Minkälainen oikeus isovanhemmilla

lapsi 18 v, hän saa valita keitä tapaa... siinä mahdollisuus saada isovanhemmat takaisin, ystävälleni käynyt niin...ei koskaan ymmärtänyt miksi vanhemmat estivät lasta ja isoäitiä tapaamasta monen vuoden ajan! vanhemmille kova paikka kun lapsi saakin jo itse päättää.

Antaisitko lapsesi viikonloppuvierailulle ihmisille, jotka inhoaa sinua yli kaiken? Eivät arvosta sinua juurikaan - ei ihmisenä eikä äitinä/isänä? Puhuvat sinusta pahaa ja ilkeästi, arvostellen - ei lapsen kuullen eikä lapsen aikana, mutta muulloin? Oletko sitä mieltä, ettei lapsi huomaa ollenkaan näiden ihmisten todellista suhtautumista sinuun, vaan osaavat ikään kuin "siirtää syrjään" sinua kohtaan tuntemansa negaation?

Viestittely, tapaamiset, sopimiset, ym ym kaikki käydään puolisosi, miehesi kautta, hän on välikätenä.



Varmaan jokainen mamma nyt huiskuttaa kättään: tottakai annan lapseni! Lapsellani on oikeus olla tekemisissä noiden ihmisten kanssa, koska he ovat sukua, isovanhempia! Oikein mielelläni vien lapseni heille !



Minä olen sitä mieltä, ettei minun velvollisuuteni ole antaa lapsiani ihmisille, jotka eivät jaksa arvostaa minua tai näkevät minussa vain vikoja.

En anna lapsiani isovanhemmille, jotka haukkuvat minut pystyyn, minulle itselleni. Eivät lapsen kuulle ja lapselle, mutta kyseinen lapsi on "minun lapseni". Kuinka he voivat kuvitella tapaavansa lapsenlasta, kun eivät edes minulta sitä voi kysyä, vaan huokailevat vain miehelle: olisi kiva nähdä.

Serkkutyttö totesi, että mummo on puhunut että haluaisi tavata meidän / minun lapseni. Totesin, että eipä ole minulle asti mitään sanonut eikä minulta kysynyt.

Turha siellä on pitkin sukua huokailla, että olisi kiva... kun ei voi minun, lapsen äidin, miniän, kanssa olla yhteistyössä edes sen vertaa, että kysyy.

Toinen epäkohta on, että meillä näitä lapsia on kaksi, ja anoppi haluaa tavata vain vanhempaa. Kyse ei ole siitä, etteikö hän pärjäisi kahden lapsen kanssa, vaan siitä, ettei hän tähän nuorimmaiseen ole koskaan ollut kiinnostunut luomaan minkäänlaista suhdetta, ei ole ikinä ollut kiinnostunut tästä pienimmästä. En tiedä miksi.

Kun kuopus oli vauva, isovanhemmat olivat meillä hoitamassa muutama kerran molempia lapsia. Mahdollisuus siis olisi ollut aikoinaan.



He itse pilasivat sen - haukkumalla minut.

Mies, tuon anopin ja apen kasvattama ja lytistämä "mies", ei kyennyt edes nousemaan äitiään vastaan ja puolustamaan minua aihettomasta ja perusteettomasta lynkkauksesta.



Totesin, että kiitos ja näkemiin.

Lapseni eivät mene tommosten ihmisten luo.

Ja mieheni, hän on ihan luuseri ja "lapanen". Ai miksikö olen hänen kanssaan? Siksi, että lapsillani on nyt edes vähäsen isää. Jos asuisimme eri osoittesissa, hän ei töiltään ennättäisi tapaamaan lapsia lainkaan, joutuisin jatkuvasti "riitelemään" ja vaatimaan että tapaisi lapsiaan - ja lapset ikävöivät isäänsä. Koettu ja todettu on.



Jos isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan, heidän tulisi pitää hyvät välit miniöihinsä.



Joskus olen itsekin mummo ja anoppi, eikä siihen kauaa aikaa edes mene. Voitte olla varmoja, etten tule puuttumaan nuorten vanhempien lastenkasvatukseen tai parisuhdeongelmiin tai heidän perheensä sisäisiin päätöksiin, ratkaisuihin. Hoitakoot oman perheensä ja parisuhteensa miten hoitavat, minun tehtävä on olla vain - mummo. Ei muuta.

