Lue keskustelun säännöt.
Olen pettynyt ja vihainenkin - unikoulu ei sopinutkaan meidän perheelle. :(
13.01.2011 |
Pidimme vauvalle pari kuukautta sitten tassu-unikoulun, koska hän oli alkanut nukkua ainoastaan tissi suussa. Vauva oli tuolloin 8 kk.
Olin siihen asti hoitanut vauvaa hyvin pitkälti vaiston varassa, tuijottelematta liikaa oppikirjoja. Uniasian kanssa päädyin kuitenkin soittamaan paikalliselle unikouluohjaajalle ja kysymään neuvoja.
Ohjaaja olikin tiukka täti, joka antoi selkeät ja napakat ohjeet siitä, mitä kuuluu tehdä ja mitä ehdottomasti ei. Ehdottomia ei-kategorian asioita olivat mm. ei syliin, ei varsinkaan viereen, eikä imetystä koskaan sängyssä. Itse asiassa ohjaaja jopa ehdotti imetyksen lopettamista kokonaan (!!), mistä hieman pöyristyin jo silloin. Samoin särähti korvaan ehdotus siirtää vauva nukkumaan omaan huoneeseen.
Muutamassa yössä pahimmat huudot vähenivät merkittävästi, mutta ei öistä mitään ehjiä tullut. Vauvaa oli noustava tassuttamaan useita kertoja vielä viikkojenkin jälkeen. Vauva myös alkoi heräillä hirveän aikaisin, neljän ja kuuden välillä. Koska imetys ennen aamupuuroa (ja varsinkin sängyssä) oli ehdottomasti kiellettyä, nousin sitkeästi vauvan kanssa aamuyöstä puuroa syömään. Vauva huusi, hieroi silmiään ja söi vain muutaman lusikallisen. Hän oli joka aamu aivan rättiväsynyt, kunnes pääsi päiväunille.
Jossain vaiheessa aloin kyseenalaistaa aamuimetyskiellon, ja aloin imettää vauvaa sängyssä noin klo 5-6 aamulla. Sen voimalla vauva nukkui vielä tunnin, heräsi virkeänä, jaksoi syödä aamupuuron ja leikkiä iloisena päiväuniin asti.
Olisin mielelläni jatkanut tällä linjalla, mutta sitten vauva, minä ja mies kaikki sairastuimme kovaan flunssaan. Korkean kuumeen ja horkan keskellä luistin hienoista imettämättömyysperiaatteistani ja annoin vauvalle yölläkin rintaa aina kun hän pyysi sitä. Vesi ei kelvannut mukista eikä pullosta.
Nyt olemme parantuneet, ja kyllähän tuo käänne toisaalta harmittaa. Vauva kaipailee edelleen rintaa jossain vaiheessa yötä, eikä minulla ole voimia eikä sydäntä kieltää sitä häneltä. Olennaisinta tässä on se, että TÄMÄ TUNTUU OIKEALTA, toisin kuin unikoulu, joka olettaa vauvan olevan napin painalluksella toimiva robotti (eli: "kun noudatat ohjeitamme, vauvasi alkaa nukkua").
Oloni on ristiriitainen. Koen epäonnistuneeni unikoulussa, mutta toisaalta harmittaa, että siihen edes ryhdyimme. Harmittaa että olen toiminut "sääntöjen vastaisesti" kun aloin jälleen imettää yöllä. Toisaalta olen ihan vihainen unikouluohjaajalle hänen ehdottomuudestaan ja toimimattomien periaatteiden kylvämisestä väsyneisiin vanhempiin.
Kiitos jos joku jaksoi lukea tänne asti. Jatkaisitteko minuna luomumpaa linjaa ja yöimetyksiä tilanteen mukaan, vai yrittäisittekö unikoulua uudelleen? Oman jaksamiseni kannalta ei varmasti ole merkitystä, miten toimin. Jos imetän, joudun heräilemään, mutta jos en imetä, joudun silti heräilemään. Täydellistä ratkaisua ei meidän perheeseen taida olla olemassa??
Kommentit (209)
tajuaa viimeistään silloin, kun sen kokee.
