Lue keskustelun säännöt.
Olen 18v ja raskaana, miten selviän?
08.01.2011 |
Tein muutama päivä sitten positiivisen raskaustestin ja sen jälkeen olen ollut shokissa. En ollut ajatellut ihan näin nuorena saada vauvaa enkä varsinkaan yksin. Erosin hiljattain ja tiedän, että lapsi on exäni, koska muiden kanssa en ole ollut. Suhteemme ei kuitenkaan voi enää jatkua enkä usko, että isä pahemmin osallistuu lapsensa elämään.
Aborttia en usko pystyväni tekemään enkä toisaalta edes halua, koska meidän suvussa on paljon lapsettomuutta ja vain harva nainen suvussamme on tullut raskaaksi ilman jonkinlaista apua.
Opiskelen tällä hetkellä oppisopimuksella ja luultavasti saan jatkaa samassa työpaikassa myös valmistuttuani. Olin kyllä ajatellut vielä jatkaa opintojani sitten työn ohessa, mutta tämä raskaus muuttaa suunnitelmia. Ei lapsi varmaankaan estä jatko-opiskeluja, mutta kyllä se varmasti raskaampaa on kuin olisi ilman lasta.
Äidilleni jo kerroin raskaudestani ja hän oli aivan kauhuissaan, että minusta tulee nuori yh ja samassa lauseessa totesi, että emmekö voisi exäni kanssa palata yhteen, se nyt ei tule kysymykseenkään.
Uskon kyllä, että rahallisesti pärjään, mutta muuten minulla ei ole juuri lapsista saati vauvoista kokemusta ja siksi pelottaa.
Kommentit (56)
Moi vielä!
Vaikka kirjoitatkin exäsi olevan lapsellinen ja epäilet hänen haluaan isyyteen/osallistua lapsen elämään, anna hänelle kuitenkin mahdollisuus. Mieleeni tuli myös, että liene exälläsi myös vanhemmat. Kertomalla heillekin kiihkottomasti, vaatimuksitta raskaudestasi ja tarjoamalla heille mahdollisuutta isovanhemmuuteen (huolimatta exäsi suhtautumisesta, etenkin jos hän ei tule olemaan kiinnostunut) saatat saada kasvatettua tukiverkkoanne (lapsen ja sinun). Itse äitinä toivon ssavani tulevaisuudessa luoda ja ylläpitää suhteen kaikkiin (mahdollisiin) lapsenlapsiini. En tiedä, osasinko selittää fiksusti mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin jo aloituksessa kirjottaa, että vaikka oppisopimuskoulutus päättyy niin saan jatkaa töissä ja luultavasti on vakituinen työ. Alkuperäinen suunnitelmani oli valmistumisen jälkeen jatkaa lähes heti opintoja, mutta nyt tulee muutoksia. Ainakin ekat pari vuotta olen luultavasti lapsen kanssa kotona ja sen jälkeen palaan töihin ja jossain vaiheessa varmaankin sitten jatkan opiskelua.
ap
aina joku idiootti esittää mielipiteitään... Älä ap välitä niistä. Tulet varmasti pärjäämään, olen varma, että äitisi on tukenasi kunhan saa asiaa sulatella. Onnea matkaan!
Äitisi on nyt vielä shokissa, mutta aivan varmasti auttaa sinua ja iloitsee kanssasi lapsesta. Ja exäsi vanhemmat myös. Ainakin omassa suvussani on käynyt näin (kolme serkuistani on saaneet lapsen 18-vuotiaana, eivätkä parisuhteessa) että nämä lapset ovat koko suvun silmäteriä. Kukaan ei voi enää kuvitellakaan etteikö heitä olisi olemassa.
Kaikki järjestyy kyllä, sinulla on asiat ihan hyvin. Neuvolan kautta pääset nuorten äitien ryhmiin sekä lastaan yksin odottavien ryhmiin, jos haluat. Näistä voi olla sinulle suuri apu ja tuki!
todella hyvin, vaikka välillä on raskastakin ollut. Kaikki riippuu niin paljon omasta asenteesta ja suhtautumisesta.
Onnea tulevaan!
olen nähnyt muutaman surkean teiniäiityden. Mutta ap on ihan eri kaliiberia.
Vaikutat järkevältä ja fiksulta. Voi kun voisin sinua tukea ja auttaa kun lapsi syntyy. Mutta uskon, että äitisi alkujärkytyksen jälkeen on sinun tukenasi. Toivottavasti lapsen isän vanhemmatkin.
Olen itse ns. mummoäiti eli päälle kolmkikymppisenä lapseni saanut. Kyllä mekin olemme olleet esikoisen kanssa epävarmoja ja pelottikin.
Mutta sinä selviät kun sinulla on työpaikka ja asunto ja tunnut olevan itsesi kanssa sinut.
Heittäydy nauttimaan raskaudestasi. Minulla ei ole epäilystäkään, ettet sinä pärjäisi.
Kaikkea hyvää sinulle
t. mummoäiti, nykyään murkkujen äiti 46v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi vittu ku sä oot nii kusipää haista paska HUORA! HAAHAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on kun lapset tekee lapsia...
vasta nyt kokevat olevansa aikuisia ja kykeneviä huolehtimaan toisesta ihmisestä!
t. 43v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat heitollasi? Tarkoitatko, ettei vanhempi esikoistaan odottava olisi huolissaan tai peloissaan tulevasta? En tajua ollenkaan mitä ajat takaa, ellei tarkoituksesi ole vain tuottaa mielipahaa ap:lle. Enkä kyllä tajua sitäkään, että miksi niin pitää tehdä.
