Te joiden mies ei noteerannut raskausaikaa juuri mitenkään-

ja sen miten mies huomioi vaimoaan raskauden aikana. Mutta kerro, jos olo on naisella kaikinpuolin tavallinen, niin miksi hänen pitäisi edes kaivata ekstrahuomiota? Ei minulla supistellut kauppareissujen jälkeen, ei vihlonut selkää eikä alapäätä tms. Jos ei oteta huomioon sitä että piti käyttää isompia paitoja ja housuja ja välillä mahassa vääntelehti, ei oloni poikennut mitenkään siitä kun en ole raskaana.

Ja mies kyllä antoi ihan hyvin huomiota, kuten aina. Mutta ei se huomio eronnut siitä mitä saan ei-raskaana ollessa. Jos väsytti, antoi levätä. Jos olin pahalla tuulella, lohdutti tai yritti piristää. Sain suukkoja, seksiä, hellyyttä ja läheisyyttä samalla tavalla kuin ennenkin.

Ilmeisesti on vaikea uskoa että joillain raskaus menee niin helposti ettei ole tarveta millekään paapomiselle.

Jos mies ei tee mitään ihmeempää ektrahuomiota raskauden takia, niin se rinnastuu saatananpalvontaan :D Millä ihmene logiikalla?

Ja tosiaan, ei kaikki kaipaa jotain erityishuomiota jos

-ei ole vaivoja

-kaikki on muutenkin hyvin

-mies huomioi samalla tavalla kuin ennenkin

Kyllä mä huomiota sain raskausikana, mutta aika lailla samanlaista kuin aiemminkin. Ja kun ainoa mistä itsekään huomasi raskauden oli mahan kasvu ja myöhemmin potkut niin en tosiaan edes kaivannut mitään erityista raskaushuomiointia.

kun puhutaan raskauden huomioimisesta, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä että mies kiinnittäisi erityistä huomiota raskauden takia/raskauteen. Siis sellaista joka tulisi sen ei-raskausajan huomioimisen lisäksi/tilalle.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ot. Kyllä jotkut palvoo saataanaakin...

ei rinnasteta saatananpalvontaan vaan jotkut tykkää saatanasta ja jotkut raskaana olevasta naisestaan.Yleensä jos jostain tykää paljon sitä kans näytetään jollain tapaa esim. huomiota antamalla,seksillä,lahjuksilla...ja taas ne jotka tykkää saatanasta näyttää sen vähän toisella lailla=)

saattavat tehdä jotain ihanaa extraa ihan vain sen takia, että vaimo on raskaana. Vaikka ei tarvitsisikaan.

Katsos, joillakin suhde perustuu ihan sellaisiin asioihin, että tehdään juttuja, joita ei tarvita. Ja joillakin saattaa miehet olla kiinnostuneita siitä vauvasta mahassa. Sääli jos sinun miehesi ei ollut.

ja sen miten mies huomioi vaimoaan raskauden aikana. Mutta kerro, jos olo on naisella kaikinpuolin tavallinen, niin miksi hänen pitäisi edes kaivata ekstrahuomiota? Ei minulla supistellut kauppareissujen jälkeen, ei vihlonut selkää eikä alapäätä tms. Jos ei oteta huomioon sitä että piti käyttää isompia paitoja ja housuja ja välillä mahassa vääntelehti, ei oloni poikennut mitenkään siitä kun en ole raskaana.

Ja mies kyllä antoi ihan hyvin huomiota, kuten aina. Mutta ei se huomio eronnut siitä mitä saan ei-raskaana ollessa. Jos väsytti, antoi levätä. Jos olin pahalla tuulella, lohdutti tai yritti piristää. Sain suukkoja, seksiä, hellyyttä ja läheisyyttä samalla tavalla kuin ennenkin.

Ilmeisesti on vaikea uskoa että joillain raskaus menee niin helposti ettei ole tarveta millekään paapomiselle.

Jos mies ei tee mitään ihmeempää ektrahuomiota raskauden takia, niin se rinnastuu saatananpalvontaan :D Millä ihmene logiikalla?