Minulla ensimmäinen valvotti 8 kuukautta hulluna, kunne neuvolantäti patisti pitämään unikoulua. Kolmen yön sovelletun huudatusunikoulun jälkeen (14v. sitten ei vielä puhuttu tassuttelusta, mutta päädyin vastaavaan ihan itse) vauva alkoi nukkua ja hyvin. Toinne nukkui vastasyntyneestä lähtien 6-8tuntia yhteen soittoon, ja on edelleen hyväuninen. Kolmonen tissuttelee edelleen (10 kk)
läpi yön. Yritin pitää unikoulua, kun se oli esikoisen kanssa mennyt niin hyvin, mutta kun viikko oli mennyt valvoessa, totesin, että ei se tissuttelu nyt niin pahasta olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka ihmeessä yövalvomista, jos se tuntuu sinusta hyvältä. Vauvan siirto toiseen huoneeseen antasi teille kaikille yörauhan, mutta se ei varmaan nyt olekaan tärkeää.
Meillä on kokeiltu vauvan siirtoa toiseen huoneeseen. Ei apua. Oli aika paljon rankempaa juosta tassuttelemassa toisessa huoneessa, ja vauvaa sai rauhoitella kauemmin kun oli ehtinyt paniikkihuutovaiheeseen.
Eli unikoulu on turha, koska se ei onnistu. Hieno logiikka.
Kyllä, katson, että se oli turha, koska siitä ei ollut hyötyä. Mikä oli pointtisi?
Mikä on sinun logiikkasi? Jos sinä et osaa jotain, ei se tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei sitä osaa eikä ikinä opi. Joillekin vauvojen hoitaminen on luontaista ja vauva uskaltaa nukkua kunnon yöunet. Toiset tekevät vauvalle turvattoman olon, jolloin hänen on pakko herätä yöllä varmistamaan, että huolto pelaa. Oma valintasi.
Jos kerta yöheräily johtuu osaamattomista vanhemmista eli lapsi lapsi nukkuisi eikä "heräisi yöllä varmistamaan, että huolto pelaa", jos "vanhemmille vauvojen hoitaminen on luontaista", niin silloinhan sanojesi mukaan vanhempia pitäisi kouluttaa ei vauvaa unikouluttaa. Sori ap tää ohis, mutta oli pakko kommentoida tätä kommentoijaa..
Niissä vanhemmille opetetaan, miten heidän ihan itse tekemänsä kierre saadaan katkaistua. Unikoulut epäonnistuvat siksi, että vanhemmat eivät halua muuttaa tapojaan vaan palaavat siihen vanhaan, jossa lapsi saa öisin saman palvelun kuin päivällä leikittämisestä lähtien. Eihän unikouluja tarvita, jos vanhemmat eivät tarvitsisi muutosta tapoihinsa.
Unikoulun tarkoitushan on kouluttaa lasta, jotta tämä ymmärtää, että hänen tarpeisiinsa ei vastata öisin. Päivisin vanhemmat on edelleen samat ja samoin tavoin toimivia. Eli miten unikoulu mielestäsi lisää vauvan turvallisuuden tunnetta samanlaiseksi kuin "luontaista hoivaa" antavien vanhempien vauvalla "luonnostaan" on? Sori vaan, mut sun jutuis ei kyl oo mitään järkeä..
ei se lapsi unikoulusta mitään ymmärrä, mutta sen hän ymmärtää, että jokaisen inahduksen myötä ei saakaan enää tissiä ja syliä vaan tiedon siitä, että ei hätää, jatka vain unia. Ja niin lapsi ymmärtää, että kaikki on hyvin, hän saa nukkua, eikä mitään pahaa tapahdu. Siihen asti kärppänä paikalle rynnänneille vanhemmille osoitetaan, että lapsi ei yöllä kaipaa eikä tarvitse täyttä palvelua.
Miksi ne lapset yöllä itkevät? Jos niillä on turvaton olo, niin miksi ihmeessä vanhemmat ovat lapselle sen olon tehneet? Siitähän tässä on kyse, vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksesta. Kyllä se 8 kk ikäinen on jo oppinut, mitä tapahtuu, kun hän vinkaisee eli aina tullaan hauskanpitoon. Jos vanhemmat opettelisivat alusta alkaen kuuntelemaan lastaan ja tunnistamaan tarpeet, ei öisin tarvitsisi valvoa. Tai jos haluaa valvoa, niin ei se minulta ole pois. Zombina voi varsin hyvin viettää pari vuotta, jos lapselleen opettaa, että maailma on paha paikka.
