Mies kilahti totaalisesti - asiallisia vastauksia, kiitos.

Kyllä se on kumma, että näille nykymukuloille ei mitään rajoja saada vetää. Ennen lapset sai selkäänsä ja ihan terveitä aikuisia tuli. Nykyään vaan lasten ongelmat pahenee, kun takerrutaan tälläisiin lillukanvarsiin.

Itse en ole koskaan saanut selkääni ja omia lapsia en ole mitenkään fyysisesti kurittanut ja en edes huuda. Olen onnekas, lapset on kilttejä. Sen sijaan tuolla muualla näkee niin paljon muksuja, jotka tarvisi vaan selkäänsä. Jonkun pitäisi vetää se raja ja niin, että hiukan kirpaisee, jos ei muuten tokene.

En mitenkään puolustele ap:n miehen käytöstä, kamalaahan se oli, mutta joku raja nyt arvosteluunkin. Lapselle ei loppupeleissä käynyt kuinkaan ja jos miehellä ei ole tapana riehua noin, on täysin mahdollista että tapaus ei toistu.

Ja jos lapsi joskus näkeekin vanhempansa vihaisena, onko se nyt sitten hänen mielenterveytensä loppu? Pojat varsinkaan eivät tunnu aina tajuavan milloin nujuaminen pitää lopettaa, ja ehkä on jopa terveellistä, että lapselle näytetään miten voi pahimmillaan käydä jos toista ärsyttää jatkuvalla syötöllä.

kuten esim. että vain mt-ongelmainen vanhempi koskee lapseensa...



Joskus vähän ihmetyttää kenellä se mt-ongelma onkaan.

Kyllä se on kumma, että näille nykymukuloille ei mitään rajoja saada vetää. Ennen lapset sai selkäänsä ja ihan terveitä aikuisia tuli. Nykyään vaan lasten ongelmat pahenee, kun takerrutaan tälläisiin lillukanvarsiin.

Itse en ole koskaan saanut selkääni ja omia lapsia en ole mitenkään fyysisesti kurittanut ja en edes huuda. Olen onnekas, lapset on kilttejä. Sen sijaan tuolla muualla näkee niin paljon muksuja, jotka tarvisi vaan selkäänsä. Jonkun pitäisi vetää se raja ja niin, että hiukan kirpaisee, jos ei muuten tokene.

En mitenkään puolustele ap:n miehen käytöstä, kamalaahan se oli, mutta joku raja nyt arvosteluunkin. Lapselle ei loppupeleissä käynyt kuinkaan ja jos miehellä ei ole tapana riehua noin, on täysin mahdollista että tapaus ei toistu.

Ja jos lapsi joskus näkeekin vanhempansa vihaisena, onko se nyt sitten hänen mielenterveytensä loppu? Pojat varsinkaan eivät tunnu aina tajuavan milloin nujuaminen pitää lopettaa, ja ehkä on jopa terveellistä, että lapselle näytetään miten voi pahimmillaan käydä jos toista ärsyttää jatkuvalla syötöllä.

Miten tällaisia _aikuisi_ ihmisiä voi vielä olla olemassa? Mihin se kaikki tieto mikä meillä nykyään on käytössä on hävinnyt tällaisten ihmisten päästä? Miten voi kukaan kuvitella väkivallan olevan vastaus yhtään mihinkään? Mitä sillä saavutetaan? Fyysinen kurittaminen vain synnyttää käsityksen maailmasta, jossa selviää voimalla ja väkivallalla ja jossa vahvemmalla on oikeus polkea heikompia alleen. Haluatteko lapsenne sisäistävän sellaisen maailmankuvan?

6-vuotias sai kunnon känkkäränkkäkohtauksen, huusi, riehui, kilju, rääkyi, haukkui isäänsä tyhmäksi, potki ja löi. ... huoneeseensa koko illaksi, kuulemma ei saa olla valoja päällä eikä saa ruokaa koko päivänä.

Eikös iskälle sitten kuuluisi vähintäänkin sama rangaistus, kun kerta tarttui riveleistä kiinni, paiskoi, ravisteli kunnolla..?

