Avoliitto vs. avioliitto

mä en ainakaan sen enempää kannata avoliittoa tai avioliitoa. Siis että en vastusta kumpaakaan parisuhdemuotoa. Mulle ne vaan ovat yhdenvertaisia siinä mielessä, että avioituminen ei takaa sen pitempää ja kestävämpää parisuhdetta kuin avoliittokaan. Ihanne olisi tietty, että olisi yhden ja saman ihmisen kanssa onnellisesti koko elämän, mutta sitä tilaa ei saa pelkällä avioitumisella, ja voi taas saada yhtä hyvin avioitumatta. Onhan se eri juttu, jos nainen kärttää miestä naimisiin ja tämä ei suostu siksi, että ei ole varma naisesta, mutta pointti onkin että tämä ei ole se ainoa syy olla menemättä naimisiin. Eroaminen on nykyään niin helppoa ja hyväksyttyä, että minun silmissäni naimisiinmeno ei merkkaa yhtään mitään. Voin kyllä mennä joskus naimisiin, mutta en kuvittele, että se tekisi parisuhteesta onnellisemman tai kestävämmän. Valitettavasti se on näin. Haluaisin edelleen vastauksen kysymykseen, olisitteko te tai miehenne menneet naimisiin, jos avioerosta saisikin jonkin rangaistuksen, esim. useiden satojen tuhansien eurojen sakot? Olisitteko silloinkin uskaltaneet luvata olla lopun ikää yhdessä, toisin kuin nyt, kun lupaus on vain sanahelinää?

Nimittäin toki se lupaus monella sillä hetkellä on tarkoitus pitää (tosin tälläkin palstalla on monia, jotka menivät naimisiin vain koska se kuuluu asiaan ja hommaavat sitten myöhemmin rakastajan) mutta kyllähän kaikki tietävät, että ei se oikeasti mitään merkkaa.

se on sanoa, mutta oletko ihan varma? Kysypä mieheltäsi, olisi mielenkiintoista kuulla hänenkin mielipiteensä. Tai jos olette miljonäärejä, niin sakonkin määrä on toki suurempi. Tai siitä saisi esim. ehdollista.

vaikka meille olisi sanottu, että tulee kuolemantuomio jos eroatte, olisimme menneet naimisiin.

Niin vankkumaton oli usko rakkauteemme.

Joillain se tunne vain on niin vahva. Ja vahva se on edelleen, mutta se hullu rakastuminen on muuttunut vuosien varrella vakaaksi rakkaudeksi, kumppanuudeksi ja ystävyydeksi ja syvemmäksi intohimoksi.

se on sanoa, mutta oletko ihan varma? Kysypä mieheltäsi, olisi mielenkiintoista kuulla hänenkin mielipiteensä. Tai jos olette miljonäärejä, niin sakonkin määrä on toki suurempi. Tai siitä saisi esim. ehdollista.

Se oli sellaista kertalaakista jalat alta rakkautta. Emme edes miettineet sitä, että saattaisimme joskus erota. Erosta on puhuttu joskus 10 avioliittovuoden jälkeen ja silloinkin sillä tapaa, että olemme todenneet, että kuinka rakastamme toisiamme ja kuinka oli onni, että toisemme tapasimme. Että pitäisi todella jotain ihmeellistä sattua, että eroaisimme.

vaikka meille olisi sanottu, että tulee kuolemantuomio jos eroatte, olisimme menneet naimisiin.

Niin vankkumaton oli usko rakkauteemme.

Joillain se tunne vain on niin vahva. Ja vahva se on edelleen, mutta se hullu rakastuminen on muuttunut vuosien varrella vakaaksi rakkaudeksi, kumppanuudeksi ja ystävyydeksi ja syvemmäksi intohimoksi.

se on sanoa, mutta oletko ihan varma? Kysypä mieheltäsi, olisi mielenkiintoista kuulla hänenkin mielipiteensä. Tai jos olette miljonäärejä, niin sakonkin määrä on toki suurempi. Tai siitä saisi esim. ehdollista.

