Lue keskustelun säännöt.
Lahjattoman lapsen liikuntaharrastus....mitä tehdä?
11.01.2011 |
9-vuotias tyttömme ei pidä juuri mistään liikunnasta eikä ole missään lajissa lahjakas eikä hyvä. Olemme yrittäneet ja kokeilleet eri lajeja vuosien varrella sen mukaan mitä paikkakunnalta löytyy huonolla menestyksellä; mikään ei kiinnosta eikä innosta. ( yksi kausi on kokeiltu mm. kahta eri jumppakerhoa, uintia, jalkapalloa, balettia ja modernia tanssia) Ainoastaan ratsastuksesta tyttö on innostunut mutta sitä ei ole varaa harrastaa enempää kuin kerran viikossa. Koulumatkaa on vajaa puoli kilometriä, joten hyötyliikuntaa ei millään kerry 2h/pv.
Antaako tytölle periksi ja jättää liikunta vain siihen ratsastukseen vai pakottaako vielä muuhun liikuntaan kerran viikossa? Tyttö on tosi hoikka ja pienikokoinen, joten ylipaino ei ainakaan vielä ole ongelma.
Mutta itseäni hirvittää sillä tiedän ettei nyky(työ)elämässä selviä ilman säännöllistä ja aktiivista liikuntaharrastusta ja niiden pohja luodaan nyt ( tai on luotu jo nuorempana)
Pikkuveli on innoissaan eri harrastuksista; isosisko haluaisi vain olla kavereiden kanssa kaiken vapaa-ajan. Millä saisi motivoitua liikkumaan enemmän?? Itse käyn lähes päivittäin joko salilla tai jumpassa, joten jonkinlaista esimerkkiäkin on, mutta isä ei harrasta liikuntaa ollenkaan. En myöskään ole oikein itse valmis vaihtamaan omia harrastuskertojani liikkuakseni tytön kanssa itse ( tyyliin pyöräily, kävely, retkeily, luistelua) sillä niillä kerroilla en itse saa riittävää lihas/ kestävyysharjoitusta ja sitten pitäisi vielä mennä erikseen salille. Eikä aika vaan millään riitä....
Onko pakottaminen ohjattuun liikuntaan ihan tuhoon tuomittu ajatus? (tai kiristys-lahjontametodi " saat oman ratsatuskypärän jos käyt myös jumpassa viikottain")
Kommentit (66)
jos sulla on iphone, kokeileppa www.treesuregame.com. Saattaa olla yhdeksänvuotiaalle vähän lapsellinen, mutta ainakin liikuntaa tulee huomaamatta pelin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö lähiseudulta vaikka ravitallia, jossa voisi tehdä "töitä" eli osallistua tallihommiin vaikkapa karsinoita puhdistamalla? Liikuntaa sekin on, ja useilla talleilla pääsee sitten ratsastamaan, jos ei ilmaiseksi niin ainakin halvemmalla kuin muuten.
Ja kerta viikossa riittää varmasti kiinnostuksen ylläpitoon ja pikku hiljaa oppimiseen. Ehdotan että vähennät omat salikertasi vaikka 3 krt/vko ja käytte kävelyllä, luistelemassa tai pyöräilemässä yhdessä, samalla on luonnollinen tilanne jutella tytölle tärkeistä asioista.
se paljastaa jo tavoiteorientoituneen asenteesi.
Liikunta on ilo, (+terveellistä) ei mikään lahjakkuusasia. En todellakaan ihmettele, ettei lapsi pidä liikunnasta kun äiti mittaa hänen lahjakkuuttaan eikä liikkumisen riemua.
koita kannustaa niihin ratsastustunteihin, ja etsikää yhdessä joku talli jolla voisi käydä itse pyörällä. Tai hankkikaa koira, jos tyttö yhtään koirista on innostunut, ja kaikki ulkoilutukset tytön vastuulle, sekä agilityn alkeiskurssille koiran kanssa. Muuten minustakin kuulostaa aika ikävältä osin tuo tekstisi ap, vaikka ymmärrän että lapsen parasta ajattelet varmasti. Ei kaikkien ole välttämätöntä harrastaa säännöllisesti jotakin erityistä urheilulajia, mutta sitä liikunnallisuutta voi yrittää vähän hellemmin ottein tuoda lapsen arkeen. Paras tapa siihen olisi se että tehdään yhdessä, ja koitetaan tehdä se sillä tavalla että se on a) normaalia yhdessä olemista ja tekemistä, b) toisaalta ehkä elämyksellistä, niin ettei pääpaino ole _treenaamisessa_. Kuten joku patikointi maisemapaikalle, lumisota, lumenluonti, luistelu voisi olla tällaisia.
