Lue keskustelun säännöt.
Avoliitto vs. avioliitto
15.01.2011 |
Olen lukenut täältä palstalta joidenkin avovaimojen määrittelevän suhteensa rakkauden siten että he valitsevat puolisonsa kanssa toisensa päivä kerrallaan ja elävät suhteessa päivän kerrallaan ja ovat suhteessaan vapaaehtoisesti ja siksi eivät halua naimisiin (tai todennäköisesti ainakaan miehensä ei halua). Mutta miten tuollainen puolisoaan löysässä hirressä ja epävarmuudessa pitäminen on todellista rakkautta? Että pystyy rakastamaan ja tahtomaan vain yhden päivän eteenpäin, mutta huomisesta ei osaa sanoa rakastaako vielä silloinkin vai haluaako jo lähteä paremman perään. Ja sitten puoliso miettii että mitähän tuo puoliso huomenna haluaa; jatkaa vai lähteä lipettiin? Onpa todellista rakkautta. Kuulostaa paremminkin joltain huvikseen seukkailulta.
Sen sijaan täällä palstalla kirjoittavat vaimot määrittävät rakkauttaan ja avioliittoaan siten että he ovat menneet naimisiin, koska ovat rakkautensa ja tahtonsa kestosta varmoja ja siksi ovat uskaltaneet luvata puolisolleen rakastavansa ja tahtovansa olla hänen rinnallaan koko loppuelämän ajan. Pariskunta on tahtonut mennä naimisiin omasta vapaasta tahdostaan ja myös pysyvät naimisissa omasta vapaasta tahdostaan. Ja koska se oma vapaa tahto ja rakkaus haluaa tahtoa myös vastoinkäymisten hetkellä, he ovat uskaltaneet sitoutua avioliittoon ja he haluavat tehdä kaikkensa avioliiton eteen myös vaikeuksien hetkellä. Ja rakkauteen kuuluu myös se, että puolisot haluavat turvata toisilleen myös ne juridiset edut.
Näihin määritelmiin törmää siis usein tämän palstan avoliitto vs. avioliitto keskusteluissa.
Kommentit (171)
liiton lapset monesti unohtuu. On se edellinen liitto avo-tai avioliitto. Uuden rakkauden kanssa tehdyt lapset on tärkeimpiä eli ne lapset, kenen kanssa eletään.
mutta tuskin nämä miehet pitää avioliittoakaan kovin suuressa arvossa. Jos itse olisin epävarma jonkun miehen suhteen ja pitäisi valita että menenkö sen kanssa naimisiin vai teenkö lapsia, niin enköhän mä mieluummin valitsisi ekan vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isänsä ei ole pitänyt sen jälkeen yhteyttä kun löysi uuden naisen, meni sen kanssa naimisiin ja teki 3 lasta.
Asuivat miehen äidin kanssa avoliitossa muutaman vuoden ja mieheni oli 2 vuotias kun hänen isänsä löysi sen ns. suuren rakkauden, kenen kanssa meni naimisiin. Ja on ollut tämän uuden rakkauden kanssa naimisissa 36 vuotta.
liiton lapset monesti unohtuu. On se edellinen liitto avo-tai avioliitto. Uuden rakkauden kanssa tehdyt lapset on tärkeimpiä eli ne lapset, kenen kanssa eletään.
mutta tuskin nämä miehet pitää avioliittoakaan kovin suuressa arvossa. Jos itse olisin epävarma jonkun miehen suhteen ja pitäisi valita että menenkö sen kanssa naimisiin vai teenkö lapsia, niin enköhän mä mieluummin valitsisi ekan vaihtoehdon.
isänsä ei ole pitänyt sen jälkeen yhteyttä kun löysi uuden naisen, meni sen kanssa naimisiin ja teki 3 lasta.
Asuivat miehen äidin kanssa avoliitossa muutaman vuoden ja mieheni oli 2 vuotias kun hänen isänsä löysi sen ns. suuren rakkauden, kenen kanssa meni naimisiin. Ja on ollut tämän uuden rakkauden kanssa naimisissa 36 vuotta.
se olisi jättänyt miehesi äidin, vaikka nämä olisivat olleet naimisissakin.
että lapset kyllä sitovat avioliittoa tiukemmin ja miehelle lapset ovat myös niin tärkeitä.