Niissä vanhemmille opetetaan, miten heidän ihan itse tekemänsä kierre saadaan katkaistua. Unikoulut epäonnistuvat siksi, että vanhemmat eivät halua muuttaa tapojaan vaan palaavat siihen vanhaan, jossa lapsi saa öisin saman palvelun kuin päivällä leikittämisestä lähtien. Eihän unikouluja tarvita, jos vanhemmat eivät tarvitsisi muutosta tapoihinsa.
vauvalle ei pitäisi alun alkaenkaan antaa öisin rintaa/pullomaitoa, eikä vastata muutenkaan hänen hätäänsä öisin, jotta mitään kierrettä ei syntyisikään, eikä olisi tarvetta unikoululle. Toki sinun vauvasi ovat varmaan synnäriltä asti nukkuneet läpi yön, kun olet niin loistava äiti, että vauvojesi ei ole tarvinut herätä öisin varmistelemaan, että palvelu pelaa... Suosittelemasi huudatusunikoulu (kun aiemmin olit sitä mieltä, että tassuttelukin on liikaa, ja tuottaa vauvalle turvattomuuden tunnetta) kyllä onnistuu usein, mutta ei siksi, että vauva yhtäkkiä huomaisi, että on varmaankin turvallista nukkua, koska kukaan ei tule luokseni yöllä, vaikka kuinka itkisin. Vauva alkaa nukkumaan hyvin, koska hän alistuu siihen, että hänen tarpeisiinsa ei vastata, eikä hän ole tärkeä. Jokainen voi tykönään miettiä, miten tämä vaikuttaa lapsen emotionaaliseen kehitykseen.
koska jos lapselleen antaa luvan nukkua, niin kyllä tämä nukkuu nälkänsä rajoissa. Kun on lepoa, lämpöä ja lempeyttä sekä puhdas vaippa ja ruokaa, lapsi pärjää varsin hyvin huutamatta ja herättelemättä öisin.
Mietipä pari kertaa, mikä tarve saa vauvasi herättämään sinut huudollaan uudestaan ja uudestaan. Mikä on se tarve, johon olet täysin kykenemätön vastaamaan, koska hän ei sinulta jotain saa. Jos lapsella on turvallista, ei hän öisin huuda. Ja miksi ihmeessä ei alusta alkaen tee lapselleen turvallista kasvuympäristöä, miksi pakottaa lapsi heräämään omaan turvattomuuteensa? Mitä teiltä puuttuu?
Olet tehnyt täysin oikein ja toiminut vaistollasi. Toimi edelleen niin!! niin yksinkertaista se on.
Se kouluttaja on väärässä.
Mäkin imetin vauvaa ja pitkään ja meni oikein hyvin.
Mutta olen niin luuseriäiti, että halusin myös nukkua kunnolla. Eli neljä vauvaamme unikolutettiin 6 kuukauden iässä.
Homma toimi niin, että imetin illalla myöhään ja sen jälkeen mies hoisi homman. Kun vauva heräsi, silitteli ja pani tutin suuhun. Pari yötä heräili ja sitten alkoi rauhoittumaan. Aamulla imetin klo 5 ensimäisen kerran. Eli sain nukkua tästä lähtien klo 23-05.
Yöllä jos vauvat joskus heräsivät, annoin tutin ja taputin pyllylle. Mutta harvoin heräsivät kun olivat tottuneet, ettei maitoa tule yöllä ja yöllä nukutaan.
Tutista vieroitin kaikki sitten vuoden ikäisenä, samaan aikaan kun lopettelin imetystä.
Tämä on meidän tarina ja joku toinen tekee toisin. Itse en olisi jaksanut heräillä montaa vuotta monta kerta yössä imettämään tai muutenkaan. Joku toinen jaksaa ja hyvä hänelle.
Ei tästä kannata tapella. Jokainen tekee hommia omien voimavarojensa mukaan. Minun kaveri antoi pulloa vielä 4 vuotiaalle lapselle kun koki, että lapsi tarvitsee sitä yöllä ja hän jaksaa herätä. Ja ihan hieno tyttö hänenkin tytöstään tuli, aivan samoin kuin meidän lapsista, joilta lopetettiin yösyöttö 6 kuukauden iässä ja sen jälkeen nukuttiin yöt.
