Te joiden mies ei noteerannut raskausaikaa juuri mitenkään-

Musta oli ihanaa että mies huomioi minua raskausaikana(kin), saattoi esim nukkumaanmennessä silitellä vatsaani ja jutella "vauvalle". Sitoi myös kengännauhani ihan vapaaehtoisesti loppuvaiheessa, auttoi painavien kassien kanssa (auttaa kyllä muulloinkin) jne.

Ja esim. itse sain kyllä kenngännauhat solmittu aivan kepeästi loppuvaiheessakin, olisin varmana kuollut nauruun jos mies olisi niitä alkanut sitomaan :)

Musta oli ihanaa että mies huomioi minua raskausaikana(kin), saattoi esim nukkumaanmennessä silitellä vatsaani ja jutella "vauvalle". Sitoi myös kengännauhani ihan vapaaehtoisesti loppuvaiheessa, auttoi painavien kassien kanssa (auttaa kyllä muulloinkin) jne.

Oletko jotenkin vajaa kun tulet tähän ketjuun huutamaan.

Herra siunaa ja varjele meitä näiltä älykääpiöiltä

Minä kun luulin että se on normaalia. Okei, sitten mies huomioi raskauttani aivan erityisesti, kun pohdittiin yhdessä nimiä.

Sukupuolta ei haluttu selvittää etukäteen, joten eipä sitä kumpikaan sen kummemmin pohtinut kun syntyessä se sitten selviää kumminkin.

Ja joo, mies tuietää miten tarkka olen vaatteiden suhteen joten sanoi että osta mitä vaan, hän maksaa. Mokoma hirviö.

Eikä hieronut jalkoja eikä selkää. Ei ne kyllä olleet kipeätkään. Muutossa tosin mun ei tarttenut kantaa mitään.

Mutta ei meidän urheiden av.mammojen miesten tarvitse tulevasta lapsesta olla kiinnostuneita. Me pärjäämme ilman sellaista:)

Vain hysteeriset miehet ovat kiinnostuneita vauvasta, vaikka se ei ole vielä syntynyt. Kunnon lähipubin Pera kyllä hellii mua, mutta se on MIES, eikä sitä mitkään raskausjutut kiinnosta, saati sitten vauvanvaatteet tai lapsen sukupuoli tai nimet yms.

teidän joidenkin vastaajien miehet tosiaan noteeranneet mitenkään raskautta (tulleet mukaan ultraan, kiinnostuneet sukupuolesta, kokeilleet potkuja, miettineet nimeä, hankkineet varusteita, ottaneet vauvaa esille keskusteluissa omien vanhempiensa kanssa jne) ja se oli teistä täysin ok ja oikein ettekä tunteneet olevanne ollenkaan yksin raskauden kanssa? ap.

En tajua miten joku pitää normaalina sitä, ettei raskausaika voisi olla yhteinen asia, yhdessähän se vauvakin on saatu alulle. En tarkoita, että äitiä pitäisi hemmotella, vaan osoittaa kiinnostusta raskautta ja vauvan kehitystä kohtaan! Tilannehan on ainutlaatuinen ja lapsen kehitys täynnä uskomattomia vaiheita, eikä ikävä kyllä kaikki aina edes mene ongelmitta.

Meilläkään isä ei ihan hirveästi osoittanut kiinnostusta raskautta kohtaan ja siksi on aina (meillä 3 lasta) kestänyt aika kauan, ennen kuin isä on sitten päässyt kiinni isän rooliinsa lapsen synnyttyä. Sekin on ollut raskasta.

Välillä oli tosi paha mieli ja stressiä, kun piti yrittää yksin muistaa kaikki asiat: isompien lasten asiat, neuvolat, hankinnat ja hoitaa oma vastuullinen työ.

Puhumalla niistä sitten aina selvittiin, ei voinut vaan unohtaa. Meillä käytiin ekan lapsen jälkeen jopa pariterapiassa.

raskaudesta kiinnostumista, kun minusta se on kiinnostumista vauvasta, samoin esim. vauvan hankinnat. Luulin että tässä oli puhe raskaana olevan ÄIDIN huomioinnista, ei tulevan vauvan.

Koko raskaus meni niin helposti että hyvä kun huomasin itsekään :) Siksi mies ei sen kummemmin raskausaikaa huomioinutkaan (paitsi se muutto).

Oletko jotenkin vajaa kun tulet tähän ketjuun huutamaan.

Herra siunaa ja varjele meitä näiltä älykääpiöiltä

Minä kun luulin että se on normaalia. Okei, sitten mies huomioi raskauttani aivan erityisesti, kun pohdittiin yhdessä nimiä.