Ja tosiaan, ei kaikki kaipaa jotain erityishuomiota jos

-ei ole vaivoja

-kaikki on muutenkin hyvin

-mies huomioi samalla tavalla kuin ennenkin

Kyllä mä huomiota sain raskausikana, mutta aika lailla samanlaista kuin aiemminkin. Ja kun ainoa mistä itsekään huomasi raskauden oli mahan kasvu ja myöhemmin potkut niin en tosiaan edes kaivannut mitään erityista raskaushuomiointia.

kun puhutaan raskauden huomioimisesta, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä että mies kiinnittäisi erityistä huomiota raskauden takia/raskauteen. Siis sellaista joka tulisi sen ei-raskausajan huomioimisen lisäksi/tilalle.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ot. Kyllä jotkut palvoo saataanaakin...

ei rinnasteta saatananpalvontaan vaan jotkut tykkää saatanasta ja jotkut raskaana olevasta naisestaan.Yleensä jos jostain tykää paljon sitä kans näytetään jollain tapaa esim. huomiota antamalla,seksillä,lahjuksilla...ja taas ne jotka tykkää saatanasta näyttää sen vähän toisella lailla=)

yksinhuoltajan poika ;) Saattaa joskus hommata lahjoja muutenkin, ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ajatteli ilahduttaa. Hirveetä kerrassaan miten kärsin. Muutenkin kauhea mies, kun tekee kotitöitä, hoitaa lasta ja puuhastelee tämän kanssa yhtä paljon kuin minäkin, puhuu ja pussaa. Kauhee parisuhde meillä, ihmettelen miten on kestänyt jo 12 v ilman ajatustakaan erosta. Varmana joku paha psykologinen trauma taustalla.

että en tarvitse lahjoja mieheltäni, koska en ole mieheni äiti.

Haukkuvat naisia, joiden miehet on ostaneet jotain kivaa synnytyksen jälkeen muistoksi, että minulle vauva oli suurin lahja, en tarvitse mitään.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Vähän ois haluttanut mullakin, mutta ei mies huomioinut. Näinhän se oikeasti menee.

Taitaa näiden miehillä olla muut kiinnostuksen aiheet.

Kateeksi vielä raukkoja käy jos joidenkin miehet huomioi erityisesti raskaana olevaa vaimoaan.

Ja kohta aloitetaan ketju, että mieheni ei huomioi minua mitenkään:)



marttyyrin kruunu kiiltää niin, että silmiä häikäisee...

Ensinnäkin;tämä ei ole eka raskauteni. Silloinhan sitä jotenkin ymmärtääkin ettei miestä kiinnosta; varsinkin kun joka ikinen neuvolan lehtinenkin toitottaa, kuinka pihalla isät on raskausaikana ja kuinka äidin pitäis suurinpiirtein paapoa sitä miestä eikä toisinpäin.;)



Toisekseen, osa ei selvästi ole ymmärtänyt pointtia. Minä ja lapsi ollaan kaksi erillistä ihmistä, vaikka lapsi elää sisälläni. En MINÄ tarvitse erityistä huomiota, mutta kaipaan miehen kiinnostusta LASTA KOHTAAN - sitä omaa, ainutlaatuista lastaan kohtaan joka on olemassa ja elossa jo nyt, käsin kosketeltavana. Vaikka minä nyt jo tiedän, että hänestä tulee hyvä isä, niin silti minusta on suoraan sanottuna outoa, ettei häntä kiinnosta ajatella lastaan ollenkaan. Jos meille olis tulossa mikä tahansa iso elmänmuutos muutaman viikon päästä, keskustelisimme siitä yhdessä, tekisimmme suunnitelmia ja miettisimme mikä voi mennä vikaan ja mitä hyviä puolia siihen liittyy, mut nyt emme toimi niin. Minusta odotukseni miestäni kohtaan ovat täysin kohtuullisia ja realistisia. En mä näitä lapsia yksin halunnut enkä yksin tehnyt, enkä halua olla yksin se, jota lapsi kiinnostaa raskausaikana.



ap.