Siis että epäkelvon kumppanin kanssa olisit valmis menemään naimisiin, mutta et oman rakkaan asuinkumppanin, jonka kanssa olet hankkinut lapsiakin? Oletko sitten alunperinkään hänen kanssaan rakkaudesta, jos naimisiinmeno hänen kanssaan tuntuisi sinusta väärältä, ja ennemmin menisit jonkun epäkelvon ventovieraan kanssa naimisiin? En ymmärrä.

vaan järjettömänä ajatusleikkinä tähän järjettömään keskusteluun sanoin, että jos pitäisi valita TOINEN vaihtoehto näistä kahdesta: seurustelet jonkun tyypin kanssa paremman puutteessa, ja sinun tulee valita, menetkö hänen kanssaan paperilla naimisiin ja muuten elät elämääsi kuten ennenkin, jotakuta parempaa etsien, omassa asunnossa asuen ja tätä tyyppiä vaikka kerran kuussa tavaten VAI muutatko tyypin kanssa asumaan vaikka kymmeneksi vuodeksi sillä aikaa, kun etsit jotakuta parempaa, niin kyllä mä menisin mieluummin naimisiin. Koska se ei omaa arkeani muuttaisi mitenkään toisin kuin yhteenmuutto.

Ja tämä siis perustui siihen, kun joku sanoi, että avoliittolaiset ovat yhdessä vain pakosta kun eivät ole tavanneet sitä oikeaa ja koko ajan sitä etsivät. Niin kyllä se pelkkä nimi paperissa vaikuttaisi paljon vähemmän omaan elämään kuin yhdessä jonkun kanssa asuminen. Ja tämän vuoksi avoliitto on paljon sitouttavampi kuin pelkkä naimisiinmeno.

vielä, tämä koko keskustelu on täysin turha, koska ilmeisesti kaikki avoliittoa halveksivat ovat sitä mieltä, että kaikki syyt olla menemättä naimisiin ovat vain tekosyitä (paitsi se, että ei oikeasti ole yhtään rakastunut kumppaniinsa), ja heidän pienille aivoilleen on vaikea käsittää muita vaihtoehtoja. Itselläni ei ole mitään avioliittoa vastaan, mutta tiedän joitakin, joilla on, ja minusta heidän syynsä ovat täysin järkeviä eivätkä mitään tekosyitä. On minulla itsellänikin esim. periaatteita joistain asioista, jotka toisille ovat merkityksettömiä, ja sille ei voi mitään, että toisilla on niin huono mielikuvitus, että mikään ei ole mitään mitä he eivät itse ajattele.

Siis että epäkelvon kumppanin kanssa olisit valmis menemään naimisiin, mutta et oman rakkaan asuinkumppanin, jonka kanssa olet hankkinut lapsiakin? Oletko sitten alunperinkään hänen kanssaan rakkaudesta, jos naimisiinmeno hänen kanssaan tuntuisi sinusta väärältä, ja ennemmin menisit jonkun epäkelvon ventovieraan kanssa naimisiin? En ymmärrä.

vaan järjettömänä ajatusleikkinä tähän järjettömään keskusteluun sanoin, että jos pitäisi valita TOINEN vaihtoehto näistä kahdesta: seurustelet jonkun tyypin kanssa paremman puutteessa, ja sinun tulee valita, menetkö hänen kanssaan paperilla naimisiin ja muuten elät elämääsi kuten ennenkin, jotakuta parempaa etsien, omassa asunnossa asuen ja tätä tyyppiä vaikka kerran kuussa tavaten VAI muutatko tyypin kanssa asumaan vaikka kymmeneksi vuodeksi sillä aikaa, kun etsit jotakuta parempaa, niin kyllä mä menisin mieluummin naimisiin. Koska se ei omaa arkeani muuttaisi mitenkään toisin kuin yhteenmuutto.

