Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto vs. avioliitto
15.01.2011 |
Olen lukenut täältä palstalta joidenkin avovaimojen määrittelevän suhteensa rakkauden siten että he valitsevat puolisonsa kanssa toisensa päivä kerrallaan ja elävät suhteessa päivän kerrallaan ja ovat suhteessaan vapaaehtoisesti ja siksi eivät halua naimisiin (tai todennäköisesti ainakaan miehensä ei halua). Mutta miten tuollainen puolisoaan löysässä hirressä ja epävarmuudessa pitäminen on todellista rakkautta? Että pystyy rakastamaan ja tahtomaan vain yhden päivän eteenpäin, mutta huomisesta ei osaa sanoa rakastaako vielä silloinkin vai haluaako jo lähteä paremman perään. Ja sitten puoliso miettii että mitähän tuo puoliso huomenna haluaa; jatkaa vai lähteä lipettiin? Onpa todellista rakkautta. Kuulostaa paremminkin joltain huvikseen seukkailulta.
Sen sijaan täällä palstalla kirjoittavat vaimot määrittävät rakkauttaan ja avioliittoaan siten että he ovat menneet naimisiin, koska ovat rakkautensa ja tahtonsa kestosta varmoja ja siksi ovat uskaltaneet luvata puolisolleen rakastavansa ja tahtovansa olla hänen rinnallaan koko loppuelämän ajan. Pariskunta on tahtonut mennä naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät naimisissa omasta vapaasta tahdostaan. Ja koska se oma vapaa tahto ja rakkaus haluaa tahtoa myös vastoinkäymisten hetkellä, he ovat uskaltaneet sitoutua avioliittoon ja he haluavat tehdä kaikkensa avioliiton eteen myös vaikeuksien hetkellä. Ja rakkauteen kuuluu myös se, että puolisot haluavat turvata toisilleen myös ne juridiset edut.
Näihin määritelmiin törmää siis usein tämän palstan avoliitto vs. avioliitto keskusteluissa.
Kommentit (171)
Näin ainakin tuttavapiirissäni. Avovaimot selittää kiihkeästi, että heillä on niin suurta rakkautta, ettei tarvitse sitoa toista.
Ja kas jos joku päivä mies muuttaa mielensä ja haluaa naimisiin, menee nämä kiihkeät avoliitonkannattajanaiset juosten naimisiin. Ja yleensä pidetään vielä mammuttisuuret häät, millä halutaan korostaa, että näin paljon se mies minua rakastaa. Ja tietenkin kalliimpi sormus kuin niillä, jotka on vihitty aiemmin.
peilata sen mukaan, että onko avioliitossa vai ei, onko avoliitossa vai ei, onko naapurin kaivossa vai ei.
Sitä joko on tai ei ole.
Mikään edellisistä esimerkeistä ei ole edellytys rakkaudelle, kuten ne eivät myöskään ole tae sille.
Tero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ovatko he puhuneet tasolla "musta tuntuu" vai sellaisella tasolla sellaisista asioista, joista yleensä taviksien kannattaisi puhua juristin kanssa, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulisivat esiin ja hoidettua sillä tavalla että ne ovat tarpeen tulle kunnossa.
Näppärämpää olisi mennä naimisiin. Eroaminen on nykyään niin helppoa, ettei naimattomuutta voi perustella oikein millään jos kuitenkin samalla väittää välittävänsä toisesta.
se, että hoidetaan juridiset asiat kuntoon todistaa sitä rakkautta paremmin kuin avoliitossa elävien yhdessäolo. En vain kertakaikkiaan ymmärrä, että rakkaus ei voi olla todellista ja pysyvää, jos ei hoideta raha-asioita kuntoon. Eihän ne liity toisiinsa mitenkään.
Omassa tuttavapiirissä pitkäaikaisimmat avoliittolaiset menivät vihille kumpikin 20 vuoden ja parin yhteisen lapsen jälkeen. Toiset pitivät pienen pienet häät ja kuulin naimisiinmenosta vasta vuotta myöhemmin. Syy oli kuulemma ollut just leskeneläke. Toiset taas lähtivät miehen työn takia ulkomaankomennukselle ja avioliitto oli suotava sen takia. Menivät vihille niin, että sitä ei juuri kukaan tiedä vieläkään. Sormuksia ei edes ostettu. Sukunimet on kummallakin vanhat.
