Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos oma lapsi on tosi inhottava ja on vaikea edes rakastaa häntä?
08.05.2007 |
Minulla on poika, jossa on tosi inhottavia piirteitä, valehtelee ja varastelee. Kompastelee omiin selityksiinsä ja jäätyään kiinni keksii lisää uusia. Asiasta on keskusteltu monta kertaa ja annettu rangaistuksia ( ei nettiä, tv:tä, pelejä, ei viikkorahaa...). Huudettukin on, mutta ei lyöty. Joskus tuntuu kuin kotona asuisi mätäpaise, jota sietää vain koska se on oma lapsi. Siis lapsella ei tunnu olevan minkäänlaista moraalista selkärankaa, varmaan möisi minutkin, siis oman äitinsä jos hyötyisi siitä jotain. Ja kohtelee kaikkia kavereitaankin samalla tavalla.
Kommentit (72)
Hei!
Eroperhe net palstalla on ollut aiheesta juuri mielestäni todella hyvää keskustelua. Eroperhe net -> keskustelu -> kasvatuspulmia -> valehtelua koskevat ketjut.
Kannattaa lukea! Minulle oli todella silmiä avaava ajatus tuo, että pitää ottaa itsestäänselvyytenä, että lapsi katuu tekoaan jne.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä palstalla tulee niin helposti väärinkäsityksiä. Voinpa kertoa, että olen ammatiltani opettaja ja ollut tekemisissä todella vaikeitten erityislasten ja -nuorten kanssa. Rakkaudessa niin lasten kanssa kuin aviolittossakaan ei ole mitään lällyä. Rakkaus on lujuutta ja määrätietoista toimintaa sen eteen, että jonakin päivänä ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua, voit huomata, että poikasi ei valehtele eikä varasta, vaan hänestä on kasvanut luja nuori mies. Rakkaus ei odota itselle mitään vaaleanpunaisia prinsessaunelmia palkinnoksi. Rakkaus on pyyteetöntä. Itsestäni voin kertoa sen, että esikoisemme synnyttyä perheessämme ja lähipiirissä tapahtui yllättäen hyvin ikäviä asioita. Esikoisemme sai vauvana ja taaperona näistä osansa ja jälkiä on korjailtu vuosia. Onneksi loppujen lasten kanssa on päästy helpommalla. Että se siitä pupuilusta ja lällystä, en tunnista itseäni.
Omat lapset on mulla vasta pieniä, mutta vähän tuosta ap:n kuvailemasta saa jo aavistusta.
Toinen lapsistani on just sellanen helppo ja palkitseva, että kun sen kanssa tekee näin, niin sitten lapsi reagoi näin. Toinen lapsi onkin sitten jotain muuta. Sen kanssa kun tekee näin, niin reaktio ei oo yhtään odotetun mukainen. Tai sitten reaktiota ei näy ollenkaan. Toisella kertaa sama juttu, ei homma toimi. Ja kun puoli vuotta ollaan sinnikkäästi tehty näin, niin sit vihdoin vähitellen vähän alkaa toimimaan. Semmonen ei todellakaan oo kovin palkitsevaa, eikä tee rakastamista helpoksi.
Pienten kanssa kyse on vielä perusasioista, kuten syömisestä, nukkumaan käymisestä, hampaiden pesusta. Ja vuodessa viimeistään on oppinut tää kovapää. Sitten voinkin vain kuvitella, kuinka ne asiat muuttuvat koko ajan vakavammiksi, jotka pitäisi oppia. Ja kuinka oppimiseen kuluva aika ei oo enää vuosi, vaan tuo edellä mainittu kymmenen vuottta.
Toisen lapsen vanhemmuudesta olen ihan innoissani, ja toisen en niinkään.
hänestä olla kehittymässä psykopaatti. Pelottavaa. Vaatikaa nyt heti tehokkaita psykiatrisia tukitoimia, jotta edes on tehty se, mikä voidaan, vaikka psykopaattia ei pystykään parantamaan.
