Te joiden mies ei noteerannut raskausaikaa juuri mitenkään-

ja kyllä hän oli kiinnostunut raskaudesta. Oli ultrissa matkassa. Neuvolassa kävi pari kertaa, mutta totesin itse, että se on ihan turhaa ajanhukkaa.

Lapsia kyllä on käyttänyt neuvolassa ja käynyt vanhempainvartteja yms.



Mutta ihan normaalisti minun mielestä oli kiinnostunut raskaudesta. Yhdessä ostimme vaunut ja laitoimme vaatteita ja sängyn yms. hieroi jalkojani kun ne olivat kipeät ja selkääni ja nousi aamuisin ylös, että sain nukkua jne...



Olen ajatellut, että tämä on ihan tavallista.

Mitenkä raskaus pitäisi erityisesti huomioida?? Kantaa jäätelöä ja hemmotella? Ei raskaus nyt sentään mikään sairaus ole. Eletään normaalisti mahan kasvun mukaan. Jos sitten ei jaksa pahoinvoinnin tai ison mahan takia niin sitten hidastetaan vauhtia mutta en tosiaankaan halua että mua olis alettu paapomaan!! Taitaa AP olla ollut tasan kerran raskaana....

Onpas täällä taas oikein sankariäitejä, ja jos oot ollut VAIN kerran raskaana niin et tiedä mistään mitään...

te jotka ette "ymmärrä" kysymystä tai ette halua että teistä mitenkään huolehditaan.Miten teidän suhteet edes toimii jos teillä on normaalia että toista ei huomioida mitenkään?Tuskin otatte sitten toisianne huomioon kun ei raskaana.

Jos huomioimisella tarkoitetaan kiinnostumista ultrista tai potkuista tai hankinnoista, niin mieheni ei huomioinut ollenkaan. Mua kyllä tympi se.



On kyllä ollut ihan hyvä ja lapsistaan kiinnostunut isä.



Mutta on myös pettänyt jokaisen raskauden aikana.

Kyllä mun mies muutenkin hieroo jalkojani tai niskaani, jos pyydän. Se _on_ ihan tavallista minustakin. Samaten mies nousee vkl-aamuisin lasten kanssa ylös, koska minä olen aamu-uninen. hän ei. Lastenneuvolakin menee ohi aiheen (puhe oli raskausajasta).

-kolmone

ja kyllä hän oli kiinnostunut raskaudesta. Oli ultrissa matkassa. Neuvolassa kävi pari kertaa, mutta totesin itse, että se on ihan turhaa ajanhukkaa. Lapsia kyllä on käyttänyt neuvolassa ja käynyt vanhempainvartteja yms. Mutta ihan normaalisti minun mielestä oli kiinnostunut raskaudesta. Yhdessä ostimme vaunut ja laitoimme vaatteita ja sängyn yms. hieroi jalkojani kun ne olivat kipeät ja selkääni ja nousi aamuisin ylös, että sain nukkua jne... Olen ajatellut, että tämä on ihan tavallista.

kerta kiellon päälle :P

Minusta ei ole normaalia, jos toista ei huomioida mitenkään. Mutta en ole koskaan kokenut raskautta sellaisena tilana, joka vaatisi jotain poikkeuksellista huomioimista.

Se, miten toista parisuhteessa huomioidaan, taas lienee kahden ihmisen välinen asia - mikä toimii sulle, saattaisi ärsyttää minua ja toisinpäin. Mutta se ei ollut tämän ketjun pointti :)

te jotka ette "ymmärrä" kysymystä tai ette halua että teistä mitenkään huolehditaan.Miten teidän suhteet edes toimii jos teillä on normaalia että toista ei huomioida mitenkään?Tuskin otatte sitten toisianne huomioon kun ei raskaana.

noteeraamisella tarkoitetaan sitä, että käy mies käy mukana neuvolassa, ultrassa, ostamassa varusteita jne. Meillä mies on ollut mukana ensimmäisen lapsen rakenneultrassa ja ollut yksin ostamassa toiselle lapselle rattaita. Kaikkien kolmen lapsen synnytyksessä on ollut mukana pyytämättä ja se riittää mulle :).