KÄYTÄ LAPSI LÄÄKÄRISSÄ, jotta saat lapsellesi keskusteluapua (varmasti jättää traumat jos oma isä tuolla tavoin kohtelee) ja viranomaisen kirjaamaan isän tekemiset ylös.

Tulevaisuudessa on muuten sana sanaa vastaan, mies ei oletettavasti myönnä tehneensä moista lapselle.

Minä olen joutunut soittamaan lastensuojeluun omasta puolisostani joka käytti jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja aiheutti lapselle monta kymmentä kuhmua suuttuessaan. Joka kerta sain kuulla kuinka ei ikinä toistu, ja kesti aivan liian

kauan että hain apua. Lapsi näki painajaisia ja tuhri housujaan, eikä uskaltanut mennä isänsä syliin.

Saimme apua, koko perheelle - myös minulle - keskusteluapua ja mies "pakotettiin" lääkäriin ja sai mielialalääkityksen ja meidän perhe-elämämme hymyilee.

Sen sijaan tuolla muualla näkee niin paljon muksuja, jotka tarvisi vaan selkäänsä

Miten väärässä oletkaan. Ne lapset tartteis kuria, ei väkivaltaa! On se kumma kun mun lapset käyttäytyy ihan ilman hakkaamista, kun niitä on ohjattu käyttäytymään hyvin pienestä pitäen. Nykymukuloissa osa hilluu silmille kun vanhemmat ei oo osanneet kieltää eikä vetää rajoja. Lapseen ei kajota ikinä. Puheella pärjää jos on auktoriteettia. Ap tulevaisuudessa toivot että olisit tehnyt rikosilmoituksen, toivottavasti miehesi käy kuitenkin sinuun eikä lapsiin käsiksi ensi kerralla :-(.

Kauheaa, miten moni tuntuu ajattelevan, että lapsen kiukuttelu oikeuttaa pahoinpitelemään lasta tuolla tavalla. Ajattelepa, että tuo vielä toistuu, ja ukkos saakin ihan oikeaa pahaa jälkeä aikaan (jos paiskaa kivilattialle niin ei ole kaukana vakava onnettomuus).

Laittaisin ukolle tasan kaksi vaihtoehtoa: ulkoruokintaan tai hakemaan jotain apua vihanhallintaan. Tuo nimittäin EI ole normaalia.

Miten tällaisia _aikuisi_ ihmisiä voi vielä olla olemassa? Mihin se kaikki tieto mikä meillä nykyään on käytössä on hävinnyt tällaisten ihmisten päästä? Miten voi kukaan kuvitella väkivallan olevan vastaus yhtään mihinkään? Mitä sillä saavutetaan? Fyysinen kurittaminen vain synnyttää käsityksen maailmasta, jossa selviää voimalla ja väkivallalla ja jossa vahvemmalla on oikeus polkea heikompia alleen. Haluatteko lapsenne sisäistävän sellaisen maailmankuvan?

Sellainen maailmankuva ei ole mitenkään väärä, joten siinä mielessä on vanhemmalta rehellistä toimintaa tehdä lapselle selväksi tämä tosiasia. Vai kuvitteletko itse, että vahvemmat muka eivät polje heikompia alleen?

Elämisen taitoa on se, että oppii luovimaan tuon vahvemman lain porsaanreikiä hyväksikäyttäen asemaan, jossa se laki ei enää koska itseä.

"Kyllä se on kumma, että näille nykymukuloille ei mitään rajoja saada vetää. Ennen lapset sai selkäänsä ja ihan terveitä aikuisia tuli. Nykyään vaan lasten ongelmat pahenee, kun takerrutaan tälläisiin lillukanvarsiin."



Mitä perusteluja sinulla on väitteesi tueksi!



"Itse en ole koskaan saanut selkääni ja omia lapsia en ole mitenkään fyysisesti kurittanut ja en edes huuda. Olen onnekas, lapset on kilttejä. Sen sijaan tuolla muualla näkee niin paljon muksuja, jotka tarvisi vaan selkäänsä. Jonkun pitäisi vetää se raja ja niin, että hiukan kirpaisee, jos ei muuten tokene."