Kuule kun se imettäminen luontuu niin helposti, ei siinä mitään jaksamista ole.. Pieni hetki yöllä ja taas voi nukkua. Eikä tarvii nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko korvavaikku valvottaa lasta? Melläkin löydettiin korvavaikkua ja olen kerran laittanut Ceridal öljyä korvaan. En ole kyllä ajatellut, että voisi se valvottaa.
Ei tavallinen vähäinen määrä vaikkua. Mutta meillä vauvalla kertyi vaikkua jatkuvasti niin paljon että koko korvakäytävä tukkeutuu ja pahimmillaan tulehtui (siis korvakäytävä). Tiedäthän aikuisenakin kuinka kiusalliselta tuntuu kun korva on tukossa. Tällä meidän vauvalla tuo hirveä vaikun kerääntyminen aiheuttaa yöheräilyjä ellei käytetä ceridalia kerran viikossa. Tai nyt lapsi on jo 3v mutta edelleen joudutaan käyttämään öljyä tai korvat täyttyvät vaikusta ja lapsi rupeaa heräilemään.
Tiedän ettei ole ainut tapaus suomessa joka heräilee kyseisen vaivan takia.
sillä tarkoitetaan 'toimenpiteitä', joita tehdään, jotta vauva nukkuisi paremmin.
On yleisiä ohjeita kuten seurustelu minimiin, tutut rutiinit, älä nukuta sänkyyn jne.
Ja sitten erilaisia systemaattisia ohjelmia, jotka toimivat USEIN. On erilaisia ohjeita siitä, kuinka kauan vauvan annettaisiin kerrallaan itkeä. On myös lempeä unikoulu, joka perustuu siihen, että lasta ei ollenkaan huudateta, vaan lohdutetaan muuten kuin syöttämällä ja autetaan nukahtamaan esimerkiksi tassuttelemalla. Unikoulun voi suunnitella nimenomaan yöimetyksen lopettamiseen tai esimerkiksi illalla nukahtamisen helpottamiseen, jolloin voi toimia esimerkiksi se, että äiti siirtää joka ilta omaa tuoliaan hieman kauemmaksi. Usein myös puhutaan, että 'yö' kestää n. klo 12-6 eli imetys sallittaisiin esim. klo 6 aamulla, vaikka vauva vielä sen jälkeen torkahtaisikin.
Tottakai unettomuuden takana voi olla vaikkapa fyysinen sairaus, jolloin sen mahdollisuus täytyisi ensin poissulkea.
Ei kai kenenkään täydy ryhtyä unikouluun, jos ei koe tarvetta. Okei, ilmeisesti neuvolassa on monia painostettu, mikä on mielestäni väärin. Meillä toteutettiin lempeää tassuttelua n. 7 kk iässä kun olin rättipoikki tunnin välein tissittelyyn. Lasta ei huudatettu ja annettiin maitoa kerran aamuyöstä, vierotettiin vaan noista jatkuvista pikku imuista, ja systemaattisesti toteutettuna toimi.
Kannattaa miettiä, mitkä ovat ne oman perheen tarpeet ja miten niihin voi päästä. Sitten systemaattisuutta esim. viikko, jos ei toimi, mietitään jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viiden-kuuden aikaan aamulla imettäminen on täysin ok, jos sillä saa vauvalle ja äidille tunnin tai pari lisäunta. Itse ainakin katsoin oman unikoulumme onnistuneeksi, kun päästiin eroon kolemsta yösyötöstä ja siirryttiin tuohon yhteen "varhaisaamiaissyöttöön" kahdeksan kuun iässä. Meilläkin hetkeksi vauvan flunssa sotki tilannetta, mutta saatiin palautumaan. Onneksi en kysynyt neuvoa asiantuntijalta! Meillä vauva pääsi myös viereen jo aikaisemmin, mutta aika pian alkoi nukkua tuonne aamuviiteen tai kuuteen heräämättä.
lukea ketjua kuin puoleen väliin, mutta siinä jo toistui usein "terve lapsi nukkuu...". Minä taas väittäisin, että aika moni näistä heräilijöistä ei lopulta ole terve. Mulla on lapsella suolisto-oireiset allergiat, jotka tulevat esiin nimenomaan yöheräilyinä ja itkeskelynä. Ja tuntuu, että näitä tapauksia on paljon enemmän kuin diagnosoidaankaan, monet ehtivät paranemaan lievemmistä allergioistaan ennen kuin kukaan tajuaa etsiä heräilyille syitä ja kaikki menee vain huonosti nukkuvan lapsen ja osaamattomien vanhempien piikkiin.