Ei välttämättä ole.
isänsä ei ole pitänyt sen jälkeen yhteyttä kun löysi uuden naisen, meni sen kanssa naimisiin ja teki 3 lasta. Asuivat miehen äidin kanssa avoliitossa muutaman vuoden ja mieheni oli 2 vuotias kun hänen isänsä löysi sen ns. suuren rakkauden, kenen kanssa meni naimisiin. Ja on ollut tämän uuden rakkauden kanssa naimisissa 36 vuotta.
se olisi jättänyt miehesi äidin, vaikka nämä olisivat olleet naimisissakin.
että lapset kyllä sitovat avioliittoa tiukemmin ja miehelle lapset ovat myös niin tärkeitä.
Ei välttämättä ole.
en väittänytkään, että kukaan ei maailmanhistoriassa ole hylännyt lapsiaan, tottakai on. Mutta esim. tällä palstalla ja monilla muilla palstoilla eroa harkitsevat miehet ja naiset sanovat useimmiten, että ainoa eron estäjä on lapset. Kukaan ei sano, että no haluaisin erota, mutta kun ollaan avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mentiin esikoisen raskausaikana kahdestaan maistraatissa naimisiin. Mä en ollut ennen nettikeskusteluja missään törmännyt ajatukseen, että avioliitto ja avoliitto jotenkin eroaisivat toisistaan. Siis tietenkin tiesin, että ennen aikaan avioliitto oli ainoa mahdollinen yhdessäolon muoto, mutta pitkään olin siinä autuaassa uskossa, että olennaista on se, että on sitoutunut ja rakastunut toiseen. Ja olen vieläkin sitä mieltä. Me emme menneet aiemmin naimisiin, koska emme halunneet järjestää juhlia, ja pelkäsimme suvun reaktiota siihen- ajattelimme, että raskaus pehmittää ihmisiä ainakin sen verran, etteivät hypi silmille.
Mutta täytyy myöntää yksi jännä asia. En olisi katsonut hyvällä, jos mies olisi antanut ymmärtää, ettei halua naimisiin. Tavatessamme tunsimme todella tavanneene "sen oikean", ja koimme varsinkin alkuaikoina hirveän voimakkaita tunteita. Minulle avioliitto ei oikeasti merkinnyt mitään henkilökohtaisesti, pidin siis avoliittoa täysin samanarvoisena, mutta se, että mies ei olisi halunnut kanssani naimisiin olisi mielestäni jotenkin rikkonut tuota meidän "suurta rakkaustarinaa" ja olisin myös kokenut sen loukkaavana. Varmaan se olisi ollut minulle merkki siitä, että mies ei sittenkään ole tosissaan (koska vaikka avioituminen ei merkinnyt minulle mitään, saattoihan se merkitä hänelle).
varmaan kaikki loukkaantuu, jos kosii puolisoa eikä tämä suostu naimisiin. Jos ei siis asiasta ole keskusteltu koskaan. Tässä ketjussa kai yritettiin selittää, että kaikki naisetkaan ei vain odota kieli pitkällä häitä koko elämäänsä, että he voi ihan itse olla mieluummin avoliitossa tai olla siinä, koska se koetaan samaksi kuin olisi naimisissakin. Aika sovinistista ajatella, että kaikki naiset tietty haluaa naimisiin ja miehet ei, ja että on vain kyse siitä, kuka osaa parhaiten kiristää miespololle pallon jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ketjussa on ollut joitain fiksuja ja asiallisia puheenvuoroja, mutta noin muuten... eikö tänne palstalle kirjoita kukaan tosissaan? Onko täällä yleensäkin suurin osa jotain provotekstejä? (En ole vieraillut täällä kovin usein.)
