Onko teillä avioehto?

Ei ole, koska emme ole naimisissa.

Ennemminkin kaipaisin perusteluja miksi jollain ei ole...



ap

Kun menimme naimisiin, olimme hyvin nuoria opiskelijoita, omaisuutta oli vain kymmeniä tuhansia markkoja, minulla lähinnä oli säästöjä, molempien lapsuudenkodit olivat tavallisia keskiluokkaisia koteja, jonkin verran omaisuutta, mutta ei mitään valtavia, joten eroa ei tilanteissamme juuri ollut.



Rahat ovat meillä olleet aina yhteisiä, ja välillä toinen on tienannut enemmän kuin toinen, kumpikin vuorollaan, eikä rahoja ole eritelty. Mies on halunnut monta lasta, ja se on tarkoittanut, että minun palkkakehitykseni on jäänyt miehestä pahasti jälkeen, mutta koska mies nimenomaan on ylipuhunut minut suureen lapsilukuumme, en ajattele, että eläisin toisen siivellä. Miehelle on yllättäen tullut suurempi enemmän varallisuutta suvun kautta kuin minulle, mutta se ei minusta ole ongelma siksi, että minä en enää kyllä tee lisää lapsia, joten eronkin sattuessa kaikki miehen 'ylimääräinen' omaisuus menisi miehen lasten hyväksi.



Mies itsekin sanoi oma-aloitteisesti tilanteen muututtua, että hän ei avioehtoa haluaisi, koska eron sattuessa hän haluaa, että lapsilla olisi molempien vanhempien luona riittävän suuret kodit.

muuten minulle olisi erossa käynyt todella heikosti

kun menee yhteen niin ei siinä ehtoja tarvita.

naimisiinmennessä miehellä oli enemmän omaisuutta. Sanoin, että minä voi tehdä avioehdon, jos hän haluaa, mutta mies kieltäytyi jyrkästi.



Rahat on meillä yhteisiä ja vuosien myötä omaisuus on karttunut kummankin taholta. En kaipaa vieläkään mitään avioehtoa.

kun menee yhteen niin ei siinä ehtoja tarvita.

Se oli mulle aika itsestään selvää. Tarkoituksena on suojella lähinnä vanhempieni omaisuutta.

...mikä on hyvä sillä miehellä on paljon omaisuutta, minulla vain puolikas taloa ja auto. Ja nyt mies on löytänyt uuden ja haluaa erota 10v liiton jälkeen. Minä puolestani haluan ulkopuolisen pesänjakajan :)

Kummallakaan ei ennen avioliittoa ollut merkittävää omaa omaisuutta. Miehen mielestä olisi myös epäreilua minua kohtaan tehdä avioehtoa. Hänellä on mahdollisuus kasvattaa omaisuutta minun ollessa usean vuoden kotona lasten kanssa. Myöskin mahdollisen avioeron jälkeen mies haluaa, että minä saan hankittua kodin itselleni ja lapsillemme.



Siksi meillä kaikki omaisuus yhteistä nyt ja mahdollisen avioeron jälkeen.



Miehen äiti tosin on tehnyt jonkin ehdon, ettei minulla (tai muiden lapsien puolisoilla) olen hänen, miehelleni, lahjoittamaan omaisuuteen tai perittyy omaisuuteen mitään oikeutta. En havittele kenenkään rahoja, mutta nämä asiat mielestäni tulisi hoitaa mieheni kanssa eikä hänen äitinsä saisi määrätä mitä mieheni tekee mahdollisella perimällä omaisuudellaan.



Vielä lisäyksenä tähän. Minä olin valmis tekemään avioehdon jos mieheni olisi halunnut.

jäi tekemässä, oli se jo tehty ja voisihan sen vieläkin rekisteröidä jos vaan jaksaisi...



Kummallekaan ei ole tulossa mitään jättiperintöä eikä omaisuutta juuri ole. Tilanteet tietysti muuttuvat ja voi olla, että jossain vaiheessa tulee se avioehto rekisteröityä.

Miehellä oli omaisuutta jo ennen naimisiin menoamme. Yhteisellä päätöksellä jäin kotiäidiksi, minulla ei oo mitään muuta kuin rivi lapsia. Menee huonosti, mies ei uskalla erota, koska pelkää "että vien kaiken häneltä". Ei tajua sitä, että kun olen lapsia, kotia ja hänen asioitaan vuosikaudet hoitanut, arvohan se noillakin pitää olla. Luuli siis, että lähden tästä käppäseen ilman mitään... No turha luulo!

omaa saamattomuuttamme. Tilattiin jo paperi, jossain se tuolla pyörii.



Sen takia halusin, että jos koskaan ikinä jään yksin lasten kanssa, mulla on 150 000 pesämuna.



Mulla oli siis enempi omaisuutta.



Mutta ehkä joku päivä saadaan aikaiseksi,

köyhina tavattiin, köyhinä on pysytty eikä perintöjäkään ole tulossa.

Tilanteet muuttuu...

kun menee yhteen niin ei siinä ehtoja tarvita.

Koska jos ei se toinen moista omaisuutta kerää jos ei se toinen ole siinä mukana, jollain tapaa ainakin.

Tilanteet muuttuu...

kun menee yhteen niin ei siinä ehtoja tarvita.

Koska jos ei se toinen moista omaisuutta kerää jos ei se toinen ole siinä mukana, jollain tapaa ainakin.

emme ole edes puhuneet asiasta, ei liene tarvetta

koska emme halua tiettyjen omaisuuserien olevan osituksen alaisia avioliittoomme päättyessä. Ja kaikki avioliitothan päättyvät viimeistään kuolemaan.

Siperia opettaa

kynsin ja hampain? Että elämässä ei ole mitään tärkeämpää kuin raha ja omaisuus? Onneks mä olen aina ollut niin köyhä, etten ole rahaan rakastunut. Tiedän pärjääväni vaikkei sitä kauheasti ole eikä silti tarvi itkeä joka roposen perään. Me ei olla miehen kanssa koskaan tapeltu rahasta, enkä jaksa uskoa että eron tullessa siitä tapeltaisiin yhtään sen enempää. Ja onneksi ei edes ole mistä tapella :) Tuskin me lottovoittoa saadaan, se on niin kovin epätodennäköistä. Että saa se siperia opettaa ihan muita.

Miehen äiti tosin on tehnyt jonkin ehdon, ettei minulla (tai muiden lapsien puolisoilla) olen hänen, miehelleni, lahjoittamaan omaisuuteen tai perittyy omaisuuteen mitään oikeutta. En havittele kenenkään rahoja, mutta nämä asiat mielestäni tulisi hoitaa mieheni kanssa eikä hänen äitinsä saisi määrätä mitä mieheni tekee mahdollisella perimällä omaisuudellaan.

Mieshän toki saa HALUTESSAAN lahjoittaa sulle (tai kenelle tahansa) perimäänsä omaisuutta. Miehen äiti teki vaan sinänsä fiksusti, että esti omaisuutensa karkaamisen LAKISÄÄTEISESTI kenellekään.