Lue keskustelun säännöt.
Olen 18v ja raskaana, miten selviän?
08.01.2011 |
Tein muutama päivä sitten positiivisen raskaustestin ja sen jälkeen olen ollut shokissa. En ollut ajatellut ihan näin nuorena saada vauvaa enkä varsinkaan yksin. Erosin hiljattain ja tiedän, että lapsi on exäni, koska muiden kanssa en ole ollut. Suhteemme ei kuitenkaan voi enää jatkua enkä usko, että isä pahemmin osallistuu lapsensa elämään.
Aborttia en usko pystyväni tekemään enkä toisaalta edes halua, koska meidän suvussa on paljon lapsettomuutta ja vain harva nainen suvussamme on tullut raskaaksi ilman jonkinlaista apua.
Opiskelen tällä hetkellä oppisopimuksella ja luultavasti saan jatkaa samassa työpaikassa myös valmistuttuani. Olin kyllä ajatellut vielä jatkaa opintojani sitten työn ohessa, mutta tämä raskaus muuttaa suunnitelmia. Ei lapsi varmaankaan estä jatko-opiskeluja, mutta kyllä se varmasti raskaampaa on kuin olisi ilman lasta.
Äidilleni jo kerroin raskaudestani ja hän oli aivan kauhuissaan, että minusta tulee nuori yh ja samassa lauseessa totesi, että emmekö voisi exäni kanssa palata yhteen, se nyt ei tule kysymykseenkään.
Uskon kyllä, että rahallisesti pärjään, mutta muuten minulla ei ole juuri lapsista saati vauvoista kokemusta ja siksi pelottaa.
Kommentit (56)
Miten voi olla "yllätysraskaana"? Ettekö te ihmiset käytä kondomeja tai muuta tehokasta ehkäisyä? Koska jos ehkäisy ei ole kunnossa, tai on epävarma ehkäisykeino, ei raskauden koskaan pitäisi olla yllätys, vai olenko väärässä? Onko joku tullut kondomista huolimatta (joka pysyi ehjänä) raskaaksi? Olen vain utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odoptiota ei kannata ottaa, voi olla että myöhemmin
ei tule enään lapsia.
adoptiota. mulle ehdotti psykologi adoptiota, kun olin samassa tilanteessa kuin AP. no tämä psykologi oli tietenkin itse lapseton. voitte arvata että lopetin käynnit siihen paikkaan.
Jokainen joka tulee raskaaksi ajattelee samoja asioita, vaikka olisi ikääkin enemmän ja parisuhde kunnossa.
Sinä tarvitset nyt jonkun jonka kanssa keskustella ja jakaa ajatuksia. Ehkä äitisi kuitenkin on sinun tukenasi sitten kun on järkytyksestään toipunut.
Kyllä sinä pärjäät! Ole iloinen raskaudestasi!
oon itse samanikäinen niin uskon et mun on helpompi samastua sun tilanteesees kun nelikymppisten! on totta, että sä olet melko nuori äidiksi, mutta on kuitenkin ihan eri juttu saada lapsi 18-19v:na kun 15-16v:na. Huippu juttu myös, että oot oppisopimuksella ja rahallisesti pärjäisit. Vaikkei raha ratkase kaikkea, niin jollain ne laskutkin on maksettava. äitisi on ymmärrettävästi aluksi kauhuissaan, mutta uskotko että hän ja muut läheisesi (isä, sisarukset, isovanhemmat, kaverit?) olisivat tukenasi? exä ei ehkä vaikuta heti täydelliseltä isähahmolta mutta jos hyväksyt sen, että teistä tuskin tulee ikinä perhettä eikä mies haluaisi lasta joka toinen viikko luokseen, olet varmaan myöhemmin ihan tyytyväinen jos isä haluaa viettää silloin tällöin aikaa lapsensa kanssa. kannattaa yrittää tosissaan saada hänet rakentamaan jonkilainen suhde lapseen, sillä lapselle on tärkeää saada se toinenkin vanhempi edes jollain lailla elämään. ja teetä isyystesti, jotta exäsi maksaa elatusmaksut, se vähintäänkin on hänen velvollisuutensa!