AP, kaikki tulee käymään hyvin. Olin sinua 10 v vanhempi ja parisuhteessa kun sain esikoiseni ja olin välillä tukka pystyssä kun mietin että miten tästä selvitään. Kaikki on uutta ja kummallista ja tapahtuu ensimmäistä kertaa. Olisi toodella outoa, jos olisit aivan viilipytty :)
Onneksi olkoon!
kun lapsi ei vielä osaa puhua ja on muutenkin koko ajan sinusta riippuvainen. Mutta yllättäen se elämä alkaa helpottua .. Yhtäkkiä huomaat, että se avuotn pieni olento osaakin itse syödä, pukea ja puhua.
Ja olet itse kasvattanut häntä.
Se on hieno tunne.
Välillä tosin äitiin iskee epätoivo, luoteesta riippuen. Itsellä ainakin oli välillä sellaisia "tää ei lopu koskaan" -kausia. Normaalia.
Opinnot sujuu lapsen takia hitaammin. Mutta koulua voit silti käydä, ja siellä opiskeluajat ovat joustavampia kuin työajat, jos olisit töissä.
Vaikutat järkevältä, varmasti kaikki sujuu hyvin ja äidistäsikin saattaa vielä paljastua uusia puolia !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoisen hieman ennen kuin täytin 18. Lapsi ei mitenkään pilaa nuoruutta tai tee unelmia tavoittamattomiksi.
Käytännön vinkkinä ehdotan sen oman asunnon hankkimista jo nyt raskausaikana, että ehdit opetella itsenäistä elämää ilman lasta =)
Mulla on nyt ikää 26, amk-tutkinto ja työpaikka omalta alalta. Keväällä meinasin hakea jatko-opintoihin. Lapsia mulla on nyt neljä, nuorin 10kk ja mieheni lähti kävelemään syyskuun puoli välissä.
Rankkaa siis varmasti on edessä, mutta päivä kerrallaan ja asiat kyllä lähtevät sujumaan.
Vaikutat fiksulta nuorelta naiselta, koska pohdit ja punnitset asioita tarkkaan. Mielestäni on vastuullisempaa nuorena hoitaa asiat mallilleen ja ottaa parhaan kykynsä mukaan vahinkoraskaudesta syntyvä lapsi, kuin hankkiutua tieten tahtoen raskaaksi 16-vuotiaana koska kuvittelee olevansa niin kypsä ja aikuinen.
Tilanteesi ei vaikuta mitenkään mahdottomalta - oppisopimuksen päätyttyä sinulla on työpaikka. Jos vielä omaat hyvät ja rakastavat vanhemmat ja läheisiä sisaruksia, ja jos exäsi vanhemmat sattuisivat olemaan kunnon ihmisiä, olisi sinulla jo hieno tukiverkko kasassa. Tukiverkkoa tarvitset sinulle henkiseksi tueksi, että on joku kenen puoleen kääntyä omien tunteiden tai ajatusten kanssa, sekä ihan konkreettisiksi apulaisiksi arjessa (toki uskon että pääasiassa pystyt hoitamaan lapsesi itse, etkä sysää sitä vanhempien hoidettavaksi).
Kaikkea hyvää sinulle! Muista että muita nuoria äitejä tavoitat erilaisista tukiryhmistä tai ihan netistä etsimällä voi saada kavereita jos vaihtaa s-posti osoitteita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Itsekkin tein raskaustestin päivä sitten ja posiitiivista näytti, täytän 19 ensi kuussa. Olo on sekava enkä myöskään tiedä mitä tehdä. Samassa parisuhteessa olen elännyt jo kaksi vuotta ja kihloissakin ollaan, mutta itselläkin opiskelut kesken ja tuntuu että elämäkin on ns. Kesken. Olen tosi helpottunut, etten ole ainut näitten asioiden kanssa. Nyt vain on se hetki kun pitää päättää pitääkö lapsen vai ei. Aina olen miettinyt etten ikinä voisi aborttia tehdä, mutta ei voi sanoa ikinä ennenkuin tilanne tulee omallekohdalle. Toivottavasti sinä pärjäät ja saat tukea lähimmäisiltäsi ja minkä ratkaisun oletkaan tehnyt olet nyt onnellinen, nimittäin täälä vielä mietitään mikä olisi se oikea ratkaisu.
Hei! Olen melkein samassa tilanteessa kuin sinä. Poikaystäväni kuitenki kuvioissa mukana ainakin vielä ja positiivinen tulos saatiin pari päivää sitten. Koulu onneksi loppu suoralla, maaliskuussa valmistun. Mietittänyt miten selvitä kaikesta ja raha sekä asuntoasioista. Saako jostain tukea asunnon etsimiseen yms?
mistä päättelet että ap:sta tulee sossun elätti? Hänhän kirjoitti että opiskelee oppisopimuksella ja sen jälkeen saa melko varmasti vakituisen työpaikan kyseisetä firmasta ellei kyseinen firma ole sossu...
Onnea ap olet paremmassa asemassa kuin minä olin kun tulin raskaaksi ja pärjäät varmasti ja kuulostat fiksulta ja apua löytyy neuvolasta heidät on koulutettu vastailemaan mitä oudoimpiin kysymyksiin ja auttamaan ensi kertalaisia :)