Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto vs. avioliitto
15.01.2011 |
Olen lukenut täältä palstalta joidenkin avovaimojen määrittelevän suhteensa rakkauden siten että he valitsevat puolisonsa kanssa toisensa päivä kerrallaan ja elävät suhteessa päivän kerrallaan ja ovat suhteessaan vapaaehtoisesti ja siksi eivät halua naimisiin (tai todennäköisesti ainakaan miehensä ei halua). Mutta miten tuollainen puolisoaan löysässä hirressä ja epävarmuudessa pitäminen on todellista rakkautta? Että pystyy rakastamaan ja tahtomaan vain yhden päivän eteenpäin, mutta huomisesta ei osaa sanoa rakastaako vielä silloinkin vai haluaako jo lähteä paremman perään. Ja sitten puoliso miettii että mitähän tuo puoliso huomenna haluaa; jatkaa vai lähteä lipettiin? Onpa todellista rakkautta. Kuulostaa paremminkin joltain huvikseen seukkailulta.
Sen sijaan täällä palstalla kirjoittavat vaimot määrittävät rakkauttaan ja avioliittoaan siten että he ovat menneet naimisiin, koska ovat rakkautensa ja tahtonsa kestosta varmoja ja siksi ovat uskaltaneet luvata puolisolleen rakastavansa ja tahtovansa olla hänen rinnallaan koko loppuelämän ajan. Pariskunta on tahtonut mennä naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät naimisissa omasta vapaasta tahdostaan. Ja koska se oma vapaa tahto ja rakkaus haluaa tahtoa myös vastoinkäymisten hetkellä, he ovat uskaltaneet sitoutua avioliittoon ja he haluavat tehdä kaikkensa avioliiton eteen myös vaikeuksien hetkellä. Ja rakkauteen kuuluu myös se, että puolisot haluavat turvata toisilleen myös ne juridiset edut.
Näihin määritelmiin törmää siis usein tämän palstan avoliitto vs. avioliitto keskusteluissa.
Kommentit (171)
Nyt joku katkeroitunut naimaton alkoi jo tekeytymään palstalla muka rouvaksi ja kirjoittelee pilajuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnen paljon enemmän työssäkäyviä naimisissa olevia naisia kuin työssäkäyviä naimattomia naisia. Naimattomissa on paljon noita Kelan ja soskun korvauksilla eläviä, joskin on avioituneissakin.
vaikka avioliittoon kuuluu se juridinen puoli, siihen kuuluu myös se henkinen puoli. Ja eihän kukaan mene sellaisen henkilön kanssa naimisiin, jota ei rakasta ja johon ei sitoudu myös henkisesti. Ei edes silloin, vaikka perustelisi avioitumistaan juridisin syin. Kyllä siellä kaiken takana on AINA se rakkaus. Siksihän niin harvat uskaltautuvat naimisiin, koska se henkinen puoli on siinä olennainen. Ei kukaan mene sanomaan "tahdon", jos ei todella sydämestään tahdo.
monta monta ketjua ja viestiä on ollut tällä ja muilla palstoilla naisilta, jotka sanovat, että eivät ole ikinä olleet mieheensä intohimoisen rakastuneita eivätkä hullaantuneita, menivät vain naimisiin kun piti saada lapsia ja mies oli ihan kiva ja pitäähän sitä joskus avioitua, ja sitten hommataan rakastaja, jolta saa sitä intohimoa ja mietitään eroa. Yleinen lause on, että "häissäkin mietin, että onkohan tässä mitään järkeä, mutta vaiensin sen äänen".
noista ongelmallisista tapauksista ei voi yleistää. He ovat vain yksittäisiä tapauksia. Ja avopareistahan niitä vasta onkin tuhannesti enemmän vastaavia negatiivisia kirjoituksia. Ja tutkitustihan avoeroja tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin avioeroja.
Säälittää, kun naimattomat yrittävät yleistää muutamasta yksittäisestä tapauksesta. Yrittävätkö he näin lohduttaa naimattomuuden mielipahaansa?
noista ongelmallisista tapauksista ei voi yleistää. He ovat vain yksittäisiä tapauksia. Ja avopareistahan niitä vasta onkin tuhannesti enemmän vastaavia negatiivisia kirjoituksia. Ja tutkitustihan avoeroja tapahtuu moninkertaisesti enemmän kuin avioeroja.