Ei siinä mitään, omalla tavallaan ovat ihan huvittavia nämä "avoparit ei tiedä haluuko ne olla yhdessä enää huomenna ja siks ne ei uskalla mennä naimisiin" ja "avovaimoparat ei pääse naimisiin kun niiden miehet haluaa vaan pimperoa". Mutta ihmettelen vaan, onko kaikilla nykyisin niin tylsää, että on aikaa kirjoitella päiväkaudet nettiin jotain omituisen kärjistäviä älyttömyyksiä?
Ja mistäköhän johtuu, että nimenomaan aihe "avoliitto" kirvoittaa näitä juttuja?
joka rakastaa pimperoa. Pimpero, pimpero, pimperopimpero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naimisiinmeno (nykyään) on jonkinlainen symboli sitoutumiselle, mutta sehän on täysin keinotekoinen. Jos mä esim. vaatisin, että rakkautensa osoittamiseksi miehen on ostettava mulle hevonen, niin kyllä se symboloisi sitoutumista yhtä tavalla. Tai jos haluaisin, että hän hyppii joka aamu kolme minuuttia yhdellä jalalla, muuten lähden menemään. Osalle porukasta se avioituminen tuntuu edelleen olevan jonkinlainen hlökohtainen saavutus, ei tosin yhdellekään miehelle vaan ainoastaan naiselle. Sitäkin voisi pohtia, että miksi näin.
yhteiset lapset, ok-talo, huvila, autot yms. Molemmilla korkea koulutus ja isot tulot. Tehkää perässä, pellet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ap:n kirjoitus oli hyvä. Itse olen avoliitossa ja elän päivä toisensa jälkeen juuri nk. löysässä hirressä, päivä kerrallaan, tietämättä mitä huomenna tai ensi viikolla tapahtuu. Ja tämä vie kaiken energiani, elämänhaluni ja ...kaiken.
Kun tapasimme mieheni kanssa, meni noin puoli vuotta kun päätimme jo hääpäivästä vuoden päähän. Meni toiset puoli vuotta ja siitä asti olen roikunut mieheni virittämässä löysässä hirressä ja noin 1-10 kertaa kuukaudessa hän jaksaa käytöksellään minua muistuttaa siitä, miten epävarmaa tämä suhde on. Luonnollisestikin tuo hääpäivä on jo peruttu.
Minä olisin mennyt naimisiin, minä olisin sitoutunut mutta nyt katseltuani yli vuoden sitä miten mies jättää minua joka toisen riidan päätteeksi, en enää edes halua naimisiin. Hänen kanssaan. Miksi menisinkään, koska eihän hän edes tiedä haluaako olla kanssani. Haluaa, kun on hyvällä tuulella, ei halua, kun on pahalla tuulella.
Olen milliä vailla siitä, että MINÄ heitän hänet pihalle. Jos hän ei tiedä mitä haluaa, minä alan pikkuhiljaa tietää...
naimisiinmeno (nykyään) on jonkinlainen symboli sitoutumiselle, mutta sehän on täysin keinotekoinen. Jos mä esim. vaatisin, että rakkautensa osoittamiseksi miehen on ostettava mulle hevonen, niin kyllä se symboloisi sitoutumista yhtä tavalla. Tai jos haluaisin, että hän hyppii joka aamu kolme minuuttia yhdellä jalalla, muuten lähden menemään. Osalle porukasta se avioituminen tuntuu edelleen olevan jonkinlainen hlökohtainen saavutus, ei tosin yhdellekään miehelle vaan ainoastaan naiselle. Sitäkin voisi pohtia, että miksi näin.
Avioliitto on perinteisesti ollut ennen kaikkea osoitus suvuille ja yhteiskunnalle parin vapaaehtoisesta sitoutumisesta ja perheen perustamisesta. Hevosen hankinta tietysti tuo tiettyä järjestystä ja vastuunkantoa elämään, mutta en vertaisi hevosen hankintaa avioliittoon. Hevosen myötä kun ei saa mitään juridisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Yhdellä jalalla hyppyyttäminen on vain kiristystä.
