Mies kilahti totaalisesti - asiallisia vastauksia, kiitos.

ja unohda nuo muut. Täällä on paljon eroavia ihmisisä jotka ei ongelmien tullen pysty puhumaan asioista.



Tässäkin kenkää miehelle joka ylireagoi --> ei siis yritetä selvittää asiaa saati auttaa ja tilanteesta kärsii koko perhe eli lapsi, isä ja äiti.



Lapsi kärsii koko ikänsä, kun aiheuttanut tilanteen kaupassa joka riistäytyi käsistä ja isä joutui lähtemään. Ja terapia alkaa murkkuiässä.



Äiti on elämänsä onneton, kun ei avannut suutaan ja ei löydä uutta rakasta.



PUHUKAA ENSIN! Jos ei asiat muutu niin hyviäkin ohjeita täällä on.



Ihmiset jotka antaa ohjeita ilman mitään perusteita on mökiessään omine mustavalkosine ajatuksineen niin anna niiden olla.



Pärjäämisiä ja toivottavasti kaikki järjestyy.



ps. mies kirjoittanut, et saatte spekuloida!!



THE END

Ei, ei. Tuollainen mies pihalle seuraavasta virheestä. Mieti, en uskaltaisi antaa tuollaisen olla lasteni kanssa.



t. oman isänsä usein pahoinpitelemä.

ei tarkoita että lyödään lasta. Mutta siitä olen samaa mieltä yhden kirjoittajan kanssa, että nykyajan nuorisolla ei tosiaankaan ole perheessä lainkaan kuria. Aika monelle vanhemmat antavat periksi lapset käyttäytyvät todella törkeästi ihmisiä kohtaan. En tarkoita tällä todellakaan sitä että ruvetaan lyömään, mutta esim. pieni muotoinen tukkapölly pitäisi aika monelle vekaralle antaa. Ei se todellakaan oikein ole, että lapsi alkaa isäänsä hakkaamaan ihan samaa miten paljon ikää on tai muuta vastaavaa, sekään ei ole oikein, että sen seurauksena alkaa taas isä paiskomaan lastaan. Saan tästä varmasti haukut niskaani, mutta ihan sama. Ainakin lapsi oppi varmasti, että lyöminen on väärin.

Kerroin tilanteesta, joka monessa perheessä ei tapahdu koskaan, mutta useassa perheessä kyllä. Eli tästä holdingista, kiinni pitämisestä. Isea on siinä, että nimenomaan lasta ei jätetä yksin raivoamaan, vaan ollaan lähellä ja pidetään kiinni. Jos olisimme jättäneet lapsemme yksin, hän olisi hakannut päätään seinään ja tehnyt muuta pahaa itselleen ja se ei olisi ollut ollenkaan oikea ratkaisu.

Kerroin tilanteesta, joka monessa perheessä ei tapahdu koskaan, mutta useassa perheessä kyllä. Eli tästä holdingista, kiinni pitämisestä. Isea on siinä, että nimenomaan lasta ei jätetä yksin raivoamaan, vaan ollaan lähellä ja pidetään kiinni. Jos olisimme jättäneet lapsemme yksin, hän olisi hakannut päätään seinään ja tehnyt muuta pahaa itselleen ja se ei olisi ollut ollenkaan oikea ratkaisu.

Nimenomaan se olisi ollut oikea vaihtoehto. Siinä oppii ettei kannata lyödä päätä seinään.

kannattaisi miettiä, millaisen kuvan lapsi saa äidistään. Oma isäni käyttäytyi hyvin arvaamattomasti ollessani lapsi. Silloin pelkäsin häntä, mutta aikiuisena tajusin, miten säälittävä ja terapian tarpeessa hän silloin oli. Olen antanut anteeksi.