Säälittää, kun naimattomat yrittävät yleistää muutamasta yksittäisestä tapauksesta. Yrittävätkö he näin lohduttaa naimattomuuden mielipahaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukekaa vaikka tuota avovaimoille suunnattua keskusteluketjua.
uskaltaa tehdä sen ratkaisun, että menee naimisiin, koska on varma, että tämän ihmisen kanssa haluan käydä myös vastoinkäymiset läpi.
Näin ei käy aina ja avioliittoja kariutuu. Mutta minusta se on se raja, minkä uskaltaa astua yli ja näin osoittaa, että haluan ajatella meidän pysyvän kuolemaan asti yhdessä.
Avoliitto on sitä, että tänään haluan olla sinun kanssasi, mutta en ole niin varma, että uskaltaisin hypätä tuntemattomaan sinun kanssasi. Mieluummin elän vain tätä päivää.
Mutta tämä on vain minun käsitykseni ja mielipiteeni. Ei yleinen av.n mielipide. Ja tämä on meidän syymme, miksi menimme naimisiin, emmekä jääneet avoliittoon.
Sitä en tiedä, eikä kukaan, elämmekö yhdessä vielä 40 vuoden päästä, mitä minulla ehkä on elinaikaa jäljellä. Mutta ratkaisu tuntuu oikealta vielä 21 avioliittovuoden jälkeenkin.
Eli me emme valitse toisiamme joka päivä. Valitsimme toisemme silloin loppuelämäksi kun menimme naimisiin. Erikseen ei tarvitse joka päivä enää asiaa päättää.
Mutta en tuomitse avoliittoja tms. Jokainen elää sellaista elämää kuin haluaa. Me halusimme tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimittäin en tiedä yhtään avoparia, jotka olisivat keskustelleet niin syvällisesti keskenään syistä, haluavatko virallistaa liittonsa vai elää avoliitossa.
Olisi tosi hienoa jos parit todella ovat istuneet keittiönpöydän ääreen ja miettineet, menemmekö naimisiin vai emme. Ja jos emme mene, olemme samaa mieltä, että emme halua yhteiskunnan muottiin ja emme halua kenenkään painostavan meitä mihinkään kaavoihin ja meille riittää lapset ja asuntolaina sitoumuksiksi.
Harvemmin kuitenkaan parit näitä asioita pohtivat ennen sitä kun muuttavat yhteen.
(tai lähes aina) se naimattomuus on kiinni siitä, että mies ei halua naimisiin. Nainen kyllä haluaa salaa sisimmässään naimisiin, mutta ulospäin yrittää näytellä kovaa ja kyynistä avioliiton vastustajaa. Sitten jos mies sattuukin kosimaan niin johan nainen julistaa kaikille ympärillään miten naimisiinmeno on hänen unelmiensa täyttymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kieltämättä mielenkiintoisia perusteita sille, miksi avioliitto ei ole "hänen tapansa elää": koska avioliitto ei ole sallittu homoille eikä kolmen tai isomman porukan komboille, ja toisaalta veljen, siskon tai muun lähisukulaisenkin kanssa pitäisi voida avioitua. Lisäksi monta paperia täytettynä on parempi kuin yksi, jonka headerissä lukee "Avioliittosopimus" :D
on niin monta esimerkkiä näistä naisista, jotka ensin kovaan ääneen muka vastustavat naimisiinmenoa, julistavat sen vanhanaikaisuutta tai että kyllä avoliitto riittää. Mutta sitten kun miesystävänsä onkin kosinut, nainen on alkanut hehkuttaa naimisiinmenoa ja avioliittoa. Ja samalla on paljastunut että nainen on salaa odottanut miehensä kosintaa jo vuosikaudet, mutta ulospäin on pitänyt esittää jotain muuta. Onhan se nöyryyttävää, jos ei kelpaa miesystävälleen vaimoksi, varsinkin jos on jo lapsetkin tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
peilata sen mukaan, että onko avioliitossa vai ei, onko avoliitossa vai ei, onko naapurin kaivossa vai ei.
Sitä joko on tai ei ole.
Mikään edellisistä esimerkeistä ei ole edellytys rakkaudelle, kuten ne eivät myöskään ole tae sille.
Tero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(tai lähes aina) se naimattomuus on kiinni siitä, että mies ei halua naimisiin. Nainen kyllä haluaa salaa sisimmässään naimisiin, mutta ulospäin yrittää näytellä kovaa ja kyynistä avioliiton vastustajaa. Sitten jos mies sattuukin kosimaan niin johan nainen julistaa kaikille ympärillään miten naimisiinmeno on hänen unelmiensa täyttymys.
ja en todellakaan naimisiin halua tämän miehen kanssa.. Niin kauan siedän, kunnes löydän paremman ja saan lapset vähän isommiksi..
