Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka asut kaukana suvustasi- miten kestät ikävän?
12.01.2011 |
Itse asun 300km päässä, nykyisellä paikkakunnallani ei ole ainuttakaan sukulaistani, toki on mieheni,lapseni ja muutama ystävä. Kaipaan usein sukuani,vaikka käymmekin kerran kuussa kylässä ja välillä käyn viikonkin visiitillä. Miten lievitätte ikävää? Väillä ajatuksissani pyörii muutto kotikunnille, mutta viihtyisinkö kuitenkaan kovin hyvin, kun nuorempana olen alkujaankin lähtenyt pikku kaupungista suurempaan..
Kommentit (101)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:30"]
En ymmärrä, miksi Suomessa on jotenkin ylpeyden aihe olla etäisissä tai jopa huonoissa väleissä sukuna ja lapsuudenperheensä kansa. Mielestäni sellainen olisi noloa ja kielisi huonoista sosiaalisista taidoista ja kyvystä olla käsittelemättä mahdollisia lapsuuden ikäviä kokemuksia.
[/quote]
Anteeksi mutta mitä vittua? Tai no ihan sama. Olet varmaan niitä äitejä joiden lapset eivät pidä yhteyttä koska olet sietämätön kusipää ja sitten vingut täällä kuinka se on jotenkin lasten syy kun eivät pidä yhteyttä. Onneksi ihmisten ei ole pakko olla tekemisissä kenenkään kanssa jonka kanssa eivät halua olla tekemisissä.
[/quote]
Jos olet oppinut kielekäyttösi suvultasi, ymmärrän kyllä, että haluat pitää heihin etäisyyttä.
Ei, en ole kuvailemasi kaltaine ihminen. En myöskään vingu ongelmistani av-palstalla anonyymeille. Koska minulla on ystävät ja perhe, joihin tukeutua ja jotka tuketuvat minuun. Ihanaa.
Inhoan av-palstan vakiolyhennettä wt. Mutta tuli mieleen, että yksi harvoista wt-asioista, jotka tiedän, on aikuisen ihmisen dramaattinen kiukuttelu ja välien poikki laittaminen perheen ja suvun kanssa. Se on kyllä myös merkki mt-ongelmista.
[/quote]
"Tukeutuvat". Et sanonut mitään siitä nauttivatko he seurastasi. Kuten arvelinkin. Olet juuri niitä ihmisiä jotka tykkäävät hallita muita ihmisiä ja jotka varmistavat sen, että muut ihmiset joutuvat "tukeutumaan" heihin. Jos eivät joutuisi, niin olisit luultavasti hyvin yksinäinen.
Voi ei! Joku kutsui minua WT:ksi. Kauheaa! Nyt muutan heti mielipiteitäni jotta kukaan ei vaan ajattelisi minun olevan WT. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti. 500km kilometriä välimatkaa on just sopiva! :D
Sukulaisia, ikävä? En ymmärrä.
Suku on pahin. Mitä enemmän etäisyyttä, sen parempi.
Sisko asuu naapurikaupungissa ja se riittää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhako olet? Kolme vee?
aikuisiällä sukua tarvinnut ikävöidä:D
Sukulaisia, ikävä? En ymmärrä. Suku on pahin. Mitä enemmän etäisyyttä, sen parempi.
asun noin 200km päässä sukulaisistani ja se on vain positiivinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat, sukulaiset ja osa ystävistä asuu reilun 900km päässä ja kyllä minusta on kurjaa, että tapaamme vain muutaman kerran vuodessa. Minä kun olen esimerkiksi oman äitini kanssa todella läheinen ja olisi kiva pystyä viettämään aikaa enemmän hänen kanssaan ja hän haluaisi pystyä olemaan enemmän omien lastenlastensa kanssa. Joka kerta kun lähdetään pohjoisen lomalta kohti etelää, iskee haikeus ja ikävä. silti olen 12v täällä pk-seudulla asunut ja haaveilen pohjoiseen muutosta.
Kyllä se napanuora pitää osata katkaista. Tai sitten pysyä siellä peräkamarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikävä usein todella kova. Ei voi millään lieventää, mitä useimmin käy sitä kovempi se ikävä aina sitten on. Olen asunut täällä jo yli 20v.
ja ihan ok. Käyn siellä 3-4 x vuodessa. Olen varma, että ilman välimatkaa olisimme kamalissa riidoissa. Nyt ei jaksa riidellä kun harvoin nähdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se napanuora pitää osata katkaista. Tai sitten pysyä siellä peräkamarissa.
kenelläkään on napanuoraa serkkuihin tai lapsuudenystäviin, mutta ikävä heitä silti voi olla. Ihme nillitystä, ikään kuin ei voisi ikävöidä muita kuin omaa miestään tai lapsiaan.
Näin neljänkympin kynnyksellä olen alkanut haaveilla takaisin kotimaisemiin muutosta. Sukua ilman kestän, ilman perhettä en. Vaikeammaksi asian tekee etten tunne oikein ketään täällä pk-seudulla. Olen tekemisissä vain työkaverien kanssa työajalla ja muuten oman perheen kesken. Joskus kaipaisin juttukaveria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun sukulaiset asuu kaikki täällä pääkaupunkiseudulla ja silti nähdään vain pari kertaa vuodessa. Kaikilla on aina niin kamala kiire.
mutta olisihan se mukava nähdä vanhempiaan useammin kuin nykyiset 3-4 kertaa vuodessa (etäisyyttä 2000 km). Erityisesti olisi kiva jos lapset voisivat tavata isovanhempiaan useammin - itse olen napanuoran katkaissut.
Ihan aikuinen ihminen olen, kaipaan vain mummojani,äitiä ja serkkujani,sekä suvun pienimpiä :) Olemme tosi läheisiä ja soittelemmekin useamman kerran viikossa. Olisi ihanaa jos mummot näkisivät lapsenlapsiaan (minun äitini ja mummoni) ja serkukset tapaisivat useammin.
Jos joskus tulee mieleen, että olisi kiva nähdä, niin pakataan kampsut ja mennään käymään.
Meille aina lapsena oli kohokohta, kun eno tuli kerran vuodessa käymään. Vieressä asunut täti oli itsestääselvyys. Eno oli siis selvästi suositumpi, vaikka jälkeenpäin ajateltuna tädistä oli meille huomattavasti paljon enemmän iloa. Myös omien lasteni kohdalla kaukana asuva veljeni on suosituin ja odotetuin vieras.