Lue keskustelun säännöt.
Lahjattoman lapsen liikuntaharrastus....mitä tehdä?
11.01.2011 |
9-vuotias tyttömme ei pidä juuri mistään liikunnasta eikä ole missään lajissa lahjakas eikä hyvä. Olemme yrittäneet ja kokeilleet eri lajeja vuosien varrella sen mukaan mitä paikkakunnalta löytyy huonolla menestyksellä; mikään ei kiinnosta eikä innosta. ( yksi kausi on kokeiltu mm. kahta eri jumppakerhoa, uintia, jalkapalloa, balettia ja modernia tanssia) Ainoastaan ratsastuksesta tyttö on innostunut mutta sitä ei ole varaa harrastaa enempää kuin kerran viikossa. Koulumatkaa on vajaa puoli kilometriä, joten hyötyliikuntaa ei millään kerry 2h/pv.
Antaako tytölle periksi ja jättää liikunta vain siihen ratsastukseen vai pakottaako vielä muuhun liikuntaan kerran viikossa? Tyttö on tosi hoikka ja pienikokoinen, joten ylipaino ei ainakaan vielä ole ongelma.
Mutta itseäni hirvittää sillä tiedän ettei nyky(työ)elämässä selviä ilman säännöllistä ja aktiivista liikuntaharrastusta ja niiden pohja luodaan nyt ( tai on luotu jo nuorempana)
Pikkuveli on innoissaan eri harrastuksista; isosisko haluaisi vain olla kavereiden kanssa kaiken vapaa-ajan. Millä saisi motivoitua liikkumaan enemmän?? Itse käyn lähes päivittäin joko salilla tai jumpassa, joten jonkinlaista esimerkkiäkin on, mutta isä ei harrasta liikuntaa ollenkaan. En myöskään ole oikein itse valmis vaihtamaan omia harrastuskertojani liikkuakseni tytön kanssa itse ( tyyliin pyöräily, kävely, retkeily, luistelua) sillä niillä kerroilla en itse saa riittävää lihas/ kestävyysharjoitusta ja sitten pitäisi vielä mennä erikseen salille. Eikä aika vaan millään riitä....
Onko pakottaminen ohjattuun liikuntaan ihan tuhoon tuomittu ajatus? (tai kiristys-lahjontametodi " saat oman ratsatuskypärän jos käyt myös jumpassa viikottain")
Kommentit (66)
Pakottaminen luo vain vastustusta.
Tyttö voi hyvinkin menestyä elämässä, pysyä hyvässä kunnossa ja hoikkana vaikkei harrastaisikaan ohjattua liikuntaa.
Entäs jos tyttösi tykkäisi vaikka musiikkiharrastuksesta, kuvataidekoulusta..
Tai jos ottaisit tavaksi edes kerran viikossa antaa tyttärellesi aikaa jotta käytte kaksistaan harrastamassa jotain liikuntamuotoa ihan siitä syystä että vietätte mukavaa aikaa yhdessä, eikä siitä syystä että pitää vahvistaa luustoa ja lihaksia ja että sinä saat riittävää lihas/kestävyysharjoitusta. Lapsen parastahan tässä ajattelit, vai ehkä sittenkin äidin riittävää harjoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ei-niin-motorisesti-lahjakas-hevoshullu tyttö innostui keppihevosista. Nyt kavereitten kanssa paitsi tekevät keppareita, niin myös ratsastavat niillä kentällä (lue: pihalla kaikenlaisia kouluratsastuskuvioita), hyppivät esteitä ja käyvät myös "maastossa" eli juoksevat pururadalla keppari koipien välissä. Käy liikunnasta, ainakin se hikimärkänä ja onnellisena tulee aina takaisin kepparoimasta.
Inhosin nimittäin liikuntaa ja olis ollu aivan kauheaa, jos äiti ois pakottanu mut liikkumaan. Olin todella lahjaton, itkuhan siinä ois tullu jos ois pitäny mennä pesäpalloa pelaamaan tai jalkapalloa. Mut valittiin aina vikaksi joukkueisiin, olin niin huono.
Vaikka en lapsena liikkunutkaan, ihan terveellinen elämä mulla näin aikuisena on. Nykyään jopa pidän liikunnasta ja kuten joku muukin kirjoitti, kiinostus on lähtenyt minusta itsestäni, ei kenenkään muun pakottamana. Tykkään esim. juosta ja jumpata, olen myös hoikka tai oikeastaan jopa laiha.