jos olet varma siitä, että haluat pitää lapsen, niin onnea ja tsemppiä! tiedän muutaman esikoisensa 18-vuotiaana saaneen hyvän äidin. sä pärjäät varmasti, kunhan muut tukee sua! ja vielä kun sanoit, ettei sulla ole vauvoista kokemusta: ei sitä ole läheskään kaikilla 30-kymppisilläkään äideillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki järjestyy kyllä, vaikka ei menekään suunnitelmien mukaan. Onnea raskaudesta, vaikka se ei välttämättä just nyt kivalta ajatukselta tunnukaan.
Jatkat oppisopimusta äitoysloman alkuun ja palaat opintoihin äitiysloman jälkeen. Ensimmäinen vuosi-kaks on raskainta, sen jälkeen alkaa helpottamaan.
Lapsi ei estä opiskelua, vähän saattaa tahtia hidastaa mutta se tuskin on vakavaa.
Itse jäin 24v kolmen lapsen yh:ksi,opinnot oli vaiheessa. Nyt kolmikymppinen, yhä yh, mutta dippainssi ja töissä. Lapset jo isoja ja elämä kaikin tavoin oikein mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisää sossun elättejä. JEEEEEEEEE!!!!!!!!!!
vai jätitkö/jätätkö itse äityisrahat ottamatta, kun pärjään mainiosti ilmankin? ja itse asiassa kouluttamattomat äidit vievät verorahoja vähemmän kuin hyväpalkkaiset, sillä heille maksetaan pienempää äityisrahaa, pässi.
sain esikoisen 18v ja seuraavaan lapsen 19v.
Nautin raskaudesta ja äitiydestä. Mistä lie johtunut niin en murehtinut tulevaa,elin päivä kerrallaan.
Tänä päivänä tukea saa jopa enemmän kuin 25v sitten.
Hyvin sinä pärjäät, onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin raskauteni on jo aika pitkällä ja asiat järjestyksessä. Se miten selviät, on ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Jos tahtoa löytyy ja oikeanlaista asennetta niin pärjää varmasti mainiosti! Nuorena äidiksi tulemisessa on todellakin ne huonot puolet, mutta kannatan keskittymistä niihin hyviin asioihin.
Ja jos aina äidiksi tulemiseen vaadittaisiin tietyn verran kokemusta vauvoista ja lapsista, jäisi aika moni lapsi tähän maailmaan syntymättä.
Jokainen lapsi ja vauva on persoona eikä loppupeleissä kokemuskaan tee sen autuaammaksi.
Paljon voimia sulle, sä tarvit nyt paljon voimia jaksaaksesi olla vahva ympäristön paineiden keskellä!
Toiv. kaikki menee hyvin:-)
kouluttamattomat äidit vievät verorahoja vähemmän kuin hyväpalkkaiset, sillä heille maksetaan pienempää äityisrahaa, pässi.
ei ole enää mitään lisättävää.
Tuo 18v lapsi osaa ja tietää siis NIIN paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittamasi perusteella tunnut olevan jalat maassa tilanteesi kanssa. Tuntemuksesi ja kauhistuksesi ovat ymmärrettäviä, normaaleja asioita tilanteessasi.
Sinulla on opintosi ja olemassa oleva suunnitelma tulevaisuuden suhteen. Toki lapsi tuo suunnitelmiisi muutoksia/ hidastaa suunnitelmien toteutumista mutta sellaista elämä on. Kaikki ei aina mene elämässä suunnitelman mukaan: ONNEKSI!
