka takia meidän olisi "pitänyt" mennä naimisiin. Paitsi ne pippalot =D

Jos toinen ei halua mennä vaikka toinen haluaisi, avoliitto on se vaihtoehto, joka jää jäljelle. Mies nimittäin yleensä haluaa pimperoa vaikkei naimisiin olisikaan valmis.

mies haluaa vain pimperoa niin sitä varten ei kyllä tarvitse seurustella, muuttaa yhteen, hankkia lapsia, ostaa taloa jne. Jos haluaa vakituista pimperoa niin sitten siihen riittää ihan pelkkä seurustelu, ei tarvitse tehdä noita muita juttuja.

kun naimattomilla on aikaa KAIKKEEN muuhun aikaa vievempäänkin puuhaan, mutta naimisiinmenoon ei muka liikene koskaan aikaa, vaikka naimisiin pääsee vartissa maistraatissa. Joten mä en usko tuollaiseen TEKOsyyhyn, että muka ajan puutteen takia ei mene naimisiin.

se vain kertoo, että kaikille naisille naimisiinmeno ei ole tärkein asia elämässä ja ilmankin tulee hyvin toimeen. Ei minullekaan avioliitolla ole muuta arvoa kuin juridiset seikat.

kuin sinkut. Tämä on tutkittu juttu. Ja luuletko, että deittikumppanilta heruu ilman illan aikana tehtävää (kallista) valmistelua, syömää, juomaa, leffaa ym.



Helpommallahan mies pääsee, kun on vielä sellainen ettei juuri tee kotihommia tai maksa ruokia vaan satsaa omat rahansa elektroniikkaan. Näistä ukostahen me täällä luetaan päivittäin omista ketjuistaan.

kuin sinkut. Tämä on tutkittu juttu. Ja luuletko, että deittikumppanilta heruu ilman illan aikana tehtävää (kallista) valmistelua, syömää, juomaa, leffaa ym.

Helpommallahan mies pääsee, kun on vielä sellainen ettei juuri tee kotihommia tai maksa ruokia vaan satsaa omat rahansa elektroniikkaan. Näistä ukostahen me täällä luetaan päivittäin omista ketjuistaan.

mutta suhteessa voi olla muuttamatta yhteen. Eikä pimperon takia tarvitse tehdä lapsia. Eikä se varmaan pelkän pimperon takia jaksa katsella samaa naista vuosikymmeniä. Kyllä se on helpompaa ihan vain tapailla vakituisesti naista, joka asuu omassa kämpässään, jos pelkkä pimpero on hakusessa.

nykypäivänä surullisen yleistä tuntuu olevan, että vauvakuumeen ja talokuumeen sokaisemana monet ovat valmiita seurustelemaan ja asumaan yhdessä lähes kenen tahansa kanssa paremman puutteessa. Sitten jos Se Oikea tulee vastaan niin avokki on hetkessä historiaa ja sen uuden kumppanin kanssa ovat valmiita menemään vaikka heti naimisiin, koska ovat varmoja rakkaudestaan.

Kyllä se on helpompaa ihan vain tapailla vakituisesti naista, joka asuu omassa kämpässään, jos pelkkä pimpero on hakusessa.

Avioliitosta naiset voivat vielä tinkiä, mutta lapsia halutaan sen verran, että niiden voi avoliitossa sanoa olevan 'pimperon hinta'.

nykypäivänä surullisen yleistä tuntuu olevan, että vauvakuumeen ja talokuumeen sokaisemana monet ovat valmiita seurustelemaan ja asumaan yhdessä lähes kenen tahansa kanssa paremman puutteessa. Sitten jos Se Oikea tulee vastaan niin avokki on hetkessä historiaa ja sen uuden kumppanin kanssa ovat valmiita menemään vaikka heti naimisiin, koska ovat varmoja rakkaudestaan.

ja naimisiinkin mennään monesti ihan vaan siksi kun ei ollut parempaakaan, ja halusi lapsia (monta tälläkin palstalla) ja sitten aloitetaan salasuhde siihen Oikeaan, joka on tietysti myös tahollaan varattu.

Avioliitosta naiset voivat vielä tinkiä, mutta lapsia halutaan sen verran, että niiden voi avoliitossa sanoa olevan 'pimperon hinta'.

et usko tuohon itsekään.

Avioliitto on sitten erikseen, ja miehelle siitäkin voi syntyä lapsia, ei tule ikä vastaan kuten naisilla.

Avioliitto on sitten erikseen, ja miehelle siitäkin voi syntyä lapsia, ei tule ikä vastaan kuten naisilla.

että miesten mielestä lapset on jotenkin vähemmän sitovia kuin avioliitto :D Yeah right. Koita nyt vaan hyväksyä että elämässäsi ei ole mitään muuta kuin sormus sormessa. Vetäähän se happamaksi.

mutta en tosiaankaan ole sitä mieltä, että avoliitossa tarkoitus olisi sitoutua päivä kerrallaan. Olen itse elänyt vuosia avoliitossa ja olimme varmasti sitoutuneita toisiimme, kun kaksi lastakin tehtiin avoliitossa. Naimisiinkin tosin mentiin (ja kolmas lapsi saatiin,) ihan taloudellisista syistä. Ystäväni ovat eläneet 15v avoliitossa ja varmasti ovat enemmän sitoutuneita kuin monet avioliitossa elävät.



Ei mun mielestä ole mitään tekemistä avioliitolla ja sitoutumisella.

Olen lukenut täältä palstalta joidenkin avovaimojen määrittelevän suhteensa rakkauden siten että he valitsevat puolisonsa kanssa toisensa päivä kerrallaan ja elävät suhteessa päivän kerrallaan ja ovat suhteessaan vapaaehtoisesti ja siksi eivät halua naimisiin (tai todennäköisesti ainakaan miehensä ei halua). Mutta miten tuollainen puolisoaan löysässä hirressä ja epävarmuudessa pitäminen on todellista rakkautta? Että pystyy rakastamaan ja tahtomaan vain yhden päivän eteenpäin, mutta huomisesta ei osaa sanoa rakastaako vielä silloinkin vai haluaako jo lähteä paremman perään. Ja sitten puoliso miettii että mitähän tuo puoliso huomenna haluaa; jatkaa vai lähteä lipettiin? Onpa todellista rakkautta. Kuulostaa paremminkin joltain huvikseen seukkailulta.

Sen sijaan täällä palstalla kirjoittavat vaimot määrittävät rakkauttaan ja avioliittoaan siten että he ovat menneet naimisiin, koska ovat rakkautensa ja tahtonsa kestosta varmoja ja siksi ovat uskaltaneet luvata puolisolleen rakastavansa ja tahtovansa olla hänen rinnallaan koko loppuelämän ajan. Pariskunta on tahtonut mennä naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät naimisissa omasta vapaasta tahdostaan. Ja koska se oma vapaa tahto ja rakkaus haluaa tahtoa myös vastoinkäymisten hetkellä, he ovat uskaltaneet sitoutua avioliittoon ja he haluavat tehdä kaikkensa avioliiton eteen myös vaikeuksien hetkellä. Ja rakkauteen kuuluu myös se, että puolisot haluavat turvata toisilleen myös ne juridiset edut.

Näihin määritelmiin törmää siis usein tämän palstan avoliitto vs. avioliitto keskusteluissa.