Minun tehtävä ei ole edes arvostella lasteni puolisovalintaa. He valitsevat elämänkumppaninsa itselleen, ei minulle. Kyseessä on heidän elämä, ei minun. Minä olen vain - mummo. Sitten kun on sen aika.

olisin isovanhemmillakin jonkinlainen oikeus, oikeus pelastaa lapsi hölmöiltä ja manipuloivilta vanhemmiltaan! Mutta ei, vaan vanhemmilla on oikeus ihan rauhassa pilata lapsensa...

Kuten tuolla jo sanottiin: kukas nämä hölmöt ja manipuloivat vanhemmat on kasvattanut?! Ne isovanhemmat nimenomaan!

lastenlastensa tapaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

mä omistan mun lapset. Jos mua tai miestä on loukattu, niin mä päätän kuka niitä tapaa. aivan sama jollain isovanhemmilla, mitä niillä on väliä, jos mua on loukattu. Mä päätän mitä mun lapset niistä ajattelee. Ei ne mitään kaipaa, kun mä kerron kuin paskoja ne on. voin irtisanoutua tommoisista ihan totaalisesti ja sen olen tehnykin.

Itse just mietin samaa. Anoppi pas...ka loukkasi minu niin pahasti että lapseni ei saa tavata häntä. !!!! Mieheni kuspää on erimieltä. Mammanpoika.

Isovanhemmilla on lain mukaan OIKEUS tavata lapsenlapsia.

Minäkin inhoan mieheni vanhempia. Ärsyttävi ja ylimielisiä ihmisiä.

Toiseksi mun mieheni äiti melkein nuolee mun poikaa Pussailee tätä kaikkialle esim suullekin. Hyi hitto. Jotain rajaa!!! Poikani siis vasta 5 kk. Ihan hygienia syistä niin kuvottavaa. Edes itse en nuoleskele lastani tuolla tavalla.

👎

Mitä ihmettä valitatte? Olkaa kiitollisia isovanhemmista! Toisilla ei edes ole heitä.

Kyllä lapsilla on oikeus isovanhempiin. Lapset saavat joka tavalla hyötyä, iloa ja rakkautta isovanhemmista harvalukuisia poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä siis lähtökohta. Ongelma on vain, että vanhemmat käyttää oman kiukuttelunsa välineenä lapsia ja viis veisaavat lasten edusta. Itsekkäitä.

Kannatan amerikkalaista tapaamisoikeutta. Siellähän voi isovanhemmat hakea ääritilanteessa tapaamiset oikeudesta. Eikä oikeus niitä myönnä honkkeleille, alkoholisteille yms. vaan isovanhempien pitää todistaa olevansa hyviä isovanhempia, että saavat tapaamisoikeuden. Idea on lapsen etu ja se pitäisi täälläkin olla kärjessä. Nämä isovanhempitapaamiset on esimerkiksi 4 tuntia kerran kuussa jonain tiettynä päivänä.

Usein ongelmat voi tulla, jos vanhempi on yh ja haluaa kiusata eksänsä vanhempia tapaamisilla. Mulla oli kerran työkaveri, tosi kiva nainen, lämmin ja ystävällinen. Hänellä oli yksi lapsenlapsi. Seisoi päällään ja mielisteli entistä miniäänsä, että saa nähdä pientä lastenlastaan. Poikansa oli luuseri, alkoholisti, eikä tavannut lasta. Mutta tää mummu halusi tavata ja nöyrtyi kaikenlaisiin pelleilyihin tehdäkseen lapsen äidin mieliksi. Itse kertoi ne vaan kuivakasti ja kohautti hartioita. Mua ihmetytti, olin nuori siihen aikaan, enkä käsittänyt, miten joku voi oikeasti kiusata entistä anoppiaan tuolla tavoin. Tämä nainen oli tukenut sitä miniää erossakin, kun tiesi poikansa viat, ettei siitäkään voinut olla katkeruutta. Luulen, että ihminen on vaan sadisti usein. Kun pääsee niskan päälle, niin alistaa toista vaan omaksi huvikseen.

"olisin isovanhemmillakin jonkinlainen oikeus, oikeus pelastaa lapsi hölmöiltä ja manipuloivilta vanhemmiltaan! Mutta ei, vaan vanhemmilla on oikeus ihan rauhassa pilata lapsensa..."

Niin kuin nämä isovanhemmatkin pilasivat omansa niin että eivät saa edes lastenlasta nähdä?