Useasti se ei vain ole näin. Mies sanoo jämäkästi, että minun rakkauteni ei tarvitse sitoumuksia ja kahleita. No, eipä siihen nainen voi mitään vastata kun kuulostaisi nalkuttavalta eukolta kun haluaa niitä kahleita.
Sitten puolustellaan kiihkeästi, että en minä sellaista typerää tapaa tarvitsekaan.
Mutta sinä vaikutat aidosti seisovasi mielipiteesi takana.
joille avioliitto ei instituutiona merkitse yhtään mitään. Kummallekaan ei ole tärkeää muotoseikat eikä yhteiskunnan normit, joten avoliitto riittää. On riittänyt jo kymmenen vuoden ajan.
Tiedämme olevamme sitoutuneita toisiimme ja sanommekin sen toisillemme päivittäin, mutta kumpikaan ei haikaile suhteen virallistamista. Ainoa - ja toki ihan hyvä - syy avioliittoon astumiselle on tietenkin perimiskuviot, mutta laskoina ihmisinä emme ole jaksaneet niidenkään vuoksi maistraattiin poiketa. Olemme molemmat kuitenkin itsenäisiä ihmisiä ja meillä on omat rahat. Eipä nuo miehen rahat minulle kuulu, vaikka avioliitton kautta niihin oikeuden saisinkin. Minulla on oma tilipussi ja perintöä vanhemmiltani ihan riittävästi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, leskeneläke on syy mennä naimisiin. Mutta mitkä on ne jutut, jotka pitäisi juristin kanssa puida? Mitä jään paitsi avoliitossa? Pikemminkin nyt on helppoa, kun ei tarvita juristia tekemään avioehtoja.:)
niin ovatko he puhuneet tasolla "musta tuntuu" vai sellaisella tasolla sellaisista asioista, joista yleensä taviksien kannattaisi puhua juristin kanssa, että kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulisivat esiin ja hoidettua sillä tavalla että ne ovat tarpeen tulle kunnossa.
Näppärämpää olisi mennä naimisiin. Eroaminen on nykyään niin helppoa, ettei naimattomuutta voi perustella oikein millään jos kuitenkin samalla väittää välittävänsä toisesta.
15 - miten asuntonne käy jos toinen kuolee?
Eli jäljelle jäänyt omistaa puolet, ja saa puolet myyntirahoista. Kuolleen puoli periytyisi tämän vanhemmille. Riippuen toki asunnon hinnasta, niin voisi olla hyvinkin mahdollista että jäljelle jäänyt ostaisi kuolleen vanhemmilta osuuden sopuhintaan. Jos asia riitaantuisi, niin sitten myydään ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli avio- tai avoliitossa.
Samalla reissulla saa kuntoon sekä avioehdon että testamentit.
Tero
En ymmärrä, mihin mä sitä tarvisin. Jos mies nyt kuolisi, niin meidän kaksi lasta omistaisi talosta puolet. Ei tulisi mieleenkään millään oikeudella asustella puoliksi lasten talossa jollain leskenoikeudella. Herranen aika. Lapset tarvii perintönsä ennen kuin joskus 40 vuoden päästä... Tottakai talo myyntiin ja omalla osuudella osake tilalle.
Oikeastiko te olette sitä mieltä, että tuosta vaan voisitte asustella lastenne perimässä talossa leskenä maailman tappiin, kun toiset yrittää rakentaa elämää rahapulassa? Tottakai äitinä haluaisin lasteni saavan rahaakin silloin, kun tarvitsevat ja lunastaisin heidät ulos tai sitten muuttaisin halvempaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
susipareissa on paljon juuri niitä, jotka ovat ottaneet seurustelukumppanikseen lähes kenet tahansa VAIN hankkiakseen lapset ja omistusasunnon esim. vauva- tai asuntokuumeen poltellessa tai biologisen kellon tikittäessä. Onhan se toki luonnollista, että määrittävät sitten yhdessäoloaan vain lasten tai asuntolainan takia, mutta eivät halua mennä naimisiin.
Sen sijaan aviopari on tietoisesti ja sydämestään todennut, että tämä on nyt Oikeaa Rakkautta ja olemme yhdessä toistemme ja rakkautemme takia ja siksi haluamme sitoutua koko elämämme kestävään avioliittoon. Ja tähän perustalle on sitten hyvä hankkia ne lapset ja asuntolaina, jotka täydentävät avioparin rakkautta.
ja en todellakaan naimisiin halua tämän miehen kanssa.. Niin kauan siedän, kunnes löydän paremman ja saan lapset vähän isommiksi.. Olen jo yli 40v, en ole koskaan ollut naimisissa enkä suoraan sanottuna koe jääneeni mitään paitsikaan..