Mä en nimittäin koe asiasta kärsineeni. En ole itsekään ollut mitenkään "hysteerinen" näiden raskauksien suhteen. Olen aina ollut enemmän tai vähemmän pihalla raskausviikoista, niskapoimuista ja sukupuolista. Nimet lapsille on päätetty yhdessä sen jälkeen kun ovat syntyneet (tosin jotain "sinnepäin" ollaan aina laitettu siihen sairaalaan menevään paperiin). Lapset ovat meille erittäin toivottuja mutta koskaan ei ole tullut mieleenkään pissiä sen enempää ovistikkuihin kuin raskaustesteihin. Saati suunnitella sen enempää, missä vaiheessa lapset parhaiten meidän elämään sopisivat. Varusteetkin on ekalle lapselle hankittu vasta viimeisillä viikoilla. Elämässä kun mikään ei ole itsestäänselvyys. Nuoremmille niitä varusteita on sitten jo ollut valmiina esikoiselta.



Montaa mun tuttua ja sukulaista tuntui häiritsevän tää meidän valitsema elämäntyyli ja -tapa. Epäilivät mun jotenkin kärsivän tilanteesta. Itse en vaan ymmärrä tätä nykymenoa, jossa kaiken voi ensinnäkin suunnitella itselleen sopivaksi ja sitten vielä kaikkien tulisi olla hirveen kiinnostuneita kaikista mahdollisista "koopee:sta", greippimehujen litkimisestä, bugista ja erittäin tarkoista synnytyskertomuksista...

mutta en minä kaivannut mitään EKSTRAhuomiota raskauden aikana, koska olo oli hyvä. Toki jos olisin voinut huonosti niin sitten. Mutta itsellä ei ollut esim. pahoinvointia, selkä- tai jalkasärkyä tms.

te jotka ette "ymmärrä" kysymystä tai ette halua että teistä mitenkään huolehditaan.Miten teidän suhteet edes toimii jos teillä on normaalia että toista ei huomioida mitenkään?Tuskin otatte sitten toisianne huomioon kun ei raskaana.

kerta kiellon päälle :P

Minusta ei ole normaalia, jos toista ei huomioida mitenkään. Mutta en ole koskaan kokenut raskautta sellaisena tilana, joka vaatisi jotain poikkeuksellista huomioimista.

Se, miten toista parisuhteessa huomioidaan, taas lienee kahden ihmisen välinen asia - mikä toimii sulle, saattaisi ärsyttää minua ja toisinpäin. Mutta se ei ollut tämän ketjun pointti :)

te jotka ette "ymmärrä" kysymystä tai ette halua että teistä mitenkään huolehditaan.Miten teidän suhteet edes toimii jos teillä on normaalia että toista ei huomioida mitenkään?Tuskin otatte sitten toisianne huomioon kun ei raskaana.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ja lastenhoitokin (2 lasta) miltei kokonaan jäi minun kontolloni. Minun luonteenlaadulla en todellakaan pystynyt elämään näin vaan otin eron. Onnellisempi olen kuin epäreilussa suhteessa.

Mitenkä raskaus pitäisi erityisesti huomioida?? Kantaa jäätelöä ja hemmotella? Ei raskaus nyt sentään mikään sairaus ole. Eletään normaalisti mahan kasvun mukaan. Jos sitten ei jaksa pahoinvoinnin tai ison mahan takia niin sitten hidastetaan vauhtia mutta en tosiaankaan halua että mua olis alettu paapomaan!! Taitaa AP olla ollut tasan kerran raskaana....