Mistä tiedät, etteivät "ne muksut, jotka tarvitsisi vain selkäänsä" ole juuri niitä, joilla on väkivaltaiset kotiolot? Meillä oli kotona väkivaltaa ja runsasta alkoholinkäyttöä

ja minä olen ollut eittäin vaikea lapsi. Voisitko siis pitää turpasi kiinni asioista, joista sinulla ei ole kokemusta!

Mistä tiedät, etteivät "ne muksut, jotka tarvitsisi vain selkäänsä" ole juuri niitä, joilla on väkivaltaiset kotiolot? Meillä oli kotona väkivaltaa ja runsasta alkoholinkäyttöä

ja minä olen ollut eittäin vaikea lapsi. Voisitko siis pitää turpasi kiinni asioista, joista sinulla ei ole kokemusta!

Minä ainakin pidän nyt tiukasti 'turpani tukossa', kun noin kauniisti pyydetään. Meillä sai kotona kättä pidempää jos tuolla tavalla puhui toisille.

Lapsen puolesta haluaisin puhua sinulle ap. Olen alalla, jossa teen myöskin terapiatyötä lasten kanssa.



Tämä todella traumaattinen kokemus mihin lapsesi tänään joutui ei ole vielä ehkä kunnolla edes "kolahtanut" lapsellesi. Tuossa tilanteessa kun isä höykkyytti ja mukiloi lastasi...hän oli kauhusta jäykkänä, pelkäsi kuolevansa ja menetti ehkä viimeiset rippeet oikeasta kunnioituksesta ja turvallisuuden tunteesta isäänsä kohtaan.



Kun hän meni tapahtuneen jälkeen omaan huoneeseensa (ja valitettavasti oli yksin ilman sinua, turvallista aiukuista)...hän oli totaalisen shokissa, peloissaan, kauhuissaan...pelkäsi tuleeko isä vielä huoneeseen...joka paikkaan sattui...suusta tuli verta...päässä pyöri ja sydän hakkasi...kyyneleet valui ja poika pelkäsi!



Kaikki se "yhdessä touhuaminen" tapahtuman jälkeen...kun isä ja poika touhuilivat "ihan normaalisti" yhdessä...EI TODELLAKAAN OLLUT IHAN NORMAALIA". Poika ei missään nimessä touhunnut normaalisti isänsä kanssa...vaan, hän saattoi ulkoisesti näyttää normaalilta, mutta hän oli koko ajan hieman varuillaan...mietti mitä uskaltaa sanoa ja kuinka uskaltaa isän lähellä olla. Hän halusi varmasti miellyttää isäänsä kaikin tavoin, ettei isä vain hermostuisi ja kaikki äsken koettu kauheus taas toistuisi. Valitettavasti poikasi tulee pitkään tarkkailemaan isäänsä juuri näin...hän ei voi olla huolettomasti lapsi..hän ajattelee kuin lapset, eli hän luulee isän väkivallan johtuvan omasta käytöksestä ja koettaa nyt miellyttää isäänsä. Tiedätkö, että sellainen vie lapselta valtavasti energiaa...eikä pidemmän päälle ole ollenkaan suotuisaa lapsen normaalille kehitykselle.



Halusin ap. avata tätä tapahtumaa aika karulla tavalla lapsen kannalta vain sen takia, että sinä äitinä ymmärtäisit olla se joka ehdoittaa asettuu puolustamaan lapsen oikeutta kasvaa ja kehittyä turvallisissa olosuhteissa!



Väkivaltaisella käytöksellä on tapana muuttua pikkuhiljaa raaemmaksi ja raaemmaksi. Puhuisin miehesi kanssa erilaisista vaihtoehdoista jatkaa eteenpäin. Itse en ainakaan tottapuhuen uskaltaisi jättää lasta miehen kanssa kahdestaan...toisaalta en suostuisi jatkamaan myöskään perhe-elämää ilman, että mies hakeutuu terapiaan väkivaltaisen käytöksen takia.