Tällä hetkellä olen äärettömän rakastunut, mutta en puolisooni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
susipareissa on paljon juuri niitä, jotka ovat ottaneet seurustelukumppanikseen lähes kenet tahansa VAIN hankkiakseen lapset ja omistusasunnon esim. vauva- tai asuntokuumeen poltellessa tai biologisen kellon tikittäessä. Onhan se toki luonnollista, että määrittävät sitten yhdessäoloaan vain lasten tai asuntolainan takia, mutta eivät halua mennä naimisiin.
Sen sijaan aviopari on tietoisesti ja sydämestään todennut, että tämä on nyt Oikeaa Rakkautta ja olemme yhdessä toistemme ja rakkautemme takia ja siksi haluamme sitoutua koko elämämme kestävään avioliittoon. Ja tähän perustalle on sitten hyvä hankkia ne lapset ja asuntolaina, jotka täydentävät avioparin rakkautta.
silti jos avioerosta saisi vankilatuomion, niin kukaan ei menisi naimisiin. Avioon on helppo mennä, koska kaikki tietävät, että siitä pääsee eroon vaikka jo huomenna.
Kaverillani kuoli mies kun heidän lapsensa oli 4v. Olivat siis avoliitossa. Lapselle virkaholhooja rahoja vahtimaan. Talo meni myyntiin ja velkaa oli vielä aika lailla. Joten kaverini ei siitä oikein mitään saanut matkaansa.
Matka suuntasi kaupungin vuokra-asuntoon. Opiskelut olivat kesken.
Elämä oli tosi tiukkaa, koska lasten perintöön ei saanut koskea ja kaverini elätti heitä pienellä palkallaan.
Avioliitto olisi sinänsä helpottanut tilannetta, että kaverini olisi saanut hiukan leskeneläkettä, millä olisi voinut taata lapsilleen paremman pohjan. Toiseksi hän olisi saanut tasinkoa yhteenlasketusta omaisuudesta. Ei sillä, että olisi rikastunut miehen omaisuudella itse, mutta olisi taannut itselleen ja lapsilleen hiukan paremman elämän ja helpomman.
Eli rahaa oli kyllä takana. Mutta ne oli lasten nimissä ja virkaholhooja istui niiden päällä.
En ymmärrä, mihin mä sitä tarvisin. Jos mies nyt kuolisi, niin meidän kaksi lasta omistaisi talosta puolet. Ei tulisi mieleenkään millään oikeudella asustella puoliksi lasten talossa jollain leskenoikeudella. Herranen aika. Lapset tarvii perintönsä ennen kuin joskus 40 vuoden päästä... Tottakai talo myyntiin ja omalla osuudella osake tilalle.
Oikeastiko te olette sitä mieltä, että tuosta vaan voisitte asustella lastenne perimässä talossa leskenä maailman tappiin, kun toiset yrittää rakentaa elämää rahapulassa? Tottakai äitinä haluaisin lasteni saavan rahaakin silloin, kun tarvitsevat ja lunastaisin heidät ulos tai sitten muuttaisin halvempaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
susipareissa on paljon juuri niitä, jotka ovat ottaneet seurustelukumppanikseen lähes kenet tahansa VAIN hankkiakseen lapset ja omistusasunnon esim. vauva- tai asuntokuumeen poltellessa tai biologisen kellon tikittäessä. Onhan se toki luonnollista, että määrittävät sitten yhdessäoloaan vain lasten tai asuntolainan takia, mutta eivät halua mennä naimisiin. Sen sijaan aviopari on tietoisesti ja sydämestään todennut, että tämä on nyt Oikeaa Rakkautta ja olemme yhdessä toistemme ja rakkautemme takia ja siksi haluamme sitoutua koko elämämme kestävään avioliittoon. Ja tähän perustalle on sitten hyvä hankkia ne lapset ja asuntolaina, jotka täydentävät avioparin rakkautta.