Sen sijaan kannan kaunaa äidilleni, joka ei puolustanut lapsiaan isää vastaan. Nykyään kyllä haukkuu tätä, mutta vuosia sitten ei tehnyt mitään. Minulla oli vuosia sellainen olo, että kukaan ei rakasta eikä auta :(



Terapiassa ollaan, lienee sanomattakin selvä.

ja unohda nuo muut. Täällä on paljon eroavia ihmisisä jotka ei ongelmien tullen pysty puhumaan asioista. Tässäkin kenkää miehelle joka ylireagoi --> ei siis yritetä selvittää asiaa saati auttaa ja tilanteesta kärsii koko perhe eli lapsi, isä ja äiti. Lapsi kärsii koko ikänsä, kun aiheuttanut tilanteen kaupassa joka riistäytyi käsistä ja isä joutui lähtemään. Ja terapia alkaa murkkuiässä. Äiti on elämänsä onneton, kun ei avannut suutaan ja ei löydä uutta rakasta. PUHUKAA ENSIN! Jos ei asiat muutu niin hyviäkin ohjeita täällä on. Ihmiset jotka antaa ohjeita ilman mitään perusteita on mökiessään omine mustavalkosine ajatuksineen niin anna niiden olla. Pärjäämisiä ja toivottavasti kaikki järjestyy. ps. mies kirjoittanut, et saatte spekuloida!! THE END

Näin äiti voi jatkaa isän kanssa kivaa parisuhdetta ja ne isää ärsyttävät lapset pääsevät rakastavaan kotiin. Kaikille tulee hyvä olo.

että tässä viestissä tiivistyy tyylikkäästi kaikki, mistä olen kasvatuksen suhteen täysin eri mieltä!

mutta eikö se juuri ole kasvatuksen tarkoitus, että lapsi oppii ottamaan muiden ihmisten tunteet huomioon? Eli tässä tapauksessa tajuaa lopettaa ruikutuksen jo siinä vaiheessa kun asiasta on sanottu monta kertaa, mutta ennen kuin ruikutuksen uhrilta menee hermot?

Ja tuollainen 'holding', mitä joku kuvaili on kyllä minusta pelkkää huonon käytöksen rohkaisemista. Ei ihme, että lapsi ei päässyt raivoamisestaan eroon. Jos lapsi saa tuollaisen älyttömän raivokohtauksen, hänet pitäisi eristää siksi aikaa että kiukku menee ohi. Ja 6-vuotiaan pitäisi jo älytä lopettaa kauppakiukuttelu ennen kuin vanhemman hermot menevät totaalisesti. Ihan sama miten se vanhemman suuttuminen näkyy. Lapsi joka ei opi olemaan herkkänä muiden ihmisten reaktioille kasvaa helposti itsekeskeiseksi narsistiksi.

että esim. 6-vuotias lapsi uskoo, että kannattaa lyödä päätä seinään? Että ongelma on hänen väärissä uskomuksissaan seinän ja pään kohtaamisesta?

Itse uskon, että lapsi ei halua satuttaa itseään, mutta jostain syystä ei pysty estämään itseään (on niin paha olla, tunteet ylivoimaisia käsitellä). Silloin se, että vanhemmat fyysisesti estävät tuon toiminnan on lapsen suojelemista, joka taas rakentaa vahvaa itsetuntoa (-> minua suojellaan ja autetaan, joten olen arvokas ja tärkeä).

Kerroin tilanteesta, joka monessa perheessä ei tapahdu koskaan, mutta useassa perheessä kyllä. Eli tästä holdingista, kiinni pitämisestä. Isea on siinä, että nimenomaan lasta ei jätetä yksin raivoamaan, vaan ollaan lähellä ja pidetään kiinni. Jos olisimme jättäneet lapsemme yksin, hän olisi hakannut päätään seinään ja tehnyt muuta pahaa itselleen ja se ei olisi ollut ollenkaan oikea ratkaisu.

Nimenomaan se olisi ollut oikea vaihtoehto. Siinä oppii ettei kannata lyödä päätä seinään.

että esim. 6-vuotias lapsi uskoo, että kannattaa lyödä päätä seinään? Että ongelma on hänen väärissä uskomuksissaan seinän ja pään kohtaamisesta?

Itse uskon, että lapsi ei halua satuttaa itseään, mutta jostain syystä ei pysty estämään itseään (on niin paha olla, tunteet ylivoimaisia käsitellä). Silloin se, että vanhemmat fyysisesti estävät tuon toiminnan on lapsen suojelemista, joka taas rakentaa vahvaa itsetuntoa (-> minua suojellaan ja autetaan, joten olen arvokas ja tärkeä).

Kerroin tilanteesta, joka monessa perheessä ei tapahdu koskaan, mutta useassa perheessä kyllä. Eli tästä holdingista, kiinni pitämisestä. Isea on siinä, että nimenomaan lasta ei jätetä yksin raivoamaan, vaan ollaan lähellä ja pidetään kiinni. Jos olisimme jättäneet lapsemme yksin, hän olisi hakannut päätään seinään ja tehnyt muuta pahaa itselleen ja se ei olisi ollut ollenkaan oikea ratkaisu.