Onpas täällä taas oikein sankariäitejä, ja jos oot ollut VAIN kerran raskaana niin et tiedä mistään mitään...

enkä minäkään ymmärrä, mitä erityispaapomista siinä tarvitaan, jos normaali hyvävointinen raskaus on kyseessä.

kun puhutaan raskauden huomioimisesta, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä että mies kiinnittäisi erityistä huomiota raskauden takia/raskauteen. Siis sellaista joka tulisi sen ei-raskausajan huomioimisen lisäksi/tilalle.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ultraan tuleminen, potkujen kokeileminen, nimen miettiminen, varusteiden hankkiminen ym. on just sitä normaalia elämää. En koe sitä miksikään erityiseksi noteeraamiseksi. Jos ei olisi esim niemä miettinyt yhdessä, niin olisi ollut outo. Joidenkin miesten on vaikea käsittää vauvan tuloa, ennen kuin se on jo syntynyt. Mutta on kai se outoa, jos ei esim ultraan tule... Jos sun miehes pelkää, että jotain sattuu, eikä uskalla iloita vauvasta ennen kuin se on syntynyt?

teidän joidenkin vastaajien miehet tosiaan noteeranneet mitenkään raskautta (tulleet mukaan ultraan, kiinnostuneet sukupuolesta, kokeilleet potkuja, miettineet nimeä, hankkineet varusteita, ottaneet vauvaa esille keskusteluissa omien vanhempiensa kanssa jne) ja se oli teistä täysin ok ja oikein ettekä tunteneet olevanne ollenkaan yksin raskauden kanssa? Jos näin kerran on niin mä olen vähän järkyttynyt ja ehkä helpottunutkin, koska sittenhän meidän tilanne on vaan ihan normaali. Meillä mies ei siis noteeraa raskautta mitenkään, ei noteerannut ensimmäistä eikä tätä toistakaan. Isänä ihan ok. Harmittaa vaan, kun useimmilla ystävillä mies kyllä huomioi raskauden, ja mikä tärkeintä; osoittaa jonkinlaista iloa ja ylpeyttäkin siitä että on saamassa lapsen. ap.

Jos mies ei tee mitään ihmeempää ektrahuomiota raskauden takia, niin se rinnastuu saatananpalvontaan :D Millä ihmene logiikalla?

Ja tosiaan, ei kaikki kaipaa jotain erityishuomiota jos

-ei ole vaivoja

-kaikki on muutenkin hyvin

-mies huomioi samalla tavalla kuin ennenkin

Kyllä mä huomiota sain raskausikana, mutta aika lailla samanlaista kuin aiemminkin. Ja kun ainoa mistä itsekään huomasi raskauden oli mahan kasvu ja myöhemmin potkut niin en tosiaan edes kaivannut mitään erityista raskaushuomiointia.

kun puhutaan raskauden huomioimisesta, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä että mies kiinnittäisi erityistä huomiota raskauden takia/raskauteen. Siis sellaista joka tulisi sen ei-raskausajan huomioimisen lisäksi/tilalle.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ot. Kyllä jotkut palvoo saataanaakin...

Taitaa näiden miehillä olla muut kiinnostuksen aiheet.



Kateeksi vielä raukkoja käy jos joidenkin miehet huomioi erityisesti raskaana olevaa vaimoaan.

Täällä taitaa tosiaan olla katkeria mammoja liikkeellä! Mulla nyt toinen raskaus, ja tosiaan tavallista arkea eletään, mutta kyllähän se raskaus on itsellä koko ajan mielessä, vähän vaikea unohtaa kun joku vääntelehtii mahan sisällä koko ajan, normaali kauppareissu loppuu aina supisteluun, ja joka ikinen ilta selkää ja alapäätä vihloo niin että vaikea siitä on olla joskus miehen kanssa puhumatta. Siksi toivon mieheltänikin jonkinlaista myötäelämistä, ja kyllähän nämä raskaudet ovat meitä yhdistäneetkin.



Mies hoitaa enemmän esikoista, jotta saan levättyä työpäivän jälkeen (muuten supistelee koko illan), tekee enemmän kotitöitä, hieroo selkää jos huomaa että olen koko ajan jossain oudossa asennossa selkäsäryn vuoksi, ja muistuttaa syömään välipaloja ennen kuin uupumus ehtii iskeä. Lisäksi hän yrittää usein tunnustella ja kuulostella vatsaa, jotta ymmärtäisi edes vähän minkälaista elämä on, kun joku elämöi mahan sisällä koko ajan.



