Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joiden mies ei noteerannut raskausaikaa juuri mitenkään-
14.01.2011 |
Miltä se sinusta tuntui? Jos se tuntui raskaalta, niin vaikuttiko se myös lapsen syntymän jälkeiseen aikaan, vai unohditko kaiken ja jatkoitte puhtaalta pöydältä?
Kommentit (106)
Jätin miehen,kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Paljon helpompaa ollut elämä sinkkuäitinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa olla äiti yksin. Ei stressiä "pettääkö mies"
Oimikäaamu kirjoitti:
Jätin miehen,kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Paljon helpompaa ollut elämä sinkkuäitinä
Meidän isät maksaa veroissaan teidän äitien tuet.
Oimikäaamu kirjoitti:
Jätin miehen,kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Paljon helpompaa ollut elämä sinkkuäitinä
Miksi jätit? Miksi ollut parempaa?
Ylen artikkelissa sanottiin et monet yh:t on paljon onnellisempia ja lapsen hoito sujuu paljon helpommin kuin miehen kanssa, joka on perässä vedettävä taakka ja vetää energiat matalaksi.
Alue: Aihe vapaa
Olen raskaana rv 30, raskaus on pitkään toivottu, mies halusi lapsia jopa enemmän kuin minä, ja ollaan yli 30-kymmpisiä. No, joskus alkuraskaudesta mies kertoi, että pelottaa isäksi tuleminen ja että haluaisi lähteä yksin vähäksi aikaa pois toiselle paikkakunnalle miettimään asioita. (Vakuuttelin että kaikki ok/ menee ok, ja hän ei sitten lähtenyt) Hän myös kysyi jonkun riidan jälkeen mitä lapselle tapahtuisi jos me eroaisimme...ettei haluaisi että tekisin abortin. En tiedä, oliko vain joku tosi harkitsematon heitto.
No, nyt sitten kaikki on toisaalta ihan ok kun ollaan yhdessä, huomioi minua kyllä normaalisti ja tuntuu tykkäävän minusta, mutta vauvasta tai hankinnoista tms mistään en ole hänen kanssaan jutellut, (en ole halunnut painostaa) eli kaikki vauvaan liittyvä on minun vastuulla. Ja toisaalta hän ei jaksa(?) pitää/ ei pidä minuun yhteyttä ollessaan työmatkoilla tms en kuule hänestä joskus viikkoonkaan mitään. Työmatkoja on usein. Ei vastaa puheluihini tms. Syynä ei siis ole mikään "kuuluvuusalueen ulkopuolella" tai "ei ole varaa soitella".
Olen tietysti surullinen, mutta en kai masentunut, koska yritän tsempata vauvan ja itsenikin vuoksi. Luottamus suhteeseen on osaltani jo kärsinyt, ja pelkään että tässä on taustalla jotain, eikä mies vain uskalla kertoa minulle. Itse mielummin kuulisin esim eroaikeista mahdollisimman pian, koska olisi helpompaa järjestää oma elämäni nyt kuin sitten vauvan jo synnyttyä. Lisäksi minusta tuntuu, että elämä välinpitämättömän miehen kanssa vauva-aikana olisi raskasta. VOihan hän tietysti muuttua, mutta pelottaa, että tästä välinpitämättömyydestä on jäänyt itselleni epävarmuuden tunnetta ja "traumoja" jotka sitten vaikuttaisivat negatiivisti vauva-aikaan...
Minusta AP:n kysymys oli hyvä. Kuka tässä nyt mitään suklaarasioita kaipaa, ihan normaalia elämää ja huomioimista, mutta on siis sellaisiakin miehiä (en itsekään olisi uskonut aiemmin omasta miehestäni!) jotka vain jättäytyvät sivuun toden teolla. Minuakin mietityttää, miten tällainen käytös vaikuttaa suhteeseen pidemmällä aikaälillä.. Olisi kiva (tai ei nyt kiva varsinaisesti :-) mutta kuitenkin "kiva" kuulla vielä kokemuksia.