Sukupuolta ei haluttu selvittää etukäteen, joten eipä sitä kumpikaan sen kummemmin pohtinut kun syntyessä se sitten selviää kumminkin.

Ja joo, mies tuietää miten tarkka olen vaatteiden suhteen joten sanoi että osta mitä vaan, hän maksaa. Mokoma hirviö.

Eikä hieronut jalkoja eikä selkää. Ei ne kyllä olleet kipeätkään. Muutossa tosin mun ei tarttenut kantaa mitään.

Mutta ei meidän urheiden av.mammojen miesten tarvitse tulevasta lapsesta olla kiinnostuneita. Me pärjäämme ilman sellaista:)

Vain hysteeriset miehet ovat kiinnostuneita vauvasta, vaikka se ei ole vielä syntynyt. Kunnon lähipubin Pera kyllä hellii mua, mutta se on MIES, eikä sitä mitkään raskausjutut kiinnosta, saati sitten vauvanvaatteet tai lapsen sukupuoli tai nimet yms.

Mulle ihan outo ajatus... enhän mäkään palvo hänen kiveksiään ja siittiöitään, jotka on hedelmöittäneet mun munasolut.

[/quote]

Minä voitelin ja hieroin mieheni kiveksiä raskausaikana ja kuiskuttelin, että tuotattehan taas mulle pikkupikkuvauvansiemenen, kun seuraavaa vauvaa hankitaan! Kyllä pitää molemmin puolin huomioida!

ja asiallista keskustelua varmaankin.

Tyypillinen av.mamma. Ei voi muuta sanoa. Toisen kerran totean, että mistä näitä älykääpiöitä sikiää.

raskaudesta kiinnostumista, kun minusta se on kiinnostumista vauvasta, samoin esim. vauvan hankinnat. Luulin että tässä oli puhe raskaana olevan ÄIDIN huomioinnista, ei tulevan vauvan.

Koko raskaus meni niin helposti että hyvä kun huomasin itsekään :) Siksi mies ei sen kummemmin raskausaikaa huomioinutkaan (paitsi se muutto).

Oletko jotenkin vajaa kun tulet tähän ketjuun huutamaan.

Herra siunaa ja varjele meitä näiltä älykääpiöiltä

Minä kun luulin että se on normaalia. Okei, sitten mies huomioi raskauttani aivan erityisesti, kun pohdittiin yhdessä nimiä.

Sukupuolta ei haluttu selvittää etukäteen, joten eipä sitä kumpikaan sen kummemmin pohtinut kun syntyessä se sitten selviää kumminkin.

Ja joo, mies tuietää miten tarkka olen vaatteiden suhteen joten sanoi että osta mitä vaan, hän maksaa. Mokoma hirviö.

Eikä hieronut jalkoja eikä selkää. Ei ne kyllä olleet kipeätkään. Muutossa tosin mun ei tarttenut kantaa mitään.

joku on kiinnostunut omasta jälkikasvusta ja joku ei.Kyllä ois varmaan moni av-mamma innoissaan kun sais vähänkin huomiota mieheltä.Mutta täällähän olikin se toinen ketju missä myönnettiin miten täällä valehdellaan..On tainnut jokunen siirtyä tänne valehtelemaan/parantamaan omaa pahaa mieltä.

Mulle ihan outo ajatus... enhän mäkään palvo hänen kiveksiään ja siittiöitään, jotka on hedelmöittäneet mun munasolut.

Minä voitelin ja hieroin mieheni kiveksiä raskausaikana ja kuiskuttelin, että tuotattehan taas mulle pikkupikkuvauvansiemenen, kun seuraavaa vauvaa hankitaan! Kyllä pitää molemmin puolin huomioida!

Teillä on ihanteellinen ja tasa arvoinen, toista kunnioittava pari suhde!

mulle kasvoi siinä aika iso maha.

Mies ei huomioinut mitenkään sen erikoisemmin minua - hän on huomaavainen mies muutenkin. Vauvaa odotti tietenkin, kun yhdessä sitä olimme halunneetkin. Mutta itse en erityishemmottelua saanut, joskaan en älynnyt kaivatakaan.

joku on kiinnostunut omasta jälkikasvusta ja joku ei.Kyllä ois varmaan moni av-mamma innoissaan kun sais vähänkin huomiota mieheltä.Mutta täällähän olikin se toinen ketju missä myönnettiin miten täällä valehdellaan..On tainnut jokunen siirtyä tänne valehtelemaan/parantamaan omaa pahaa mieltä.