Olen jo yli 40v, en ole koskaan ollut naimisissa enkä suoraan sanottuna koe jääneeni mitään paitsikaan..
On kai sitä muutakin elämää, onhan?
On kai sitä muutakin elämää, onhan?
edelleen rakastuvat avio- ja avoliiton ulkopuolella.
Tero
joille avioliitto ei instituutiona merkitse yhtään mitään. Kummallekaan ei ole tärkeää muotoseikat eikä yhteiskunnan normit, joten avoliitto riittää. On riittänyt jo kymmenen vuoden ajan.
Tiedämme olevamme sitoutuneita toisiimme ja sanommekin sen toisillemme päivittäin, mutta kumpikaan ei haikaile suhteen virallistamista. Ainoa - ja toki ihan hyvä - syy avioliittoon astumiselle on tietenkin perimiskuviot, mutta laskoina ihmisinä emme ole jaksaneet niidenkään vuoksi maistraattiin poiketa. Olemme molemmat kuitenkin itsenäisiä ihmisiä ja meillä on omat rahat. Eipä nuo miehen rahat minulle kuulu, vaikka avioliitton kautta niihin oikeuden saisinkin. Minulla on oma tilipussi ja perintöä vanhemmiltani ihan riittävästi :)
ja en todellakaan naimisiin halua tämän miehen kanssa.. Niin kauan siedän, kunnes löydän paremman ja saan lapset vähän isommiksi..
Olen jo yli 40v, en ole koskaan ollut naimisissa enkä suoraan sanottuna koe jääneeni mitään paitsikaan..
Avioliitossa saa tosiaan leskeneläkkeen, jos toinen kuolee. Se on mielestäni ainoa avioliittoa puoltava seikka. Muuten se on yksi ja sama.
Tuo käsitys, että naiset haluaisi salaa naimisiin... En kyllä sellaista ole itse havainnut muissa avoliittolaisissa tai koe itsessäni mitään piirteitä siihen suuntaan. En kyllä millään itsetutkistelulla tuollaista tunnetta itsestäni löydä. Mulle avoliitto sopii, koska olen sen verran epäsovinnainen, etten missään tapauksessa halua samaistua näihin naisiin, jotka kokee avioliiton päämääränä ja suhteen mittarina. Onneksi suurin osa avioliitossa elävistä on järkeviä ja eivät kuvittele suhteestaan mitään sen kummoisempaa.
Itselleni suurin sitoutuminen on yhteiset, toivotut lapset. Lasten takia eroaminen olisi vaikeaa. Ei avioliitto tee suhteesta lähtemistä pätkän vertaa vaikeammaksi. Lapset on se juttu ja joskus yhteinen omaisuuskin. Yhtä lailla avoparilla voi olla yhteistä omaisuutta, yhteiset tuttavat ja lapset. Ne on iso este erolle. Sen sijaan varaton ja lapseton aviopari -> niin helppoa erota.
Jotenkin tulee mieleen, että sinua harmittaa tai ärsyttää jotenkin kun esimerkiksi me olemme halunneet mennä naimisiin ja se oli meistä meille oikea tapa elää toisiimme rakastuneena.
Meille avioliitto on osoitus toinen tosillemme, että rakastamme toisiamme niin paljon, että haluamme tällä tavalla osoitta toisillemme, että meillä on halua elää elämämme yhdessä.
Se ei ole teiltä avoliittolaisilta pois jos me olemme halunneet kruunata rakkautemme avioliitolla.
Siksi ihmettelen, miksi vänkäät koko ajan asiaa ja miksi se sinua riepoo.
Jollekin toiselle rakkaudenosoitukseksi riittää se yhteinen asuntolaina. Jollekin toiselle yhteiset lapset tai yhteinen osoite. Meille suurin osoitus suuresta rakkaudesta oli mennä naimisiin, mitä emme olleet koskaan ennen tehneet.
Kumpikin oli asunut avoliitossa ennen tätä meidän suhdettamme. Siksikin oli meille tärkeää elää avioliitossa.
En pysty sen järkevämmin selittämään. Mutta se rakkaus oli niin huumaavaa, että halusimme toisillemme tällä tavoin osoittaa, että juuri sinä olet se minun suuri rakkaus ja avioliitto rituaalina oli meille se keino, millä pystyimme tämän tekemään.
Älä ota siitä turhaa stressiä.