Lue keskustelun säännöt.
Mies kilahti totaalisesti - asiallisia vastauksia, kiitos.
07.01.2011 |
6-vuotias sai kunnon känkkäränkkäkohtauksen, huusi, riehui, kilju, rääkyi, haukkui isäänsä tyhmäksi, potki ja löi. Ja mitä teki isä - tarttui riveleistä kiinni, paiskoi ja ravisteli lattialla kunnolla, huusi pää punaisena, uhkaili ja laittoi huoneeseensa koko illaksi, kuulemma ei saa olla valoja päällä eikä saa ruokaa koko päivänä.
Okei, mitäs nyt. Oikein niin kuin asiallisesti ja aikuisten oikeasti. Odottelen, että mies rauhoittuu ja sitten saa näyttää, osaako hoitaa tämän jutun aikuismaisesti, selvittää asian lapsen kanssa edes jotenkin jne. Teen myös selväksi, että en hyväksi tuollaista käytöstä ja ilmoitan, että jos toistuu, saa poistua tästä talosta ainakin siihen saakka kunnes on hakenut apua aggressiivisuuteensa.
Mitä vielä?
Kommentit (211)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat on poikia. Pleikkarit tulille vaan, kyllä se siitä.
Ehkäpä asia on kuluneen yhdentoista vuoden aikana ratkennut.
Lapseen käsiksi käyvästä miehestä rikosilmoitus. Tänään.
Vierailija kirjoitti:
Lapseen käsiksi käyvästä miehestä rikosilmoitus. Tänään.
Olis pitänyt kyllä tehdä jo kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi parka :( Ei 6-vuotias pysty ymmärtämään tuollaista isän käytöstä. Erittäin traumatisoivaa ja ristiriitaista! Lapsi kiukuttelee pahaa mieltään ja isä reagoi vielä pahemmin. Ei mitään järkeä. Milloin isä laitetaan huoneeseen miettimään tekojaan ?
Lapsen koskemattomuuteen kajoaminen, henkinen väkivalta, hylkääminen pimeään huoneeseen. Ja miksi ? Siksi kun Lapsi ei osannut käsitellä tunteitaan.
Eikä osaa jatkossakaan kun ei kukaan kertonut mitä pitäisi tehdä.
Älkää ihmetelkö, jos ensi kerralla lapsi riehuu vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän ap:n perheelle kuuluu? Lapsikin kohta täysi-ikäinen.
Lapsen pahoinpitely on edelleen rikos. Odotatko että saat itse pataan ja mies riepottaa pitkin lattiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut lapsena fyysistä väkivaltaa, mutta sitäkin enemmän henkistä, isäni harrastamana. Näin aikuisena tiedän, että äitini ei käsittänyt, kuin vasta hiljattain, kuinka traumatisoivaa se minulle ja sisaruksilleni oli. Hän kai luuli, että kaikki on hyvin, kunnes kuuli minun aikuisen mielipiteeni isästäni, ja hänen tekosistaan, ja lopulta myös sisarukset avautuivat aiheesta. Päällimmäinen kysymykseni olikin, miksi äiti ei puolustanut lapsiaan? Meillä ei ollut ketään puolellamme. Ei niin ketään, koska ulospäin kaikki näytti olevan ihan hyvin.
Sinulle ap tulee tämä sama kysymys vielä eteen. Miksi et puolusta lastasi miehesi väkivallalta? Taapero sylissä ja satakiloinen mies ei ole riittävän hyvä selitys, koska olet äiti. Jos päällekarkaaja olisi vieras satakiloinen mies, katsoisitko vain vierestä, vai lataisitko täysillä miestä vaikka arkaan paikkaan?
Tilanne ei tainnut tulla ihan puskista, saati että oli kestoltaan kovinkaan lyhyt. Joka tapauksessa on päivänselvää, että perheenne ei voi kovinkaan hyvin enää koskaan. Sinä et voi luottaa mieheesi, eikä lapsi isäänsä. Kaikki voi sinänsä näyttää idylliseltä, mutta älä ikinä tuudittaudu siihen tunteeseen. Lapsi taantuu, koska ei uskalla inahtaakaan, ettei isä vaan suutu. Hänestä tulee hiljaisempi ja vetäytyvämpi, odottaen kuin koira makupalaa vanhempien hyväksyviä hetkiä, jotka riippuvat lapsen käyttäytymisestä. Lopulta saattaa tulla se kysymys, jota et halua kuulla. Jos ette nyt selvitä tapahtunutta perin pohjin, kannattaa miettiä vastaus valmiiksi. Äitini ei ollut valmistautunut, mutta joutui kaivamaan vastauksia, tosin viiveellä. Lopputulos oli lähes kaikkia tervehdyttävä, mutta olisi ollut hyvä, jos se olisi tehty aikanaan.
Poliisi voi tehdä sen puolestasi