Oletko elänyt sellaista elämää, mistä kymmenen vuotta sitten haaveilit?

rupsein ihan miettimaan, mitahan olen halunnut ja taytyy myontaa etta kylla.



Halusin ihanan miehen ja lapsia- Done

Halusin kokea millaista asua ulkomailla- Done

Halusin talon maalta- Done



siinapa ehka kiteyttyna ne tarkeimmat asiat joista unelmoin aikoinaan. Eli voiko nyt sitten sanoa elavansa unelmaansa :) paitsi ettei sita lottovoittoa ole kuulunut...tosin en lottoakkaan, mutta haaveilen siita :D

Halusin elää toisin kuin äitini. Yh, vuokralla, ilman omaisuutta... Tässäpä sitä ollaan. Erosin väkivaltaiseksi osoittautuneesta miehestä 3 vuotta sitten, asun vuokralla lapsen kanssa ja tili menee enimmäkseen elämiseen, paljoa ei kuukausittain säästöön jää. Parisuhde on, mutta ei tule etenemään avoliittoon asti, joten mahdollisuutta "uuteen perheeseen" ei ole, jo iän puolesta.



Halusin asua omassa talossa, halusin pysyvän suhteen lapseni isän kanssa (no sitä en kadu, ettei se ollutkaan pysyvä...), useamman lapsen koska itsellänikin on sisaruksia, muttemme saaneet kuin yhden.



Mutta, näillä mennään. Toistan äitini elämää.

Kymmenen vuotta sitten olin hetki sitten lopettanut ensimmäisen pitkän seurustelusuhteen ja olimme ehtineet asua hetken yhdessäkin. Pelkäsin, etten löydä miestä, johon haluaisin sitoutua.



Vielä samana vuonna kohtasin mieheni. Nyt eletään tällaista keskiluokkaista unelmaa: tyttö ja poika, omakotitalo ja farmariauto. =) Ulkomaillakin on ehditty käydä asumassa. Rahassa ei kylvetä, mutta puutetta ei ole tarvinnut kokea.



Haaveistani jää uupumaan se, ettei minulla ole vakituista työpaikka, mutta aina olen kuitenkin saanut tehdä töitä.



Syvimmätkin haaveeni ovat kuitenkin toteutuneet: minulla on sittenkin ihana mies, joka jakaa kristilliset elämänarvot kanssani. (Ajattelin tämän olevan mahdotonta, kun olin jo elänyt avoliitossa aikaisemmin - luulin, ettei kukaan uskova mies minua huolisi.)



Itse asiassa haaveeni ovat toteutuneet niin hyvin, että joskus pelkään kaiken romahtavan. Eihän elämä voi yhtä onnea olla?

Olen saanut haluamani kaksi lasta ja avioliitto voi paljon paremmin kuin silloin 10v sitten jolloin oltii oltu pari vuotta naimisissa ja muutenkin oltiin nuoria ja rauhattomia.



Aikuistuminen on kivaa!

ja onhan se toteutunut :) tosin nyt ois itsekkäimmät tavoitteet.. haluan aloittaa terveellisemmän elämän, saada ajokortin ja jonkin työpaikan tai opiskelupaikan :)

ja 10 v sitten elin just niin täysillä kuin silloin kuuluikin elää ja kiersin puoli maapalloa, niin nyt voi sit elää täysillä tätä perhe-elämää vaikka se ois toisinaan arkisempaa -aika usein.

tämä on enemmän kuin mitä ees haaveilin:)

Joo, tavallaan. Monta asiaa toteutui, moni asia menikin ihan eri tavalla kun mitä ajattelin. Etenkin tämä yksi haave, eli opinnot päätökseen ja työpaikka on toteutunut.

Myös toinen lapsi tuli, josta haaveilin.



Omakotitaloa ei edelleenkään ole, mutta matka siihen jatkuu.

mutta hyvin menee, varsinkin taloudellisesti

ehkä jopa paremmin kuin uskalsin odottaa

10v sitten olin juuri eronnut nuoruuden rakkauden kanssa solmitusta avioliitosta joka jäi lapsettomaksi. Ajattelin että jään yksin ja lapsettomaksi, kaikki hyvät miehetkin jo varattu. Mutta kuinkas kävi. Aika pian löysinkin miehen, muutimme nopealla tahdilla yhteen ja aloin odottaa esikoistamme. Menimme naimisiin, saimme toisen lapsen. Nyt olemme onnellisia yhdessä ja meillä on ihanat terveet ja kauniit lapset, oma koti ja muutkin perusasiat kuten työ ja talous kunnossa. Vuosi sitten aloin jatko-opiskelut joka ollut pitkäaikainen haaveeni. Mieheni tukee minua opinnoissa ja mahdollistaa tämän taloudellisesti. Lasten kannalta opiskeluni on myös hyvä asia, voidaan pitää pitkiä lomia hoidosta ja lyhyempiä hoitopäiviä kuin jos olisin töissä. Teemme perheenä asioita yhdessä ja myös miehen kanssa kahdestaan teemme pikku irtiottoja. Ystäväpiiristä löytyy samanhenkisiä ihmisiä. Siis olen ollut onnekkaampi kuin osasin odottaa ja olen onnellinen!