Jos lapsi, tai aikuinen, kokee kipuja yöllä, ei heräilyä voi estää "opettamalla". Kun sattuu niin, ettei saa nukuttua, minä ainakin haluan olla lähellä lohduttamassa lastani enkä opettamassa, ettei äiti hyväksy lapsen kipuja ja lohdun tarvetta yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sattuu niin, ettei saa nukuttua, minä ainakin haluan olla lähellä lohduttamassa lastani enkä opettamassa, ettei äiti hyväksy lapsen kipuja ja lohdun tarvetta yöllä.
Mutta toisaalta, tää on AV....
vähän loppupäätä ketjusta. Muutama kommentoi, että eivät olisi itse olisi halunneet jaksaneet heräillä paria vuotta öisin.
En minäkään halua heräillä öisin. Mutta kun sattuu olemaan tuo allerginen lapsi, jonka vatsavaivat herättävät hänet usein tiheästi yhä parivuotiaana, ei oikein ole vaihtoehtoa. Sitä herää, kun toinen itkee, jaksaisi tai ei. Ei meillä kaikilla ole oikein vaihtoehtoja, kun on pakko jaksaa, kun ei ole suotu tervettä, hyvin nukkuvaa lasta.
Jotenkin inhottaa tällaiset, jotka tuntuvat korottavan itsensä paremmiksi kuvitellen, että ovat vain ihan omalla päätöksellään saaneet lapsensa nukkumaan hyvin ja eivät joudu valvomaan.
t. 92
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei lasta jätetä itkemään vaikka ei jaksaisi. Ihana juttu, että moni on saanut lapsensa lempeällä koulutuksella nukkumaan yöt! Me emme saaneet (me olemme tosin niitä vanhempia, jotka eivät uupumukseltaan jaksaneet noudattaa unikoulua oikeaoppisesti muutamaa päivää kauempaa, joten en syytä unikoulua, varmasti toimii monelle).
Mutta noila "unikoulu toimii kaikille" -vastaajilta haluaisin kuulla vastauksen tuohon aiempaan kysymykseen, että kauanko ap:n olisi pitänyt jatkaa ohjeiden noudattamista, jos heräily ei loppunut tai merkittävästi vähentynyt edes kuukauden tiukan ohjeiden noudattamisen jälkeen.
vähän loppupäätä ketjusta. Muutama kommentoi, että eivät olisi itse olisi halunneet jaksaneet heräillä paria vuotta öisin.
En minäkään halua heräillä öisin. Mutta kun sattuu olemaan tuo allerginen lapsi, jonka vatsavaivat herättävät hänet usein tiheästi yhä parivuotiaana, ei oikein ole vaihtoehtoa. Sitä herää, kun toinen itkee, jaksaisi tai ei. Ei meillä kaikilla ole oikein vaihtoehtoja, kun on pakko jaksaa, kun ei ole suotu tervettä, hyvin nukkuvaa lasta.
Jotenkin inhottaa tällaiset, jotka tuntuvat korottavan itsensä paremmiksi kuvitellen, että ovat vain ihan omalla päätöksellään saaneet lapsensa nukkumaan hyvin ja eivät joudu valvomaan.
t. 92
Mietipä pari kertaa, mikä tarve saa vauvasi herättämään sinut huudollaan uudestaan ja uudestaan. Mikä on se tarve, johon olet täysin kykenemätön vastaamaan, koska hän ei sinulta jotain saa. Jos lapsella on turvallista, ei hän öisin huuda. Ja miksi ihmeessä ei alusta alkaen tee lapselleen turvallista kasvuympäristöä, miksi pakottaa lapsi heräämään omaan turvattomuuteensa? Mitä teiltä puuttuu?
vaan kaksivuotias yöt (perhepedissä) läpeensä nukkuva lapsi, jota imetin pitkään, öisinkin. Vauvana lapsi ei koskaan herännyt huutamaan öisin, ennemminkin hieman pähisemään ja kitisemään, kun oli nälkä (tätä tapahtui aluksi 2-4 kertaa yössä, iän myötä yösyönnit toki harvenivat). Sitten vauva tissille ja unta palloon, mitään hysteeristä itkua tai huutamista ei ollut, koska vauvan tarpeisiin vastattiin heti, yölläkin. Vauva ei siis herännyt omaan turvattomuuteensa, vaan nälkäänsä. Yösyömisten määrä on vauvoilla ihan alusta asti yksilöllistä, ja jotkut vauvat heräilevät muistakin syistä kuin nälkäänsä, joten jos sinun vauvasi ovat nukkuneet alusta asti läpi yön syömättä, niin älä erehdy pitämään sitä oman erinomaisuutesi ansiona. Itku on vauvan tapa kommunikoida, eikä mikään viesti turvattomuudesta. Sen sijaan turvattomuudesta kielii se, mikäli vauva ei enää jaksa itkeä öisin (tai päivisinkään), kun hänen tarpeisiinsa ei vastata.