Mutta onhan se loukkaavaa jos tuleva isä ei mitenkään huomio raskausaikana tulevaa äitiä. Meillä ainakin koko raskausaika oli aivan kamalaa. Fyysisesti ei niinkään, vaikka jouduinkin kerran viettämään puolessa välissä raskautta 5 yötä sairaalassa, mutta henkisesti, se oli rankkaa. Olisin minä ainakin toivonut että lapsen isä olisi hieronut mun pakottavaa selkää kun pyysin, olisin minä toivonut että hän olisi tehnyt kotitöitä. Olin hyvässä kunnossa raskausaikana, kävin koulussakin ihan viimeiseen asti. Jälkeen päin mies vaan väitti minun laiskotelleen. Laiskottelinhan minä välillä, en minä edes ymmärrä miksi olisikaan pitänyt heilua koko ajan tekemässä mitään sellaista joka ei ollut pakollista. Muuten se, kesä etenkin, oli kamalaa, en ala edes kertoa kaikkea. Ja olen todellakin katkera, ja kateellinen niille joilla on kunnollinen ja välittävä mies, sellainen joka huomio, muutenkin kun raskausaikana. Ja tiedetään, mitäs olet tuollaisen nahjuksen ottanut. Mistäs sitä ottaessaan tiesi...

No mun mies tekee usein jotain ekstraa vaikka en ole raskaana. Vaikkei tarvitsisikaan.

Mies oli raskausaikana kiinnostunut esim. vauvan hyvinvoinnista. Mutta kun ei ole hysteriaan taipuvainen, niin vakuudeksi siitä riittivät ultrat, minun hyvinvointini ja neuvolasta tulevat "kaikki ok"-tiedot. Ei siihen tarvittu mitään minun (normaalin tuntuisen, ei kipeän) selän hieromista tms.

saattavat tehdä jotain ihanaa extraa ihan vain sen takia, että vaimo on raskaana. Vaikka ei tarvitsisikaan.

Ja joillakin saattaa miehet olla kiinnostuneita siitä vauvasta mahassa. Sääli jos sinun miehesi ei ollut.

(No hyvinhän näyt rinnastavan sen saatanasta tykkäämisen)



meilläpäin nyt vaan sattumalta tykätään molemmista kun teilläpäin ei varmaan kummastakaan.Kun täällä niin luulet tietäväsi meidän asioista ja mun mielipiteitä.Pointti on se että jotkut miehet nyt itse tykkää hemmotella raskaan olevaa varmaankin sen takia että tämä kantaa sen lasta ja haluaa näyttää että on kiitollinen ja ylpeä kumppanille.Toiset sitten ei välttämättä niinkään välitä asiasta.Etkö ymmärrä että ihmisiä on monenlaisia?Kaikilla ei välttämättä ole samanlaista kun teillä kotona.Enkä nyt tarkoita millään pahalla.

koko ajan poissa kotoota - joko töissä tai omissa harrastuksissaan. Itkin yksinäisyyttäni joka päivä, varsinkin kun jouduin sairaslomalle jo viikolla 19 ja vuodelepoon (onneksi kotona) viikolla 22. Eipä hirveesti lohduttanut tää "raskaus ei oo sairaus, siinähän se maha tulee mukana" -kommentit. Mies ei älynnyt noteerata raskautta tai mun oloani sen suuremmin. Kaupassa toki joutui käymään kun mä en saanut liikkua. Sairastuin pahasti loppuraskaudesta raskausmyrkytykseen eikä mies suostunut edes soittamaan mun puolestani kuin pakottamalla lääkäriin, vaikka makasin vaan makuuhuoneen lattialla ja itkin kun sattui niin paljon.



Katkera olen edelleen, vaikka lapsi on jo melkein 3v. Kusipäisyyden huippu jättää nainen oman onnensa nojaan silloin kun äiti ja lapsi on molemmat hengenvaarassa.

ei henkisesti eikä fyysisesti.