Kyllä raskaus ja lapsen saaminen on iso asia, ainakin meillä se vaikuttaa ihan tavalliseen arkeen, niin miehen kuin naisenkin, ja kyllä nainen (ainakin minä kaikkine vaivoineni) tarvitsee rakkaimpansa tukea näin isossa asiassa! AP:lle tästä nyt ei ollut varmaan muuta apua, kuin että jos kerran asia on sulle tärkeä (vaikkei joillekin tällä palstalla oliskaan), koita saada miehesi ihan keskustelemalla ymmärtämään, miten tärkeä ja ainutlaatuinen asia sinulle on. Näin meilläkin piti esikoista odotellessa tehdä.

Jos mies ei tee mitään ihmeempää ektrahuomiota raskauden takia, niin se rinnastuu saatananpalvontaan :D Millä ihmene logiikalla?

Ja tosiaan, ei kaikki kaipaa jotain erityishuomiota jos

-ei ole vaivoja

-kaikki on muutenkin hyvin

-mies huomioi samalla tavalla kuin ennenkin

Kyllä mä huomiota sain raskausikana, mutta aika lailla samanlaista kuin aiemminkin. Ja kun ainoa mistä itsekään huomasi raskauden oli mahan kasvu ja myöhemmin potkut niin en tosiaan edes kaivannut mitään erityista raskaushuomiointia.

kun puhutaan raskauden huomioimisesta, niin se tarkoittaa nimenomaan sitä että mies kiinnittäisi erityistä huomiota raskauden takia/raskauteen. Siis sellaista joka tulisi sen ei-raskausajan huomioimisen lisäksi/tilalle.

kun täällä sanotte että mies ei huomioi mitenkään raskauden aikana.Mun mielestä parisuhteessa pitäisi muutenkin huomioida toisiaan joten tarkoitin että lopettaako nämä isät sitten sen huomioinnin raskauden aikana?Vai eikö ne ikinä huomioi?

ot. Kyllä jotkut palvoo saataanaakin...

ei rinnasteta saatananpalvontaan vaan jotkut tykkää saatanasta ja jotkut raskaana olevasta naisestaan.Yleensä jos jostain tykää paljon sitä kans näytetään jollain tapaa esim. huomiota antamalla,seksillä,lahjuksilla...ja taas ne jotka tykkää saatanasta näyttää sen vähän toisella lailla=)

jalkahierontoja ja vatsan paijausta?

Miksi raskausaikaa pitäisi noteerata juuri mitenkään, edes äidin? Jos kaikki menee hyvin ja on muuta tekemistä, ei edes huomaa, miten raskaus etenee.

että en tarvitse lahjoja mieheltäni, koska en ole mieheni äiti.

Haukkuvat naisia, joiden miehet on ostaneet jotain kivaa synnytyksen jälkeen muistoksi, että minulle vauva oli suurin lahja, en tarvitse mitään.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Vähän ois haluttanut mullakin, mutta ei mies huomioinut. Näinhän se oikeasti menee.

Taitaa näiden miehillä olla muut kiinnostuksen aiheet.

Kateeksi vielä raukkoja käy jos joidenkin miehet huomioi erityisesti raskaana olevaa vaimoaan.

jalkahierontoja ja vatsan paijausta?

Miksi raskausaikaa pitäisi noteerata juuri mitenkään, edes äidin? Jos kaikki menee hyvin ja on muuta tekemistä, ei edes huomaa, miten raskaus etenee.

Saatanan puolelle mutta kyllä mun mies palvoo mua aina ja paijaa vaikken ole raskaana.Raskaudenaikanakin huomioi myös vähän lisää siihen.Ei kuitenkaan kohdista sitä mahaan eikä saa tuntemaan invalidiksi.Sekin tykkää palvoa Saatanaa mikä yhdistää meitä.