Mikäli vauvaa aletaan kouluttaa pois siitä, että hän saa rintaa pari kertaa yössä, niin tottakai hän hätääntyy ja huutaa, kun hänen tarpeeseensa ei enää vastata. Unikoulussa aikuinen päättää vauvan puolesta, milloin vauva on itkiessään tosissaan ja milloin vauvan itkuun kuuluu reagoida - on itsestään selvää, että tällainen hämmentää vauvaa ja lopulta järkyttää hänen perusturvallisuuttaan. Ei vauva ymmärrä sitä, että yhtenä vuorokauden aikana hänen tarpeisiinsa vastataan ja toisena taas ei. Itse en unikoulua koskaan kokeillut, vaan etenin asiassa vaistojani ja lastani kuunnellen. Väittäisin, että meillä on nukuttu hyvin, kun aikuiset eivät ole edes olettaneet, että pieni lapsi ei heräilisi öisin.
Meillä lapsen yöheräilyt (tai oikeastaan se, että lapsi herätti minutkin yöllä herätessään, kyllähän hän vieläkin varmasti välillä käy hereillä) loppui omia aikojaan sitten, kun lapsi oli itse siihen kypsä. Tämä tapahtui alle kahden vuoden iässä.
Niin ja vauvan/lapsen tarpeisiin vastaamiselle en tarkoita, että vauvan kanssa pitäisi laittaa yöllä valot päälle ja alkaa leikkimään, vaan juuri sitä, että yölläkin vauva saa ravintoa, puhtaan vaipan ja läheisyyttä tarpeen vaatiessa. Viihdyttämään ei meillä ole yöllä ryhdytty (eli valot on pidetty pois päältä ja imetykset, vaipanvaihdot yms. on hoidettu vähin elein ja hiljaa), eikä lapsi ole sitä kyllä koskaan vaatinutkaan, vaan nukahtanut äidin ja isän viereen uudestaan saman tien, kun on saanut rintaa ja/tai vaippa on vaihdettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vauvan/lapsen tarpeisiin vastaamiselle en tarkoita, että vauvan kanssa pitäisi laittaa yöllä valot päälle ja alkaa leikkimään, vaan juuri sitä, että yölläkin vauva saa ravintoa, puhtaan vaipan ja läheisyyttä tarpeen vaatiessa. Viihdyttämään ei meillä ole yöllä ryhdytty (eli valot on pidetty pois päältä ja imetykset, vaipanvaihdot yms. on hoidettu vähin elein ja hiljaa), eikä lapsi ole sitä kyllä koskaan vaatinutkaan, vaan nukahtanut äidin ja isän viereen uudestaan saman tien, kun on saanut rintaa ja/tai vaippa on vaihdettu.
että tiedän, että lapsemme oli vauvana helppo, kun yöheräämiset hoituvat kivuttomasti pelkällä tissillä ja mahdollisella vaipanvaihdolla. Tiedän myös sen, että kaikki vauvat eivät ole sellaisia, vaan vauva saattaa valvoa syystä tai toisesta, eikä sekään yleensä tarkoita, että vanhemmat olisivat toimineet jotenkin väärin ja se saisi vauvassa aikaan turvattomuutta tms. En siis pidä mitenkään omana ansionani sitä, että yöheräämiset ovat hoituneet helposti.
että opeteltiin yksi juttu kerralaan pois öisistä aktiviteetiesta.
Ekaks yösyötöt: otin lapsen viereen, mutta en enää imettänyt enkä antanut maitoa. Silittelin vaan, lapsi tunsi olevansa turvassa, mutta ruokaa ei vaan herunut. Parissa yössä oppi siihen.