Ei ketään voi pakottaa liikkumaan. Ei liikunta ole tae onnelliseen elämään.
Jos et voi tinkiä omasta liikunnasta niin pyydä vaikka lapsi pyöräillen mukaan ja lähde juoksemaan. Lapselle "helpompi" tapa liikkua ja varmana saat reippaan lenkin.
Kuulostaakyllä oudolta, että joka päivä pitää itse olla salilla ja lapselle ei ole aikaa. Ei siellä salillakaan kannata 7 päivää viikossa olla, ei niin saa tuloksia. Yksi leppoisampi kävelylenkki, pyöräily, mikä vaan palauttava treeni tytön kanssa sopisi ihan hyvin omaan hulluun treenikuvioosikin.
Meilläkin päin tosiaan pienestä asti heppahullut tytöt käy siivoamassa, harjaamassa heppoja ja muuten vaan auttelemassa. Siinä saa samantyylisiä kavereita, ehkä extra ratsastusaikaa, ja ainakin oppii paljon lisää omasta kiinnostuksen kohteesta. Kannattaa ottaa selvää onko tälläisen mahis, ei kannata pakottaa vaan paras on jos "huomaamatta" liikkuu ja oppii tykkäämään ihan hyötyliikunnasta sen viikottaisen ratsastustunnin lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei viitsisi liikkua yhtään, ja hiukan rupeaa olemaan tukeva. Ohjattuja juttuja on kokeiltu, mutta mikään ei kiinnosta. Lasta siis.
Sanoisin kyllä ap:lle, että lapsen opettaminen liikuntaan on tärkeämpää kuin oma liikuntasi, eli paras tapa saada lapsi liikkumaan on se, että itse vietät hänen kanssaan aikaa lenkkipolulla tms.
Kyllä se minuakin harmittaa, että 10-v vielä liikkuu niin hitaasti ettei itselle tule edes kunnon hiki, mutta toisaalta vaikka hiihtäen saat kyllä varmaan hyvän rasvanpolton itsellesi matalilla sykkeillä.
parin vuoden päästä on liian myöhäistä, silloin et enää saa lastasi urheilemaan puolipakolla. sitten sinulla onkin aikaa keskittyä itseesi kunnolla.
otin kalenterin käyttöön ja kirjasimme reunaan eri kuvakkeet hiihdolle, laskettelulle, luistelulle ja tennikselle. jokainen lapsi käyttää eri väriä, ja saa merkata omalla värillään sen kuvakkeen kun on käynyt jotain harrastamassa. hyvin toimii, ja vaikka ei olisi huippulahjakas voi ilahtua siitä, kuinka ahkerasti on harrastanut. toimii meillä yli odotusten
et voi suoda tyttäresi kanssa liikkumiseen yhtään aikaasi! Ei millään pahalla, mutta kuulostaa to-del-la töykeältä! Aíkaa ilmeisesti kuitenkin olisi kuskata tyttöä jonnekin harrastamaan muiden ihmisten kanssa. Uhraat lapsesi terveyden oman kroppasi muotoilun alttarille.
No, viis siitä, vaikka pahalta kuulostaakin. Eikö lapsi sitten liiku kavereittensa kanssa ollenkaan, esim leiki pihalla hippaa tms. Liikuntaahan kaikki sellainenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en vieläkään tee, mitään mitä mut on pakotettu tekemään lapsena.
Itse en harrastanut mitään ohjattua liikuntaa lapsena. Silti olen terve, hyvin työelämässä pärjännyt ja kohtalaisen liikunnallinenkin (pyöräilen, hiihdän, uin, lenkkeilen) keski-ikäinen.
Mulle ei ole tullut pieneen mieleenkään, että lapsillani olisi pakko olla jokin liikuntaharrastus! He harrastavat musiikkia ja toinen tykkää uida, jota on jonkin verran harrastanut harrastepohjaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarpeen eikä edes terveellistä käydä joka päivä salilla/jumpassa. Hyvin voisit liikkua tytön kanssa rennommin vaikka kerran viikossa. Tekisi varmaan sinullekin hyvää.
Tytölle olisi varmaan myös mieluisaa, että liikkuisit hänen kanssaan. Saisi äidiltä ihan "omaa aikaa".
t. 14
Inhosin liikuntaa, olin huono siinä. Onneksi minua ei pakotettu ryhmäliikuntaharrastuksiin.