Mun vanhemmat ovat perseestä, mutta aina on lapseni saanut siellä olla niin kuin ovat lystänneet. Lapsi on nyt 17 ja pitää vanhempiani vähän höpsähtäneinä raha-automaatteina, ja ihan hyvät välit heillä on, vaikka vanhempani ovat minua kohtaan olleet ikäviä. Suhd on lapsen ja isovanhempien välinen, eikä siinä tarvitse äitiä väliin itkemään ja määräämään kenestä lapsi saa tykätä. Isän puolen  isovanhempien kanssa ei sitten olekaan ollut tekemisissä. Osalta siksi että lapsen isä ei ole heidän kanssaan tekemisissä, ja osaksi siksi että sen puolen mummo on oikeasti mielenterveysongelmainen.

Mitä sitten jos mummu ja pappa eivät tykkää miniästä, kunhan lapsista pitävät!

Minusta jokaisella lapsella on oikeus isovanhempiin ja suvun perintöön ja kulttuuriin, ellei se vahingoita lasta ja sen määritelmän tekee joku muu kuin äiti, jos hän ei ole tasapainoinen.

Suku on lapselle rikkaus ja antaa hyviä eväitä tulevaisuuteen ja aika pienenä huomaavat kuuluvansa sukuyhteisöön ja saavat sieltä juuret ja turvallisuutta, tietysti osana vanhempia.

Eikä tämä tarkoita, että isovanhemmat tai muut suvun jäsenet toimisivat hoito- ja lahja-automaatteina, vaan yhdessä oloa.

Itse olen kasvanut tiivissä sukuyhteydessä, johon kuuluvat isovanhemmat, tädit, enot, sedät ja serkut ja saman perinnön annan lapsilleni, johon kuulut perheillalliset ja säännölliset sukutapaamiset.

Kyllä lapselle on tärkeää olla yksi lenkki sukupolvien ketjussa. Jo 5v. voi kokea ja olla ylpeä kuuluvansa sukuyhteisöönsä. Ja se on rikkautta ja voimavara.

Isovanhempien oikeudet ja asema riippuu isovanhempien käytöksestä.

Suku voi olla rikkaus tai sitten se voi olla taakka. Omassa suvussani on iso kassa ihmisiä, joiden seuraan en pikkulasta veisi. Väkivaltaisia, arvaamattomia, rasisteja, alkoholisteja, ääliöitä. Setäni yritti pahoinpidellä minut kun olin 11-vuotias. Arvatkaapa päästänkö häntä oman lapseni lähelle? Isovanhemmat onnkin onneksi jo kuolleet, niistä ei tarvitse välittää. Omasta mielestään he toki olivat täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

mä omistan mun lapset. Jos mua tai miestä on loukattu, niin mä päätän kuka niitä tapaa. aivan sama jollain isovanhemmilla, mitä niillä on väliä, jos mua on loukattu. Mä päätän mitä mun lapset niistä ajattelee. Ei ne mitään kaipaa, kun mä kerron kuin paskoja ne on. voin irtisanoutua tommoisista ihan totaalisesti ja sen olen tehnykin.

Meillä oli tuollainen tilanne tiivissä sukuyhteisössä. Äidin ansiosta serkkuni eristettiin suvusta ja suvun yhteydenpidosta.

Nyt pari vuotta sitten serkut (19v ja 21v.)

halusivat olla mukana suvun tapaamisisissa ja pitävät tiivisti yhteyttä. Ja kertoivat kuinka he olisivat halunneet olla tapaamisissa, mutta vanhemmat eivät antaneet. Ei tunnu serkuilla olevan kummoiset välit vanhempiinsa.

Ei ole mitään isovanhempien oikeuksia. Tyypillistä minäminäminä-sukupolven ajattelua edes miettiä moista.

Paras mittari isovanhempien hyvyydelle on se, millaiset välit heillä on omiin lapsiinsa. Hyvän lapsuuden kokenut kyllä antaa tavata myös lapsen lapsia. Poikkeuksena ehkä jotkut huumeongelmaiset tms mutta silloin lapsilla on isompiakin murheita kuin isovanhempien tapaaminen.

Ylipäätään isovanhemmuudesta on tehty aivan liian iso numero. Elämä voi viedä nuoret perheet toiselle puolelle maata tai maailmaa jne ja tapaamiset voivat jäädä huomattavan vähälle. Ei siitä kukaan lapsi rikki mene. Tavataan se, mikä luontevasti stressaamatta onnistuu. Kukaan ei kaipaa mitään tapaamisia laskevaa stressaajaa. Lapset kaikkein vähiten.