Nimenomaan se olisi ollut oikea vaihtoehto. Siinä oppii ettei kannata lyödä päätä seinään.

jollain tavalla isän suuttuminen voi olla merkki myös lapsesta välittämisestä. Ainakin hän oli valmis suuttumaan ja saamaan rasittavan raivokohtauksen, jotta lapsi oppisi tavoille. Tietenkin pään hakkaaminen lattiaan on jo aivan naurettavaa, mutta ilman sitä en pitäisi tuota kohtausta mitenkään sadistisena. Siihen oli syy ja lapsen oli todella jo aika oppia läksynsä.



Monet vanhemmat ovat niin löperöitä, että antavat lasten raivota ja riehua niin paljon kuin heitä huvittaa ja koko perhe pyörii lasten ympärillä, mikä taas antaa lapsille elämästä aivan väärän kuvan. Tuloksena on näitä 30-vuotiaana masentuneita nykyihmisiä, jotka eivät kestä todellisuutta kun ovat lapsena aina saaneet määrätä perheessä. Sitten kun Siperia opettaa, tulee kylmä.

välinsä ja jutella asiasta. Samoin äidin ja isän. Liian rajua menoa oli. Mutta jos tämä oli ensimmäinen kerta ja poika todella käyttäytyi huonosti, minusta ei ole syytä ottaa yhteyttä lastensuojeluun, siitä on perheelle vain lopulta harmia (jos siis asiat muuten kunnossa, eikä moinen käytös ole tapahtunut ennenkin). Joutuu ikuiseksi silmätikuksi. Äidinkin kannattaa miettiä tilannetta uudelleen, paiskoiko mies todella lasta ym. Hampaan irtoaminen kuulostaa myös kamalalta. Nyt kannattaa koko perheen vetää henkeä ja yrittää nukkua keskustelun jälkeen asian päälle. Ei saa hötkyillä vaan analysoida tilannetta oikein kunnolla. Tsemppiä. Jos mies on kunnon isä, hänellä on varmasti asiasta ihan kamalat morkkikset.

siis oikeasti järkyttynyt siitä, että ainakin tämän keskustelun perusteella todella moni vanhempi on sitä mieltä, että tottelemattoman tai huonosti käyttäytyvän 6-vuotiaan fyysinen kurittaminen on ok tai jopa suositeltavaa. Ja että lapsi tämän kautta oppii paremmin käyttäytymään ja kunnioittamaan vanhempiaan. Kyllä lapsi varmastikin fyysisen kurittamisen seurauksena käytöstään muuttaa, mutta ei suinkaan vanhempien kunnioittamisen vuoksi vaan koska lapsi pelkää. Kunnioitusta ei varmasti saavuteta fyysisellä kurittamisella saatika väkivallalla, vaikka vanhempi lapsen käytöksestä niin voisi päätellä.



Ja lapsella pitää ehdottomasti olla rajat ja selkeät sellaiset, eikä toisten ihmisten lyömistä tai nimittelyä saa tietenkään hyväksyä. Mutta kyllä toimivat kasvatus- ja kurinpitokeinot ovat jotain ihan muuta kuin lapsen fyysinen kuritus. Joka kerta kun vanhempi joutuu käymään lapseen käsiksi kurinpidon nojalla on hän ilman muuta menettänyt pelin. Lapsen tukistamisella, piiskaamisella tai lyömisellä ei saada aikaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Toki lapsi voi näennäisesti käyttätyä paremmin, koska hän pelkää vanhempaansa ja tämän reaktioita, mutta tasapainoista ja hyvän itsetunnon omaava lasta ei fyysisellä kurituksella kyllä kasvateta. Sitä paitsi miten voitte opettaa lapselle, että toisia ei saa lyödä, jos itse kuitenkin käytte lapseen käsiksi. Esimerkin voima on kasvatuksessa kuitenkin kaikkein tärkein.



Kuinka moni näistä lastaan fyysisesti kurittavista vanhemmista hyväksyisi sen, että häntä itseään tukistettaisiin, piiskattaisiin tai lyötäisiin kun hän käyttäytyy huonosti tai kiukuttelee. Veikkaan, että ei kovinkaan moni. Miksi siis pidätte hyväksyttävänä sitä, että lasta voi kuitenkin tällä tavoin kohdella?