- olla kiinnostunut jälkikasvustaan, tai palvoa raskaana olevaa mammaa ja toteuttaa hänen oikkujaan.

Mulle ihan outo ajatus... enhän mäkään palvo hänen kiveksiään ja siittiöitään, jotka on hedelmöittäneet mun munasolut.

Minä voitelin ja hieroin mieheni kiveksiä raskausaikana ja kuiskuttelin, että tuotattehan taas mulle pikkupikkuvauvansiemenen, kun seuraavaa vauvaa hankitaan! Kyllä pitää molemmin puolin huomioida!

Teillä on ihanteellinen ja tasa arvoinen, toista kunnioittava pari suhde!

olen siitä itsekin aika ylpeä ;)

Mulle ihan outo ajatus... enhän mäkään palvo hänen kiveksiään ja siittiöitään, jotka on hedelmöittäneet mun munasolut.

Minä voitelin ja hieroin mieheni kiveksiä raskausaikana ja kuiskuttelin, että tuotattehan taas mulle pikkupikkuvauvansiemenen, kun seuraavaa vauvaa hankitaan! Kyllä pitää molemmin puolin huomioida!

Mulla vielä oudompi minä kyllä palvon mun miehen kiveksiä ja ja kyllä ne onkin voideltu jo vaikka millä..

No ei kaikki naisetkaan tunne tarvetta silitellä vatsaansa tai puhua siellä olevalle vauvalle Ja esim. itse sain kyllä kenngännauhat solmittu aivan kepeästi loppuvaiheessakin, olisin varmana kuollut nauruun jos mies olisi niitä alkanut sitomaan :)

Musta oli ihanaa että mies huomioi minua raskausaikana(kin), saattoi esim nukkumaanmennessä silitellä vatsaani ja jutella "vauvalle". Sitoi myös kengännauhani ihan vapaaehtoisesti loppuvaiheessa, auttoi painavien kassien kanssa (auttaa kyllä muulloinkin) jne.

Jos minä oikein tajusin ketjun aloituksen, kyse oli miehestä, joka ei tätä tee.

Ei siis mikään kilpalaulanta, kenen mies huomioi aina ja iänkaikkisesti, koko ajan. Mielestäni keskustelu koski miehiä, jotka ei huomioi.

Mutta tästä tulikin taas av.tyyliin mammojen itsensäkorostusketju.

Juu ja itsekin huomasin sen toisen ketjun, missä kerrottiin, mitä kulissien takana on.

joku on kiinnostunut omasta jälkikasvusta ja joku ei.Kyllä ois varmaan moni av-mamma innoissaan kun sais vähänkin huomiota mieheltä.Mutta täällähän olikin se toinen ketju missä myönnettiin miten täällä valehdellaan..On tainnut jokunen siirtyä tänne valehtelemaan/parantamaan omaa pahaa mieltä.

- olla kiinnostunut jälkikasvustaan, tai palvoa raskaana olevaa mammaa ja toteuttaa hänen oikkujaan.

joku on kiinnostunut omasta jälkikasvusta ja joku ei.Kyllä ois varmaan moni av-mamma innoissaan kun sais vähänkin huomiota mieheltä.Mutta täällähän olikin se toinen ketju missä myönnettiin miten täällä valehdellaan..On tainnut jokunen siirtyä tänne valehtelemaan/parantamaan omaa pahaa mieltä.

- olla kiinnostunut jälkikasvustaan, tai palvoa raskaana olevaa mammaa ja toteuttaa hänen oikkujaan.

Eihäs siitä palvomisesta tai jonkun oikkujen tyydyttämisestä ollut kyse.HUOM! huomioiminen ja palvominen täysin eri asia.

Eihän se mukavalta tuntunut. Varsinkin kun tutut ja työkaverit ja ystävät kyselivät raskaana ollessani että no mitenkäs miehesi, hän on varmaan todella innoissaan vauvasta. Loppuraskaudessa itkinkin tuon takia kun mies oli mielestäni niin välinpitämätön, ehdotin jpa eroa. Ei kuitenkaan erottu, mies sanoi että ei vaan oikein tiedä miten suhtautuisi koko asiaan. Heti kun vauva syntyi asiat muuttui. Mies oli tosi innoissaan vauvasta ja alusta pitäen osallistui vauvan hoitoon paljon ja sama jatkuu edelleen. On tosi ylpeä lapsestaan.