Mutta onhan se loukkaavaa jos tuleva isä ei mitenkään huomio raskausaikana tulevaa äitiä. Meillä ainakin koko raskausaika oli aivan kamalaa. Fyysisesti ei niinkään, vaikka jouduinkin kerran viettämään puolessa välissä raskautta 5 yötä sairaalassa, mutta henkisesti, se oli rankkaa. Olisin minä ainakin toivonut että lapsen isä olisi hieronut mun pakottavaa selkää kun pyysin, olisin minä toivonut että hän olisi tehnyt kotitöitä. Olin hyvässä kunnossa raskausaikana, kävin koulussakin ihan viimeiseen asti. Jälkeen päin mies vaan väitti minun laiskotelleen. Laiskottelinhan minä välillä, en minä edes ymmärrä miksi olisikaan pitänyt heilua koko ajan tekemässä mitään sellaista joka ei ollut pakollista. Muuten se, kesä etenkin, oli kamalaa, en ala edes kertoa kaikkea. Ja olen todellakin katkera, ja kateellinen niille joilla on kunnollinen ja välittävä mies, sellainen joka huomio, muutenkin kun raskausaikana. Ja tiedetään, mitäs olet tuollaisen nahjuksen ottanut. Mistäs sitä ottaessaan tiesi...

Happamia, sanoi *lauleskelee*

No mun mies tekee usein jotain ekstraa vaikka en ole raskaana. Vaikkei tarvitsisikaan.

Mies oli raskausaikana kiinnostunut esim. vauvan hyvinvoinnista. Mutta kun ei ole hysteriaan taipuvainen, niin vakuudeksi siitä riittivät ultrat, minun hyvinvointini ja neuvolasta tulevat "kaikki ok"-tiedot. Ei siihen tarvittu mitään minun (normaalin tuntuisen, ei kipeän) selän hieromista tms.

saattavat tehdä jotain ihanaa extraa ihan vain sen takia, että vaimo on raskaana. Vaikka ei tarvitsisikaan.

Ja joillakin saattaa miehet olla kiinnostuneita siitä vauvasta mahassa. Sääli jos sinun miehesi ei ollut.

Siis niin paljon etten kaipaa enempää. Miksi miehestä tekisi huonon se ettei hän anna normaalia enempää huomiota jos minä en sitä edes kaipaa?

meilläpäin nyt vaan sattumalta tykätään molemmista kun teilläpäin ei varmaan kummastakaan.Kun täällä niin luulet tietäväsi meidän asioista ja mun mielipiteitä.Pointti on se että jotkut miehet nyt itse tykkää hemmotella raskaan olevaa varmaankin sen takia että tämä kantaa sen lasta ja haluaa näyttää että on kiitollinen ja ylpeä kumppanille.Toiset sitten ei välttämättä niinkään välitä asiasta.Etkö ymmärrä että ihmisiä on monenlaisia?Kaikilla ei välttämättä ole samanlaista kun teillä kotona.Enkä nyt tarkoita millään pahalla.

koko ajan poissa kotoota - joko töissä tai omissa harrastuksissaan. Itkin yksinäisyyttäni joka päivä, varsinkin kun jouduin sairaslomalle jo viikolla 19 ja vuodelepoon (onneksi kotona) viikolla 22. Eipä hirveesti lohduttanut tää "raskaus ei oo sairaus, siinähän se maha tulee mukana" -kommentit. Mies ei älynnyt noteerata raskautta tai mun oloani sen suuremmin. Kaupassa toki joutui käymään kun mä en saanut liikkua. Sairastuin pahasti loppuraskaudesta raskausmyrkytykseen eikä mies suostunut edes soittamaan mun puolestani kuin pakottamalla lääkäriin, vaikka makasin vaan makuuhuoneen lattialla ja itkin kun sattui niin paljon. Katkera olen edelleen, vaikka lapsi on jo melkein 3v. Kusipäisyyden huippu jättää nainen oman onnensa nojaan silloin kun äiti ja lapsi on molemmat hengenvaarassa.

kuin siitä, että mies ei erikoisesti paapo ja huomioi raskautta. Kyllä ihan normaali huomaavaisuus kuuluu parisuhteeseen - olipa raskaana tai ei.