Sen jälkeen sit, joskus PALJON myöhemmin, opeteltiin nukkumaan omassa sängyssä. No, se ei ihan kokonaa onnistunut, koska lapset tuli tosi isoinakin vielä öisin meidän sänkyyn :) Mutta mua se ei haittaa vieläkään!
Mieti, onko tilanteenne nyt parempi kuin ennen unikoulua, opittiinko kuitenkin jotakin vaikka ette kaikkia ohjeita noudatakaan?
Jos ohjeet eivät teille käytännössä sovi, niin miksi pitäisi väkisin noudattaa niitä?
Syöhän lapsi illalla kunnolla, ettei heräilyt johdu "oikeasta" nälästä? Toisaalta, jos tilanne ei ole sinulle kovin rasittava, niin voit ehkä jatkaa vielä muutaman kuukauden. Tuon ikäisellä on niin paljon opittavaa, hampaiden tuloa ja muuta uniongelmia ja yöheräilyä aiheuttavaa, ettei unikoulusta tule ehkä mitään.
Hei
Ymmärrän hyvin sinua ap. En itse ikinä lähtisi huudatusunikouluun! Olen kyllä kokeillut myös tassuttamista yms., mutta en oikein saanut niitäkään toiminaan.
Kahden lapsen kanssa tein kyllä jossain välissä päätöksen, että nyt riittää yösyöminen (n. vuoden iässä), ja minusta alkoi tuntua, että se on vaan vauvalle kehittynyt tapa. Mutta ei sellainen tapa, joka ei välttämättä ole hänelle hyväksi (itsellenkin kehittyy hyvin nopeasti joku unirytmi ja herään aina just samaan aikaan).
(olen myös ymmärtänyt homeopaatiltani, että ainakaan kaikille vauvoille tiivis yösyöminen ei sovi, suoliston pitää levätä ja vauvan nukkua)
Minulla siis oli voimakas tunne siitä, että vauvani pärjää ilman yöruokintaakin. Sen sijaan vauva kyllä jatkoi vieressä tai hyvin lähellä nukkumista ja syliteltiin tai muuten vain oltiin lähellä. Olin lähellä, mutta päättäväinen siitä, että tämä on mielestäni vauvalleni hyväksi ja että yösyöminen tai ainakaan liian tiivis yösyöminen ei ole tarpeen.
Mielestäni vaatii myös herkkyyttä tajuta, mihin inahdukseen pitää reagoida. Kuvittelisin, että vauvan (ja isommankin lapsen) on tärkeä tuntea, että vanhempi toimii jämäkästi, lempeästi ja viestittää lapselle, että kaikki on hyvin, vaikka pikkuisen muutos itkettäisi.
Tätä on vaikea selittää, mutta ennen kaikkea tarkoitan, että jos vanhempi toimii vastoin omia tuntemuksiaan, niin silloin vauvakin vaistoaa sen, eikä voi luottaa vanhempaan, joka ei itse luota itseensä.
Olen kuitenkin nykyisin sitä mieltä, että jos vauva heräilee kymmenenkin kertaa yössä, niin silloin pitää saada aikaan joku muutos. Siinä ei äitikään enää kestä sellaisella univajauksella. Siinä vaiheessa menisin ehdottomasti tutkituttamaan mahd. allergia tms. ja menisin homeopaatille.
Oli näitä mammoja, jotka valitti, että lapsi herättää 15 kertaa yössä ja väsyttää aivan tajuttomasti. Lapsi ei tottele vaan sylkee ja hakkaa äitiä. Lapsi tekee sitä ja lapsi tekee tätä.
Annas jos menit nätisti sanomaan, että olisko yks mahollisuus kokeilla jättää niitä yösyöttöjä pois tai lopettaa se yöllä barbienukkejen kans leikkiminen, mamma kilahti naama punaisena, että heillä eletään lapsentahtista elämää ja heillä ei kiduteta lapsia ja hän tietää, mitä tekee.
Noista ajoista on jo toistakymmentä vuotta ja nyt nämä samaiset lapset on murkkuja. Puheet on nyt sitä, että kun meidän murkulle ei voi mitään kun se ryyppää ja polttaa ja luuhaa kaupungilla yöt ja teini on raskaana ja jos kieltää, se tulee päälle.
Eli opin sen, että valittaja ei neuvoja halua vaan haluaa rypeä siinä omassa paskassaan. Ja sitä niittää, mitä kylvää. Tämä jos mikä pätee lasten kanssa.