Mulla on kolme lasta ja kun heidän luonteitaan vertalee niin todella erilaisia ovat kaikki. Hellitty ja rakastettu on. Silti yks on jotenkin niin " epärakastettava" . Pienenä itki ja rääkyi jatkuvasti. Ei sietänyt mitään. Uhmaikä kesti syntymästä - tähän hetkeen. Kuka vanhempi sellaista oikeasti jaksaa? Ei, kyllä mä uskon että tähän maailmaan synnytään tietynlaisena, eivät aina vanhemmat voi kaikkeen vaikuttaa.
Kaikki lapset eivät edes vauvoinakaan ole mitenkään hellyttäviä. Tämä lapsi ei ainakaan ollut. Reagoi todella oudosti, oli harvoin pitkään iloisella tuulella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka sitä lasta sitten rakastaa, ellei oma äiti? Kuka pitää lapsesi puolta, jos sinä et sitä tee?
ADHD(vaikea sellainen) tai hänellä on esim. narsistinen luonnehäiriö, niin uskokaapa tai älkää siinä eivät vanhempien rakkaudet sun muut aina auta. Jokainen joka näin väittää ajattelee itse pärjäävänsä tälläisen lapsen kanssa ts. kuvittelee olevansa keskivertoa parempi.
Suurin osa ei varmasti edes ymmärrä millaista tälläisen lapsen kanssa on arki. Kun lapsi hajottaa kaiken, kun hän terrorisoi koko perheen elämän niin, että häntä eivät jaksa edes sisarukset. Hän valehtelee, varastaa, ja taas valehtelee. Hän ei pidä mistään säännöistä kiinni, häntä eivät mitkään rangaistukset hetkauta. Voi toki lukita lapsen huoneeseensa, mutta jälki huoneessa voi olla kamalaa. Mitkään sopimukset eivät pidä. Hyvänä hetkenä lapsi sitoutuu ja suostuu sopimuksiin, mutta unohtaa ne pian, ja mikä pahinta hän ei edes välitä vaikka rangasitus olisi miten kova.
Monta kertaa hän on hyvä puhumaan, hänellä on jostain ihmeestä aina rahaa, hän saa asioita selittämällä, häntä voivat aikuiset jopa uskoa ja hän voi saada suuriakin aikaan elämässään. Mutta hänellä on silti aina se toinen puoli. Mitä suurempi ylämäki, sitä suurmpi alamäki.
Tässä kohtaa vanhmmat tarvitsisivat erityistä tukea jaksaakseen pitää muun perheen täysissä järjissään ja pystyäkseen itse normaaliin työhön.
Lapselle voi olla hyötyä jonkun verran terapioista, mutta uskon silti että lääkehoito on ainut vaihtoehto montakertaa näissä tapauksissa. Vasta sen jälkeen kun lapsen olo on helpompi, niin hän pystyy ottamaan sitä rakkauttakin vastaan.
VOIMIA sinulle, sillä tiedän mistä sinä kärsit-ainakin luulen niin. Vika ei ole siinä, että ettetkö jossain sydämesi sopukassa välittäisi lapsesta vaan siitä, että viha valtaa tunteet, kun ei ole keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimuksessa nuorten käytös muuttui huomattavasti parempaan suuntaan. En muista enää tarkemmin tutkimuksessa käytettyjen vitamiinilisien annostusta tai miten kauan nuoret vitamiinilisää söivät ennen kuin muutos käytöksessä näkyi.
Karmeaahan se on ajatella, että jo lapsessa tai nuoressa näkyisi pahuus. Mutta tutkimus laittoi ajattelemaan, olisiko ravinnon yksipuolisuus, vitamiinien ja hivenaineiden vähyys, yksi osatekijä ihmisen käytöksessä.
Täälläkin on on joskus ollut ketju adhd ja vitamiinilisien yhteydestä.
Lapsesi varastelee ja valehtelee. Ja sinä reagoit sanomalla häntä mätäpaiseeksi. Eiköhän se paise täynnä mätää ole nyt ihan jossain muualla kuin siinä lapsessa.
Ei tässä kaikilla muillakaan ole mitään herran enkeleitä mutta tuollainen käytös lapselta on suoraa seurausta sinun kasvatuksestasi tai pikemminkin sen puutteesta.
Olisikohan aika tehdä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut tuskin se on ainoa parantava asia on.. taitais olla poistunut kaikenmaailman sairaudet jos siitä riippuis.
lue tuo kirjoitus missä (oliko 34) alkaa että: jos lapsella on adhd jne.