Vain sinä voit tehdä päätökset omasta elämästäsi, johon nyt tullee kuulumaan toinen ihminen, josta vastuun kannat pääasiallisesti sinä. Hurjaa mutta valtavan palkitsevaa. Sinulla on nyt useampi kuukausi aikaa valmistautua uuteen rooliisi ja kertomasi perusteella sanoisin, että sinulla kaikesta huolimatta on hyvät lähtökohdat äitiyteen.
Neuvolassa kannattaa keskustella kaikista tuntemuksista ja pyytää, josko voisi saada kontaktin muihin nuoriin odottajiin esim. synnytysvalmennuksessa/ nuorten odottajien/ äitien ryhmässä. Onnea odotukseesi ja menestystä opintoihisi sekä elämääsi jatkossakin!
T. neljän äiti 36-v
kouluttamattomat äidit vievät verorahoja vähemmän kuin hyväpalkkaiset, sillä heille maksetaan pienempää äityisrahaa, pässi.
ei ole enää mitään lisättävää. Tuo 18v lapsi osaa ja tietää siis NIIN paljon!
ja kuten sinunkin luulisi tietävän, 18v ei ole lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen 35:) Ihan hyvin tulet ap pärjäämään:)
sain esikoisen 18v ja seuraavaan lapsen 19v.
Nautin raskaudesta ja äitiydestä. Mistä lie johtunut niin en murehtinut tulevaa,elin päivä kerrallaan.
Tänä päivänä tukea saa jopa enemmän kuin 25v sitten.
Hyvin sinä pärjäät, onnea!
ensijärkytyksestä. Isäni ei ole enää elossa, mutta sisarukseni ja kaverit luultavasti ainakin osa heistä on tukenani.
Exäni käyttäytyy tällä hetkellä kuin lapsi itse ja siksi on vaikea uskoa, että häntä kiinnostaisi ottaa vastuuta. Tulen kyllä kertomaan hänelle raskaudestani ja että hänestä tulee isä ja että toivon hänen osallistuvan lapsensa elämään.
ap
oon itse samanikäinen niin uskon et mun on helpompi samastua sun tilanteesees kun nelikymppisten! on totta, että sä olet melko nuori äidiksi, mutta on kuitenkin ihan eri juttu saada lapsi 18-19v:na kun 15-16v:na. Huippu juttu myös, että oot oppisopimuksella ja rahallisesti pärjäisit. Vaikkei raha ratkase kaikkea, niin jollain ne laskutkin on maksettava. äitisi on ymmärrettävästi aluksi kauhuissaan, mutta uskotko että hän ja muut läheisesi (isä, sisarukset, isovanhemmat, kaverit?) olisivat tukenasi? exä ei ehkä vaikuta heti täydelliseltä isähahmolta mutta jos hyväksyt sen, että teistä tuskin tulee ikinä perhettä eikä mies haluaisi lasta joka toinen viikko luokseen, olet varmaan myöhemmin ihan tyytyväinen jos isä haluaa viettää silloin tällöin aikaa lapsensa kanssa. kannattaa yrittää tosissaan saada hänet rakentamaan jonkilainen suhde lapseen, sillä lapselle on tärkeää saada se toinenkin vanhempi edes jollain lailla elämään. ja teetä isyystesti, jotta exäsi maksaa elatusmaksut, se vähintäänkin on hänen velvollisuutensa!
jos olet varma siitä, että haluat pitää lapsen, niin onnea ja tsemppiä! tiedän muutaman esikoisensa 18-vuotiaana saaneen hyvän äidin. sä pärjäät varmasti, kunhan muut tukee sua! ja vielä kun sanoit, ettei sulla ole vauvoista kokemusta: ei sitä ole läheskään kaikilla 30-kymppisilläkään äideillä!
kun vauva syntyy, jatko-opiskelu sen sijaan siirtyy myöhempään kuin mitä olin ajatellut.
ap
Jatkat oppisopimusta äitoysloman alkuun ja palaat opintoihin äitiysloman jälkeen. Ensimmäinen vuosi-kaks on raskainta, sen jälkeen alkaa helpottamaan.