Kuinka moni näistä lastaan fyysisesti kurittavista vanhemmista hyväksyisi sen, että häntä itseään tukistettaisiin, piiskattaisiin tai lyötäisiin kun hän käyttäytyy huonosti tai kiukuttelee. Veikkaan, että ei kovinkaan moni. Miksi siis pidätte hyväksyttävänä sitä, että lasta voi kuitenkin tällä tavoin kohdella?

No minä olen hyväksynyt. Nuorempana kävin joskus mieheeni käsiksi kun se ei tuntunut kuuntelevan, mutta hän pisti minut järjestykseen ottamalla käsistä lujan otteen ja vääntämällä sen verran että vähän sattui ja tajusin jotain mitä kotikasvatukseni ei ollut onnistunut päähäni saamaan (kasvatukseeni ei kuulunut fyysinen kuritus). Eli opin aivan saman asian kuin lapsikin, eli että jossain se raja kulkee.

Miten tällaisia _aikuisi_ ihmisiä voi vielä olla olemassa? Mihin se kaikki tieto mikä meillä nykyään on käytössä on hävinnyt tällaisten ihmisten päästä? Miten voi kukaan kuvitella väkivallan olevan vastaus yhtään mihinkään? Mitä sillä saavutetaan? Fyysinen kurittaminen vain synnyttää käsityksen maailmasta, jossa selviää voimalla ja väkivallalla ja jossa vahvemmalla on oikeus polkea heikompia alleen. Haluatteko lapsenne sisäistävän sellaisen maailmankuvan?

Sellainen maailmankuva ei ole mitenkään väärä, joten siinä mielessä on vanhemmalta rehellistä toimintaa tehdä lapselle selväksi tämä tosiasia. Vai kuvitteletko itse, että vahvemmat muka eivät polje heikompia alleen?

Elämisen taitoa on se, että oppii luovimaan tuon vahvemman lain porsaanreikiä hyväksikäyttäen asemaan, jossa se laki ei enää koska itseä.

Lapsia, jotka muuttavat omalta osaltaan maailmaa toimimalla siinä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Ei väkivalta ole oikea tapa suojella itseään, päinvastoin se kääntyy itseään vastaan, koska ei ole oppinut muunlaista tapaa hallita tunteitaan ja tilanteet ryöpsähtävät käsistä.

Haluan lapsilleni myös perusluottamuksen siihen, että läheiset ihmiset eivät satuta fyysisesti. Se ei ole oikein. Jos kotona on fyysisesti kovisteleva isä , ei ole syytä ihmetellä miksi niin moni aikuinen tytär sietää väkivaltaista käytttäytymistä parisuhteessaan.

Kuinka moni näistä lastaan fyysisesti kurittavista vanhemmista hyväksyisi sen, että häntä itseään tukistettaisiin, piiskattaisiin tai lyötäisiin kun hän käyttäytyy huonosti tai kiukuttelee. Veikkaan, että ei kovinkaan moni. Miksi siis pidätte hyväksyttävänä sitä, että lasta voi kuitenkin tällä tavoin kohdella?

No minä olen hyväksynyt. Nuorempana kävin joskus mieheeni käsiksi kun se ei tuntunut kuuntelevan, mutta hän pisti minut järjestykseen ottamalla käsistä lujan otteen ja vääntämällä sen verran että vähän sattui ja tajusin jotain mitä kotikasvatukseni ei ollut onnistunut päähäni saamaan (kasvatukseeni ei kuulunut fyysinen kuritus). Eli opin aivan saman asian kuin lapsikin, eli että jossain se raja kulkee.

Eipä toi nyt ole mitään tukistamista tai lyömistä. Kyllä mäkin toki sen hyväksyn, että lasta pidetään käsistä kiinni jos meinaa toisia lyödä tai rauhoitetaan riehuva lapsi muilla keinoin, lapsesta riippuen viemällä yksin rauhoittumaan tai esim. holdingilla. Mutta yleensä vanhempien fyysiseen kuritukseen liittyy se, että vanhempi on vihainen ja raivoissaan lapselle eikä enää keksi muita keinoja lapsen käytöksen lopettamiseen. Ja käy sitten raivoisassa mielentilassaan lapseen käsiksi tavalla tai toisella. On ihan eri asia rauhallisesti vaikkakin tarpeeksi lujasti esimerkiksi pitää lapsen käsistä kiinni, jotta hän ei pääse toisia vahingoittamaan. Juuri niinkuin miehesi oli sinulle tehnyt. Et varmaan kuitenkaan olisi hyväksynyt sitä, että miehesi olisi lyönyt takaisin tai hakenut ulkoa risuja ja piiskannut sinua niillä...