Ja ajattele ensin. Lapsikin-valitettavasti voi tuntua joskus mätäpaiseelta, kuulostipa se sinun korvissasi miten kauhealta tahansa. Ole onnellinen, ettei sinulla ole sellaista lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dr. Philissä käsiteltiin aihetta joskus ja siinä oli poika, joka kirkkain silmin valehteli kaikesta ja hakkasi sisaruksiaan. Ohjelman loppupuolella tavattiin myös poika, joka täytti 8/10 psykopaatin ominaisuudesta. Arvatkaa oliko vanhemmille helppoa huomata että rakkaus ei parannakaan kaikkea?
Oidipaalisen vaiheen lauettua n. 6-7-vuotiaana lapsen maailmaan vaikuttavat eniten kaveripiirin arvot ja käsitykset. Tämä on FAKTA. Tutkimustietoa asiasta löytyy.
Teini-iässä kaveripiirin vaikutus korostuu entisestään. Vaikka pohja olisi kuinka vakaa ja vanhemmat kuinka rakastavia, voi käydä ohraisesti: lapsi voi silti joutua hakoteille.
On esitetty sellaisia arviointeja, että jos vanhempien vaikutus on (geenit poissulkien) 1/3, niin kavereiden vaikutus on 2/3.
Meissä vanhemmissa on toki aina vikaa, mutta syyllistäminen tässä vaiheessa lienee melko hedelmätöntä - jopa vahingollista. Uskon, että ap on todella yrittänyt parhaansa, enempään hän ei veny.
Vallalla lienee muutenkin outo kasvatustrendi. Monet sanat, kuten kuri, on kielletty. Puhutaan ainoastaan palkitsemisesta ja hyvällä kasvattamisesta, kehumisesta. Kaikkiin ei valitettavasti tällainen tehoa - päinvastoin, lapsi oppii käyttämään tätä pelottomasti hyväkseen ja pompottelemaan vanhempiaan häijystikin. Täällä joku opettaja hurskasteli rakastamisen tärkeydellä. Entä kun on rakastanut vuosia - eikä saa palkakseen muuta kuin ilkeyttä...? Silloin kai rakastaa väärin. On siis siedettävä kaikkea loputtomasti. Lasten ei tarvitse totella, vaan he saavat harkita ja valita, niinkö? Heitä ei saa ojentaa, vaan heidän kanssaan tulee neuvotella kuin he olisivat tasavertainen neuvottelukumppani kehittyneine moraaleineen. Niinkö? Jos vastaan tulee jokin epämiellyttävä asia, josta lapsi kieltäytyy, " hänen huomionsa pitää suunnata muualle" . Loputtomasti pitäisi jaksaa, ettei vain tulisi kielletyksi mitään - ja näin pahoitetuksi lapsen mieltä. Keksikää vanhemmat jänniä keinoja joka päivä - viihdyttäkää lapsenne kuoliaaksi.
Näin ollaan riisuttu pikkuhiljaa kaikki vanhemmuus ja opettajuus, koska " auktoriteettihan pitää ansaita kunnioittamisella" . Kertokaa, miten tämä käytännössä toimii, jos vastapuolena on tempperamenttinen, uhmakas kuumakalle.
Opettajana sinun pitäisi itse tietää, että auktoriteettiongelmat koulussa ovat silti tosia.
Niin ne ovat myös kodeissa. Mitään ei saa nykyään tehdä, edes ääntään korottaa, koska " lapsi pelästyy" . Näin meillä on lopulta käsissämme peto, joka ei välitä tuon taivaallista, sattuiko johonkuhun. " Et sä mulle mitään mahda" , on tuttu lause niin koulussa kuin kotonakin.
Siksi suurin osa vanhemmista katsoo mieluummin kaikkea läpi sormien, sallii kaiken (tv, tietokonepelaamisen, kuulapyssypelit, kiroilun, jopa viinanjuonnin) ja palkitsee ylenpalttisesti tavaroilla, puuduttaa lapsen kehittyvän moraalin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oli teille pakko-saada-vauva-asia? Sitten lapsenne myötä olette kasvaneet aikuisemmiksi vanhemmiksi ja muut ovat normaalikäytöksisiä?