Oikein karmii kuunnella joidenkin avoparien juttuja siitä, kuinka "pysytään yhdessä kun on nämä lapsetkin". Eli elämän arvojärjestys on mennyt ihan persiilleen. Tehdään lapset, JOTTA SUHDE KESTÄISI. :o
Todellinen rakkaus tekee niin päin, että ensin sitoudutaan. Sen jälkeen saadaan lapsia, jos saadaan. Jos ei saada, niin silti rakastetaan myötä- ja vastamäessä.
Meillä on eletty 15 vuotta yhdessä. Kolme lasta, yhteinen omaisuus ja sijoitukset..Susipari ollaan edelleen( lain mukaan), ollaan kyllä luvattu juhlallisesti toisillemme Jumalan edessä että yhdessä ollaan ja pysytään. Pappia ei tosin paikalla ollut, ei tosin kuuluta kirkkoonkaan vaikka Jumalaan uskotaankin:D
Mies on eroperheestä, isällään, äidillään, isäpuolellaan ja äitipuolellaan on kaikilla aivan valtavasti sisaruksia, on isovanhempia ja serkkuja ym...Kaikki hyvin läheisiä meille. Itselläni on lähisuku noin 20 henkeä, miehellä lähinsuku on 150 henkeä. Ketään ei voi jättää kutsumatta jos naimisiin menisi. Sillä siitähän se riemu repeäisi..
Ja se maksaisi ihan tolkuttomasti, rahat käytetään ennemmin matkaamiseen:D Voisihan sitä käydä maistraatissa hakemassa lainpitävän taloudellisen turvan....Mutta olishan se senkin takia juhlat pidettävä, vaikeaa...taitaa mennä toisetkin 15 vuotta ennenkun saadaan päätöstä aikaiseksi..Siinä vaiheessa saattais olla sukuakin vähemmän:D
Ja meillä näitä "syitä" ei ole keksinyt mies, kuten joku asiantuntevasti sanoi ettäö mies vain tälläistä selittää..Kyllä nämä ovat minun ajatuksiani..Saattaisinhan minäkin mieleni muuttaa jos mies kauheasti yhtäkkiä papin puheille tahtoisi tai maistraattiin, mutta lähinnä tekisin sen sen takia että mieheni ei pahoittaisi mieltään..
Hankala aihe, suoraan sanottuna on vain helpompi olla näin kun on oltu. (ja lapsia ei muuten ei ole tehty..ei lapsia tehdä, ne saadaan jos saadaan;))
niitä avioeroja on niin paljon, jos naimisiin meno on ehdoton todiste Ikuisesta Rakkaudesta ja Siitä Ainoasta Oikeasta? Miksi se sitten ei kuitenkaan usein ole näin? Esitätte ihan faktana, että kun mennään naimisiin niin ollaan loppuikä yhdessä, vaikka monella näin ei tod ole.
niitä avioeroja on niin paljon, jos naimisiin meno on ehdoton todiste Ikuisesta Rakkaudesta ja Siitä Ainoasta Oikeasta? Miksi se sitten ei kuitenkaan usein ole näin? Esitätte ihan faktana, että kun mennään naimisiin niin ollaan loppuikä yhdessä, vaikka monella näin ei tod ole.
Kyllä jokainen avioliittoon menevä tietää, että eroja tulee. Mutta haluaa kuitenkin ylittää sen rajan, että uskaltaa yrittää avioliittoa.
Kyllä jokainen avioliittoon menevä tietää, että eroja tulee. Mutta haluaa kuitenkin ylittää sen rajan, että uskaltaa yrittää avioliittoa.
toki avioliitto on silloin suuremman sitoutumisen osoitus, jos avioliitossa ollaan vain siksi, ettei uskalleta mennä naimisiin, koska ei olla varmoja haluaako olla toisen kanssa pitemmällä tähtäimellä. Mutta kun se ei ole ainoa syy olla avoliitossa.
toki avioliitto on silloin suuremman sitoutumisen osoitus, jos avoliitossa ollaan vain siksi, ettei uskalleta mennä naimisiin, koska ei olla varmoja haluaako olla toisen kanssa pitemmällä tähtäimellä. Mutta kun se ei ole ainoa syy olla avoliitossa.
se, että hoidetaan juridiset asiat kuntoon todistaa sitä rakkautta paremmin kuin avoliitossa elävien yhdessäolo. En vain kertakaikkiaan ymmärrä, että rakkaus ei voi olla todellista ja pysyvää, jos ei hoideta raha-asioita kuntoon. Eihän ne liity toisiinsa mitenkään.