Ja tämä siis perustui siihen, kun joku sanoi, että avoliittolaiset ovat yhdessä vain pakosta kun eivät ole tavanneet sitä oikeaa ja koko ajan sitä etsivät. Niin kyllä se pelkkä nimi paperissa vaikuttaisi paljon vähemmän omaan elämään kuin yhdessä jonkun kanssa asuminen. Ja tämän vuoksi avoliitto on paljon sitouttavampi kuin pelkkä naimisiinmeno.

Miksi tässä maailmassa on sitten lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet lapset ja ottaneet asuntolainankin jonkun kanssa, mutta sitten kun Se Oikea rakkaus on tullut vastaan, ovat olleet valmiita jättämään vanhan kumppanin. Ja vanhan kumppanin kanssa siis eivät halunneet naimisiin, mutta uuden kumppanin kanssa haluavat, koska kokevat että hänen kanssaan vasta löysivät tosi rakkauden ja ovat valmiita sitoutumaan loppuelämäkseen.

Ja parisuhteen ja avioliitonhan pitäisi perustua puolisoiden keskinäiseen rakkauteen ja sitoutumiseen, joka EI ole riippuvainen lasten tai asuntolainan olemassaolosta. Ei niin päin, että puolisoiden yhdessäolo ja sitoutuminen perustuu VAIN lapsiin ja/tai asuntolainaan.

Miksi tässä maailmassa on sitten lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet lapset ja ottaneet asuntolainankin jonkun kanssa, mutta sitten kun Se Oikea rakkaus on tullut vastaan, ovat olleet valmiita jättämään vanhan kumppanin.

varmaan kysyä niiltä, jotka ovat niin tehneet. Mutta voitko näiden ihmisten käyttäytymisestä vetää yleispäteviä johtopäätöksiä? Ihan yhtä lailla maailmassa on paljon ihmisiä, jotka elävät yhdessä onnellisina avoliitossa - ja ovat yhdessä nimenomaan siksi, että kokevat löytäneensä Sen Oikean. Ja on ihmisiä, jotka ovat eronneet aviopuolisostaan löydettyään Sen Oikean ja eläneetkin sitten hänen kanssaan AVOliitossa.

Ihmiset tekevät niin erilaisia ratkaisuja.

Ja parisuhteen ja avioliitonhan pitäisi perustua puolisoiden keskinäiseen rakkauteen ja sitoutumiseen, joka EI ole riippuvainen lasten tai asuntolainan olemassaolosta. Ei niin päin, että puolisoiden yhdessäolo ja sitoutuminen perustuu VAIN lapsiin ja/tai asuntolainaan.

Mutta avioliitto ja parisuhdehan eivät ole synonyymejä. Eli pitäisi olla niin, että AINA pääasia on se parisuhde. Sen päälle jokainen voi sitten kasata millaisen kokonaisuuden haluaa - joku haluaa avioliiton, joku lapsia, joku yhteisen asunnon, joku ei mitään näistä...

vaikka avioliittoon kuuluu se juridinen puoli, siihen kuuluu myös se henkinen puoli. Ja eihän kukaan mene sellaisen henkilön kanssa naimisiin, jota ei rakasta ja johon ei sitoudu myös henkisesti. Ei edes silloin, vaikka perustelisi avioitumistaan juridisin syin. Kyllä siellä kaiken takana on AINA se rakkaus. Siksihän niin harvat uskaltautuvat naimisiin, koska se henkinen puoli on siinä olennainen. Ei kukaan mene sanomaan "tahdon", jos ei todella sydämestään tahdo.

ihmetyttää miten jotkut kokevat naimisiinmenon oman rakkaansa kanssa niin ahdistavana asiana, että he vastustavat naimisiinmenoa niin kovasti ikäänkuin se olisi viimeinen teko mihin he elämässään olisivat valmiita ja ennemmin vaikka kuolisivat. Kärjistetysti sanoen.

En ymmärrä miten avioituminen rakkaansa kanssa voisi olla aivan äärimmäisen kamalaa jollekin joka rakastaa kumppaniaan. Voiko silloin olla kyse todellisesta rakkaudesta?