Itse " ette-ole-olleet-samanlaisia" lapsena ollessane, eli ette osaa ollenkaan ajatella, mitä lapsenne saattaisi tuntea, milloin vihaa, milloin väärinkohtelua, ym vaikeita tunteita?
Syvällä sisimmässänne tiedätte, jos olette olleet oikeallakorvalla oikealla kuulolla!
noista syntyjään psykopaateista ja Kevineistä. Ei se ole totta, tai sitten psykologian opuksenne on jostain vuodelta kivi ja keppi.
Vanhemmat vaikuttaa ihan järkyttävän paljon.
Ja toinen paskan jauhannan kohde: kohtelemme kaikkia lapsiamme samaala tavalla. MAI ÄÄS niin varmaan kohtelette, joo. Samassa kappaleessa sanotte kuinka vaikeaa on yhtä lasta rakastaa jne. luuletteko oikeasti ettei lapsi sitä huomaa.
Jos lapsenne on mätäpaise niin vilkaisu peiliin riittää. Syyllistämistä? Ehkä, mutta totta.
Meillä on myös yksi sellainen lapsi, joka tekee kaikenlaista pahaa. Meillä on lisäksi kaksi täysin normaalisti toimivaa normaalia lasta. Kaikki on kasvatettu samoin ja kaikkia on rakastettu yhtä paljon. Tämä haasteellinen tapaus on esikoinen, joka on saanut ehkä vielä enemmän syliä ja halia kuin nuo kaksi seuraavaa. Pojalla todettiin asperger, mutta ei diagnoosi vähennä huolta siitä, tuleeko lapsesta ollenkaan yhteiskuntakelpoista aikuista sitten aikanaan. Älä välitä noista syyllistävistä kommenteista. Niin se vain on, ettei kaikki lasten ongelmat ole anhempien syytä. Meille lastenpsykiatri sanoi, että voihan olla, että meidät on katsottu juuri tälle aspergerille sopiviksi vanhemmiksi, sellaisiksi, jotka saavat vedettyä lapsen yhteiskuntaan. Toivon ja rukoilen parasta ja rakastan lasta, vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Meillä on myös yksi sellainen lapsi, joka tekee kaikenlaista pahaa. Meillä on lisäksi kaksi täysin normaalisti toimivaa normaalia lasta. Kaikki on kasvatettu samoin ja kaikkia on rakastettu yhtä paljon. Tämä haasteellinen tapaus on esikoinen, joka on saanut ehkä vielä enemmän syliä ja halia kuin nuo kaksi seuraavaa. Pojalla todettiin asperger, mutta ei diagnoosi vähennä huolta siitä, tuleeko lapsesta ollenkaan yhteiskuntakelpoista aikuista sitten aikanaan. Älä välitä noista syyllistävistä kommenteista. Niin se vain on, ettei kaikki lasten ongelmat ole anhempien syytä. Meille lastenpsykiatri sanoi, että voihan olla, että meidät on katsottu juuri tälle aspergerille sopiviksi vanhemmiksi, sellaisiksi, jotka saavat vedettyä lapsen yhteiskuntaan. Toivon ja rukoilen parasta ja rakastan lasta, vaikka se välillä vaikeaa onkin.
Luetuta hänelle oikeat, normaalin päivän järjestyssäännöt ja säännöt ylipäätään. Tee selväksi, että niitä on noudatettava, tai joutuu muuten muualle asumaan mahdottomuutensa takia!
Kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää, varsinkin kun on sisaruksia, jotka ovat normaaleja.
Muista itse toimia aina mahdollisimman johdonmukaisesti ja mahdollisimman neutraalisti aina.
se näkyy vasta lapsen vanhetessa. eräs äiti sanoi lapsestaan, ettei hän murhaajaa ole kasvattanut.
...uskallan sanoa, että pojalle saattaa olla kehittymässä (/kehittynyt) jonkinlainen häiriö. Moni sairaus oireilee ennen puhkeamistaan ja normaaleistakin perheistä tulee " pipipäitä" , ilman että vanhemmat asialle mitään voisivat. Turha syyllistää väsyneitä vanhempia, sillä jos lapsi osoittaa esim. psykopaatin merkkejä, sitä ei kukaan maallikko noin vain parannakkaan! Olisiko pojalle mahdollista hankkia terapiaa?