Lapsi ei estä opiskelua, vähän saattaa tahtia hidastaa mutta se tuskin on vakavaa.
Itse jäin 24v kolmen lapsen yh:ksi,opinnot oli vaiheessa. Nyt kolmikymppinen, yhä yh, mutta dippainssi ja töissä. Lapset jo isoja ja elämä kaikin tavoin oikein mukavaa.
melko nuorena jolloin muilla kavereilla ei vielä ollut lapsia. kannattaa totutella siihen ajatukseen, että pikkuvauva-aikana moni kaveri ottaa etäisyyttä, koska kokee ettei teillä ole enää mitään yhteistä kun sun elämäsi pyörii vain vaippojen ja puklurättien ympärillä. osa jää varmasti lähelle ja haluaa olla mukana lapsenkin elämässä mutta osa saattaa huomata taas parin vuoden päästä että oletkin yhä se sama nainen:) toki haluat puhua kavereillesi lapsesta kun se on elämäsi keskipiste pitkän aikaa, mutta kannattaa muistaa ettet sinäkään halua ehkä aina kuunnella kaverisi moottoripyöräjuttuja! ole myös itse yhä kiinnostunut kavereidesi elämästä niin välit pysyvät varmasti hyvinä:)
mihin ammattiin valmistut? voisitko tehdä niitä töitä muutaman vuoden ja miettiä sitten jatko-opiskeluja? kun sulla kuitenkin on kohta ammatti etkä ole lukiosta pääsevä ammatiton.
Uskon kyllä, että rahallisesti pärjään, mutta muuten minulla ei ole juuri lapsista saati vauvoista kokemusta ja siksi pelottaa.
Totta kai pelottaa. Olen sinua 16 vuotta vanhempi mies ja tulossa isäksi ja minuakin pelottaa kaikki tuollaiset kysymykset, mutta tiedän että tavalla tai toisella ongelmista pääsee aina yli ja kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaukset ajallaan. Se on iso muutos elämässä, mutta myös hieno asia.
Kuten muut ovat täällä jo sanoneetkin niin sinulla tuntuu olevan järki päässä, etkä ole lainkaan sillä tavoin lapsellinen kuin voisi olla vain pari-kolme vuotta nuorempi äiti. Hyvä että olet jo kertonut äidillesi, hän tulee olemaan sinulle tärkeä tukihenkilö.
Todella hyvää jatkoa sinulle.
Heippa! Itse olen myös 18-vuotias ja raskaana, tosin vauva oli toivottu, sekä olen ollut kaksi vuotta mieheni kanssa yhdessä, yli vuoden avoliitossa sekä piakkoin vuoden myös kihloissa, joten siinä mielessä meillä on eri tilanteet. Käyn myös koulussa ja samalla teen töitä omalla alallani (perustin 17 vuotiaana toiminimen).Vauvan kanssa yksin pärjääminen ei välttämättä ole ollenkaan helppoa. Varsinkin jos vauva on ollut yllätys. Ymmärrän kyllä, että aborttia et välttämättä halua tehdä, en minäkään pystyisi siihen. Kuitenkin, omassa blogissani kerron raskausajastani, jos haluat lukea niin se löytyy täältä: http://jaananelama.blogspot.com/
Suosittelisin sinua lukemaan myös muiden nuorten ajatuksia raskaudesta ja äitiydestä ja ottamaan paljon selvää erilaisista vaihtoehdoista. Toki adoptiokin on yksi vaihtoehto, jos sinusta tuntuu etten ole kykenevä pitämään lasta.. Mutta sitä sinun ei kannata pelätä, että et osaisi hoitaa lasta, koska sinulla ei ole kokemusta. Ensisynnyttäjiä opastetaan sairaaloissa hyvin ja myös muutenkin on saatavilla helposti opastusta vauvan ja lapsen hoitoon.
Voimia sinne päätöksentekoon! Ja kyllä asiat aina selviävät! Usko pois! :)