No, jos vaihtoehdot olisivat vain avioliitto tai kuolema, niin täytyy sanoa, että silloin olisi kai pakko valita avioliitto. Muutenhan menettäisin periaatteeni lisäksi myös rakkaan elämänkumppanini, mikä olisi tavattoman ikävää. Mutta onneksi emme elä tuollaisessa diktatuurissa.

Ihan yhtä hyvin voisi kysyä myös, miten oman rakkaansa kanssa eläminen ILMAN avioliittoa olisi niin raskas rikkomus, kuin sinäkin tässä esität. Jos kerran åarisuhteessa kyse on rakkaudesta, niin miksi on väärin, jos se rakkaus ja yhdessäolo riittävät?

Tämä kysymyksesi "voiko olla todellista rakkautta, jos ei mene naimisiin" kuvastaa kyllä harvinaisen yksinkertaista ajattelutapaa. Ihan yhtä lailla joku voisi ajatella, voiko avioehdon tekevä rakastaa aidosti. Tai jos joku ei halua yhteistä lasta toisen kanssa. Tämä voi tulla sinulle suurena yllätyksenä, mutta ihmiset haluavat niin eri asioita. Joku pariskunta haluaa elää ihan eri lailla kuin vaikka sinä - tai minä.

Tai sitten et tainnut ihan tosissasi ollakaan?

Ja kuinka moni kiihkeästi avioliittoa periaatteessa vastustanut onkin mennyt naimisiin. Ja on sitten todennut, että nyt tuntui, että kohtasin sen oikean.

Itsekin toimin näin:)

Yleensä muutamasta esimerkistä ei ole kovin järkevää yleistää kaikkiin - varsinkin, koska myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy.

Havainnollistava esimerkki toisesta aiheesta: Voiko muka väittää, että jos "yksi tuttu" vannoi 15 vuotta, ettei ikinä hanki lasta, mutta nyt sitten muuttikin mielensä, niin kukaan ei voi koskaan tosissaan haluta olla lapseton?

Omassa tuttavapiirissäni on muuten myös pariskuntia, jotka ovat menneet naimisiin vastentahtoisesti - siksi, että muuten tietyt asiat tuntuivat liian hankalilta. Eli he olisivat halunneet elää avoparina, mutta yhteiskunta painosti naimisiin :( Ei kai tällainenkaan ihan tarkoituksellista pitäisi olla, enää nykypäivänä?

menemään naimisiin:D

Voi mikä rangaistus. Nyt kyllä heillä menee huonosti ja ahdistaa kun joutuvat olemaan avioliitossa.

Voi voi...:D

Ja kuinka moni kiihkeästi avioliittoa periaatteessa vastustanut onkin mennyt naimisiin. Ja on sitten todennut, että nyt tuntui, että kohtasin sen oikean.

Itsekin toimin näin:)

Yleensä muutamasta esimerkistä ei ole kovin järkevää yleistää kaikkiin - varsinkin, koska myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy.

Havainnollistava esimerkki toisesta aiheesta: Voiko muka väittää, että jos "yksi tuttu" vannoi 15 vuotta, ettei ikinä hanki lasta, mutta nyt sitten muuttikin mielensä, niin kukaan ei voi koskaan tosissaan haluta olla lapseton?

Omassa tuttavapiirissäni on muuten myös pariskuntia, jotka ovat menneet naimisiin vastentahtoisesti - siksi, että muuten tietyt asiat tuntuivat liian hankalilta. Eli he olisivat halunneet elää avoparina, mutta yhteiskunta painosti naimisiin :( Ei kai tällainenkaan ihan tarkoituksellista pitäisi olla, enää nykypäivänä?

tuttavapiirissä on paljon noita, jotka aikaisemmin muka vastustivat naimisiinmenoa, mutta sitten kun löysivät Sen Oikean tai pitkäaikainen seurustelukumppaninsa vihdoin kosi, niin johan olivat valmiita alttarille talutettavaksi vaikka samantien.