Kuinka moni näistä lastaan fyysisesti kurittavista vanhemmista hyväksyisi sen, että häntä itseään tukistettaisiin, piiskattaisiin tai lyötäisiin kun hän käyttäytyy huonosti tai kiukuttelee. Veikkaan, että ei kovinkaan moni. Miksi siis pidätte hyväksyttävänä sitä, että lasta voi kuitenkin tällä tavoin kohdella?

No minä olen hyväksynyt. Nuorempana kävin joskus mieheeni käsiksi kun se ei tuntunut kuuntelevan, mutta hän pisti minut järjestykseen ottamalla käsistä lujan otteen ja vääntämällä sen verran että vähän sattui ja tajusin jotain mitä kotikasvatukseni ei ollut onnistunut päähäni saamaan (kasvatukseeni ei kuulunut fyysinen kuritus). Eli opin aivan saman asian kuin lapsikin, eli että jossain se raja kulkee.

Miehesihän vain suojeli itseään, irroitti otteensa ja antoi asian olla. Noin toimii jokainen, joka ei halua satuttaa toista, mutta jonka päälle on käyty. Puhuisit ihan eri tavoin jos miehesi olisi paiskannut sinut lattiaan ja hakannut päätäsi kivilattiaan.

AP:lle.

Kerrot, että miehesi ei saa lasta kuriin, mutta sinä saat.

Kerro, miksi sinä et sitten ole kieltänyt lasta lyömästä isäänsä?

Haluatko "loistaa" kasvattajana lapsen isään verrattuna, kilpailla, ja kokea olevasi parempi, vai helpottaa perheenne elämää ja hyvinvointia?

Haluatko marttyyriksi, jolla oli "kamala mies?

Onko marttyriys sinulle kotona opittu, tuttu ja turvallinen roolimalli?

Oletko löytänyt jonkun salarakkaan, ja etsit tekosyytä vaihtaa mies?

Haetko jutullasi hyväksyntää täältä palstalta jollekin toimenpiteellesi?

Syyllistät AP:ta kun mies oli se joka kävi lapsen kimppuun...

ja unohda nuo muut. Täällä on paljon eroavia ihmisisä jotka ei ongelmien tullen pysty puhumaan asioista.

Tässäkin kenkää miehelle joka ylireagoi --> ei siis yritetä selvittää asiaa saati auttaa ja tilanteesta kärsii koko perhe eli lapsi, isä ja äiti.

Lapsi kärsii koko ikänsä, kun aiheuttanut tilanteen kaupassa joka riistäytyi käsistä ja isä joutui lähtemään. Ja terapia alkaa murkkuiässä.

Äiti on elämänsä onneton, kun ei avannut suutaan ja ei löydä uutta rakasta.

PUHUKAA ENSIN! Jos ei asiat muutu niin hyviäkin ohjeita täällä on.

Ihmiset jotka antaa ohjeita ilman mitään perusteita on mökiessään omine mustavalkosine ajatuksineen niin anna niiden olla.

Pärjäämisiä ja toivottavasti kaikki järjestyy.

ps. mies kirjoittanut, et saatte spekuloida!!

THE END

Ihan oikeasti, ihmetyttää kovin millaisia PERHEITÄ näillä av-mammoilla on, millaisia parisuhteita, millaisia isiä lapsilla. Kun kerran av-mamman mielestä isän voi yhden tuollaisen välikohtauksen jälkeen hylätä, heittää ulos perheestä, demonisoida täysin ja isän ja lapsen välit tuhota.

Totta kai miehen käytös oli väärin. Mutta luuletteko, että se 6-vuotias ei rakasta isäänsä? Että se isä ei ole hänen ainoa isänsä, ja mies, joka tässä maailmassa tuota lasta eniten rakastaa? Luuletteko ihan oikeasti, että sijaisperhe olisi tuolle 6-vuotiaalle nyt parempi ratkaisu, tai kahden perheen välillä juoksemisen alkaminen?

