Lue keskustelun säännöt.
Lahjattoman lapsen liikuntaharrastus....mitä tehdä?
11.01.2011 |
9-vuotias tyttömme ei pidä juuri mistään liikunnasta eikä ole missään lajissa lahjakas eikä hyvä. Olemme yrittäneet ja kokeilleet eri lajeja vuosien varrella sen mukaan mitä paikkakunnalta löytyy huonolla menestyksellä; mikään ei kiinnosta eikä innosta. ( yksi kausi on kokeiltu mm. kahta eri jumppakerhoa, uintia, jalkapalloa, balettia ja modernia tanssia) Ainoastaan ratsastuksesta tyttö on innostunut mutta sitä ei ole varaa harrastaa enempää kuin kerran viikossa. Koulumatkaa on vajaa puoli kilometriä, joten hyötyliikuntaa ei millään kerry 2h/pv.
Antaako tytölle periksi ja jättää liikunta vain siihen ratsastukseen vai pakottaako vielä muuhun liikuntaan kerran viikossa? Tyttö on tosi hoikka ja pienikokoinen, joten ylipaino ei ainakaan vielä ole ongelma.
Mutta itseäni hirvittää sillä tiedän ettei nyky(työ)elämässä selviä ilman säännöllistä ja aktiivista liikuntaharrastusta ja niiden pohja luodaan nyt ( tai on luotu jo nuorempana)
Pikkuveli on innoissaan eri harrastuksista; isosisko haluaisi vain olla kavereiden kanssa kaiken vapaa-ajan. Millä saisi motivoitua liikkumaan enemmän?? Itse käyn lähes päivittäin joko salilla tai jumpassa, joten jonkinlaista esimerkkiäkin on, mutta isä ei harrasta liikuntaa ollenkaan. En myöskään ole oikein itse valmis vaihtamaan omia harrastuskertojani liikkuakseni tytön kanssa itse ( tyyliin pyöräily, kävely, retkeily, luistelua) sillä niillä kerroilla en itse saa riittävää lihas/ kestävyysharjoitusta ja sitten pitäisi vielä mennä erikseen salille. Eikä aika vaan millään riitä....
Onko pakottaminen ohjattuun liikuntaan ihan tuhoon tuomittu ajatus? (tai kiristys-lahjontametodi " saat oman ratsatuskypärän jos käyt myös jumpassa viikottain")
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen ratsastus ei ole monipuolista liikuntaa; vaikka ei olisi rahasta kyse, niin silti haluaisin jonkun muunkin liikuntaharrastuksen
Oletko koskaan ratsastanut???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, oletko muuten tietoinen, että teet kutakuinkin kaikki mahdolliset virheet, mitä vanhempi voi tuossa tilanteessa tehdä? Vaikket sanoisi noita asioita lapsellesi, hän aistii ne kyllä. Voin vannoa sen.
Olin nimittäin itse ihan täsmälleen samassa tilanteessa ja äitini motkotti (enimmäkseen selän takana) ihan täsmälleen samoja asioita kuin ap. Myöhemmin olen löytänyt lajin, joka sopii minulle. Jouduin kuitenkin tekemään pitkän työn sen kanssa, että aloin luottaa siihen, että voin olla hyvä jossain. Jos jonkun sanat satuttaa, niin vanhemman.
*
Sanoisin, että ratsastus ym. hevostelu (jossa siis tulee melkoisesti lihaskuntoa harjoittavaa treeniä, mm. lannanluonti) ja perushyötyliikunta ovat riittäviä tuon ikäiselle lapselle, varsinkin jos hän nauttii siitä. Tärkeää on, että lapsi saa positiivisia kokemuksia liikunnasta ja oman kehon käytöstä. Ratsastus harjoittaa varsin hyvin myös kehonhallintaa.
Jos jostain yrittäis repiä rahat siihen kahteen ratsastuskertaan viikossa, näin mä yrittäisin tehdä. Ja kannustaa niihin tallitöihin ym. samalla. Entäpä vikellys? Ois heppoja ja voimistelua samassa paketissa?
Koululiikunta nyt vain on järjestetty niin tylsästi, että kaikkia se ei nappaa. Tyttäreni sai kaikista muista aineista hyviä tai kiitettäviä numeroita, mutta liikunta oli huono, jotakin seiskan luokkaa peruskoulussa.
Tytär piti kyllä pyöräilystä, balettitunneista, ulkoleikeistä, uimisesta, hiihdosta ja laskettelusta (lempilaji), mutta noitahan ei koulussa harrasteta. Uimataito sentään kuului Espoon koulun opetusohjelmiin, mutta sitä harrastettiin muutenkin. Lukiossa sitten napsahti, kun opettajana oli nuori ja sporttinen nainen, joka vei joskus tutustumaan kuntosalille. Tyttäreni halusi välittömästi kuntosalikortin ja nyttemmin hän on suorastaan kuntoiluhullu ja osallistunut pari kertaa fitness-kisoihinkin. Myös ulkoliikunta maistuu.
Ymmärrän, että koulun resurssit ovat huonot, mutta mielikuvitusta toki voisi oikeasti käyttää.
Siis se, miten lapsi suhtautuu urheiluun ja liikuntaan peruskoulussa, ei määritä hänen kohtaloaan.
Mitäs luulette, lukeeko alkuperäinen postaaja enää teidän vastauksia, kun ensimmäinen viesti on laitettu vuonna 2011... näin myös se 9-vuotias tyttö, jolle harrastusta etsittiin, on nyt jo 13-vuotias. Arvauksia? Anyone?