Lapsen kannalta olisi tärkeää, että pitäsitte "perhepalaverin" pikimmiten, jossa juttelisitte tapahtuneesta rauhallisesti. Lapsen kannalta olisi hyvä, että asiasta puhutaan avoimesti ja lapselle selitetään ettei tapahtunut missään nimessä johtunut lapsesta vaan se mitä isä teki oli väärin EIKÄ ISÄ TULE TEKEMÄÄN IKINÄ ENÄÄ NIIN! Ja todennäköisesti miehesi ei pysty tätä lupausta pitämään ellei hakeudu hoitoon ja myönnä ongelmaansa.



Missään nimessä lapselle ei kannata sanoa, että "tästä asiasta ei sitten saa puhua eskarissa tai kenellekään ulkopuoliselle". SE on liian iso taakka lapselle pyytää häntä valehtelemaan ja se antaa lapselle myöskin sellaisen signaalin, että jos hänelle jotain pahaa tapahtuu...sitä ei kannata kertoa kellekään eikä hakea apua, vaan asiat on parempi salata ja vaieta hiljaisiksi...tällainen malli ei ole terve.



Toivon sinulle ap. voimia tämän asian selvittelyssä. Toivon todella, että hoidatte asian lapsen kannalta oikein. Se on ehdottomasti kaikkein tärkeintä!

Ihan hullu ukko. Jokaisella meistä on pahat päivät ja ton ikäinen lapsi purkaa sen kiukuttelemalla. Hermoheikko ääliö kohtelee lasta noin.

agrressiivinen ihminen, joka ei kykene hallitsemaan aggressioitaan vaan kohdistaa ne jopa lapseen. Jep, teillä on tosi kiva perhe. Seuraavaa pamahdusta odottelessa vai?



Erityisen huolestuttavana pidän sitä, ettei mies ole valmis perheneuvolaan tms. Tuollainen aggressiivisuus vaatii ulkopuolista apua, miehesi ei ilmeisesti näe käytöstään niin kovin pahana.

erityisesti silloin jos toinen vanhempi on siihen kykenemätön. Nyt et suojellut lastasi.

Mies jäähylle kunnes tajuaa terapiatarpeen.

"Mutta järkyn huonosti toimi 6-vuotiaskin, ei tuokaan ollenkaan normaalia ole. Meillä tulisi kyllä kunnon telkkukiellot ja muut rajoitukset, vanhempia kohtaan ei kertakaikkiaan käyttäydytä noin."



Toihan oli selvä 6-vuotiaan raivari. Meidän perheessä tuollainen on ihan tuttua, koska vanhempi lapsemme sai sellaisia 1-6 -vuotiaana joskus kahdestikin viikossa.(Poika on huostaanotettu vauvana, olemme hänelle sijaisvanhempia)



Hän purki raivotessaan ahdistustaan ja pettymyksiään, usein väsyneenä. Meidän osuutemme oli pitää hänestä kiinni ja rauhoittaa. Itse en pystynyt kiinnipitämiseen enää 3 ikävuoden jälkeen, vaan siitä tuli mieheni tehtävä. Raivari saattoi kestää 10-30 min. Poika potki, riuhtoi, raapi mieheni käsiä ja kasvoja, huusi kaikki rumat nimitykset mitä osasi ja myös kaikin keinoin yritti päästä otteesta pois.Hän yritti myös lyödä päätään seinään tai muuten vahingoittaa itseään.



Mieheni piti hänestä lujasti kiinni ja yritti estää potkimisen ja muun riehumisen. Samalla hän sanoi monta kertaa, miten paljon hän lastamme rakastaa ja välittää hänestä. Joskus minä autoin kiinni pitämisessä ja ainakin menin välillä kysymään, jaksaako mies vielä vai autanko. Kun hän sitten lopulta rauhoittui, molemmat olivat aivan uupuneita, sekä isä että poika.



Tuollaisella kiinnipitämisellä on nimikin, holding. Siinä lapselle yritetään kertoa, että vanhemmat ovat häntä vahvempia ja että hän on turvassa.