Jos lapsi innostuu siitä ratsastuksesta, pystyy sen kautta motivoimaan ehkä paremmin muihin kuntoa ylläpitäviin lajeihin, koska ne sitten auttaa myös siinä ratsastuksessa. Esimerkiksi jumppapallon tai vaikka tasapainolaudan kanssa voi saada lapselle keksittyä hauskoja "kuivaharjoittelutemppuja" ratsastusta ajatellen. Toki ihan rehellinen lenkkeily, jumppa, salitreeni tai pilates tukee ratsastuskykyjä myös, mutta en usko että 9-vuotias niistä lihashuoltomielessä ihan helposti innostuu, eikä mielestäni siinä iässä tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko käydä siellä myös niinä päivinä ko ei ratsasta kävelyllä tai pyörällä?
Meidän tallilla pikkutytöt tienaa ratsastustunteja taluttamalla alkeistunneilla.
Siinä tulis molemmat hyödyt :)
Ilmainen ratsastus ja hyvin liikuntaa ko tunnin kävelis ja juoksis ympäri kenttää.
Pahimmillaan tytöstäsi tulee liikuntaa kammoksuva ihminen, joka kantaa vielä katkeruutta pakotetuista liikuntaharrastuksista.
Miksi ihmeessä kaikkien olisi pakko harrastaa liikuntaa?
Lisäksi olet kyllä itsekkään kuuloinen, jos sinun on itse saatava käydä monta kertaa viikossa liikkumassa etkä voi yhtään kertaa vaihtaa niistä liikuntaan tyttösi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksikin: Lapsesi kutsuminen lahjattomaksi on tosi tylyä
Toiseksi: olet itsekäs paska, jos et voi tinkiä PÄIVITTÄISESTÄ yksinään harrastamisesta tyttäresi hyväksi. Kyllä sun kunto kohdillaan pysyy, jos liikut esim. "vain" viisi kertaa viikossa itseksesi.
Kolmanneksi: tytön vertailu poikaan tuohon sävyyn on ilkeää. Kyllähän sekin on rikkaus että tyttö on sosiaalinen ja hänellä on ystäviä.
Neljänneksi: Luulen että tekstistäsi paistava pakonomainen suhtautuminen liikuntaan aiheuttaa lapsillesi liikuntatraumoja.
Viidenneksi: Ihan paskapuhetta tuo lauseesi "Mutta itseäni hirvittää sillä tiedän ettei nyky(työ)elämässä selviä ilman säännöllistä ja aktiivista liikuntaharrastusta ja niiden pohja luodaan nyt ( tai on luotu jo nuorempana)". Aika monet pärjää hyvin vaikkei joka päivä liikkuisikaan ihan hulluna. Maltti voi jopa olla valttia.
Katsopa ap siis peiliin ja koita nähdä vähän syvemmälle kuin niihin treenattuihin lihaksiisi.
Millä saisi motivoitua liikkumaan enemmän?? Itse käyn lähes päivittäin joko salilla tai jumpassa, joten jonkinlaista esimerkkiäkin on, mutta isä ei harrasta liikuntaa ollenkaan. En myöskään ole oikein itse valmis vaihtamaan omia harrastuskertojani liikkuakseni tytön kanssa itse ( tyyliin pyöräily, kävely, retkeily, luistelua) sillä niillä kerroilla en itse saa riittävää lihas/ kestävyysharjoitusta ja sitten pitäisi vielä mennä erikseen salille. Eikä aika vaan millään riitä....
Meillä on 8-vuotias tyttö, joka on vähän kömpelö ja ikäisekseen kaikin tavoin pienikokoinen. Hän kuitenkin liikkuu mielellään minun kanssani. Käymme esim. viikoittain uimahallissa ja nyt talven tultua hiihdetään ja luistellaan. Itse juoksen 40 - 50 km ja käyn salilla 1 - 2 kertaa viikossa (plus venyttelyt ja kotijumpat), mutta silti onnistun järjestämään aikaa siihen, että ehdin urheilla tyttäreni kanssa useita kertoja viikossa. Vaikka lapsen kanssa liikkuminen ei ole aikuiselle niin kauhean tehokasta treeniä, niin on se kuitenkin aina kivaa. Silloin voi nauttia vaikka siitä, kun lapsi iloitsee omasta edistymisestään eri liikuntalajeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä päin ainakin tytöt lähes joka päivä tallilla, hoitavat hevosia ym.. sielä kyllä liikkuvat jatkuvasti, kun leikkivät keskenään heppaa ym..
Mutta itseäni hirvittää sillä tiedän ettei nyky(työ)elämässä selviä ilman säännöllistä ja aktiivista liikuntaharrastusta ja niiden pohja luodaan nyt ( tai on luotu jo nuorempana)
No toisaalta pakottamalla tai lahjomalla ei kuitenkaan saada lapsesta innokasta liikkujaa. Lopettaa sitten viimeistään aikuisena. Kokemusta on...
Itse olin vanhempien halusta aktiivinen, mutta en kovin innokas urheilija. Ahkeralla (vanhempien aikaan saamalla) harjoittelulla olin kohtuullinen lajissani. Aikuisena lopetin liikkumisen kokonaan. Olen nyt rapakunnossa ja onnellinen. Harrastan vihdoin mitä itse haluan, taiteita ja musiikkia. Nuorena ei riittänyt aika, kun piti olla SM-tason urheilija.