Kurjaa että huonot välit isovanhempiin ovat tabu. Siis asia josta ei puhuta paljonkaan ja joka AINA laitetaan lastenlasten äidin/miniän syyksi. Itselläni on kahdet paskat isovanhemmat lapsilla, ja syy ei ole minun. Olen tehnyt kaikkeni asian eteen mjtta ei auta. Aina jos asia on tullut ilmi niin siitä on keskustelukumppani syyttänyt minua (ihmetellyt ääneen miten olen saanut sotkettua välit tms)

Kaikilla ei ola samat lähtökohdat elämään. Omat vanhemmat ovat henkisesti sairaita, isä pahasti persoonallisuushäiriöinen ja väkivaltainen ja äiti alistuva läheisriippuvainen. Isäni on minun ollessani lapsi ja ollessani aikuinenkin kurittanut rajusti. Pienenä oli jatkuva piiska tai remmi ilman syytä ja aikuisena o tullut tukkapöllyä ja retuutusta ja luunappia. Siis aikuisena kolmekymppisenä! Sinne ei vaan voi olla väleissä ja yhteyksissä!

Anopila taas ei välitä kuin tyttären lapsesta. Anopille olen aina ollut kiva, auttanut, ostanut lahjoja, pitänyt yhteyttä ja pyytänyt kylään. Anoppi vain sanoi suoraan että aikoo olla mummo vain tyttären lapselle. Hän oli sitä miemtä että pojan perhe hakekoon apunsa ja tukensa miniän vanhemmilta (eli väkivaötaisesta arvaamattomasta tahosta).

Ilman isovanhempia mennään. Kummatkaan isovanhemmat ei vieraile koskaan. Ei noteraa lasten synttäreitä. Hoitaneet tai auttaneet ei ole koskaan edes sekunnin vertaa.

Kyllä se vaan on nii että joskus syy on 100% isovanhemmissa - heidän tunnevammaisuudessaan, tylyydessään ja epäoikeudenmukaisuudessaan. Lapset ansaitsisivat rakastavat isovanhemmat mutta kaikilla ei ole niitä tarjota.

Itse antaisin nähdä lapsia, jos vain osaisi käyttäytyä. Oman puolen suku on niin sekaisin, että katkaisin välini heihin jo vuosia sitten. Miehen vanhemmat eronneet, isällään ei ole aikaa nähdä lastamme, äitinsä taas...No ensinnäkin meillä on useampi  sata kilometriä välimatkaa (kohta ehkä muutamme jo toiseen maahankin), lisäksi on todella ailahtelevainen, muuttuu ihan sekunneissa eri ihmiseksi.

Ihan liian vaarallista antaa nähdä lasta tuntia-paria enempää, varsinkaan valvomatta. Ei myöskään kunnioita minua tai poikaansa ihmisinä tai vanhempina, kyllä hän tietää kaiken paremmin. Soittelee ja uhkailee useasti viikossa, on puhunut minusta niin paljon pahaa ja täyttä p*skaa ympäriinsä kun vielä seurustelimme poikansa kanssa, että kyllä hän saa ihan itseään syyttää.

Ainiin, hän uhkasi vuosia sitten tappaa minut kun oli taas hieman ailahteleva päivä, suuttui muistaakseni siitä kun täysi-ikäinen poikansa muutti pois kotoa ja laittoi sen minun syykseni. Joten kyllä se syy tapaamattomuudelle löytyy toisesta päästä, ei tästä. Kyllä hänelle on kerrottu pelisäännöt ja huolet ja muut, mutta ei kun ei.

Ja lisään nyt vielä, poikansa on ihan samaa mieltä ja voisinko jopa sanoa, että vihaa äitiään. Joten ei ole "katkeran miniän" juttuja. Kannattaisi miettiä, miten niitä lapsiaan kohtelee, niin saa sitten nähdä niitä lapsenlapsiakin.

Kyllä lapsi on aika heikoilla ja ilman oikeutta sukuunsa, jos on sattunut saamaan äidikseen kukkoilevan ja riidan haastajan äidikseen ( toki myös isä, mutta harvemmin) sillä naiset käyttävät lasta häikäilemättömästi lasta vallanvälineenä, niin pari suhteessa kuin suvussa.

Ja luulen, saman jatkuvan, kun he itse ovat isovanhempia, kun lapsi on saanut mallin vanhemmiltaan.