Meidän tarinamme on tällainen:
Heti syntymästään asti lapsi on valvonut öisin. Pahimmillaan hän heräsi 5kertaa TUNNISSA, joten en nukkunut öisin YHTÄÄN. Viikko tätä "nukkumista" kävelin pitkin seiniä, horjahtelin, pidin silmät väkisin auki päivisin. Yleisin heräämistahti oli n. 5-7 kertaa yössä ja hereillä yli 20min/kerta. Olin saatanan väsynyt, sitä ei voi edes kuvitella, jos ei ole itse kokenut.
Kun 6kk tuli täyteen, olin jo aivan loppu, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Otin unikoulun käyttöön, kun neuvolat ja tuttavat sanoivat sen olevan ainoa oikea vaihtoehto, enkä edes jaksanut epäillä. TEIN KAIKEN MITÄ PAPEREISSA LUKI!! Lapsi vain huusi, lopetin muutamien öiden jälkeen (en tarkasti muista kauanko jatkoin) ja palattiin samaan vanhaan. Kokeilin unikoulua muutaman kerran ja aina sama tulos, lapsi huusi lähes koko yön.
Lapsi nukkui vieressä parhaiten, heräsi muutaman kerran yössä, kun taas sängyssään ei mitään mahdollisuuksia.
Sitten hiukan ennen vuoden ikää, siirsin omaan huoneeseen ja unikoulut käyttöön ja yömaidot pois. Hän huusi taas, mutta tällä kertaa tuotti hiukan tulosta. Päästiin pullosta ja lapsi oppi nukahtamaan sänkyynsä (nukahti aiemmin vain syliin) Tätä jatkettiin ja yöt tuntuivat paranevan pikkuhiljaa, tosin heräsi joka aamu jo 5, kunnes lapsi sairastui flunssaan. Otin hänet viereen yöllä nukkumaan. (ehkä tyhmää, ehkä ei) otin myös seuraavana yönä ja seuraavana.
Muutamia kertoja taistelin unikouluja, jotta pääsen tuosta vieressä nukkumisesta. En siksi, että itse halusin vaan koska KAIKKI olivat sitä mieltä, ettei lapsi saa nukkua vieressä, ei sen tarvitse nukkua äitinsä vieressä. Joka kerta näiden pitkien koulujen jälkeen, aina kun hän sairastui löysin hänet kainalostani vaikka kuinka päätin etten enää ota.
Tällä hetkellä tilanne on tämä: Lapsi 1v 3kk nukahtaa illalla omaan sänkyynsä, nukkuu siellä n. 2 asti yöllä, jolloin hän tulee viereeni ja nukumme yhdessä aamu 7 asti. Hän saattaa heräillä vieressäkin, mutta nukahtaa heti uudestaan.
Olen niin vihainen siitä, että kuuntelin muiden ihmisten mielipiteitä (heidän joiden lapset ovat synnytyssairaalasta asti nukkunut 12h putkeen omassa huoneessaan) Ihmiset, joilla myös huonosti nukkuvia lapsia ymmärtävät ratkaisuni täydellisesti.
Minun lapseni nukkuu parhaiten vieressäni ja siinä annan hänen nukkua, 1 vuotias on kovin pieni vielä. Miksi lapsi ei saisi käyttäytyä lapsen tavoin ja heräillä öisin, kaivata äidin kainaloon?
Kyllä ne lapset jonain päivänä alkavat nukkumaan yönsä putkeen ja omassa sängyssä.
Tee AP juuri niinkuin itsestäsi tuntuu parhaimmalta. Älä ole niin tyhmä kuin minä, joka vain jatkoin, kunnes tajusin miettiä, mikä on MEIDÄN parhaaksi.
Kyllä ne vauvat itse vähentää yösyömistä kun sen aika on. Meillä tarjotaan puolivuotiaalle yöllä tuttia ja syliä jos imetyksestä on lyhyt aika. Mutta jos ei auta ja alkaa tulla hätä niin sitten rintaa vain. Esikoinen taisi lopettaa yösyömisen 1,5-vuotiaana. Ihan hyvin voit jatkaa jos jaksat, lapselle se on helpompaa ja luultavasti miehellekin kun ei karjuta yöllä.:) Minä jaksan sillä kun tiedän että vauva ei herää huvikseen vaan johonkin hätään (meillä vatsakivut) ja sillä että tää menee kyllä ohi.