mun mielestä avioliitto on tosi järkevä, jos aikoo olla toisen kanssa yhdessä pidempään. Jos ei aio, niin olkoon sitten avoliitossa. Jos kaikki tekisi niin, niin ei tarvitsisi murehtia näitä "miten käy jos avokki kuolee/lähtee litomaan ja sillä on kaikki rahat?". Olis hyvä, jos avoliitossa oleville lähetettäisiin vaikka joka toinen vuosi maistraatista lappu, jonka henk. koht. palauttamalla voisi rekisteröityä avioliittoon. Olisko se riittävän yksinkertaista, että nämä "ei oo aikaa mennä naimisiin" -tyypitkin kerkeisivät sen tehdä? Sitten 10 vuoden pääatä vois vaikka järjestää isot pippalot ja kaikkien kavereiden edessä tunnustaa rakkaus ja juhlia sitten kun on rahaa.

tuttavapiirissä on paljon noita, jotka aikaisemmin muka vastustivat naimisiinmenoa, mutta sitten kun löysivät Sen Oikean tai pitkäaikainen seurustelukumppaninsa vihdoin kosi, niin johan olivat valmiita alttarille talutettavaksi vaikka samantien.

Tarkoitatko siis, että kaikkien kohdalla on sitten noin?

minunkaan mielestäni. Ihmiset saavat tehdä kuten haluavat.

Olis hyvä, jos avoliitossa oleville lähetettäisiin vaikka joka toinen vuosi maistraatista lappu, jonka henk. koht. palauttamalla voisi rekisteröityä avioliittoon.

Tämä oli hauskin viesti aikoihin :D Joo, ihan sama, kunhan niihin voi tehdä lähetyskiellon. Riittää, että puhelinmyyjät ja jehovantodistajat ahdistelee, vaikka on jo ilmoittanut, ettei kaupiteltu tuote kiinnosta ollenkaan :D

Antakaa nyt ihmisten olla rauhassa...

mun mielestä avioliitto on tosi järkevä, jos aikoo olla toisen kanssa yhdessä pidempään. Jos ei aio, niin olkoon sitten avoliitossa. Jos kaikki tekisi niin, niin ei tarvitsisi murehtia näitä "miten käy jos avokki kuolee/lähtee litomaan ja sillä on kaikki rahat?".

Munkin mielestä avioliitto kyllä on parempi! Musta tuntuukin, että avoliitoissa on enemmän niitä naisia, jotka joutuu käymään töissä. Koska minkäs teet, jos ero tulee? Avioliitossa on sentään varmempi että saa puolet asunnosta ja muutenkin puolet omaisuudesta! Ja vain yhdellä allekirjoituksella - on se musta aika kätevää :)

vaikka meille olisi sanottu, että tulee kuolemantuomio jos eroatte, olisimme menneet naimisiin.

Niin vankkumaton oli usko rakkauteemme.

Joillain se tunne vain on niin vahva. Ja vahva se on edelleen, mutta se hullu rakastuminen on muuttunut vuosien varrella vakaaksi rakkaudeksi, kumppanuudeksi ja ystävyydeksi ja syvemmäksi intohimoksi.

Myöntänet kuitenkin, että ette olisi eronneet sen helpommin toisistanne, vaikka ette olisi menneet naimisiinkaan. Voi olla hullun rakastunut ihan ilman sitä vihkisormustakin.

Munkin mielestä avioliitto kyllä on parempi! Musta tuntuukin, että avoliitoissa on enemmän niitä naisia, jotka joutuu käymään töissä. Koska minkäs teet, jos ero tulee? Avioliitossa on sentään varmempi että saa puolet asunnosta ja muutenkin puolet omaisuudesta! Ja vain yhdellä allekirjoituksella - on se musta aika kätevää :)

naiset siis haluaa naimisiin, ettei tarvitsisi käydä töissä ja että saisivat puolison omaisuuden tämän kuollessa. Sehän onkin romanttista.