Itse en ymmärrä miksi et voi yhtenä päivänä käydä liikkumassa yhdessä tytön kanssa. Ei sinun kuntosi siitä mihinkään katoaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä sain lapsen innostumaan. Nyt ei tarvitse enää lahjoa, rakastaa liikummista ja on erittäin kilpailuhaluinen.
Suosittelisin kuitenkin kokeilemaan myöls joukkuelajeja, kuten säbä, jalkapallo jne...
Aika itsekkäältä kuulostaa ettet voisi jättää omiasi yhtään välistä kun kyse ei ole siitä ettetkö ollenkaan pääsisi urheilemaan. Mulla isommat lapset harrastaa ohjattua liikuntaa mutta lisäksi käymme yhdessä lenkillä, hiihtämässä, uimahallissa, pyöräilemässä yms.
Jos lapsellasi on kova vastustus lenkille lähtöön niin mikset sanoisi että "lähdetäänkö yhdessä kirjastoon käymään?" ja menisittekin kävellen/pyörällä. Itse olen melko hyvässä kunnossa pelkän arkiliikunnan turvin. Aloitin juoksulenkkeilyn keväällä ja ihmeen hyvin sitä jaksoi juosta kun on hyvät pohjat päivittäisestä kävelystä ja lasten kanssa ulkoilusta. Jätän auton autotalliin jos vain mahdollista!
Niin ja kaikki tuntemani lapset rakastavat uimahallikäyntejä, eli sinne vaan! Vai onko kyse siitä että sinun urheilusi menee ohi sen että viettäisitkin lapsesi kanssa hiukan aikaa...Haluaisit että lapsi harrastaisi jotain ohjattua että välttäisit viettämästä senkin ajan hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ihmeessä pakota liikunnallisesti lahjatonta ja siitä kiinnostumatonta lasta ohjattuihin liikuntaharrastuksiin! Kannusta pikemminkin ihan arkiliikuntaan, liikunnallisiin leikkeihin kotona vaikka liikeohjattavalla pelikonsolilla, pihalla tms. Et saa aikaan kuin ikuisen liikuntainhon pakottamisella!
Itse olen myös ollut aina liikunallisesti lahjaton enkä ole harrastanut mitään liikuntaa. MItään haittaa tästä ei ole minulle koskaan ollut. En ymmärrä mitä haittaa siitä voisi edes olla? Olen hoikka ja hyvinvoiva vaikka olen jo nelikymppinen enkä ole koskaan arkiliikuntaa kummempaa harrastanut.
etköhän kuitenkin vaihtaisi yhden jumppakertasi viikossa jälkikasvusi kanssa lenkkeilyyn..onhan teillä kotona hyppynaru ja hula-hulavanne..onhan?
oukei, uinti tai käsipallo hyvä harrastus!
Uintiseurana oma äiti, mikäs mukavampaa kuin laatuaika kaksin äidin kanssa. Isä voi sillä aikaa jumpata imurin kanssa.
Liikunnan tulee olla hauskaa, ei missään nimessä pakkopullaa. Lapsen liikunnan tulee olla hauskaa, sillä jos tapa ei jatku aikuisena ei liikuntaharrastuksesta ole ollut mitään hyötyä. Jos leikkii, kulkee pyörällä kouluun jne. se kyllä on riittävästi. Lapsen pakottaminen liikkumaan ei ole pitkän päälle toimiva ratkaisu.
Ehkä sinun esimerkkisi on ollut hänelle sellainen, että ainakaan halua itselleen samaa rumbaa. Toivottavasti sinulla on aikaa viettää tyttösi kanssa, myös ihan kiireettömästi ja vailla mitään suoritus/saavutuspaineita.
Minusta viestisi on ihan käsittämätön. Älä ihmeessä rupea tyttöäsi pakottamaan, saa vain elinikäisen kammon liikuntaa kohtaan.
Jos tyttö ratsastaa kerran viikossa, kävelee jonkun verran ja leikkii ulkona, ja ei ole ylipainoinen, niin mitä ihmettä sinä vouhkaat?
Onko sinulla pelko sisimmässäsi, että tytöstäsi tulee lihava, jos ei koko ajan harrasta liikuntaa? Siltä se kuulostaa. Rauhoitu, anna tytön leikkiä ja olla rauhassa, ja valita sitten joku harrastus kun mieleiseltä tuntuu.
Itse harrastin välillä lapsuudessa jotain säännöllistä urheilua,mutta yleensä en. Leikin paljon ulkona ja ikinä ei painostettu harrastamaan, vaikka veljellä olikin jotkut treenit joka päivä. Minusta kasvoi laiha teini-ikäinen ja hoikka nainen. Liikuntaa harrastan jonkin verran koko ajan.