Puhuimme paljon aikanaan näistä asioista sosiaalityöntekijöiden, neuvolatyöntekijöiden ym kanssa ja saimme kuulla, että tällainen raivokohtaus on merkki vanhemmille siitä, että he ovat onnistuneet kasvatuksessa hyvin. Lapsi uskaltaa raivota. Hän ei pelkää, että hänet hylätään, kun hän ilmaisee tunteitaan. Ja kun kyseessä on hylätty lapsi kuten meillä, ymmärrän oikein hyvin, että pojalla on jotain kauheaa ahdistusta sisimmässään. Kun tarpeeksi kauan saa purkaa ahdistustaan tuolla hurjallakin tavalla, se menee ohitse niinkuin meillä on mennyt. Enää ei raivokohtauksia tule kuin pari kertaa vuodessa ja poika on 11-vuotias.



Olemme jälkeenpäin kohtauksen mentyä ohi puhuneet asiasta ja kertoneet, ettei vanhempia saa potkia tai nimitellä ja että sen vuoksi hänestä pidetään kiinni, ettei hän tekisi pahaa itselleen tai muille.

Tää on just se syy miks av-mammojen ja muutenki suurinpien osien lapsista on tultu hemmoteltuja pikkukakaroita! Ennen vanhaan rangaistiin aina satikutilla tai muulla vastaavalla, ja tämän kummoinen ei ole minustakaan tullu. Mä kunnioitan vanhempiani ja muita ihmisiä! Nyky ajan nuoriso ja siitä vieläkin nuoremmat, harvalla on kunnioitusta vanhempiaan kohtaan tai ketään muutakaan. Kirotaan, haukutaan ja vittuillaan. Ei kuunnella. Ja sitte ihmetellää et mitäs nyt tehdään kun lapset ei ollenkaan tottele. Se johtuu siitä ett puuttuu kurinpito perheestä kokonaan. Lapset hemmotellaan nykyään niin pilalle kun olla ja voi. Ei kai se kiukkukohtaus ikinä lopukkaan jos siinä vähän: No älä nyt Petri, älä potki isiä niin kovaa, isiin voi sattua. Rauhotu nyt niin saat vähän karkkia. JA PLAA PLAA PLAA MUUTA PASKAA.

Tää on just se syy miks av-mammojen ja muutenki suurinpien osien lapsista on tultu hemmoteltuja pikkukakaroita! Ennen vanhaan rangaistiin aina satikutilla tai muulla vastaavalla, ja tämän kummoinen ei ole minustakaan tullu. Mä kunnioitan vanhempiani ja muita ihmisiä! Nyky ajan nuoriso ja siitä vieläkin nuoremmat, harvalla on kunnioitusta vanhempiaan kohtaan tai ketään muutakaan. Kirotaan, haukutaan ja vittuillaan. Ei kuunnella. Ja sitte ihmetellää et mitäs nyt tehdään kun lapset ei ollenkaan tottele. Se johtuu siitä ett puuttuu kurinpito perheestä kokonaan. Lapset hemmotellaan nykyään niin pilalle kun olla ja voi. Ei kai se kiukkukohtaus ikinä lopukkaan jos siinä vähän: No älä nyt Petri, älä potki isiä niin kovaa, isiin voi sattua. Rauhotu nyt niin saat vähän karkkia. JA PLAA PLAA PLAA MUUTA PASKAA.

On se kumma jos teillä ei auktoriteettiä saa kuin lasta pahoinpitelemällä.

Meillä on 3 lasta, vanhin 17-vuotias jolla oli aika hurja murrosikä, silti ei ikinä tarttenut käydä käsiksi. Kyllä sitä on muitakin keinoja saada muksut kuriin kuin vitsalla.

On se kumma jos teillä ei auktoriteettiä saa kuin lasta pahoinpitelemällä.

Meillä on 3 lasta, vanhin 17-vuotias jolla oli aika hurja murrosikä, silti ei ikinä tarttenut käydä käsiksi. Kyllä sitä on muitakin keinoja saada muksut kuriin kuin vitsalla.

Mä olen myös sitä mieltä, että kyllä se on ihan vanhemman kysyttömyyttä jos ei ilman väkivaltaa saa lapsiaan kuriin.