Nykyään entiset luokkakaverini ovat ylipainoisia mammoja, jotka hädin tuskin jaksavat kilometrin kävellä, saati juosta.
Itse juoksen maratoneja ja käyn kuntosalilla, zumbaan ja suunnistan, uin ja pyöräilen ja olen todella huippukunnossa ja hoikka.
Mutta tämän täytyi lähteä minusta itsestäni ja minun täytyi löytää itse lajit, mitkä minua kiinnostavat. Mihinkään lentopalloon tai pesäpalloon en suostuisi vieläkään menemmän, koska yksinkertaisesti olen huono pallolajeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta kuin yrittää tarjota sellaisia lajeja, joita ei ole vielä kokellut. Jos joukkuelajit eivät tule kysymykseen, niin onhan niitä yksilölajeja. Tosin ryhmässä aika monien harjoitukset ovat. Ja jos palloilulajit eivät onnistu niin sitten jotain muuta.
Kannattaa ensin kokeilla tiiviskursseja/yksityisopetusta, jos niistä vaikka innostuisi. Ja jos ei innostu niin sitten joku toinen laji kokeiltavaksi. Saahan noista kokeilustakin jotain perustietämystä lajista ja voi sitten vanhempana/aikuisena aloittaa lajin uudestaa.
Nykytyöelämässä olen hyvässä työssä ja portaita siellä välillä kiipeilen ylös alas. Kotityöt teen. En liikkumalla liiku. En ole ylipainoinen. Ihan hyvin jaksan ja pärjään. Kaverini liikkuvat paljon, minä en. Käyn kerran parissa viikossa kävelylenkillä, siinä kaikki.
En tajua, miksi kaikkien pitäisi harrastaa liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä luopunut toistaiseksi omista liikuntaharrastuksista, jotta ehditään iltaisin ulkoilemaan perheen kanssa. Meillä 4-v tyttö jota viedään hiihtämään, luistelemaan, lenkille, uimahalliin jne. Ei mun tulisi illalla lähdettyä jumppaan, silloinhan en ehtisi tytönkään kanssa olemaan... Me yritetään jo pienenä houkutella tyttöä liikkumaan.
Ap:lle suosittelisin vaan houkuttelemaan tyttöä lenkille, keväällä pyöräilemään, uimahalliin jne.
-tanssista ovat tytöt tykänneet, joten sinne siis
-perheen kanssa yhdessä pyöräilyä, kävelyä, uintia
-pojalle, että liikunta tekee hyvää keholle, se vaan kuuluu elämään ja vähitellen alkoi kiinnsotumaan pallolajeista
et voi suoda tyttäresi kanssa liikkumiseen yhtään aikaasi! Ei millään pahalla, mutta kuulostaa to-del-la töykeältä! Aíkaa ilmeisesti kuitenkin olisi kuskata tyttöä jonnekin harrastamaan muiden ihmisten kanssa. Uhraat lapsesi terveyden oman kroppasi muotoilun alttarille. No, viis siitä, vaikka pahalta kuulostaakin. Eikö lapsi sitten liiku kavereittensa kanssa ollenkaan, esim leiki pihalla hippaa tms. Liikuntaahan kaikki sellainenkin on.
et voi suoda tyttäresi kanssa liikkumiseen yhtään aikaasi! Ei millään pahalla, mutta kuulostaa to-del-la töykeältä! Aíkaa ilmeisesti kuitenkin olisi kuskata tyttöä jonnekin harrastamaan muiden ihmisten kanssa. Uhraat lapsesi terveyden oman kroppasi muotoilun alttarille. No, viis siitä, vaikka pahalta kuulostaakin. Eikö lapsi sitten liiku kavereittensa kanssa ollenkaan, esim leiki pihalla hippaa tms. Liikuntaahan kaikki sellainenkin on.
Se on ajan kysymys.
Odotappa jokunen vuosi pari, niin likka innostuu jostain, ja vaikka estelisit, niin tyttö menee.
Tytöllä voi olla piileviä kykyjä, musa, runous, kuvataide ja lie vaikka mitä, jotka vain odottavat puhkeamista.
Pakottaminen tai velvoittaminen pahentavat asiaa.
