Oletko elänyt sellaista elämää, mistä kymmenen vuotta sitten haaveilit?

Lapseni sairastui ja koko perheen elämä meni alamäkeä pari vuotta. Ehkä joku päivä haaveetkin toteutuvat ja voidaan elää toisella lailla.

Olen aina halunnut perheen, mutta olen edelleen sinkku. Miehiä kyllä on, muttei sellaista joka haluaisi sitoutua ja perustaa perheen kanssani.

Jumala on siunannut ja johdattanut perhettämme ihmeellisellä tavalla. Jumala on osoittanut minulle sen tehtävän, jota häneltä pyysin joskus nuorempana ja sekin johdatus on ollut todella ihmeellistä.

Halusin jo teininä maailmalle, halusin olla sellainen kosmopoliitti, heh. No nyt olen siellä minne aina halusin =D Nyt on sitten uudet tavoitteet elämässä joten kysy uudestaan 10v päästä.

Niin ja perhekin on ja kaksi tervettä lasta joten oikein hyvin on asiat. En ole uskovainen eli kai sittne ihan itseäni kiitän näistä elämän onnisumista.

tämäpä erikoista, mun haaveet muuttuvat koko ajan ja nyt juuri haaveilen ihan muunlaisesta elämästä =)



-- taidan olla aika tuuliviiri???

Unelmoin elmästä yhdessä mieheni kanssa ja yhteisistä lapsista. Mies on ihana ja lapsiakin on, mutta en koskaan ajatellut olevani vammaisen lapsen äiti. Ei sellaisesta kukaan varmasti unelmoi.



En silti valitia minulla on ihana mies ja ihanat lapset. Elämä on erilaista. Joistakin asioista on pitänyt lopua, mutta paljon olen oppinut uusia asioita.

Kymmenen vuotta sitten haaveilin perheestä ja mukavasta työpaikasta. Keväällä ollaan miehen kanssa oltu kymmenen vuotta yksissä. Ensin sain työpaikan ja mutkien kautta lapsiakin. Kolmesta lapsesta en kyllä uskaltanut haaveillakaan :).

Uraa ei ole käytännössä lainkaan, koska jäin taantuman alkaessa työttömäksi eikä uutta työtä löytynyt. Lapsia en saanut niin aikaisin kuin haaveilin, mutta nyt on vihdoin ensimmäinen tulossa. :) Lisäksi olen päässyt naimisiin ihanamman miehen kanssa kuin kuvittelin (ja ei tavattu ihan viime vuonna, joten ei ole enää ensihuumaa).



Heh, ulkomaillakin olen asunut. :)

Ajattelin aina että elän elämäni yksinäisenä sinkkuna. En ollut koskaan edes haaveillut lapsista, miehestä kylläkin, mutta en koskaan uskonut sen haaveen toteutuvan. Nyt mulla on kuitenkin mies ja kaksi lasta. Ja olen onnellinen!

Aika pitkälti haaveet kohdistui perhe-elämään (mies+lapsia). Olen edelleen sinkku ja pikku hiljaa ainakin haaveen äitiydestä saa alkaa hautaamaan :(



Terveyden ja talouden puolesta kaikki onneksi ihan hyvin.



N 34 v.

Suoritin ammattikouluopintojeni viimeistä puoltavuotta. Ajattelin että olen juuri sen miehen kanssa loppuelämäni, teen lapset ja menen naimisiin.



Vaan toisin kävi. Samaisen vuoden elokuussa mies kertoi hyppineensä vieraissa koko suhteemme ajan..enemmän ja vähemmän. Minä tipahdin tyhjän päälle ja ei minulla niitä haaveitakaan tainut sitten enää olla. Joo tai oli ja ne kohdistu aina NIIN vääriin ihmisiin että hyi!



Täytyy sanoa että en enää uskonut että elämäni voisi olla näin hyvää. Rakastava mies jonka kanssa ollaan koettu paljon suurta surua kuin myös paljon suurta iloa. Kesällä lapsi tulossa, minulla toinen ammatti taskussa. Oikeastaan elämä on todellä hyvää.



Eli en elä sitä elämää mitä luulin eläväni vaan elän paljon parempaa elämää.

illoin 15v haaveilin, että olisin laivakokki, joka kiertäisi maailmaa ja näkisi erilaista elämää.