Ja veikkaan, että aika monelle nykymiehelle onnistunut avioliitto ja perhe ovat oikeasti yksi henkilökohtaisista saavutuksista : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan silti väittää, että vaikka olisittekin menneet alkuperäisen suunnitelman mukaan naimisiin, hän olisi jatkanut erolla uhkailua ja suhteen epävarmuuden korostamista. Eli ongelma ei ole siviilisäädyssä, vaan miehessäsi :(
Tuo ap:n kirjoitus oli hyvä. Itse olen avoliitossa ja elän päivä toisensa jälkeen juuri nk. löysässä hirressä, päivä kerrallaan, tietämättä mitä huomenna tai ensi viikolla tapahtuu. Ja tämä vie kaiken energiani, elämänhaluni ja ...kaiken.
Kun tapasimme mieheni kanssa, meni noin puoli vuotta kun päätimme jo hääpäivästä vuoden päähän. Meni toiset puoli vuotta ja siitä asti olen roikunut mieheni virittämässä löysässä hirressä ja noin 1-10 kertaa kuukaudessa hän jaksaa käytöksellään minua muistuttaa siitä, miten epävarmaa tämä suhde on. Luonnollisestikin tuo hääpäivä on jo peruttu.
Minä olisin mennyt naimisiin, minä olisin sitoutunut mutta nyt katseltuani yli vuoden sitä miten mies jättää minua joka toisen riidan päätteeksi, en enää edes halua naimisiin. Hänen kanssaan. Miksi menisinkään, koska eihän hän edes tiedä haluaako olla kanssani. Haluaa, kun on hyvällä tuulella, ei halua, kun on pahalla tuulella.
Olen milliä vailla siitä, että MINÄ heitän hänet pihalle. Jos hän ei tiedä mitä haluaa, minä alan pikkuhiljaa tietää...
sitoutumisesta: Martina ja Esko. Mutta siinähän on sentään uskallettu ottaa se ratkaiseva askel ja näytetty muillekin, miten sitoudutaan parisuhteeseen aidosti.
Edelleenkin: 25 vuotta onnellisessa avoliitossa, yhteiset lapset, ok-talo, huvila, autot yms. Molemmilla korkea koulutus ja isot tulot. Tehkää perässä, pellet.
ja hävisit useimmissa kategorioissa, sulla ei ollut edes sähkökäyttöistä purkinavaajaa, avopelle.
Ja veikkaan, että aika monelle nykymiehelle onnistunut avioliitto ja perhe ovat oikeasti yksi henkilökohtaisista saavutuksista : )
Onnistunut avioliitto vai onnistunut parisuhde? ;)
(Eikö sekin nyt kuulostaisi aika yksinkertaiselta, jos joku sanoisi, että "meillä on mahtava suhde, mutta koska se ei ole avioliitto, en voi pitää sitä onnistuneena suhteena". Tai vaihtoehtoisesti: "meillä on mahtava suhde, mutta en kyllä tuntisi näin, jos oltaisiin vain avoliitossa. Se avioliittopaperihan muutti koko meidän suhteen!")
ja hävisit useimmissa kategorioissa, sulla ei ollut edes sähkökäyttöistä purkinavaajaa, avopelle.
Meillä ei nimittäin syödä tölkkiruokaa. Mitään muuta valttia sulla ei ollut :D
Malliesimerkki avioliiton osoittamasta sitoutumisesta: Martina ja Esko. Mutta siinähän on sentään uskallettu ottaa se ratkaiseva askel ja näytetty muillekin, miten sitoudutaan parisuhteeseen aidosti.
...kannattaakin ehdottomasti repäistä esimerkit turhakejulkkiksista, heillehen kihlautuminen, polttarit, avioliitto, hääjuhla, hääyö ja muut vastaavat ovat lööppitapahtumia ja näin rahanarvoista tavaraa. Eli mitä enemmän, sen parempi ammattijulkeroille.
liiton lapset monesti unohtuu. On se edellinen liitto avo-tai avioliitto. Uuden rakkauden kanssa tehdyt lapset on tärkeimpiä eli ne lapset, kenen kanssa eletään.