Annetaan tytössä rauhallisin mielin "hautua" lahjat kypsiksi.
Mun nuoruudessa harrastettiin jalkapalloa, jossa minä olin täys tomppeli.
Kun jaettiin kaupunginosien välisiä joukkueita, luulin että munkin nimi mainitaan jossainvaiheessa.
Mainittiinkin viimeisenä että: JA TIMPPA PELAA SIT HUUTOSAKISSA KENTÄN LAIDALLA.
Myöhemmin kunnostauduin rekki ym telinevoimisteluissa kaupunginosamme parhaaksi.
Menin musaopistoon ja musasta tuli ammattini.
Että kyllä Jumala antaa lahjat ajallaan.
Lapsesi ei ehkä ole perfektionisti ja kilpailuhenkinen vaan enemmänkin sosiaalinen ja huoleton. Mielenterveydeltään kuulostaa sinua lahjakkaammalta.
Miksi kaikkien pitäisi olla tuloskeskeisiä ja haluta olla aina parhaita? Usko tai älä, se ei ole sama asia kuin lahjakkuus! Olen aivan varma, että lapsesi on lahjakas ja motivoitunut, mutta ei samoista asioista kuin sinä haluaisit.
Itse olin huippu-utelias, kiinnostunut luonnosta ja tieteistä ja olen todella kiitollinen, että äitini ei ollut sellainen kuin sinä vaan antoi kehittää omia kiinnostuksenkohteita. Lapsena en liikkunut YHTÄÄN! Olin täysi nörtti ja lahjaton liikunnassa. Valittiin aina viimeiseksi. Silti olin todella laiha. Lihaksia ei ollut edes nimeksi. Enkä niitä kaivannutkaan, tykkäsin olla pieni keijukainen.
Nyt suunnittelen 50 kilometrin vaellusta Haltille. Haaveissa olisi myös vuorikiipeily ja jonkinlainen seikkailu sademetsässä. Ehkä jonkinlainen aarteenetsintä. Tuskin mitään aarretta on, tai löytyy mutta matka on se tärkeämpi kuin määränpää.
Tätä sinä ap et tajua.
Matka on elämässä määränpäätä tärkeämpi ja liikkumisen ilo tärkeämpi kuin tulos. Onnea vaan tuloskeskeiseen elämääsi. Uskallan väittää olevani sinua paljon paremmassa kunnossa, mutta minun kuntoni ei ole peräisin jumpista tai kuntosaleilta vaan luonnossa tekemistäni seikkailuista. Liikunnan ilolla saavuttaa siis lopulta myös parhaimmat tulokset. Lapsesikin saavuttaa parhaat tulokset harrastamalla sitä, mistä on kiinnostunut. Kiinnostukset ehtivät myös muuttua moneen kertaan. Yhdeksän vuotiaana inhosin luonnossa samoilua, aina kylmää ja märkää! Nyt en saa siitä tarpeekseni :D
Lasta en kuitenkaan pakota mukaan. Lyhyille vaelluksille saa tulla, jos haluaa, mutta en ikinä pakottaisi.
Moni lapsi tykkää luonnostaan vedestä! Siellä ei tarvitse tehdä mitään tuloshakuista! Vedessä voi vain olla ja leikkiä ja sekin on liikuntaa. Useimmiten ongelma onkin se, etteivät vanhemmat jaksa odottaa rannalla, että lapset ovat leikkineet kyllikseen vaan pakottavat lähtemään jo alle tunnissa, mikä menee hetkessä lapsen vesileikeissä.
Suurempana ongelmana näkisin, jos lapsellasi ei olisi ystäviä. Sinun tytölläsi on. Se on tärkeintä. Entä pojalla? Onko ystäviä vai onko samanlainen perfektionisti kuin äitikin, jota muut välttelevät?
Älä ap liikaa pakota/painosta, tai voi tosiaan käydä niin, ettei tyttö aikuisena liiku ollenkaan.
Älytöntä muutenkin tuommoinen pakottaminen, ei kukaan voi pakottaa ketään harrastamaan. Harrastuksen pitää olla kivaa. Vanhempana sitä voi esitellä lapselle erilaisia lajeja/harrastusmuotoja, mutta viime kädessä lapsi itse päättää mistä tykkää, ja se on vaan hyväksyttävä. Jos lapsen arkiliikunta on riittävää, niin en olisi terveysmielessäkään huolissaan.