Vähän sivuraiteillakin on menty jo osan aikaa, mutta joitain tuntuu kiinnostavan, miksi lapsi riehui noin. Hän on temperamenttinen ihminen, jolla on nyt vielä lisäksi jonkinlainen uhmaikä. Kiltti lapsi, ehdottomasti. Rauhallinen, hieman arka. Isänsä ei ole hirveän johdonmukainen kasvattaja, tahtoo useimmiten olla enemmän kaveri kuin isä, joten hänen kanssaan riehaantuu niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Tämän päivän show alkoi kaupassa, kun lapsi ei saanut tahtomaansa tavaraa. Minulle se on ihan okei, että lapset protestoivat, ei se haittaa. Siinähän huutavat, kaikkea ei voi aina saada vaikka kuinka tahtoisi. Mies sen sijaan ei kestä lapsen protestointia, ja siitä seurasi tämänpäiväinen. Ja ei se ole oikein, että 6-vuotias lyö isäänsä (tai ketään) tai sanoo tätä tyhmäksi, ei tietenkään. Ei meillä sitä sallita. Olen tehnyt todella paljon töitä sen eteen asiallisilla rangaistuksilla, ja edistystä on tapahtunut, mutta kokonaan sellainen ei ole loppunut, vielä. ap

Sinulla on hyvä ote kasvattajana, ymmärrät johdonmukaisuuden tärkeyden. Itse en eroaisi tai lähtisi tekemään ilmoituksia, mutta seurakunnassa etsisin vaitiolovelvollisen auttajan. Tilannetta ei tarvitse pahentaa, vaikuttaa, että jokin stressaa myös miestä kovasti.

Lapset ovat lapsia. Heidän ei tarvitsekaan osata hillitä itseään ja pettymyksen sietäminen, onhan se aina kenelle tahansa haasteellista.

Silti hyvin on ymmärretty rajojen tärkeys ja niillä on ilmeisesti mentykin.

Sinulla olisi kyllä kykyä kertoa kasvatusperiaatteestasi ja tietämyksestäsi miehellesikin, jos ensin keskustelisitte. Ymmärrät tuon, miksi se johdonmukaisuus on tärkeää, miten se ilmenee ja miten sitä olisi hyvä pitää. Kyllä miehesikin ansaitsee sen tietää.

Sensijaan se, että menet lapselle arvostelemaan toisen kasvattajan toimia, ei lisää välttämättä lapsen turvallisuudentunnetta. Vanhempien pitäisi aina ensin keskenään päästä yksimielisyyteen siitä, miten kasvatusta harjoitetaan ja millaiset ovat hyväksyttävät periaatteet. Rauhallisesti neuvotellen, ei kinastellen. Jonkun on otettava se viisaamman rooli, jos asia toiselle on herkkä. Niin se vaan menee. Sovittelu tuo parempia tuloksia kasvatuksessa kuin riitauttaminen.

Selvästi vanhemmiksi soveltumattomia ihmisiä puolustelemassa käytöstään tälläkin palstalla. Surullista, että lapset joutuvat kasvamaan tälläisten vanhempien kanssa. Ei ole mikään ihme, että nuorissakin on nykyään paljon päihde- ja MT ongelmaisia. Tuon tyylinen kohtelu rikkoo ihmisen psyyken.

mutta eikö se juuri ole kasvatuksen tarkoitus, että lapsi oppii ottamaan muiden ihmisten tunteet huomioon? Eli tässä tapauksessa tajuaa lopettaa ruikutuksen jo siinä vaiheessa kun asiasta on sanottu monta kertaa, mutta ennen kuin ruikutuksen uhrilta menee hermot?



Ja tuollainen 'holding', mitä joku kuvaili on kyllä minusta pelkkää huonon käytöksen rohkaisemista. Ei ihme, että lapsi ei päässyt raivoamisestaan eroon. Jos lapsi saa tuollaisen älyttömän raivokohtauksen, hänet pitäisi eristää siksi aikaa että kiukku menee ohi. Ja 6-vuotiaan pitäisi jo älytä lopettaa kauppakiukuttelu ennen kuin vanhemman hermot menevät totaalisesti. Ihan sama miten se vanhemman suuttuminen näkyy. Lapsi joka ei opi olemaan herkkänä muiden ihmisten reaktioille kasvaa helposti itsekeskeiseksi narsistiksi.