Nyt olen vain peruskoulun käyynyt kahden lapsen kotiäiti, joka tuskin saa koskaan niitä haaveita toteutettua....

kyllä. Pääsin eroon miehestäni ja lapset jäivät hänelle. Nyt saan olla kuin tahdon, nähdä niitä ihmisiä joita tahdon ja päättää kaikista asioistani ihan itse.

illoin 15v haaveilin, että olisin laivakokki, joka kiertäisi maailmaa ja näkisi erilaista elämää. Nyt olen vain peruskoulun käyynyt kahden lapsen kotiäiti, joka tuskin saa koskaan niitä haaveita toteutettua....

Ainakaan vielä ei ole liian myöhäistä. Lapsia tosin ei kait saa mukaan komennukselle.

Ainoana perheessämme haaveilin omakotitalosta tai rivitaloasunnosta tai edes kesämökistä. Nyt alkaa ikää olla sen verran, että haaveet alkavat haihtua.

Elän parempaa elämää kuin ikinä olisin voinut kuvitellakaan. En olisi voinut 10 vuotta sitten edes kuvitella, miten elämäni voisikin muuttua.



Lapsia on tullut kolme, olen lopettanut ahdistavan puurtamisen entisessä ammatissani ja kohta on (av:lla paljon parjatut) FM:n paperit taskussa. Olen myös muuttanut maalle, helpottavaa Helsingin kantakaupungin jälkeen. Miestä en ole vaihtanut vaikka sekin kävi jo mielessä, mutta parempi näin!



Niin paljon isoja muutoksia. Elämä on kohdellut minua hyvin. Pitäisi kai osata olla kiitollisempi, kiitos ap:lle muistutuksesta.

Kymmenen vuotta sitten haaveilin että minulla olisi tähän ikään mennessä kaksi tai kolmekin lasta ja olisin kaikin puolin aikuinen. Lapsettomuusvuosien jälkeen huomaan kuitenkin että olen kasvanut henkisesti paljon, joten jollain kierolla tavalla varmaankin tarvitsin nämä vuodet itseni kehittämiseen. Aikuiseksi en koe itseäni tosin vieläkään, mutta minulla on rakastava ja ihana mies sekä pian syntyvä mahavauva, joten tällä hetkellä olen kaikin puolin onnellinen.



OÄ ja maha 37+1

Olen saanut rakastavan aviomiehen ja kolme lasta. Työpaikka ja asunto ovat myös kunnossa. Olen myös saanut elää uskovana uskovassa perheessä ja löytänyt yhteyden muihin uskoviin. Ihanaa Jumalan johdatusta ovat kaikki nämä vuodet olleet.

Sain kaiken haluamani materian, sekä työt, opiskelut, jne.

Sain lapset, mutta toinen onkin erityinen.



Nyt menee jo toisella kierroksella elämä, haaveet ovat vaihtuneet tyystin toisiin. Oikeasti elämä on parempaa nyt, ja elämässä on mistä unelmoida, ihan yllättäviä juttuja menossa ja tulossa, jos vertaa nuoruuden haaveisiini. Ja normaali arkikin on mukavampaa. Eikä tarvitse tehdä mitään erityistä extremeä.

Onneksi en. Mukavaa että elämässä on yllätyksiäkin. Työkuviot on yllättänyt minut aivan täysin, en olisi voinut kuvitellakaan mitä nyt teen. Vaikka täällä onkin monta valheellista ketjua tuloista, niin voin käsi sydämellä sanoa että tulotaso on noussut kymmenessä vuodessa nelinkertaiseksi, mikä tosin ei ole ihmeellistä siitä näkökulmasta että tämä pitää sisällään jokseenkin koko työurani.



Kotiasiat ovat myös yllättäneet minut aivan totaalisesti. Siis aivan käsittämättömän totaalisesti. Olen tehnyt jonkinlaisen valtavan ympyrän sen suhteen miten suhtaudun perheeseen. Ja olen myös löytänyt rakkauteni. Tavallaan tämä on vieläkin eräänlaisessa murroksessa ja tulee olemaan yhtä mielenkiintoista vuoristorataa seuraavan vuosikymmenen ajan, mikä on mukavaa! En tiedä yhtään minkälaista on elämäni seuraavan kymmenen vuoden kuluttua.