Mutta ei meidän urheiden av.mammojen miesten tarvitse tulevasta lapsesta olla kiinnostuneita. Me pärjäämme ilman sellaista:)

Vain hysteeriset miehet ovat kiinnostuneita vauvasta, vaikka se ei ole vielä syntynyt. Kunnon lähipubin Pera kyllä hellii mua, mutta se on MIES, eikä sitä mitkään raskausjutut kiinnosta, saati sitten vauvanvaatteet tai lapsen sukupuoli tai nimet yms.

Siis niin paljon etten kaipaa enempää. Miksi miehestä tekisi huonon se ettei hän anna normaalia enempää huomiota jos minä en sitä edes kaipaa?

meilläpäin nyt vaan sattumalta tykätään molemmista kun teilläpäin ei varmaan kummastakaan.Kun täällä niin luulet tietäväsi meidän asioista ja mun mielipiteitä.Pointti on se että jotkut miehet nyt itse tykkää hemmotella raskaan olevaa varmaankin sen takia että tämä kantaa sen lasta ja haluaa näyttää että on kiitollinen ja ylpeä kumppanille.Toiset sitten ei välttämättä niinkään välitä asiasta.Etkö ymmärrä että ihmisiä on monenlaisia?Kaikilla ei välttämättä ole samanlaista kun teillä kotona.Enkä nyt tarkoita millään pahalla.

Mulla oli riskiraskaus ja mies koko ajan poissa kotoota - joko töissä tai omissa harrastuksissaan. Itkin yksinäisyyttäni joka päivä, varsinkin kun jouduin sairaslomalle jo viikolla 19 ja vuodelepoon (onneksi kotona) viikolla 22. Eipä hirveesti lohduttanut tää "raskaus ei oo sairaus, siinähän se maha tulee mukana" -kommentit. Mies ei älynnyt noteerata raskautta tai mun oloani sen suuremmin. Kaupassa toki joutui käymään kun mä en saanut liikkua. Sairastuin pahasti loppuraskaudesta raskausmyrkytykseen eikä mies suostunut edes soittamaan mun puolestani kuin pakottamalla lääkäriin, vaikka makasin vaan makuuhuoneen lattialla ja itkin kun sattui niin paljon.

Katkera olen edelleen, vaikka lapsi on jo melkein 3v. Kusipäisyyden huippu jättää nainen oman onnensa nojaan silloin kun äiti ja lapsi on molemmat hengenvaarassa.

toki jos toinen on oikeasti sairas, se pitää ottaa huomioon. Mutta ei oikeesti tullut edes mieleen, että miehen pitäis jotenkin palvoa ja passata siitä kiitollisena, kun suostun olemaan hänelle raskaana. Mulle ihan outo ajatus... enhän mäkään palvo hänen kiveksiään ja siittiöitään, jotka on hedelmöittäneet mun munasolut.

"miten voit", "haluatko että teen sitä tai tätä tai tota" tms. Kyllä mä ainakin saan suuni auki jos olo on huono tai tartten EKSTRA-apua, ja silloin tietty mies ottaa sen huomioon. Kyllä tuo ihan NORMAALISTIKIN hoitaa osuutensa kotitöistä yms. ja jos huomaa että mua esim. väsyttää niin tarjoutuu tekemään enemmän että mä voisin levätä. Ihan pyytämättä.

Siis miten voi olla joillekin niin vaikea uskoa, että joku mies voi antaa ihan normaalistikin huomiota niin paljon että se riittää raskausaikanakin, kun nainen voi koko raskauden ajan aivan erinomaisesti, sekä hemkisesti että fyysisesti?

Happamia, sanoi *lauleskelee*

No mun mies tekee usein jotain ekstraa vaikka en ole raskaana. Vaikkei tarvitsisikaan.

Mies oli raskausaikana kiinnostunut esim. vauvan hyvinvoinnista. Mutta kun ei ole hysteriaan taipuvainen, niin vakuudeksi siitä riittivät ultrat, minun hyvinvointini ja neuvolasta tulevat "kaikki ok"-tiedot. Ei siihen tarvittu mitään minun (normaalin tuntuisen, ei kipeän) selän hieromista tms.

saattavat tehdä jotain ihanaa extraa ihan vain sen takia, että vaimo on raskaana. Vaikka ei tarvitsisikaan.