Luuletteko, että perheen tilanne paranisi, jos ap nyt tekisi miehestään rikosilmoituksen? Että se auttaisi isän ja lapsen välien ja luottamuksen normalisoitumisessa?

Mitä te oikein haluatte? Kenen etua ajatte? Ette ainakaan tuon lapsen.

AP, täällä on tullut muutama järkeväkin kirjoitus. Sinä itse todellakin tiedät mikä tilanne on pohjimmiltaan ollut ja millaiset isän ja lapsen välit oikeasti ovat. Asiaa ei todellakaan kannata painaa villaisella, vaan tehdä selväksi, että tuo ei saa toistua, vaan silloin tulee ihan oikeita seuraamuksia.

Järkevää olisi myös sopia miehen kanssa, että jos hänellä tuntuu menevän yli lapsen kanssa, poistuu paikalta, ja sinä hoidat tilanteen. Mutta ei niin, että lapselle viestitetään, että isä ei nyt pysty ja isällä ei ole auktoriteettia, vaan vaikka jonkin verukkeen avulla, eli isä lähtee tekemään jotain muuta ja äiti taltuttamaan raivoajaa.

siis oikeasti järkyttynyt siitä, että ainakin tämän keskustelun perusteella todella moni vanhempi on sitä mieltä, että tottelemattoman tai huonosti käyttäytyvän 6-vuotiaan fyysinen kurittaminen on ok tai jopa suositeltavaa. Ja että lapsi tämän kautta oppii paremmin käyttäytymään ja kunnioittamaan vanhempiaan. Kyllä lapsi varmastikin fyysisen kurittamisen seurauksena käytöstään muuttaa, mutta ei suinkaan vanhempien kunnioittamisen vuoksi vaan koska lapsi pelkää. Kunnioitusta ei varmasti saavuteta fyysisellä kurittamisella saatika väkivallalla, vaikka vanhempi lapsen käytöksestä niin voisi päätellä.

Ja lapsella pitää ehdottomasti olla rajat ja selkeät sellaiset, eikä toisten ihmisten lyömistä tai nimittelyä saa tietenkään hyväksyä. Mutta kyllä toimivat kasvatus- ja kurinpitokeinot ovat jotain ihan muuta kuin lapsen fyysinen kuritus. Joka kerta kun vanhempi joutuu käymään lapseen käsiksi kurinpidon nojalla on hän ilman muuta menettänyt pelin. Lapsen tukistamisella, piiskaamisella tai lyömisellä ei saada aikaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Toki lapsi voi näennäisesti käyttätyä paremmin, koska hän pelkää vanhempaansa ja tämän reaktioita, mutta tasapainoista ja hyvän itsetunnon omaava lasta ei fyysisellä kurituksella kyllä kasvateta. Sitä paitsi miten voitte opettaa lapselle, että toisia ei saa lyödä, jos itse kuitenkin käytte lapseen käsiksi. Esimerkin voima on kasvatuksessa kuitenkin kaikkein tärkein.

Kuinka moni näistä lastaan fyysisesti kurittavista vanhemmista hyväksyisi sen, että häntä itseään tukistettaisiin, piiskattaisiin tai lyötäisiin kun hän käyttäytyy huonosti tai kiukuttelee. Veikkaan, että ei kovinkaan moni. Miksi siis pidätte hyväksyttävänä sitä, että lasta voi kuitenkin tällä tavoin kohdella?

Ihan jokainen meistä on hyväksynyt sen, että meitä kohtaan kuriapitävä taho saa loppupeleissä vaikka ampua meidät, jos emme tokene.

Aikuinen ja lapsi eivät ole samalla tasolla kun puhutaan kasvatuksesta ja kuripidosta. Siksi tavallinen aikuinen ei saa toista tirviä, koska aikuinen on vastuussa omasta käytöksestään. Sen sijaan poliisi saa pamputtaa, pistää rautoihin, suihkuttaa ppippurisumutetta, käyttää etälamautinta, tai loppupeleissä vaikka ampua.

Miksi siis aikuinen, joka on vastaavalla tavalla vastuussa lapsensa käytöksestä ja vaikutuksesta ympäristöön, ei saisi laittaa fyysisesti jälkikasvuaan kuriin?