Eihän se mukavalta tuntunut. Varsinkin kun tutut ja työkaverit ja ystävät kyselivät raskaana ollessani että no mitenkäs miehesi, hän on varmaan todella innoissaan vauvasta. Loppuraskaudessa itkinkin tuon takia kun mies oli mielestäni niin välinpitämätön, ehdotin jpa eroa. Ei kuitenkaan erottu, mies sanoi että ei vaan oikein tiedä miten suhtautuisi koko asiaan. Heti kun vauva syntyi asiat muuttui. Mies oli tosi innoissaan vauvasta ja alusta pitäen osallistui vauvan hoitoon paljon ja sama jatkuu edelleen. On tosi ylpeä lapsestaan.

Mies ymmällään, vaimo itkupotkuraivarin partaalla hormonihuuruissaan ja parkuu, että haluan eron, kun sä et piittaa musta ja MEIDÄN VAUVASTA YHTÄÄÄÄÄÄN! :D

eli raskauden huomaamisesta siten, että osoittaa jonkinlaista kiinnostusta äidin hyvinvointia ja vauvaa kohtaan. Tällainen huomioiminen ei ole paapomista.



Meillä mies ei koskaan ottanut raskautta tai vauvaa puheeksi. Hän ei myöskään halunnut kokeilla potkuja, ei ollut kiinnostunut nimestä, vaikka yritin kysellä varovaisesti ehdotuksia. Hän ei millään lailla huomioinut raskautta tai vauvaa. Se loukkasi enkä ole sitä vieläkään oikein täysin pystynyt antamaan anteeksi. Jäin todella yksin raskauden kanssa. Olisin halunnut miehen edes vähän osoittavan kiinnostusta tulevaa lasta kohtaan tai, että hän olisi kysynyt miten olen voinut tänään.



Nyt odotan kolmatta ja mies osaa vähän paremmin asennoitua raskauteen. Hyvä isä on kyllä kaikinpuolin.

Meni vissiin kaikki hyvin kun ajattelette huomioimatta jättämisen tarkoittavan ettei tullut ylimääräistä paapomista? Vai oletteko niitä jotka eivät itse ole halunneet seksiä raskausaikana?



Minulla mies lopetti huomioimiseni täysin. Entiset yhteiset iltakävelyt alkoikin lähtemään yksin lenkille. Auttoi kylässä takin päälle etc vouhotusta, mutta kotona kaikki entinen kohteliaisuus jäi. Päinvastoin, jos puoliksi itsekseni puhelin että tarvii ostaa uudet kengät, kun nilkat ei mene nykyisiin, niin alkoi piikittely turvotuksesta.



Seksiin sain sen houkuteltua 6 kertaa koko raskausaikana! Itsellä hormonit hyrräsivät ja olisi haluttanut koko ajan.. Halaukset, suukot, kaikki jäi.



Miehellä oli suhde toiseen naisen raskausaikana, en sitten tiedä mikä oli syy-seuraus-järjestys. Lapsen syntymän jälkeen alkoholin käyttö ja aggressiivisuus lisääntyivät. Niitä oli ollut kausittain jo ennen lasta, mutta tyhmänä en jättänyt miestä aiemmin niiden takia koska aggresiivisuus oli kohdistunut häneen itseensä tai ulkopuolisiin. Ja alkoholinkäytön luulin tulleen jo hallintaan. (Tyhmä tyttö)



Se oli ihan kauheaa. Ruokaa laitettiin ja siivouksista nahisteltiin yhdessä, mutta kaikki parisuhteeseen, läheisyyteen tai halukkuuteen viittava jäi täysin pois. Elin rakastamassani miehessä kiinni ilman että hän olisi edes vaivautunut välillä koskemaan käteen tai hymyilemään ystävällisesti.



Erottiin lapsen ollessa kolmevuotias ja se oli ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistäni. Uutta miestä ei ole eikä varmaan vuosiin tule olemaankaan. Miehellä naiset vaihtuu ja yksi otti heidän eronsa jälkeen minuun yhteyttä ja halusi puhua heidän suhteestaan ja miten hän masentui siinä.



Luulen, että naimisiinmeno ja raskaaksitulo oli jonkinlainen käännekohta koska silloin olin "varmistettu". En tiedä mikä tunnevamma tuolla on, mutta se taitaa haluta hallita ja omistaa elämänsä ihmiset. Ja raskaana oleva nainen on tavallaan enemmän miehensä oma kuin missään vaiheessa parisuhdetta sitä ennen. Talon voi myydä ja avioliiton lopettaa mutta yhteinen lapsi on tiukka sidos. Mies joka lepertelee kunnes nainen omistuksessaan alkaa varaan tässä vaiheessa herkästi osoittamaan luonnettaan.