Sodista puheenollen: tiedätkö missä ja milloin (iso)isoisäsi taisteli ja miten hänelle kävi?

Tietääkseni isoisoisäni oli talvisodassa Kannaksella. Jatkosodasta en tiedä. Selvisi hengissä eikä tietääkseni loukkaantunut.

Ei mitään hajua. :D mun isoisoisät soti kyl molemmilla puolilla. :)

Tiedän missä isoisäni kaatui mutta ei kuulu teille. Ei lähelläkään Kannasta.

Tilasin kummankin isoisän kantakortit kansallisarkistosta, joten tiedän. Maksoi alle 30€.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2011 klo 18:22"]

.

[/quote]

Et ole. Minun isäni oli sekä talvi- että jatkosodassa, haavoittuikin aika vakavasti, mutta palasi Syväriltä ja Kannakselta Mannerheim-ristin ritarina. Rakas edesmennyt isäni. Hän kertoi kyllä kokemuksiaan, hirveitä juttuja, ja näki rankkoja painajaisunia kauan! Meidän tulevien lastensa takia hän uhrasi koko parhaimman nuoruutensa järkyttävissä oloissa. (Isi, mun on ikävä sua! Taivaassa tavataan!)

Ei sota-ajoista ole puhuttu. Olen tavannut vain yhden veteraanin, joka autossa katseli maisemia ja muisteli sen tunturin taistelua, joka silloin oli näkyvissä. Lapissa oli jatkosodan aikana rintamavastuu saksalaisilla, joten silloin lappilaisetkin olivat pahemmissa paikoissa, kuten Kannaksella.

En tiedä, missä isoisäni oli mutta viisi vuotta siellä meni ja kerran  haavoittui. Talvisodassa aloitti ja Lapin sotaan lopetti.

Ukki haavoittui Laatokalla jatkosodan ensimmäisenä päivänä. Talvisodassa ei ollut rintamalla. Sirpaleita vatsaan ja elinikäinen osittainen invaliditeetti. Me aina sanottiin että ukilla on viisi napaa, arvet sellaisia. Eipä ukki asioista puhunut, paitsi joskus kun otti viinaa, pakotti mummon kuuntelemaan yöt läpi juttujaan. Mummolta sain sitten kuulla myöhemmin, kauan ukin kuoleman jälkeen.

Toinen ukki oli liian nuori sotimaan, mutta kantoi omaa sotatraumaansa omien vanhempiensa takia.

Venäläiset yrittivät tappaa isäni Kannaksella. Siksi myötäelän Ukrainan hädässä. Älkää ukrainalaiset antako periksi vaan taistelkaa!

toinen isoisä vapautettu jalkavamman takia, toinen isoisä ollut laskentatehtävissä rintamalla. en muista missä.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2014 klo 19:59"]Venäläiset yrittivät tappaa isäni Kannaksella. Siksi myötäelän Ukrainan hädässä. Älkää ukrainalaiset antako periksi vaan taistelkaa!

[/quote]

Yrittihän suomalaisetkin tappaa venäläisiä :D

joo omista vaarin tekemä vihon jossa lukee laulun sanoja, ja asetoverit on kirjoittanut myös siihen

Toinen ukki sairastui mielestään/sekosi, haavottui ja oli hoidettavana, olisi lähetetty sitten takaisin, mutta meni itse junan alle :(.

Toinen ukki ei puhunut meille lapsenlapsille kuin "kivoista" asioista, mitä tekivät, kuten sanomisesta/jekuista jne. Joskus yökylässä herättiin siihen, kun ukki huusi painajaisia nähdessään.

Isäni oli sodassa, kertoi tapahtumat

Isoisäni haavoittui vakavasti Kollaalla viikkoa ennen talvisodan päättymistä :( Mutta Kollaa kesti!

No ei kovin herkästi ole papat kuolleet sodassa, muuten ei ehkä meitä olisi.

Tiedän. Toinen oli rautateillä töissä ja joutui sotaan "vaiharina" (=joku tuli rintamalta tekemään hänen työnsä) ja olikin sitten sodassa aina vuoteen 45 eli myös Lapin sodassa. Ikänsä puolesta olisi voinut joutua jo talvisotaan, mutta työ tosiaan oli sellaista, ettei joutunut ennen tuota vuotta 43. Ei haavoittunut. Muutamasta seikkailusta olen kuullut kuten sellaisesta, että juoksi luotisateessa karkuun, kun kaveri antautui. Kaverille tulikin pitkä vankireissu, palautettiin sotavankeudesta vasta joskus kuuden vuoden päästä. Jatkosodassa oli Syvärillä, sieltä on kaikenlaisia pahkakuppejakin päivämäärineen.

Toinen isoisä taas olisi halunnut talvisotaan, mutta isänsä esti. Lähti lopulta armeijaan 42 heti, kun täytti 18 ja sieltä kotiutui 44 loppuvuodesta. Kannaksella oli. Hän haavoittui aika pahasti, mutta palasi sitten rintamalle takaisin parannuttuaan. Häneltä olen kuullut siitä, kuinka kamalaa se oli heille nuorille pojille, kun horkassa pelkäsivät poteroissa ja jotkut tuli hulluksi. Kyynel silmässä joskus kertoi vanhoilla päivillään, kun tajusin kysyä jotain. Onneksi tajusin kysyä, on ollut jo kuollut tovin.

Isoisäni oli jossain vaiheessa ainakin Kannaksella. Ei tietääkseni loukkaantunut. Toinen isoisä oli sen verran nuorempi, ettei joutunut sotaan.

En tiedä, missä taistelivat, mutta molemmat olivat sodassa ja selvisivät hengissä.

Mistään painajaisten näkemisestä ei heidän kohdallaan puhuttu. Toinen oli kyllä kova tupakkamies ja heräsi jopa keskellä yötä tupakoimaan. On tullut mieleeni vasta jälkeenpäin, että ehkä heräsi pahoihin sotauniin ja veti hermosauhut. Toinen oli täysraitis ennen sotaa, mutta sodan jälkeen viina maistui.