Ja joillakin saattaa miehet olla kiinnostuneita siitä vauvasta mahassa. Sääli jos sinun miehesi ei ollut.

Minä kun luulin että se on normaalia. Okei, sitten mies huomioi raskauttani aivan erityisesti, kun pohdittiin yhdessä nimiä.

Sukupuolta ei haluttu selvittää etukäteen, joten eipä sitä kumpikaan sen kummemmin pohtinut kun syntyessä se sitten selviää kumminkin.

Ja joo, mies tuietää miten tarkka olen vaatteiden suhteen joten sanoi että osta mitä vaan, hän maksaa. Mokoma hirviö.

Eikä hieronut jalkoja eikä selkää. Ei ne kyllä olleet kipeätkään. Muutossa tosin mun ei tarttenut kantaa mitään.

Mutta ei meidän urheiden av.mammojen miesten tarvitse tulevasta lapsesta olla kiinnostuneita. Me pärjäämme ilman sellaista:)

Vain hysteeriset miehet ovat kiinnostuneita vauvasta, vaikka se ei ole vielä syntynyt. Kunnon lähipubin Pera kyllä hellii mua, mutta se on MIES, eikä sitä mitkään raskausjutut kiinnosta, saati sitten vauvanvaatteet tai lapsen sukupuoli tai nimet yms.

ei raskausajan/raskaana olijan.

"Kaikilla ei ole kamalaa raskausaikana

ei henkisesti eikä fyysisesti."



Enhän minä ole niin väittänytkään. Sitä vaan meinasin että olisin luullut että lapsi on molempien asia, ei pelkästään naisen. Se että mies ei huomio mitenkään, se ei ole mielestäni normaalia. Enkä ole mitään prinsessa-kohtelua edes vaatinut, en raskaana, enkä nyt. On minusta aika käsittämätöntä että jotkut täällä toitottavat ettei miehen tarvitsekkaan huomioida raskaana olevaa puolisoaan. Miksi ihmeessä ei tarvitse? Ja jos kaikki hankinnat ja kaikki mitä lapsi tarvitsee, jää äidin tehtäväksi, ja vielä valitetaan jälkeen päin että tämä tavara/vaate on ihan perseestä jne jne. Niin ei silloin luulis että olisi valittamisen aihettakaan jos itse ei mitään viitsitä tehdä.



Heh, aika arka aihe minulle. Ettette varmaan oikeasti käsitäkkään minkalaisia miehiä osa on, jos itselle on sattunut kunnolliset, huomioivat miehet. Olkaa onnellisia, itse olen edelleenkin kateellinen ja katkera raskausajasta. Tai siis enhän minä sitä koko aikaa vatvo, mutta kun tähän ketjuun törmäsin, niin tuli taas mieleen.

"miten voit", "haluatko että teen sitä tai tätä tai tota" tms. Kyllä mä ainakin saan suuni auki jos olo on huono tai tartten EKSTRA-apua, ja silloin tietty mies ottaa sen huomioon. Kyllä tuo ihan NORMAALISTIKIN hoitaa osuutensa kotitöistä yms. ja jos huomaa että mua esim. väsyttää niin tarjoutuu tekemään enemmän että mä voisin levätä. Ihan pyytämättä.

Siis miten voi olla joillekin niin vaikea uskoa, että joku mies voi antaa ihan normaalistikin huomiota niin paljon että se riittää raskausaikanakin, kun nainen voi koko raskauden ajan aivan erinomaisesti, sekä hemkisesti että fyysisesti?

että minunpa mieheni on ihana ja huomioi minua ja käymme yhdessä neuvolassa ja mies haluaa kuunnella kotidobblerilla vatsaa viidesti päivässä ja sinun miehesi ei välitä mistään mitään, hähhähhää, onpa surullista, sun täytyy olla kade.